Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Kirjan nimi: Teurastamo 5

Kirjoittaja: Kurt Vonnegut

Kustantaja: Tammi

Julkaistu:1969

Sivuja: 190

Mistä minulle: Kirjastosta. 

Epävarmoissa Calvinon jälkeisissä tunnelmissa jatketaan. Heti Calvinoa seuraavana päivänä ahmin siis Vonnegutin Teurastamo viiden, mikä kuuluu myös, noh, sarjaan, on pitkään pitänyt lukea. Tuli sitten kirjastossa vastaan ja lähti mukaan.

Teurastamo 5 oli ainakin ennakkokäsitykseni mukaan sodanvastainen kirja sodasta, ja niinhän se onkin. Tosin aika erilainen kuin odotin. 

Keskeisellä sijalla on Dresdenin pommitus, jonka Billy Pilgrim joutuu todistamaan. Kauheuksista vaietaan länteen. USA:ssa odottavilla omaisilla ja ihmisillä on sodasta paljon erilaisia sankaritarinoita ruokkivampi sota kuin siellä olleilla sotilailla. 

Kirjassa painottuu sodan järjettömyys, raadollisuus ja kamaluus, ei kuitenkaan verisellä tai alleviivaavalla tavalla. Päällimmäisenä mieleen nousee kuva siitä, että sodassa ei ole voittajia eikä sellaista pitäisi koskaan olla.

Pakosta alkaa miettimään mitä kaikkea maailmassa on nytkin meneillään ja miksi tuntuu, että menneistä ei ole opittu yhtään mitään. Teurastamo 5 voisi varmaan muunnetuilla paikannimillä olla nykyajassakin kirjoitettu. "Niin se käy" edelleen.

Richard Adams: Ruohometsän kansa

Kirjan nimi: Ruohometsän kansa

Kirjoittaja: Richard Adams

Kustantaja: WSOY Pokkari

Julkaistu:1975/2010

Sivuja: 414

Mistä minulle: Kirjastosta, jostain fantasia -hyllyn reunamilta.

Tajusin, että minun on luettava Ruohometsän kansa, kun eläinlääkäri kysyi Pähkinä -nimistä kaniani hoitaessaan onko se saanut nimensä kirjan mukaan. No ei ollut, enkä minä ymmärrä, miten minulta oli jäänyt tämä kanien pakomatkaa kuvaava klassikko väliin, kun jopa ei kovin paljoa lukeva mieheni sen on lukenut! 

Kirja kertoo siis kaniyhdyskunnan rohkeimman kaartin pakomatkasta tulevan rakennustyömaan alta. Kuvaus tapahtuu hyvin kanimaisesta näkökulmasta. Adams on perehtynyt kanien elämään perusteellisesti ja kuvaa kanielämää ainakin lemmikkikanien omistajan näkökulmasta oikein uskottavasti. 

Pidin kirjasta kovasti, mutta se jätti jotenkin samalla tavalla vähän vajaan olon kuin Saatana saapuu Moskovaan. Tuntuu, että minun olisi pitänyt ymmärtää enemmän, saada irti vielä enemmän, ja että kirja tarvitsee ehdottomasti aikanaan vielä toisen lukukerran. Lukukokemus oli kuitenkin nautittava ja kirja todellakin tempaisi mukaansa, luin sen parissa päivässä. 

Se, miksi kanit käyttivät omaa fantasiakieltään joidenkin sanojen kohdalla, jäi minulle vähän epäselväksi. Kirjaa taidetaan pitää yleisesti lastenkirjallisuuden klassikkona, mikä on mielestäni vähän hassua. Tarina sopii lapsille (vaikka kyyneleet voisivat välillä valuakin, snif...), mutta mielestäni leimaaminen vain lastenkirjaksi antaa siitä väärän kuvan.

Erään aikakauden loppu

Ei, en ole päättämässä blogia alkuunsa. Vaan, byääh, olen lukenut Potterit loppuun...

Luulen, että en osaa sanoa Pottereista mitään, mitä joku toinen ei olisi jo sanonut. Ilmiö on niin suuri ja analysoitu, että en osaa sanoa mitään suurta siitäkään. Kuitenkin, tässä jotain minusta ja Pottereista.

Tuhahtelin vuosikausia suunnilleen vuosittain nousselle Potter -kuumeelle. Ihmettelin, miksi ihan uutisissa pitää mainostaa uuden kirjan ilmestymistä englanniksi/suomeksi tai miksi elokuvaversiot saivat väen ryntäämään teattereihin. Kyllä minäkin Potter -elokuvia yritin katsoa kun niitä televisiossa näytettiin, mutta jostain syystä niiden viehätys ei avautunut minulle millään asteella. Ei sitten millään. Ehkä olin liian kiintynyt Taru Sormusten Herraan ja siitä tehtyihin elokuviin, ja siksi uudelle vaihtoehtoiselle maailmalle oli vaikeaa avautua. 

Pidän fantasiasta, pidän taikuudesta, haluaisin osata taikoa, haluaisin oman kotitontun... Samat olosuhteet ovat vallinneet vuosia, joten onkin oikeastaan todella kummallista, että tykästyin Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailuihin vasta kesällä 2008. Muistan ottaneeni ensimmäisen kirjan, Viisasten kiven, mukaan hääreissulle Tampereelle. Paikalle saavuttiin vuorokautta etukäteen tarkoituksena hummailla kaupungilla, mutta Suomen kesä päätti toisin. Kadut olivat niin täynnä vettä ja kun sateenvarjokaan ei enää pitänyt ryöppyjä, peiton alle kaivautuminen ja Tylypahkan kutsukirjeen toimitusprosessin seuraaminen kiinnostivat äkkiä paljon kaupunkia enemmän.

Viisasten kivi amerikaksi ja ranskaksi. Muut kirjat on tilattu Amazonista aikuisten kansilla.

Viimeinen kirja on kuitenkin luettu vasta nyt. En siis ahnehtinut pottereitani, vaan luin niitä hitaasti nautiskellen kokonaiset kaksi ja puoli vuotta. Viimeisen kirjan luin pikapikaa puoleenväliin, olin kuukauden lukematta ja annoin tarinan ja maailman päättyä. 

En vieläkään ole sitä mieltä, että Potterit olisivat maailman parhaita kirjoja, mutta väitän saaneeni kiinni siitä, miksi niistä tuli maailmanlaajuinen menestys. Harry kasvoi vaikean lapsuuden ja kivikkoisen nuoruuden kautta ainakin melkein aikuiseksi ja tarina kosketti monessa kohtaa. Tuttuun Tylypahkaan on ollut hauskaa palata kerta toisensa jälkeen, olipa kyse sitten kirjasta tai elokuvasta. Hedwig oli suloinen ja Snapen dialogi loistavaa. Taikamaailmasta tuli vaaroistaan huolimatta niin tuttu ja turvallinen, että uskon palaavani sinne vielä monen monia kertoja. 

Loppuun vielä poikkeuksellisesti pari linkkivinkkiä: 

Potter -vieroittautumiseen suosittelen näitä Potter Puppet Pals -videoita. 

Oletko miettinyt, mitä eroa on esimerkiksi Potterin alkuperäisessä ja "amerikannetussa" versiossa? Ei hätää, voit lukea kaiken täältä. Aika hauskaa, että jopa sarjan ensimmäisen kirjan nimi muuttui Atlanttia ylittäessä. Tätä J.K. Rowlingin kuitenkin sanotaan harmitelleen jälkikäteen.

Nyt on sitten jäljellä enää viimeisistä viimeinen elokuva. Onneksi kirjoja saa lukea niin monta kertaa ja silloin kun haluaa. Enpähän joutunut siihen noitalätsäisten hysteerikkojen joukkoon joka joutui värjöttelemään ulkona uusimman kirjan keskellä yötä saadakseen.

Muttamutta, mikä on sinun suhteesi pottereihin ja koko ilmiöön? Onko kyseessä yliarvostettu haihatus, maailmaa yhdistänyt tarina vai sujuvia lastensatuja?

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Snif. Olin kyllä osannut aikaisemmista arvioista ja jo ihan kirjan nimestä päätellä, että Ennen kuin kuolen ei ole mielialaa nostattava hupiteos. Päinvastoin. Kirjassa on kuvattu ("vähän turhankin") tarkasti, miltä tuntuu tietää kuolevansa 16 vuotiaana kun on elämänsä neljä viimeistä vuotta - näin 24 -vuotiaan perspektiivistä katsottuna koko elämänsä - sairastanut leukemiaa.

Tessa ymmärtää, että aikaa ei ole juuri jäljellä, hän ei voi elää "sitten kun" -maailmassa. Jotta elämässä ehtisi tehdä edes jotain, tai jotta voisi edes tuntea elävänsä, hän laatii listan asioista, jotka haluaa tehdä ennen kuin kuolee. Listan kohtien toteuttaminen vaatii lain rajojen ja etenkin isän ymmärryksen uhmaamista ja ylittämistä. Tukena on kuitenkin enimmäkseen vuotta vanhempi ystävä Zoey. Myös Tessan sairauden varjossa kasvanut pikkuveli Cal on usein lahjottavissa auttamaan kepposissa.

Kirja saa tuntemaan uudestaan sen, millaista oli olla 16, millaista oli kun elämässä ei ollut vielä joutunut juuri tekemään päätöksiä ja toisaalta päätäntävaltaa ei vielä ollut itsellä. Kirja saa tuntemaan kiitollisuutta siitä mitä on saanut, ja toisaalta pelkoa ja surua. Jossain taustalla kummittelee ymmärrys siitä, että oma oleminenkaan ei ole ikuista eikä kenenkään pitäisi elää "sitten kun" maailmassa. Mikä on itselle tärkeää, niin. Kuinka sovittaa elämä, kun pitäisi elää kuin viimeistä päivää ja opiskella kuin elisi ikuisesti.

Kirja saatteli siis sen verran syvällisiin mietteisiin, että ennen illallisvieraiden saapumista taidan tarvita muutaman luvun hyllyyn hamstrattua Himoshoppaajaa tai uusinta Remestä. Remes tarttui mukaan eilen, kun Lappeenrannan "Muodin yössä" kaupat olivat ruhtinaallisesti auki 21 tai jopa 23 saakka, joten työssäkäyvillä ihmisilläkin oli tarpeeksi aikaa rynnätä tuhlaamaan rahojaan jopa ravintolaillan päätteeksi. Remekset meillä tulevat perinteisesti aina huolella luetuiksi, vaikka aina sen luettuani valitankin miten kirjat toistavat toisiaan. No, minun lisäkseni kirjalle on ihan perhepiirissä kolme muutakin varmaa lukijaa joten hukkaan ostos ei varmasti mene.