N niin kuin negatiivisuusallergia

Tarina päivässä: Katson taivaalle

Kun katson taivaalle, se on lumisateinen ja harmaa.

Sanavalinnoista päätellen, me ei puhuta siitä sen enempää. Puhutaan mieluummin valittajista. Sellaisista valittajista, jotka valittavat valittamisen vuoksi eikä esimerkiksi siksi, että he todella haluaisivat löytää ratkaisun. Heistä, jotka pilaavat ilmapiirin jo astuessaan samaan tilaan.

Nyt on nimittäin osoitettu todeksi se, mitä olen jo kauan epäillyt ja siksi juossut henkeni edestä. Trevor Blake mainitsee tutkimuksen, jonka mukaan yli 30 minuutin altistus valittamiselle tappaa aivosoluja aivojen hippokampus-osasta. Negatiivisuusaltistus muuttaa aivot mössöksi.

Olen negatiivisuusallergikko. Joku aika sitten uutisoitiin, että Facebookissa ihmiset ahdistuvat ja masentuvat toisten lomakuvista. Miksi ihmeessä? Sehän on kivaa, jos toiset ovat päässeet nauttimaan auringosta ja lomasta. Miksi siitä pitäisi masentua? Tai miksi olla edes kateellinen? Minä sen sijaan ahdistun Facebookissa valittajista. Aivoni käskevät piilottaa mahdollisimman nopeasti sellaisten kavereiden statuspäivitykset, joiden näppäimistö suoltaa pelkästään valituksia lumisateesta, pakkasesta, vesisateesta, auringosta, töistään, työnantajan suhtautumisesta sairaslomaan, ylipainostaan ja mitä noita nyt vielä löytyy - ei valittajilta aiheet kesken lopu.  En joudu ahdistuksen valtaan satunnaisista valituksista. Kaikilla meillä on joskus huono päivä. Mutta anafylaktisen shokin oireet alkavat uhata minua, jos elämällä ei näytä olevan muuta tarkoitusta kuin valittaminen.

(Tässä välissä käväisin kampaajalla. Meni vähän kauemmin kuin piti. Jouduin itsekin kampaajaksi. Ja mikä hulluinta, minut puhuttiin yli permanenttiin. Ei siitä sen enempää, ettei mene valittamiseksi. Kyllähän tämä uusi Dallas-tukkakin varmasti vielä jaksaa innostaa kantajaansakin jossain vaiheessa, kun selviän ensijärkytyksestä. "Hei, saahan sen föönattua suoraksi..." - joo saa, mutta ei se mun elämää ainakaan helpota.)

Sää ei muutu valittamalla miksikään, mutta kyllähän sen ääneen manaaminen joskus helpottaa. Tukasta rutiseminenkin helpotti heti, vähän. Sellaiset asiat, joista sopiikin valittaa on erikseen. Niille voi oikeasti joko tehdä itse jotain tai vähintään pystyy ehdottamaan, kuinka asia voitaisiin tehdä paremmin. Siksipä ehkä ylipainosta valittaminenkin menee niille rajoille, joita siedän. Eipä se minuakaan saa riemusta kiljumaan, kun vaaka näyttää omasta tai rainerin mielestä liikaa, mutta ainakin olen yrittänyt. Ja siten oikeutettu myös valittamaan.

Koska päivästä tuli Bad Hair Day, ei kykene enää tavoittamaan, mitä ajattelin aamulla. Ainakin olin vahvasti sitä mieltä, että olen osannut luonnostani välttää liiallista päivittäistä negatiivisuusannosta. Huomenna kaikki on varmasti jo paremmin. Lupaathan, että on?

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

F niin kuin forever yours

Nyt en ymmärrä. En niin yhtään. Vaikkei mun ymmärryksellä tietenkään ole mitään väliä tässäkään tilanteessa.

Olette ehkä muutkin törmänneet tähän tietoon, jossain muussa yhteydessä, mutta mainittakoon, että hän on antanut tatuoida rakkaansa nimen niskaansa ja hänen rakkaansa on antanut tatuoida hänen nimensä kaulaansa. Toisella heistä on aikaisempaakin kokemusta rakkaansa nimen tatuoinnista ja siitä, kuinka helposti nimi muuttuu, vaikkapa kokonaan toiseksi sanaksi. Just for you, beibeeeee!

Minähän en paheksu tatuointeja, mutta ei se täysin ehdotonta ole. Jos haluaa hakkauttaa kuvan/kuvia/kirjaimia ihoonsa, niin olen sinut sen kanssa, jos

a) kuvalla/kirjaimella/sanalla on merkitystä kantajalleen,

b) kuvaan/kirjaimeen/sanaan liittyy mielenkiintoinen tarina ja

c) koko ihopinta-alasta ei ole tehty aarremaan karttaa.

Myönnän, että toisen nimen tatuoiminen ihoon on jollain tasolla jopa söpöä ja romanttista, mutta samalla se on myös yltiöoptimistista ja sinisilmäistä. Esimerkiksi viime vuonna (2011) Suomessa avioliittoja solmittiin 28 408 kappaletta ja avioeroon päättyi 13 469 avioliittoa. Toivottavasti vain murto-osa niistä oli samana vuonna solmittuja ja päättyviä. Pelkästään tällä perusteella on olemassa kaksi asiaa, joita en ikinä tekisi miehen tähden: ensimmäinen on yhteinen pankkitili ja toinen miehen nimen tatuoiminen mihinkään kehon osaani. Ensimmäisen kohdalla voisin joustaa tietyin ehdoin, mutta omastani en kokonaan luopuisi, jälkimmäisen kohdalla ei ole neuvotteluvaraa. Uskon ja toivon, että rakkautensa voi osoittaa jollain muulla merkityksellisemmällä tavalla, jos se maailman ihanin ja kiva kohdalle osuu. Kyllähän hän nyt arvonsa tietää ilman, että hänen nimensä on tatuoitu poskeeni.

Rikostaustan omaavat enkelit on tietenkin erikseen. Tokihan kaikki enkelin vuoksi tekisi ihan mitä vaan. Eiks niin?

H niin kuin hormonit

Ensin se* sanoo, että ehkäisypillerit vaikuttavat naisen parinvalintaan häiritsevästi. Pilleripäissään naisen hormonitoiminta menee niin sekaisin, että valitsee vahingossa miehen, joka ei sitten vauvantekovaiheessa sytytä. Minusta se on huono juttu. Siis niille, jotka haluavat lisääntyä. Onkohan tässä se syy, miksi postimiehillä epäillään olevan niin paljon lapsia? Hyvä juttu se on niille, jotka vain haluavat eroon nykyisestä kumppanistaan.

Itse asiassa tässähän olisi helppo selitys sille, miksi parisuhteet eivät nykyään enää kestä. Olen valmis ostamaan tämän selityksen. Minussa ei ollut mitään vikaa. Miehessäkään ei ollut mitään vikaa. Mutta koska muistin lähes joka päivä ottaa pienen pyöreän pillerini ennen kuin tapasin hänet ja vielä sen jälkeenkin, valitsin väärin. Virhearviointini karuus paljastui vasta, kun päädyin tietoisesti vaihtamaan pillerit selibaattiin.

Toisaalta seuraavaksi se väittää, että me saamme kaikki oman annoksemme hormoneista, halusimme tai emme, koska naisen virtsan kautta jäämät siirtyvät meidän kaikkien juomaveteen, koska vesienpuhdistamoissa ei pystytä poistamaan lääkejäämiä.

Tämän tiedon jälkeen ravintosuositukset menevät aivan uuteen valoon. Kuinka kauan ihminen voi elää juomatta? Entä tarkoittaako tämä sittenkin sitä, että popsinpa pillereitä tai en, valitsen joka tapauksessa väärin? Joku toinen kuitenkin edelleen turvautuu selibaatin sijasta e-pillereihin ja lisää kaikkien hedelmättömyyttä.

Yleisesti ottaen on kiva tietää, että naiset ovat vuosikymmeniä vedelleet kitusiinsa pillereitä, joiden seurauksia ei ole tutkittu sen ihmeemmin. Parinvalinta menee pieleen useissa tapauksissa kuitenkin, joten sillä ei niin ole väliä. Väärätkin valinnat kuuluvat elämään. Mutta lääkeaineiden päätyminen vesistöihin ja sitä kautta jokaisen meidän elimistöön tuntuu jo hiukan huolestuttavalta.

* Turun yliopiston evoluutiotutkija Markus Rantala

M niin kuin maksaja

Tutkimuksen mukaan ulkonäkö ratkaisee, kuka treffeillä maksaa. Mitä kauniimpi nainen, sitä todennäköisemmin deitti hoitaa viulut. Ja mitä komeampi deitti, sitä varmemmin nainen odottaa deitin kaivelevan kuvettaan.

Ensimmäisen väitteen allekirjoittaminen ei tuota ongelmaa. Miehet nyt vaan on... miehiä. Mitä enemmän ne maksaa, sitä enemmän ne odottaa saavansa vastinetta rahoilleen. Ilmaista ateriaa ei vaan ole olemassa. Viehättävämmän siskon antimista maksettaisiin enemmän kuin vähemmän viehättävämmän. Jos tyttö ei anna säälistä, niin ehkä edes kiitollisuudenvelasta.

Jälkimmäinen väite tuottaa mulla keskivertoa kovempaa vastarintaa. Onkohan sana odottaa sittenkin vain toimittajan oma käännöskukkanen? Minä en ainakaan odota miehen maksavan, koska hän näyttää hyvältä. Toisaalta itse pelkään heti ampiaisten jälkeen eniten kiitollisuudenvelkaa, joten koko laskun maksattaminen toisella etenkin ensitreffeillä voisi aiheuttaa ampiaisen piston tavoin anafylaktisen shokin. Ei se kuitenkaan pelkästään pelkoa kieltäytymisen aiheuttamasta huonosta omastatunnosta ole. Sellaista ulkokuorta ei ole olemassa, että se voisi missään tilanteessa korvata puuttuvaa älyä.

Ja stop! Kukaan ei puhunut mitään mistään Mensaan kuulumisesta. Korkea älykkyysosamäärä ei oikeasti kerro muusta kuin henkilön kognitiivisista kyvyistä. Sellaisten tiedollisten asioiden terävä ja tarkka hahmottaminen ei takaa sosiaalista lahjakkuutta, jota voisi olla esimerkiksi se, ettei mene kuvittelemaan saavansa laskun kuittaamalla jotakin muutakin kuin lämmintä kättä.

Tutkimuksen jälkimmäisen väitteen täytyy siis olla täyttä roskaa. Tai sitten tämä on ikäkysymys. Tällä iällä nimittäin paikkojen kostuminen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa ja ulkonäköä. Ei niistä tietenkään haittaa ole, mutta niillä ei ole merkitystä kostumisen kannalta. Silloin joskus muinaishistoriallisina aikoina, jolloin vielä kävin treffeillä, olen itsekin ollut vähemmän huolissani kiitollisuudenvelasta kuin nykyään.

H niin kuin hysteria

No jopas oli työpäivä. Huominen vapaapäivä on todellakin ansaittu ja samalla myös tulevan viikonlopun vapaat. Seitsemässä ja puolessa tunnissa ehtii tekemään 15 miesten leikkuuta. Sadepäivissä on puolensa. Mutta jos totta puhutaan, niin olisin voinut välillä vaikka värjätä tai vääntää permanenttiakin. Nyt mun ainoaksi huviksi jäi hiusten pesun yhteydessä hieroa herrojen hiuspohjaa niin kauan, että kuulin sen joka kerta yhtä palkitsevan ynähdyksen. Se on hyvä ynähdys siitäkin syystä, että sen jälkeen saakin leikata hiukset täsmälleen, kuten itse haluaa. (Meillähän pestään jokaisen asiakkaan hiukset, halusi hän sitä tai ei.)

Tämä oli oikeastaan kätevä aasinsilta helppoon orgasmiin, joka esitellään missäpä muualla kuin Naisen omassa kirjassa. Tai siis luvun aiheena on helppo orgasmi, mutta heti perään kerrotaan, että 10-40 prosenttia naisista ei saa koskaan tai tietyissä tilanteissa orgasmia. Mainittu tietty tilanne on kuulemma vieläpä usein seksi oman kumppanin kanssa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vieraisiin tuskin kannattaa lähteä, jos ei pysty rentoutumaan edes oman kumppanin kanssa. Tai mistä mä tiedän, mikä siihen on syynä, kun en ole omakohtaisesti koskaan kokenut.

Olin itse asiassa aika pettynyt tämän luvun antiin, koska ei siinä mitään oikeita ohjeistuksia annettu. Alettiin vaan jauhaa vibraattoreiden ja samalla naisen koko seksuaalisuuden historiasta. Meistä varmaan jokainen ymmärtää, että varsinaisia vibraattoreita on voinut olla olemassa vasta sähkön ja patterien keksimisestä lähtien, mutta olettaisin, että vibraattoreiden korvikkeita ja seksiä oli jo ennen tätä. Ihan siitä päättelin, että neitseellisesti ihmiskunta tuskin on lisääntynyt koko historiansa ajan. Mikä taas tarkoittaa, että jos me kaikki vaihdettaisiin miehet vibraattoreihin, väestön räjähdysmäinen kasvu saataisiin ehkä pysäytetyksi ja maailma pelastuisi.

Hiukan ehkä jäi harmittamaan, että 1700- ja 1800-luvuilla käytetty naisten hysterian (=fyysiset ja psyykkiset jännitystilat) hoitomuoto on nykynaisilta kokonaan jäänyt pois tai sekin pitää tehdä itse. Ja toisaalta jäin ihmettelemään, että miksi niiden naisten miehet eivät hoitaneet tehtävää, vaan sen suoritti lääkäri kerran viikossa. Tai no, olen jotenkin ymmärtänyt, että ei ne miehet välttämättä nykyäänkään vaimojaan hoitele. 

Uskon kuitenkin, että väestöräjähdyksen pysäyttäminen, vaikka eivät asiaa maininneetkaan itse, oli koko luvun tärkein päämäärä. Väittivät nimittäin, että lähes jokainen nainen voi saada orgasmin omin voimin ja vibraattorin avulla jopa kokea millaista olisi olla mies ja tulla nopeasti, mutkattomasti ja tuloskeskeisesti.

Niin, että tervetuloa blogiini kaikki kuukkeloivat pervot. Kesä saattaa näköjään siirtää ajatustoiminnot ihan vääriin asioihin muillakin kuin miesbloggareilla. Ja tervemenoa pervot paremmille apajille. (Pyydän jo ennakolta mitä nöyrimmin anteeksi häneltä, joka vastaanottaa pervot.)

N niin kuin nirsous

Sosiologi Henry Laasasen mukaan sinkkuuden syynä on koulutettujen naisten nirsous. Siksi naiset naivat mielellään ylöspäin ja taistelevat siten menestyneistä eliittimiehistä. Tietenkin tästä kärsivät eniten tavalliset kiltit miehet, joita ei halua kukaan. (Ilta-Sanomat)

Tavallisilla kilteillä miehillä on kyllä rankkaa. Hiukan epäilen, että kiltteys ei ole se ominaisuus, jonka vuoksi heitä ei kukaan halua. Vaikka kuinka väitettäisiin, että naiset rakastuvat aina renttuihin, niin ei se nyt kuitenkaan niin ole. Mun mielestä tytöt rakastuvat renttuihin, ja naiset täydelliseen mieheen (toivottavasti täysin särötöntä miestä ei ole edes olemassa, paitsi Nolliksella). Täydellinen mies  on myös kiltti. Enkä tarkoita kiltteydellä sitä, että myötäilee kaikessa.

Toisaalta voiko ketään syyttää siitä, että haluavat itselleen jotain hyvää. Eihän kukaan osta pilaantunutta ruokaakaan säälistä. Kampaamossakin se kolhiintunut lakkapullo jää hyllyyn. Miksi kenenkään edes pitäisi ottaa mies, joka ei vaan millään tasolla pysty tyydyttämään naisen tarpeita? Tai miksi kenenkään pitäisi ottaa nainen, joka ei millään tasolla tyydytä miehen tarpeita?

Täytyy kiittää kaikkia mahdollisia pakanajumalia siitä, että meillä on koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa itsensä kehittämisen eikä siten pakota ketään naimaan tavallista kilttiä miestä. 

Edit. Tänään (28.5.12) julkaistu Puolustuksen puheenvuoro tuolla.

K niin kuin kerjäläiset

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten rankkaa romanikerjäläisillä voi Suomessa olla? Mitä kaikkea sontaa he joutuvat kestämään meiltä? Siitä on nyt valmistunut oikein tutkimuskin ja mun melkein käy sääliksi heitä, kun heillä on niin rankkaa. He ansaitsevat kerjäämällä Suomessa päivässä saman kuin saisivat Romaniassa kuukaudessa.

En kovin mielelläni ole samaa kansaa nuoren suomalaisen tytön kanssa, joka vetää housunsa alas ja virtsaa kerjäläisen viereen. En myöskään ymmärrä sen vanhemman naisen ajatuksenjuoksua, joka on tarjonnut romanimiehelle hierojan paikkaa esittelemällä alapäätään (katso kuva - en edes vilauttais vaikka maksettais). Mutta ihan yhtä vähän mä ymmärrän sitä, että kehdataan valittaa rumista miehistä, pahasta ruuasta ja kylmäsydämisistä ihmisistä. Pakkoko sitä on tänne sitten tulla ansaitsemaan leipäänsä - kerjäämällä.

Katsotaanpas kuinka tässä nyt oikein voikaan käydä.

Ensimmäisessä kuvassa on Suomen oma resupetteri Mikko Leppilampi. Alemmassa kuvassa romanikerjäläismies. No ehkä oli hiukan puolueellinen valinta kerta Mikko on joskus äänestetty kuitenkin Suomen seksikkäimmäksi mieheksi, mutta you got my point. Ihan turha tulla väittämään, että on rankkaa ottaa rahaa vastaan niin rumilta miehiltä ja joutuu sitten vielä käyttämään ne rahansa pahaan ruokaan. Voi elämä, että näen punaista. (Epäilen että tekin näette, jos oikein tarkkaan katsotte ;D )

T niin kuin tupakka

Kaikki alkoi siitä, kun perjantai-iltana lueskelin kanssabloggareiden blogeja. Muuttolintu palautti vihapuheillaan mut parin viikon takaiselle luennolle. Hän ilmoitti vihaavansa tupakkaa, ei tietenkään tupakoitsijoita ja omaavansa tavan pyrkiä parantamaan tupakoitsijat. Aloitin jo avautumisen hänen kommenttilootaansa, mutta viime hetkellä pyyhkäisin lähes kokonaisen blogikirjoituksen verran tekstiä pois ja totesin, että aion kirjoittaa aiheesta omaan blogiini.

Voi olla, että olen jo kadottanut alkuperäisen ideankin täysin, mutta eihän se mitään haittaa. Ehkä mä muistan jossain vaiheessa tuoda esiin myös aivan valloittavan Joanin näkökulman asioihin, kunhan nyt ensin pääsen tuomaan esiin, että mä en vihaa tupakkaa enkä myöskään tupakoitsijoita. Multa myös puuttuu totaalisesti motivaatio olla käyttämättä tupakkaa. Enkä mä olisi osallistunut koko luentoon, ellen olisi aikaisemmin päivällä tutustunut Joaniin kahvilassa. Jotenkin mun oli vaan pakko saada tietää, mitä sanottavaa hänellä olisi ja olisiko hän luennoitsijana aivan yhtä innostava kuin kahviseurana.

Mä olen itse joskus lopettanut, ollut kolme vuotta polttamatta ja aloittanut uudelleen. Sen jälkeen ei ole moneenkaan kertaan tullut edes mieleen, että haluaisin lopettaa. Joten näillä mennään. Aivan, kuten Mark Twainkin. Mä olen lopettanut tuhansia kertoja, mutta aloittanut uudelleen viimeistään muutaman tunnin päästä.

Joan halusi herättää terveydenhuoltohenkilökunnan siihen tosiasiaan, että saarnaamalla sairauksista, joita tupakka aiheuttaa ja syyllistämällä tupakoitsijoita, kukaan heistä ei lopeta. Tarvitaan uusi lähestymistapa, jotta motivaatio saadaan herätettyä. Eihän siellä yleisön joukossa voinut kuin nyökytellä. Mä en todellakaan joka kerta mennessäni tupakalle ajattele, että haluan saada keuhkoahtaumataudin tai jonkin muun tupakkasairauden. Mä haen siitä rentoutumista, pientä taukoa tai sosiaalisuutta riippuen täysin tilanteesta. Joka tapauksessa se, mitä saan tupakasta on yleensä jokin positiivinen asia. Sen lisäksi, että nikotiinireseptorit lakkaavat kirkumasta 45 minuutiksi kuuleman mukaan.

Jos joku haluaisi saada mut lopettamaan tupakoinnin, niin kaikenlainen vittuilu ja piikittely olisi äärimmäisen suotavaa jättää pois. Mä olen luonteeltani just sellainen, että polttaisin ihan kiusallanikin. Toisaalta muhun ei myöskään tehoa syyllistäminen tai ikävien seurausten esiin kaivaminen. Jotta lopettaminen voisi koskaan onnistua, tarvittaisiin korvaavat asiat niille positiivisiksi koetuille asioille.

Oikeastaan kaikki, mitä Joan luennolla sanoi, toimii mihin tahansa asiaan, jossa halutaan muuttaa toisen ihmisen käyttäytymistä. Vain motivoiva lähestymistapa voi auttaa. Ja nimenomaan motivoiva sen ihmisen näkökulmasta, jonka toivotaan muuttuvan. Oikea toiminta palkitaan, mutta retkahtamisesta ei tehdä numeroa. Niin simppeliä.

P niin kuin pikavippi

Pikavippifirman mukaan onni on 900 %:n vuosikorko.

Silmäkulmissa välkkyy vieläkin hiukan punaista, kun näin sen tyypin uutisissa hymyilemässä leveästi ja väittämässä, että nyt julkisuuteen ei pääse lainkaan ne tarinat, joissa on käynyt onnellisesti. Olisi sitten marssittanut ne onnelliset tarinat puhumaan puolestaan, kerta niitä on niin paljon.

Iltalehden kyselyyn on tällä hetkellä vastannut noin 15300 lukijaa, joista nopeasti laskettuna noin 460 on ollut sitä mieltä, ettei pikavippejä pitäisi kieltää kokonaan. Ne on varmaan ne onnelliset, jotka saavat jotain kiksejä korkojen maksamisesta. No, tykkäähän jotkut äidistä ja jotkut toiset tyttärestä.

Yrittäkääpä vakuuttaa mut siitä, että pikavipit on jotain muuta kuin viimeisiä oljenkorsia. Mä en vaan usko, että yksikään normaalisti toimeentuleva ihminen turvautuisi pikavippiin. Mikä voi olla sellainen tilanne, että on pakko turvautua pikavippiin. Ja sitten uuteen pikavippiin: Ja jälleen uuteen pikavippiin. Noita firmojahan riittää, joten aika kauan voi kiristää köyttä kaulansa ympärillä. Onhan se nyt selvää, että velkakierteestä pääsee parhaiten ottamalla uutta velkaa. Not!

Mä varmaan menettäisin yöuneni kokonaan, jos joutuisin tekemään päivääkään töitä pikavippifirmalle. Yök! 

N niin kuin nollatutkimuksen Nobel-ehdokkaat

Maikkarin Helmestä löytyi listaus yhdestätoista asiasta, joita miehet tiedemiesten mukaan rakastavat.  Jotkin tuloksista ravisteli mun kehittelemiä stereotypioita, mutta suurin osa ei aiheuttanut mitään järistystä. Tarjolla tänään on Neon nollatutkimus nobel-ehdokkaat.

Ensimmäiseksi kiri ehdottomasti Wellingtonin yliopiston tekemä tutkimus, jonka mukaan miehet rakastavat rintoja. Rintojen koolla ei ole väliä, sillä miehet katselevat niitä joka tapauksessa ensin. Jos oikein hyvä flaksi käy, myöhemmin saatat saada myös katsekontaktin.

Kakkoseksi kiri seksuaaliterveyttä mitannut tutkimus, jonka mukaan teini-ikäiset pojat rakastavat masturbointia. He myös aloittavat masturboinnin aikaisemmin ja tekevät sitä useammin kuin tytöt. Ihan varma en ole siitä, että kuinka tutkimus muutenkaan liittyy miehiin. Paitsi että teinipojista ehkä joskus kasvaa miehiä. Siihenkin tosin on vain katoavan pieni mahdollisuus, että niin tulee käymään.

Kolmannelle sijalle kirivät Teksasin ja Minnesotan yliopistot tutkimuksillaan siitä, että miehet pyrkivät tekemään vaikutuksen naiseen autollaan. Sehän nyt on ihan yleisesti tiedossa oleva fakta, että monille miehille auto on sen jatke. Mitähän tähän nyt sanoisi? Mukavampaa sitä on Porchessa itkeä kuin Ladassa, mutta... Mä tykkään enemmän miehistä ratin takana kuin niiden autoista.
Mun empiirinen tutkimus on osoittanut, että vain mersukuskeilla on taipumus parturiin tullessaan tipauttaa avain mahdollisimman näkyvästi pöydälle. Jos siihen ei kiinnitä huomiota, ne poimivat sen käteensä ja alkavat pyöritellä sitä ilmassa. Muut säilyttävät autonavaimensa päänsä kynimisen ajan jossain piilossa. Miten niin tämä ei muka liittynyt auton merkkiin, kuten alkuperäiset tutkimukset väittivät.

Mersuforum.net

Neljännelle sijalle kipusi HerCampusin tekemä tutkimus. Opiskelijamiehiä oli johdateltu vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka monta seksikumppania tekee naisesta heidän näkökulmastaan lumpun. Kolmasosa vastanneista oli tarpeeksi fiksuja vastaamaan, ettei seksuaalikumppaneiden lukumäärä määrittele naista. Tutkimuksen tulos kuitenkin oli, että siveytensä menettää, kun on ollut 10-20 seksikumppania. Uskon, että kolmasosa oli joko normaalia vanhempia opiskelijamiehiä tai ainakin tasa-arvon puolestapuhujia. Jos miehellä on ollut 10-20 seksikumppania, niin sehän tekee hänestä vaan entistä paremman ja huolellisesti testatumman rakastajan.

Kinsley Institute on puolestaan tehnyt paljastuksen, että muutama halaus päivässä pitää parisuhdeterapeutin loitolla. Halatut miehet olivat tyytyväisimpiä parisuhteeseensa. Miten voi olla? Mä ihan luulin, että parisuhteessa täytyy olla jotain pahasti vialla, jos halaillaan. Kyllä niiden puolisot varmaan joutuu kärsimään, kun joutuvat halaamaan toista pitääkseen toisen tyytyväisenä.

Kyynelehtiminen miehen edessä ei ole missään nimessä järkevää, koska se laskee tutkimusten mukaan miesten testosteronitasoa. Kun mies tajuaa, että seksiä ei ole tarjolla, niin ei ole myöskään toivoa siitä turvasta, jota itkulla ehkä halutaan. Paitsi että onko tossakaan mitään järkeä. Mä saatan itse itkeä, kun olen äärimmäisen vihainen enkä mä tosiaankaan suostu päästämään ainakaan sitä kiukun aiheuttajaa lähelleni silloin. Kyllä ne hormonitasot laskee itse kullakin. Mutta jo Bob Marley tiesi, että itkun voi välttää, kun ei ole naista.

Mikä-lie-tutkimus on osoittanut, että pitää pyrkiä olemaan epäviehättävä. Nettideittimarkkinoilla flaksi käy kuulemma paremmin, kun miehen ei tarvitse pelätä pakkeja. Oletuksena siis on, että jos olet epäviehättävä, niin kaikki saa mutta komiat ensin.

Kuva ei ota kantaa Duudsonien viehättävyyteen.

Toinen samaan kategoriaan liittyvä tutkimustulos Indianan yliopistolta osoitti, että jos haluaa viestin menevän miehelle perille, pitää olla mahdollisimman huomaamaton. Jos esimerkiksi uutisankkuri on seksikäs, miehet eivät muista kuulemiaan uutisia. Mä en ole ihan varma oliko tämä nyt hyvä vai huono uutinen. Toki vahvisti sitä käsitystä, että jos haluaa tulla otetuksi vakavasti pitää naamioitua tilanteen mukaan. Sitähän naiset tekee muutenkin.

Rochesterin yliopisto on tehnyt tutkimusta siitä, mikä väri saa miehen syttymään. Jos on akuutti tarve, niin kannattaa pukeutua punaiseen. Väriterapiat ja -teoriat on jo aikoja sitten tuoneet esiin punaisen kiihottavan ja energiaa antavan vaikutuksen, joten oliko tämäkään lopulta mikään oikea tutkimustulos. Jossain on menty  aikaisemmin jopa niin pitkälle, että on kehotettu sisustamaan makuuhuone punaisella, jos kaipaa vireää seksielämää ja vähempi uni on okei.

Treffisivusto Baboon taas kertoo, että 33 %:a vastaajista haluaa brunetin ja 29% vastaajista suosii mustia hiuksia. Näin ollen alle 40 prosenttia huolii jonkin muunkin värisen. Henkel-Nordenin pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan tummaverikköihin liitettiin hyvä toimeentulo ja menestys. Ehkä Baboonin tutkimus kertoo siitä, että tyypit on siellä tosissaan. Eihän huonoja kauppoja kannata tehdä. Mun ammatillinen näkökulma asiaan on, että se on vaan hiustenväri, joka on muutettavissa tarpeen mukaan.

Miesten avioliiton kaipuu ei ehkä tullut mulle niin suurena yllätyksenä kuin alkuperäinen teksti antoi ymmärtää. On olemassa myytti, jonka mukaan miehet kammoavat avioliittoa. Mun kokemuksen mukaan niin ei todellakaan ole. Otokseen kuului 5200 sinkkua, jotka olivat iältään 21-56 vuotiaita. Naimisiin haluavien osuus naisista ja miehistä oli yhtä suuri.  Mun henkilökohtainen empiirinen tutkimus osoittaa, että miehet haluavat naimisiin jopa hanakammin ja nopeammin kuin nainen.

K niin kuin kärpäset

"Jos kärpänen ei saa seksiä, se juo liikaa viinaa." HS

Tämä tutkimustulos heitti mun maailman pois radaltaan tänään. :D

Koiraskärpäset alkaa ryyppäämään, kun ne ei saa seksiä. Koko juttua säätelee sama neuropeptidi, joka säätelee myös ihmisten käyttäytymistä. Mä sain tästä väännettyä kaksi erilaista johtopäätöstä:

1. Miehet ovat kärpäsiä.
   Tutkimus on tehty banaanikärpäsillä. Kaikkihan me tiedetään, että ne lisääntyy ihan järjetöntä vauhtia. Yhtenä päivänä saatat nähdä yhden sellaisen keittiössäsi ja seuraavana päivänä niitä onkin jotain miljoona. Miehet on siis banaanikärpäsiä. Ja mä olen sitä mieltä, että banaanikärpäsillä on ylivilkas seksuaalinen halukkuus.
   
   
2. Vaimojen pitää nalkuttamisen sijasta pitää huoli miestensä seksielämästä.
   Koska banaanikärpäsillä on ylivilkas seksuaalinen halukkuus, yksikään vaimo ei koskaan pysty pitämään miestään selvänä seksin avulla. Ainoa ehkä toimiva keino on kieltäytyä kokonaan seksistä. Ja sekin takaa vaan sen, että oma banaanikärpäsesi saattaa löytää joko tuopin tai naaraan, joka ei pihtaa eikä ole äskettäin paritellut.

Maailma on niin hullu!

V niin kuin V*tutusosaaminen

"Mistä alkaa kehittyä tämä suomalaisten miesten valtava vitutusosaaminen, joka johtaa siihen, että kaikki asiat alkavat kääntyä meitä vastaan?" kysyy Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso Iltalehdessä tänään. Hän myös nostaa esiin Duodecimin tutkimuksen, jonka mukaan positiivisesti elämäänsä ja tulevaisuuteensa suhtautuvat ihmiset elävät keskimäärin 15,7 vuotta kauemmin kuin negatiiviset verrokkinsa. Mikäs siinä on elellessä, kun elämä vaan on niin ihanaa.

Mä en ole lukenut kyseistä tutkimusta enkä siis tiedä, onko tämä se-otsassa-kuljeskelu tosiaankin vain miesten osaamista. Väittäisin tietäväni moniakin ihmisiä sukupuolesta riippumatta, joilla tuntuu olevan hyvin negatiiivinen käsitys itsestään, elämästään ja mahdollisuuksistaan. Negatiivisella asenteella on myös itseään toteuttava vaikutus. Kun ei usko mahdollisuuksiinsa, niitä ei useimmiten edes ole.

Aihe on mulle ajankohtainen siinäkin mielessä, että ensi viikoksi pitäisi olla kasassa presentaatio vastoinkäymisten vastustuskyvystä. Joillain ihmisillä sitä on enemmän kuin toisilla. Törmäsin esimerkiksi tarinaan toimittajasta, joka vuosien myötä oli menettänyt kaikki ystävänsä ja kollegansa toimituksessa, lisäksi hänellä oli kolme lasta, joista kahdella oli parantumaton sairaus ja kolmas kuoli liikenneonnettomuudessa. Tästä huolimatta hän tuntui olevan aina positiivisella mielellä tsemppaamassa kollegojaan sekä odotti tulevaisuudelta pelkkää hyvää. (Coutu D: How resilience works)

Tutkimusten mukaan on kolme asiaa, jotka ennakoivat sitä, onko ihminen selviytyjä vai ei. Nämä kolme asiaa ovat todellisuuden kohtaaminen, tarkoituksen etsintä sekä käsittämätön kyky improvisoida. Kahdellakin näistä ominaisuuksista artikkelin mukaan pärjää oikein hienosti, mutta kun yksilöllä on kaikki kolme, mikään ei voi lannistaa häntä. 

Eniten mua jäi mietityttämään se, että kauan ylistetty optimismi ei välttämättä olekaan onnen salaisuus ellei sitä ole yhdistetty todellisuudentajuun. Pitää olla realistinen optimisti, ymmärtää ja ennakoida tosiasiat, mutta samaan aikaan uskoa, että elämällä on tarjottavanaan paljon hyviä asioita ja tavallaan taistella ja potkia takaisin vastoinkäymisiä kohdatessaan. Voisi helpolla kuvitella, että nämä olisivat geneettisiä ominaisuuksia sekä samalla myös kasvuympäristössä opittuja käyttäytymismalleja. Vaan ei. Jopa skitsofreenikkovanhempien lapset saattavat olla näitä selviytyjiä, vaikka sekä geenit että ympäristö puhuvat molemmat sitä vastaan. Monella tämä ominaisuus myös kehittyy vanhemmiten. Onkohan tässä taustalla se ikivanha lause: se mikä ei tapa, vahvistaa. Vastoinkäymisistä selvittyään alkaa luotaa yhä enemmän siihen, että mitään sellaista ei voi kohdata, josta ei selviäsi.

Lähde: www.luckyoptimist.com

C niin kuin C-kasetti

C-kasetti. Mikä kumma se sellainen on?

Silloin, kun minä olin pieni, minulla oli satukasetteja, lastenlaulukasetteja ja äänittelinkin omia kasetteja. Ikimuistoinen tallenne ja todiste siitä on eräällä c-kasetilla, jonka kohtaloa en tiedä. Harmi, koska senhän voisi tänä päivänä digitoida. Siinä alussa on keskustelu äitini kanssa, kun olen ehkä viiden vanha.

- ÄITIIIII, MÄ OSAAN ÄÄNITTÄÄ!
- Joo, mut älä äänitä.
- En, en.

(Kolinaa ja särinää, ja musiikki jatkuu.)

Lähde: A Modest Proposal

Ihmismieli on kuitenkin kummallinen. En aina ymmärrä itsekään omia ajatuskulkujani. Kuinka saan c-kasetin käännettyä aiheeseen, joka käsittelee suomalaisten luottamusta eri tietolähteisiin. Kaikki on mahdollista ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus, niin kuin Matti Nykänen sanoisi.

Viestintätoimisto Pohjoisrannan tekemän tutkimuksen mukaan likettäminen on yhtä tyhjän kanssa, kun ihmiset hakevat perusteita ostopäätökselleen. Edelleenkin valtavirtamedialla on vankkumattoman vahva jalansija luotettavimpana tietolähteenä. Facebook ja muut tykkäilemispaikat ovat vasta sijalla 9 ja blogit vasta sijalla 10.

Henkilökohtaisesti mä olen erittäin ilahtunut tutkimustuloksesta. Se kertoo mulle siitä, että suurelta osalta suomalaisista löytyy medialukutaitoa ja tarvittavaa mediakriittisyyttä. Ainakin suomalaiset elävät vielä joltain osin c-kasettien aikaa. Osataan olla kriittisiä ja objektiivisia. Toki mutu-tuntumalta sanoisin, että suomalaiset eivät ole erittäin taitavia antamaan hyvää palautetta, joten itse henkilökohtaisesti luotan kaverin laittamaan hyvään suositukseen aika helpolla. Mutta jos joku puhuu negatiivisesti jostakin yrityksestä, yritän pitää mielessä, että ihmisiähän me vain ollaan. Tarkoitan, että tunteet vaikuttaa lausuntoihin niin paljon, että puolet siitä voi huoletta päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. (Voiko sanoa sosiaalisen median tapauksessa, että toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos?)

Facebookissa on viime viikon aikana näkynyt "Jaa ja tykkää"-arvontoja muun muassa kampaamojen toimesta. Eräs kampaamo oli toissapäivänä lähtenyt mukaan tähän laittamalla arvontaan hiustuotepaketin. Tykkääjiä ja jakajia kuvalla oli vuorokaudessa tullut noin 8000. Jos ajatellaan, että jokaisella kuvan jakajalla olisi vaikka 100 kaveria ja kavereilla taas 100 kaveria, jotka todella lähtevät villitykseen mukaan, niin voidaan sanoa, että se leviää nopeammin kuin kulovalkea miljoonille ja taas miljoonille käyttäjille.

Mutta jos ajatellaan, että kampaamo sijaitsee vaikkapa Helsingissä, niin pääkaupunkiseudulla on vain tietty määrä potentiaalisia asiakkaita. Voisin ajatella, että lähtisin kampaajalle pidemmänkin matkan takaa, jos tietystä kampaajasta olisi juttua vaikkapa Helsingin Sanomissa, mutta tuotepaketin arvonta ei kuitenkaan vakuuttaisi minua kampaamon kampaajien pätevyydestä ja kyvykkyydestä. Tai voisin kuvitella meneväni Haaviston puolison Antonion tuoliin, vaikkei mulla olekaan pienintäkään käsitystä hänen taidoistaan. Menisin, koska hän on saanut Pekan puolisona paljon huomiota ja olisi vielä ilo silmällekin.

Ei ajatus silti kokonaan läpimätä ole: kampaamon nimi voi hyvinkin piirtyä alueen ihmisten alitajuntaan. Ja mikäli joku heistä on vailla hovikampaajaansa, niin tokihan sitä kannattaa käydä kokeilemassa, löytyisikö hän juuri kyseisestä kampaamosta.