L niin kuin lokoisa lokakuu

Pahoittelut, että sanat jäivät tällä kertaa todellakin viime tippaan. Tuolla ne ovat takaraivossa hautuneet tyttätentyttären vaippoja vaihdellessa ja yösyöttöjä välillä hoidellessa.

Ensimmäisestä sanastahan kaikki näkee, että olen seurannut ainakin joitain meneillään olevia hyviä aikeita. Tai no, Twittervirrasta luin. Aiotko sinä viettää lihatonta lokakuuta?

S niin kuin sydämellinen syyskuu

S-sanoja koko syyskuuksi Tuan innoittamana:

sydämellinen syyskuu alkaa huomenna

E niin kuin eloisa elokuu

Hah, tällä kertaa lupaan kirjoittaa ainakin kahdesta tai kolmesta sanasta itsekin. Vielä en ole päättänyt, mitkä ne olisivat.

Niin muuten, elokuu on eloisa, koska Hän saapui reilu kaksi viikkoa sitten ja pitää mummunkin kiireisenä.

T niin kuin touhukas toukokuu

Laitoin touhukkaan toukokuun sanalistan jo tuonne toiselle puolelle odottelemaan, joten laitan tännekin. Kohtahan se jo alkaa ja  mulla vierähtää loppukuu kaiken muun häslingin lisäksi muuttopuuhissa. Tiedä vaikka ensi kuussa iskisi tyhjän pesän syndrooma ihan tosissaan. Jänskättää kovin. Aattele, jos tyttö muka oikeasti pärjää ilman äitiään.

M niin kuin maistuva maaliskuu

Sellainen pikku vinkki tässä lomailun ohessa, että kohta on Tarina päivässä-haasteessa maistuvan maaliskuun vuoro. Syövät kuulemma lammastakin silloin. Ja väittävät sen olevan maukasta. Minä en syö. En pysty. Kavereita ei saa syödä ja maistuvat vielä jotenkin karvaisellekin. Olen maistanut. Ihme saa tapahtua, että maistan uudelleen.

Listaa saa taas tuttuun tapaan kopioida, ottaa mukaan, jakaa ja käyttää hyödykseen. Mä hyppään mukaan viimeistään oravanpyörään.

P niin kuin parasta ennen

Onko toimittaja parasta ennen kuin avaa sanaisen arkunsa? Entä kirjailija, joka kirjoittaa jollekin ryhmälle epämieluisista asioista ja ryhmän kannalta väärästä näkökulmasta? Onko kuka tahansa - jopa me bloggaajat - parasta ennen kuin julkisesti esitetään mielipiteitämme? Jos ne eivät jotain miellytä, niin oikeuttaako se käyttäytymään loukkaavasti tai uhkaavasti?

Netissä tuntuu olevan tavallista enemmän ammattilaisvihaajia ja heidän verbaalinen ulosantinsa on kovin rajoittunutta. Heidän mielikuvituksensakaan ei ole kovin vilkas, koska se liittyy usein sukupuoliyhteyteen tai kuolemaan. Se on kuitenkin perheväkivallan kehittyneempi muoto. Perheissä alkaa nyrkit puhua, kun sanat ei riitä. Netissä vedetään turpaan verbaalisesti, tapetaankin. Sanojen eräänlaista puuttumista sekin. Se on rajat ylittävääkin eikä olekaan vain meidän suomalaisten oma pikku ongelma. Päättelin itse, kun katsoin SVT:n julkaiseman YouTube-videon Män som näthatar kvinnor. Eri mieltä oleminen on minusta ihan sopivaa. Mutta  rumaksi haukkuminen tai hengenlähdöllä uhkaaminen on jo aika kaukana eri mieltä olemisesta ja sananvapaudestakin.

Luulen, että ongelma on laajempi kuin tämä kyseinen ohjelma antaa ymmärtää. Aika varmasti myös miehille tulee vihapostia. Eikä se ole yhtään sen hyväksyttävämpää.

Jotain hyvääkin tästä on seurannut, nimittäin #nätkärlek -kampanja, joka ainakin Twitterissä elää ja voi hyvin parhaillaankin. Se alkoi Jesper Eriksonin kyllästymisestä vihapuheisiin. Mutta yleisestikin tämä on hyvä idea. Kuinka usein tulee annettua positiivista palautetta lempityypeilleen? Jesper ehdottaa, että etsitään käsiimme lempitoimittajan meiliosoite ja lähetetään hänelle postia, jossa kerrotaan, miksi hän on suosikki. Tykästyin ajatukseen yleisemminkin. Aivan kuten Radio SuomiPopin "Kehu työkaveria selän takana"-teemaviikkoonkin. Jälkimmäisessä en tosin ymmärrä, miksi sen pitää jäädä yhteen viikkoon. Eikö aina olisi hyvä hetki kehua, koska jokaisesta varmasti löytyy jotakin hyvää?

Laitettaisiinko mekin blogistaniassa hyvä kiertämään ja levitetään omalla tavallamme nettirakkautta? Sellainen hyvä, jolla ei ole parasta ennen päiväystä.

Se lähtisi liikkeelle siitä, että minä kehun ensin jotain teistä (tulossa kohta, innostuit tai et). Se, jota kehutaan ottaa kopin ja seuraavassa postauksessaan kehuu taas yhtä bloggaajaa. Yksi siksi, että se on sopiva määrä lisätä mihin tahansa postaukseen eikä vaadi omaa erillistä tekstiä. Ja ehkä vähän siksikin, että vaikka löydän jokaisesta seuraamastani blogista ja bloggaajasta paljonkin hyvää, niin postauksesta tulisi sillä tavoin kilometrien mittainen. Sivupalkissakin teitä on jo yli 70.

Tästä se siis lähtee ja ensimmäiseksi kehutuksi arvoin silmät kiinni sormi näytölle tekniikalla Virtaa sanoista blogin Carelianan. Arvonnan virallisina valvojina toimivat kissamme, jotka yhä täällä asustavat. Käsittääkseni kuitenkin vain maaliskuun puoliväliin asti.

Careliana on pesun kestävä karjalaistyttö, joka on oppinut sanomaan nääs. On hän selvästi oppinut sanomaan paljon muutakin, mutten tiedä johtuuko se karjalaisuudesta vai tarttuneesta tamperelaisuudesta. Careliana kertoo blogissaan omasta elämästään ja arjestaan mukaansa tempaavalla tyylillä. Kovin moni ei onnistu ottamaan avainnipun sijasta mukaansa villasukkia ja kokoamaan siitä virkistävää tekstiä pidemmältikin. Pisti hiukan naurattamaan, vaikka en jaakaan hänen kanssaan villasukkainhoa.

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

H niin kuin helmikuun haaste

Kyllä vain. Tarinatammikuu vaihtui hersyväksi helmikuuksi. Nimityksellä ei tietenkään ole mitään yhteyttä siihen, että tiedän itse tarvitsevani tässä vaiheessa vuotta hiukan tavallista suuremman annoksen positiivisuutta jaksaakseni lumien lähtöön. Nythän ne tulee ja menee miten tykkää. Ihan kuten haasteeseen osallistujatkin saa tehdä. Olisi kiva, jos jo tammikuussa mukana olleet jatkaisivat vielä helmikuussakin, mutta - ja vieläpä oikein painokas mutta - en halua siitä muodostuvan pakkoa kenellekään. Osallistumista se on yksikin aiheeseen sidottu kirjoitus kuukaudessa. Tai kerta viikossa. Ihan miten itse haluaa. Tiedän omalta osaltani sanoa jo nyt, että tahti ei tule olemaan päivittäinen, koska näköjään sitä muutakin elämää on ja pitää ollakin. En tule sitä joka kerta erikseen selittelemään, koska selittelyllä syyllistän vain itse itseäni ja samalla pilaan koko jutun keveyden.

Kiitos kun olit mukana tarinatammikuussa ja tervetuloa mukaan löysin rantein hersyvään helmikuuhun.

Aiheet tässä ja tietenkin myös tuolla Tarina päivässä -sivulla

Y niin kuin ympyrä

Mulla on tapana katsoa päivän tarinan aihesana aina edellisenä iltana. Usein se, että jättää sen alitajuntaan pyörimään kehittää jo melkein valmiin bloggauksen, mutta ympyrä oli lähes mahdoton tehtävä. En kehdannut kirjoittaa sitä, mitä päässäni pyöri koko päivän, koska en olisi saanut aikaiseksi kuin kaksi sanaa: ympyrä sulkeutuu.

Onneksi Nollis pelasti ja pääsen vastaamaan kysymyksiin, joihin melkoisella varmuudella saan ympättyä sanan ympyrä ja todennäköisesti se myös sulkeutuu. 

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä? Vatsa sanoo mur mur, joten en kykene haaveilemaan muusta kuin ruuasta. Ihmettelin vielä joku aika sitten, miten kukaan pystyy syömään 5 kertaa päivässä. Nyt ihmettelen sitä, miten se viisi kertaa voi riittää kenellekään.

2. Millainen oli vuosi 2012? Vuodessa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tilanteita yhdistää se, että moni ympyrä sulkeutui. Moni ajanjakso päättyi ja uusia ympyröitä syntyi. Vuoden 2012 aikana vakuutuin siitä, että olen oikealla tiellä. Sillä, jota todella haluan kulkea.

3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Ehdottomasti iltaihminen. Tai yöihminen. Satunnaisesti myös aamuihminen, jos satun heräämään ennen kellon soittoa. Silloin ne ovat mukavia ja leppoisia, koska meillä ei taatusti ole ketään muuta hereillä siihen aikaan. 

4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Enpä ole joutanut ajattelemaan matkusteluja. En kai mihinkään, mutta jos ois pakko, niin johonkin lämpimään voisin kyllä lähteä.

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit? En mitään. Kaikki on tehty sen hetkisen tietämyksen pohjalta oikein, vaikka olisikin mennyt vauhdikkaasti päin kallioita. Jotain niistä törmäyksistä aina oppii. 

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Äidin valmistamat ruuat ja nimenomaan monikossa. Käydään sunnuntaisin äitini luona syömässä. Aina ennakkotiedon mukaan ei ole mitään ihmeellistä, mutta joka kerta pöytään katetaan pihvejä, gratiineja etc. Nam. Miksei aina voi olla sunnuntai?

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Eläkepäivät on niin kovin kaukana, että huonona huomisen suunnittelijanakin en tiedä yhtään. Silleen tietty, ettei mistään tarvitse ottaa stressiä. On rahaa, rakkautta ja aikaa tuhlata molempia.

8. Elämäsi eläin? Kissa.

9. Sielunmaisemasi? Saariston tyttönä tähän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kesäinen saaristo. Eikä haittaa vaikka olisi myrskyinenkin päivä. Kunhan on meri.

10. Tärkein esine kotonasi? Olen huono kiintymään esineisiin, mutta mutta... ilman esimerkiksi tietokonetta osa sosiaalisesta elämästäni kokisi kuoleman, joten varmaan sitten just tietokone. Ei siis mikään tietty, kunhan sillä voi tehdä sen mitä on tarkoituskin. Kotona pitää olla myös kyniä, papereita ja kirjoja, niin olen oikein tyytyväinen elooni ja olooni.

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Syön elääkseni. Tai ainakin söin ennen: silloin kun vatsa sitä vaati ja/tai satuin muistamaan. No joo, vaikka syömistahti on kiihtynyt ja sille on varattu ajat kalenterista, niin edelleen syön elääkseni eikä päinvastoin.

Haasteeseen kuului muutakin. Piti keksiä uudet kysymykset ja laittaa haastetta jakoon. Lintsaan näistä osuuksista. En haasta ketään, mutta jos nämä on juurikin ne elämäsi kysymykset, joihin haluat antaa vastauksia, saat ne viedä mukanasi. Eli ei, en aio keksiä uusia kysymyksiä, koska nämäkin on oikein hyvät.

T niin kuin Tarina Tammikuu

Muistatteko sen fat mum slimin Phota A Day -haasteen? Se elää ja voi hyvin vielä tänäänkin. Sen, jossa fat mum slim julkaisee joka kuukausi listan päiväkohtaisesta aiheesta ja ihmiset osallistuvat haasteeseen ympäri maailmaa. Sääntöihin kuului ehdottomasti se, että osallistumisen pitää olla hauskaa, joten ei haittaa yhtään, vaikka jäisi päiviä välistä. Mä aloin siihen viime vuonna maaliskuussa, mutta toukokuun jälkeen koko juttu hyytyi. Huomasin, että se oli enemmän pakko kuin huvi.

Vatsassa perhosia -blogin Riikka keksi, että haasteeseen voi osallistua myös kirjoittamalla. Mä hiukan innostuin ajatuksesta, mutta vielä joulukuussa ei ollut mitään mahdollisuuksia kokeilla samaa, koska miljoonat viimeiset palautuspäivät, selän poks jne. Ajattelin jopa hetken, että teen ihan omat sanat tammikuulle, mutta en mä nyt sentään niin innokas ole. Ainakaan vielä. Tammikuussa siis mennään annetuilla aiheilla, tosin otin vapauden tehdä aiheista omat käännöskukkaseni tai muuten vaan vapaat muokkaukseni, kun eihän me nyt sentään niin kansainvälisiksi aleta. 

Mun ajatus siis on, että Tarina päivässä voi olla ihan mikä tahansa aiheen mukainen teksti. Se siis voi olla totta tai tarua, runo tai mielipidekirjoitus - ihan miltä nyt sattuu tuntumaan. Ja jos ei tunnu miltään tai mikä vielä pahempaa, tuntuu pakolta, niin teksti jääköön kirjoittamatta.

Yritän tässä sanoa, että mä aion tehdä tätä ainakin tammikuun ajan, mutta ei harmita yhtään, jos joku teistäkin haluaa tehdä. Mitäs sanot? Yritetäänkö?

Omat tarinani näistä aiheista julkaisen KAHVITAUOLLA -blogin puolella, jossa kannattaisi muutenkin käydä piipahtamassa. Siellä on paljon kivoja naisia ylläpitämässä yhteisblogia.

Äh, tuohan oli ihan selkeästi luettavissa vielä äsken ennen kuin latasin sen blogiin. Selvän saamiseksi saa käyttää kaikkia vilppejä, kuten klikata isommaksi tai painella taikayhdistelmää ctrl ja plus-merkkiä.

A niin kuin anna hyvän kiertää

Tiina paiskasi Hyvän mielen -haasteella. Tehtävänanto meni sanatarkasti näin:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle.

Niin ja sitten Tiina vei jo kaikki hyvät, mutta uhallakin saatan listata ainakin jonkun sellaisen asian, jotka hän jo nosti framille. Asiaan siis.

• Sali. Se on henkireikä. Sieltä kotiutuu joka kerta aivan uusi ihminen, joka on ladattu uudella energialla ja elämänilolla. Siellä ei koskaan edes tapaa ryppyotsaisia ihmisiä vaan kaikilla on hymy herkässä. Lisäksi olen huomannut sellaisen pienen asian, että ne vanhan (hyvän) ajan ritarit käy siellä myös. Vanhan (hyvän) ajan ritarit osasivat esimerkiksi avata oven naiselle. En mä sillä, ettenkö saisi sitä ihan itsekin auki, mutta tulen silti joka kerta hyvälle mielelle, kun joku itsestään huolta pitävä, huomaavainen ja hymyileväinen herraihminen jää pitelemään ovea auki ja odottelee, kunnes saan otettua keijun kevyet askeleet ovelle asti. Se mua joskus itseäni huvittaa, että kun joku herraihmisistä jää odottelemaan ovelle tuntematonta samaan paikkaan menijää, niin miksi ihmeessä pitää ottaa juoksuaskelia ehtiäkseen nopeammin siitä ovesta? Kai se nyt on varautunut tönöttämään siinä ovella valloittavan hymynsä kanssa, kunnes löntystelen stressaantunein norsun askelin avatusta ovesta, vaikka matkaan menisi varttikin? 
• Hymy. Edellisessä hymy tuli mainittua, mutta on pakko täsmentää, että ei sen hymyn tarvitse olla mieheltä. Kaikki hymyt käy nostamaan hyvän mielen, mutta yksi ylitse muiden on kassajonoissa hymyilevät ja flirttailevat vauvat. Niitä ei voi vastustaa.

• Oma aika. Kaikki yksin vietetty aikakaan ei ole omaa aikaa, koska aikuisilla on tylsiä velvoitteita, jotka pitää hoitaa. Omalla ajalla tarkoitan siis sellaista aikaa, jolloin on ihan yksin, puhelin ei soi tai ainakin on äänettömällä ja saa valita ihan itse, miten aikansa käyttää. Joskus sen tahtoo käyttää päikkäreihin, joskus kirjojen lukemiseen, joskus piirtämiseen, joskus blogin kirjoittamiseen, joskus itsensä hemmotteluhoitamiseen ja joskus vaan tuijottamalla haaveillen kaukaisuuteen.
• Lapsuuden leikit, joita voi leikkiä edelleen ainakin salaa. Aika ei ole koskaan kulunut nopeammin kuin ilmapallon kanssa leikkiessä. Hui, mitä pahaa sitä voikaan tapahtua, jos ilmapallo pääsikin koskettamaan maata? 

• Kissat. Himot ne on hiirelläkin sanotaan. No eikun. Mun onnekseni meidän kissat ovat kovin hellyydenkipeää ja seurallista sorttia. Kun ei ole tarjolla muita halauksia, hipsutuksia ja hellyyksiä, niin aina voi heittäytyä selälleen ja ottaa kissan kainaloon kehräämään. Sitten kun kissat vihdoin saan annettua hyvään kotiin, niin jään kaipaamaan ehkä eniten pehmeää karvaa paljasta käsivartta vasten. (Hengenahdistusta en jää kaipaamaan.)
• Viattomat jäynät. Kaikki pienet kiusat, joista ei oikeasti ole harmia kenellekään. Oikeasti ihan yksinkertaisia juttuja: tavaroiden piilotusta, perättömien tarinoiden keksimistä jne. Kunhan muistaa paljastaa totuuden, niin kukaan tuskin vahingoittuu. Tosin niitä voi tehdä vain ihmisille, joiden tietää kestävän jekutusta. Tosikoille ei kannata, ne vaan pahoittaa mielensä eikä sitten kellään ole kivaa.

• Ystävät. Tarviiko tätä sen ihmeemmin perustella? Osa-aika erakoillekin on tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Niin, ja tämä koskee myös teitä, jotka kuljette rinnalla blogin kautta ja elätte mukana. Kiitos ihan jokaiselle.
• Teiniäitiys & varhaismummous. Vaikka lapset (toisten, ei koske kassajonojen vauvoja) ei saakaan mua kiljumaan riemusta, niin on ollut hienoa saada seurata ultrakuvan muutaman millin mittaisen rääpäleen kasvua ja kehitystä nuoreksi naiseksi ja kasvaa itse siinä sivussa (ei koske painonnousua). En koe uhranneeni mitään, vaan olen saanut ihan normaalin elämän, jossa tosin mentiin perse edellä puuhun. Toiset hankkii ensin koulutuksen, työn ja uran ja sitten vasta lapset. Minä ajattelin alkaa taas elää omaa elämääni, johon tosin jatkossakin kuuluu työ ja uudet haasteet. En oikein malttaisi odottaa pulkkailua pienen tulokkaan kanssa.

• Onnistumiset. Kun mittanauha näyttää pienempää lukemaa. Kun rautaa nousee enemmän. Kun jaksaa kauemmin hengästymättä. Kun saa hyvän arvosanan. Kun piparit ei kärähdä uuniin. Kun ei-viherpeukalo herättää melkein kuolleen kasvin henkiin. Kun ihan mitä vaan, jonka halusi onnistuvan onnistuu.
• Päikkärit. Päikkäreitä ei voita mikään. Silloin näkee kaikkein parhaimmat unetkin. Tai ehkä ne vaan muistaa paremmin, kun päikkäreiden pituus ei ole kuitenkaan yöunien veroinen. Sanovat, että pitää herätä puolen tunnin sisällä unennäöstä, jotta unen voi muistaa.

Ja sitten pitäisikin laittaa haastetta eteenpäin. Olen nähnyt näitä hyvän mielen listauksia niin paljon, että en enää tiedä, kuka on tämän jo tehnyt ja kuka ei. Jos osuu kohdalle uudestaan, niin ei tietenkään tarvitse listata mitään uudelleen, ellei välttämättä halua. Mutta olisin kovin iloinen, jos saisin vaikkapa linkin siihen alkuperäiseen postaukseen. 

Joo, joo, haastan haastan. Oletteko valmiina?

Kimmeli

Marjaana

Partapappa

Vintti

Lahna Kissa

Jos jostakusta tuntuu siltä, että haluaa ehdottomasti osallistua, vaikkei tullutkaan mainituksi, niin feel free ja vie haaste mukanasi.

A niin kuin alaston totuus

Partapappa peräänkuuluttaa alastonta totuutta, taas. Tällä kertaa kuulemma riittää oikein hyvin pelkkä kasvokuva. Viimeksi peräänkuulutus tuotti alastomia periä toistensa perään eikä enää tiennyt mihin blogistaniassa uskaltaa silmänsä suunnata, jos haluaa viettää perättömän päivän. Mä komppaan tällä kertaa pappaa, koska minustakin olisi kiva nähdä kenen juttuja oikein lueskelen ja kenen kanssa höpöttelen. Kasvokuvia kehiin, jookos?

Koska oma kasvokuvani on möllöttänyt profiilikuvan paikalla jo hyvän aikaa, niin enpä nyt ole toista sellaista julkistamassa. Alaston totuushan lähti liikkeelle jostain akkain hömpötyksestä, että pitää julkaista meikitön kuva. Se on sen verran paljon vaadittu, etten pysty. Siis ihan siitäkin syystä, että meikitön hetki olisi aamulla eikä kukaan varmasti uskalla tulla lähellekään saati ottaa valokuvia musta silloin. Toinen meikitön hetki on joskus niin myöhään, ettei kukaan enää valvo kanssani kuvatakseen täysin meikitöntä Neoa.

Urbaanisanakirja määrittelee alastoman totuuden peittelemättömäksi ja kaunistelemattomaksi todelliseksi tilaksi. Sanonta muka tulee siitä, että vaatteilla esimerkiksi vartalonsa voi esittää paremmassa valossa kuin se todellisuudessa on. Mun mielestä rajansa on vaatteiden valehtelukyvylläkin. Kaksi kuukautta sitten hankitut housut on mulla nykyään kotihousuina, koska eivät kiristä eikä purista mistään - tosin eivät kyllä oikein pysy ylhäälläkään. Mutta ainakaan ei ole perä edukseen ennen kesää muutenkaan, joten alaston totuus se on tämäkin. Nih!

Tässä kohtaa lienee parasta vaihtaa vaatteet ja lähteä alennusmyynteihin ennen kuin katumus iskee. Tiedän, että mulla tulee tästä kuvasta vielä aivan yhtä alaston olo kuin aikanaan esitellystä työpaidastakin. Tosin sen teksti oli kammottava ja lisäsi tuskaa. Se oli suoranaista henkistä väkivaltaa. Siinä paidassa on kuin Jesse Kaikurannan kammottavassa radiosoitossa, jossa hän laulaa jotenkin niin, että "tule ostamaan, mä myynnissä oon". Puistatus.

O niin kuin olemattomat salaisuuteni

Eikö olekin niin, että kolmesta puolittain lupauksesta tulee yksi kokonainen lupaus, joka on pidettävä? Puolittain lupauksina olen luvannut hautautua arkistojen kätköihin tekemään sukututkimusta, kunhan opinnot on saatu päätökseen. Lupasin melkein myös kirjoittaa Usein kysytyt kysymykset -listan tulostettuna A4-arkille valmiine vastauksineen tyhmiä kysymyksiä varten. Vai mitä mieltä olette siitä, että törmää puolituttuun kaupan maitohyllyn luona ja se aloittaa keskustelun innokkaasti sanomalla "Mitä sä täällä teet?". Vain kohteliaisuussyyt estävät vastaamasta, kuten ajatusta nopeampi suu haluaisi. Kun siis eilen menin luostariin, minulla oli täysi syy olettaa sen olevan jälleen kerran ansa ja Peppone saisi minut aloittamaan kirjan raparperien talvenaikaisesta sielunelämästä. Helpotus oli suuri, kun lupasinkin puolittain vain kirjoittaa kuusitoista paljastusta itsestäni. En vain oikein tiedä, että mistä ihmeestä raapaisen ne 16 salaisuutta, joista ette muka jo tiedä, koska jotkut teistä ihanista on kulkeneet mukana jo vuosia. Eikä minulla sitä paitsi edes ole mitään synkkiä salaisuuksia, koska ahdistuisin ihan liikaa sellaisten pimittämisestä.

1. Ikä: 35. Tammikuussa pyörähtää uusi lukema.
2. Horoskooppi: Vesimies
3. Tarot: henkilökohtaisen korttini numero on 11.
4. Pituus: Ilman korkokenkiäni alle 170 cm
5. Siviilisääty: Uusioneiti ja onnellinen siitä.
6. Koulutus: Ylioppinut-vartija-järjestyksenvalvoja-parturi-kampaaja-meikkaaja. Vuoden päästä listaan lisätään myös sähköisen liiketoiminnan ja yrittäjyyden tradenomi. Sairaanhoitajaa minusta ei tullut, vaikka yritin sellaiseksi vuoden päivät opiskella. 
7. Kotini pinta-ala on noin 60 m2. Pinta-alaa kanssani asuttaa tyttäreni ja kaksi kissaa, jotka tottelevat nimiä Tiuku (kuvassa vasemmalla) ja Vili. Kissat ovat vailla hyvää uutta rakastavaa kotia, koska allergia ja hengenahdistus.
8. Olen syntynyt ja kasvanut 18 ensimmäistä vuottani kaksikielisessä kaupungissa, jossa yli 60 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään ruotsia. 
9. Numerologian mukaan karman lukuni on 11, pyrkimyksen lukuni on 1, vaikutelman lukuni 7 ja minuuden lukuni 8. (Jos joku tietää, mitä ne tarkoittaa saa kertoa mullekin.)
10. Minua alkaa nyt ärsyttää, koska tämä ei tunnu loppuvan koskaan. Eikä mulla hei oikeasti ole salaisuuksia.
11. Blogger ei ole yhteistyökykyinen kanssani eikä suostu vaihtamaan enää edes fonttityyppiä uusimman sisustuksen jäljiltä, joten jos teidänkin silmänne menevät ristiin kommentteja lukiessa, niin olkaatten hyvät ja painakaa ctrl ja + yhtäaikaa, niin monesti, että silmät oikenevat. Minulle riittää yksi kerta, joten en mene optikolle.
12. Olen joskus leiponut pullia lisäten sopivasti risiiniöljyä kostoksi yöllisestä puhelusta.
13. Viimeinen maitohampaani lähti 16-vuotiaana paikallisen huoltoaseman kahvilassa.
14. Eikö tämä nyt muka vieläkään lopu. Olisi pitänyt ottaa edes parempi asento kirjoittamaan aloittaessa.
15. Jos/kun puhun unissani, älä sekaannu siihen. Ei mulla sulle ole asiaa.
16. Hah, viimeistä viedään. Et varmasti jaksanut edes lukea tänne asti. Jos kaikki menee, kuten elokuvissa ja Strömsössä ja kaikissa muissa maailman onnellisimmissa paikoissa, minusta tulee mummo ensi heinäkuussa. Vajaan kuukauden päästä pääsen tirkistelemään uutta tulokasta ultraan. Nyt ne peukut ja isovarpaat pystyyn, että kaikki menee onnellisesti ja hyvin.

Huh! Mä lähden kaffelle!

Nämä kaksoset kaipaisi uutta kotia. Isänpäivänä täyttivät jo 5 vuotta, mikä tarkoittaa, että keuhkoni ovat eläneet heidän kanssaan noin 3 vuotta liian kauan.

B niin kuin blogiäidit ruokkii-keräys

Elli haastoi ottamaan osaa Blogiäidit ruokkii -keräykseen. Koska sosiaalinen omatuntoni on kovin herkkä kolkuttelemaan ja kovaa, niin eihän tästä voi kieltäytyä etenkään, kun osallistua voi omalta kotisohvaltaan lahjoittamalla roposensa virtuaaliseen keräyslippaaseen. Jotta lippaaseen olisi mahdollisimman helppo mennä, oikeassa sivupalkissani on keräysajan loppuun asti iso punainen lipas, joka näyttää keräyksen tämän hetkisen tilanteen ja jota klikkaamalla pääsee itsekin sijoittamaan vaikka vain ihan pienenkin summan. Tavoitteena on saada kerättyä 500 euroa, mutta ketään tuskin haittaa, jos keräyssumma ylittyy siitäkin. Virtuaalilippaaseen mahtuu kyllä.

Vaikka tällä haasteella on merkitystä, niin en aio haastaa ketään nimeämällä. Olen iloinen, jos näen keräyssumman kasvavan, mutta jokainen tekee itse päätöksen osallistumisestaan. Tavoite oli viime katsauksella jo melkein (ainakin puoliksi) saavutettu. Hyvä me!

Lähde: Äidinmaitoa - ja muita juttuja

Blogiäidit keräsivät keräysaikana 1332,00 euroa.

SPR:ltä saadun tiedon mukaan virtuaalilippaita perustettiin 398 kappaletta ja niiden keräystuotto yhteensä oli 25 161 euroa. Se tarkoittaa, että keskiarvo per lipas olisi noin 63 euroa. Sanoisin, että meidän tulos oli aivan loistava. Kiitos kaikille lahjoittaneille minunkin puolestani.

EYV niin kuin ensimmäiset yksitoista vastausta

Taas joku kristillinen pyhä, jonka takia koko maailma on kiinni. Ehkä mä just kestän sen.

Koska olen tänään tyhjäpää, niin keskityn vastailemaan haasteisiin. Tai ainakin yhteen tänään ja toiseen huomenna tai joku toinen päivä. Kiitos Nollis ja Minttu.

Olette varmaan melkein kaikki jo huomanneet, että Blogistaniassa kiertää hauska meemi, joka ei kai pääty koskaan. Kun saat yhdet kysymykset vastattua ja keksittyä omat kysymyksesi, niin johan sieltä pukkaa uutta settiä. Kenenkään ei tietenkään ole pakko haasteeseen tarttua, mutta muistutan, että nämähän on oikeasti hauskoja etenkin tyhjäpää päivinä.

Haaste on kolmivaiheinen:

1. Vastaa yhteentoista sinulle esitettyyn kysymykseen

2. Kysy itse kehittämäsi kysymykset

3. Haasta kanssabloggareita vastaamaan kysymyksiin

Nyt pitää varmaan heittää kruunaa ja klaavaa siitä kumman haasteeseen tartun ensin. Tai ehkä vaan tartun niihin, jotka vaativat tällä hetkellä vähiten aivotoimintaa. Itseä koskeviin kysymyksiin on helppo vastata, kun vastausten muotoa ole rajattu. Nolliksen haaste pakottaa valitsemaan vain yhden jokaista, joten tänään vastaillaan Mintulle, jonka kysymykset antaa mahdollisuuden vastata joustavammin. :)

Vastaa

1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa?
   
   
   Luulot pois heti alkuun kysymys. Se ei taida olla edes luonteenpiirre, mutta luottamus siihen, että elämä kohtelee mua hyvin ja oikeudenmukaisesti. Ja toisaalta se, että voin omilla valinnoilla kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä tuleman pitää.
   
   
2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuvaa sinua parhaiten?
   
   
   Jukka sanoi sen parhaiten jo kauan sitten. Mä palaan kerta toisensa jälkeen noihin sanoihin. Puhui tietenkin itsestään, mutta vahingossa tuli puhuneeksi myös monen muun suulla.
   
   
   "Tämän verran olen oppinut itsestäni...
   Tarvitsen ihmistä,
   jolle osoittaa
   miten hyvä ja rakastava olen.
   Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää,
   haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
   Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni,
   jotta itse tulisin täydeksi."
   
   
3. Mikä on paheesi?
   
   
   No se tupakka. Tänään olen huomannut, että aloittamisen vaikeus on myös yksi, johon pitäisi pystyä tässä vaiheessa kevättä tehokkaammin puuttumaan. Ehkä parilla eilen nautitulla punaviinilasillisella on osuutta asiaan myös. Pitäisi niinku pakottaa itsensä kirjoittamaan raportteja eikä vaan vastailla kysymyksiin. Pidetään tätä luovana taukona. ;)
   
   
4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen?
   
   
   Negaation kautta on helppo käsitellä asioita, joihin ei löydä yksiselitteistä vastausta. En ainakaan haluaisi olla veemäinen, epäoikeudenmukainen ja huumorintajuton nipottaja. En myöskään haluaisi olla yksikään BB:n julkisuushakuisista pöljistä. Esimerkiksi yks Henna sano Roman Schatzin haastattelussa, että vanhoilla julkkiksilla oli joku taito, jonka vuoksi niistä tuli julkkiksia, mutta nuori polvi tekee senkin toisin. Ensin ne hakee julkisuutta BB:stä ja ehkä sitten vielä jossain vaiheessa keksii sen taidonkin, jonka myötä ihmiset voisi niitä arvostaa. Yksin mä en pysty maailmaa pelastamaan, mutta pieni teko kerrallaan. Ehkä.
   
   
5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut?
   
   
   Multa uhkasi loppua sormet kesken. Tai loppuikin. Otin varpaat avuksi. Kahdesta ensimmäisestä muutosta mulla ei ole mitään mielikuvaa. Ainoa tieto on, että muutettu on. Luvuksi tuli 13.
   Nykyinen kodin piti olla tilapäisratkaisu. Huomaan viihtyneeni täällä välillä paremmin ja  välillä huonommin 3 vuotta. Tai sitten muuttaminen alkaa vaan puuduttaa.
   
   
6. Millainen olet kun suutut?
   
   
   Tulta ja tappuraa. Hetken aikaa. Riippuu hiukan siitä mistä suutun. Asioille "suuttuminen" on hiukan turhaa, kun ne ei edes sano vastaan - ei tosin sovittelekaan. Ihmisille suuttumisen nopeus vihasta nauruun riippuu siitä kuinka toinen suhtautuu suuttumukseen. Tai kuinka aiheellista se suuttuminen loppujen lopuksi on.
   
   
7. Milloin viimeksi olet suuttunut?
   
   
   
   Siitä on kauan. Eiku nyt mä muistan. Helmikuussa, koska lupauksia ei pidetty. Suutuin varmaan eniten itselleni, kun olin edes uskotellut itselleni, että voisi käydä toisin.
   
   Teinille nyt tulee suutahdeltua vähän väliä, mutta ei sitä oikeasti voi edes oikeaksi suuttumukseksi sanoa, kun samaan aikaan joutuu peittelemään naurua. Se on huono puoli siinä, että on nuori äiti. Muistaa liian hyvin kaikki ne tuhannet selitykset.
   
   
8. Mieluisin tapasi viettää aikaa?
   
   
   Mieluisin tapa riippuu niin paljon mielentilasta. Joskus parhautta on käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, joskus taas seinät uhkaa kaatua päälle ja on pakko lähteä ulos. Joskus kaipaa toisia ihmisiä ja hyvää seuraa, joskus taas olisi kaikkein mieluiten yksin.
   
   
9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää) puuta (et niinku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa?
   
   
   Kädellä olen koskettanut puuta viikon sisään. Jalalla kosketan hyvin suomalaista puulajia, akasiaa, tälläkin hetkellä, mutta sitä ei laskettu kun olikin huonekalu. Halailusta ja posken painamisesta vasten kaarnaa on jo aika paljon aikaa. Pitää korjata tämä asia, kun koivut lakkaa kiusaamasta mua.
   
   
10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, jonka voisit saada läheiseltäsi?
    
    
    Oonko mä tylsä, jos vastaan, että aika? Vastaan silti! Kaikkea muuta mä voin hankkia ihan itsekin, jos on tarve, mutta toisen aikaa on vaikea ostaa tai pakolla ottaa - etenkään jos sen ajan pitäisi olla vielä jollain tapaa laadukasta ja läsnäolevaa.
    
    
11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta?
    
    Jos tahtoisin tai siis voisin kysyä, niin kysyisin Mintulta, että mikä susta nyt tulikaan isona? Siis sitä uutta ammattia tarkoitin. 

Kysy & haasta. Tämän osuuden säästän Nolliksen kysymyksiin vastaamisen yhteyteen. Olette varoitetut!

Ihan kaikessa ei kannata olla samis. :)