H niin kuin hunningolla

Kuvituskuva. Kuvan miehet eivät liity tapaukseen.

Aivan aluksi kaikkien on tärkeää tietää, että inhoan Erinin vanha nainen hunningolla kappaletta. Eniten kappaleessa tökkii kohta "nelkytvuotta saman miehen lakanoissa". Erinin tapauksessa sen täytyy tarkoittaa entistä elämää!

Mutta takaisin juoneen.

Otin tietoisen riskin muuttaessani alueelle, josta on kävelymatka korkeakouluihin ja yliopistoihin. Yksi lääketieteellisen tiedekunnan rakennuksista näkyisi ikkunasta, jos ikkunat olisivat suotuisaan suuntaan. Ymmärsin asunnon vastaanottaessani, että täällä mahdollisesti asuu opiskelijoita. En vain ymmärtänyt, mitä kaikkea silmäni voivatkaan joutua todistamaan.

Satunnaisesti olen törmäillyt hississä salskeisiin nuoriin miehiin, jotka kantavat mukanaan milloin anatomian kirjoja ja milloin jotain muuta alan kirjallisuutta. Ne on myös oikein mukavia ja rupattelevaisia nuoria miehiä. Niiden kanssa hissimatkustaminen ei ole ollut vaivautunutta vaan oikein mukavaa. Jopa niin mukavaa, että välillä on tullut mieleen ehdottaa, josko ajettaisiin ylimääräinen kierros.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska olen kesälomalla. Ilmojen valtiatar on ollut myös erittäin suopea. Se on tarjoillut sadetta, ukkosta, muka nelisenttisiä rakeita ja HELTEITÄ! Samaan aikaan kouluissa lukuvuosi vetelee viimeisiään, mikä on asettanut mut kiusalliseen tilanteeseen. Nyt ne nuoret, mukavat ja salskeat miehet ovat siirtyneet lukemaan tenttiin pihanurmikolle erittäin vähäpukeisina. Ai ku hyvää!

Vaan kun ei ole! Musta on erittäin kiusallista, että jään kerta toisensa jälkeen kiinni tuijottamisesta. Onneksi sentään useimmiten pelkästään itselleni. Jatkossa saatan intoutua käyttämään ainoastaan portaita, ettei vahingossa päädytä samaan aikaan hissiin. Siellä anatomian kirjoissa varmaan kerrotaan liki nelikymppisten eronneiden sinkkunaisten pään- ja kehonsisäisistä kuhinoista, kun ne näkee jotain silmilleen sopimatonta.

Tulis jo talvi ja voitais taas olla niin kuin ennen! Tai mä voisin. Tuskin niillä mitään ongelmaa on.

PS. Jos ikkunat ja parveke olisivat lääketieteellisen rakennuksen kannalta suotuisaan suuntaan, en olisi tässä tilanteessa.

H niin kuin huumaava huhtikuu

No nih, aika vaan rientää siivillä, joten en lupaa mitään - paitsi kuukausittaiset sanalistat. Tuolla toisella puolen tämä jo olikin aiemmin. Tehän tiiätte, mitä näillä voi tehdä tai olla tekemättä. Jos kuitenkin eksyit tänne jostain etkä tiedä mikä juttu tämä Tarina päivässä-haaste on, niin lukaise lisää täältä.

Omista kuulumisista sen verran, että sain pääsiäisen aikana juostua selkäni - no hyvä on, pakaran - istumakelvottomaksi. Selässä se kipu kuitenkin tuntuu, vaikka pakara onkin syyllinen juntturaan. Natsi otti hatkat jokunen viikko sitten ja mulla on menossa personal trainer 4.0. Kun aiempaa kutsuin natsiksi, niin uusi alkaa ehkä totella nimeä Tikru. Videon energia puhuu ainakin tämän nimityksen puolesta.

Nyt sattuu siihen malliin, että on mentävä. Sama ongelma kuin joulun alla myös. Kovasti deadlineja, muttei perä kestä riittävän pitkiä aikoja istumista. Höh!

H niin kuin helmikuun haaste

Kyllä vain. Tarinatammikuu vaihtui hersyväksi helmikuuksi. Nimityksellä ei tietenkään ole mitään yhteyttä siihen, että tiedän itse tarvitsevani tässä vaiheessa vuotta hiukan tavallista suuremman annoksen positiivisuutta jaksaakseni lumien lähtöön. Nythän ne tulee ja menee miten tykkää. Ihan kuten haasteeseen osallistujatkin saa tehdä. Olisi kiva, jos jo tammikuussa mukana olleet jatkaisivat vielä helmikuussakin, mutta - ja vieläpä oikein painokas mutta - en halua siitä muodostuvan pakkoa kenellekään. Osallistumista se on yksikin aiheeseen sidottu kirjoitus kuukaudessa. Tai kerta viikossa. Ihan miten itse haluaa. Tiedän omalta osaltani sanoa jo nyt, että tahti ei tule olemaan päivittäinen, koska näköjään sitä muutakin elämää on ja pitää ollakin. En tule sitä joka kerta erikseen selittelemään, koska selittelyllä syyllistän vain itse itseäni ja samalla pilaan koko jutun keveyden.

Kiitos kun olit mukana tarinatammikuussa ja tervetuloa mukaan löysin rantein hersyvään helmikuuhun.

Aiheet tässä ja tietenkin myös tuolla Tarina päivässä -sivulla

H niin kuin hot topic

Koska tämä on päivän hot topic henkilökohtaisessa elämässäni, niin julkaisen sen täälläkin, vaikka sen pitäisi löytyä vain Kahvitauolla -blogista.

Tarina päivässä: jotain uutta

Kahvinkeitin. Uusi ja uljas. Joulupukin, tai no, äitini joululahjaksi antama. Hänen mielestään vanha keittimeni oli aikansa elänyt. Mitä ihmettä? Vastahan sen kymmenen vuotta sitten kävin ostamassa, kun vanha päätti aamulla olla keittämättä minulle kahvia. Se se oli aikansa elänyt, ei tämä vanha, joka on monilla tavoin parempi kuin uusi. Tällä uudella on ihan oma leikkisä sielunelämänsä, joka alkaa päivä päivältä käymään yhtä paljon hermoille kuin huono aviopuoliso.

Uudesta kahvinkeittimestä kerrotaan, että se on tyylikkäästi muotoiltu ja siinä on helposti puhdistettava teräksinen pinta. Totta! Se sopii keittiööni oikein hyvin. Muuten meidän yhteiselostamme on muodostumassa varsinaista sirkusta ja temppuilua.

Veden, kuin myös kahvin kaataminen on osoittautunut haastavaksi. Kaiken pitää olla just eikä melkein tai se pissaa pöydälle, varpaille tai mihin nyt sattuu osumaan. Jos kaadetaan kahvia, niin parasta on pitää varpaat kaukana, koska keitin keittää todella kuumaa kahvia. Joko vika on kannussa tai sitten kaatajassa, mutta vanhan kanssa sain joka tapauksessa toimia aina vähän sinne päin. Tämä on niin korea, että vaatii ehdotonta keskittymistä vain häneen. Mikä narsissi!

Aluksi olin ihastunut virtanappulan siniseen valoon. Olen yhä. Onhan se kerrankin jotain muuta kuin punainen tai oranssi ja sopii teräksen sävyyn kuin nenä päähän. Mutta siihen sekin ilo sitten loppuu, koska tämä yksilö tykkää pilailla kanssani. Hänessä on ominaisuus, joka katkaisee virran automaattisesti kahden tunnin kuluttua. Niinhän melkein kaikki nykyaikaiset keittimet tekevät, joten ei sitä nyt lisäarvoksi oikein voi enää mainita. Vaan hän jättää valon palamaan ja napin ON-asentoon. Vain kahvi alkaa jäähtyä. Virran voi tietenkin katkaista oman mielenrauhansa vuoksi samaisesta napista, mutta kas, kun käännät sille selkäsi kuuluu naps ja virta on jälleen päällä ja alkaa uusi kaksituntinen. Kotoa lähdettäessä tulee siis turvautua varmuuden vuoksi virtajohdon irroittamiseen pistorasiasta joka ikinen kerta eikä vain ukkosella. Huoks.

Olen sittenkin sitä mieltä, että vika ei ole käyttäjässä vaan tässä yhdessä nimenomaisessa yksilössä, jossa on sekä narsistin että pyromaanin vikaa. Melkoisen pelottavia sairauksia, jos ne siirtyvät jo kodinkoneisiinkin.

H niin kuin hänen korkeutensa

Hänen Korkeutensa suvaitsi saapua maailmaan tällä päivämäärällä

17 vuotta sitten lähes 1,5 viikkoa yliaikaisena.

Meniköhän kasvatuksessa sittenkin jotain pieleen,

kun ei tuo nyt kovin vaatimattomalta vaikuta?

Kaunis se on silti. Äidin mielestä.

Jos voin antaa yhden neuvon, niin lisääntyessä pidä huoli,

ettet joudu viettämään joulua sairaalassa.

Sairaalan jouluruokaa ei varsinaisesti voi kehua kulinaristiseksi elämykseksi.

H niin kuin hakufraasit osa 1287

Tekemisen puutteessa, tai tekemisen välttelemiseksi, poimin muutaman hakufraasin, joilla blogiin on tultu toistuvasti. Aakkostarinoista ja sen kaikista variaatioista hakufraasina en edes ala. Olen silti salaa ilahtunut siitä, että prosentuaalisesti merkittävä osa tietää mitä hakee. Kiva kun käytte. Tulkaahan uudelleenkin. :)

Elämänohjeet

Valitettavasti elämästä ei ole olemassa mitään kaikilla varmasti toimivaa manuaalia. Elämä on vain elettävä. On kuitenkin olemassa hyvin pieniä juttuja, joita voi tehdä, kun tuntuu, että elämä potkii. Omakohtainen kokemus on, että useimmiten auttaa, kun kääntää katseensa rehellisesti itseensä ja miettii, mitä voisi tehdä tai ajatella toisin. Joskus kaikesta huolimatta tulee tilanteita, joissa ajatukset jumittaa tai pyörii täsmälleen samaa kehää, josta ei omin voimin löydä ulospääsyä. Näissä tilanteissa saatan soittaa Kirsille. Suosittelen lämpimästi. Kaikenlaiset ulkopuoliset valmentajat on pop, koska heillä ei yleensä ole olemassa sellaista tunnesidettä asiakkaaseensa tai ihmisiin heidän lähellään, joka voisi estää näkemästä tilannetta objektiivisesti. Monesti hän vain auttaa tuomaan esiin sen tiedon, joka jo itsellä on olemassa, mutta jota ei vielä itse halua nähdä. Ihan vaan senkään takia ei halua nähdä, kun se tieto koskee sinua itseäsi, ei niitä, jotka koet ongelmaksi.

Kirsistä tuli mieleen, että hänen yrityksensä kotisivuilla on yksi Coelhon Alkemistista lainattu elämänohje, joka on myös yksi mun suosikkilainauksistani.

"Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme? 

Siksi, että siellä missä on sydämesi, siellä on aarteesi."

Miehet on perseestä

Eikö me tulla sukupuolesta riippumatta kaikki hiukan sieltä suunnalta? Joku mies voi vaikuttaa enemmän perseestä revityltä kuin toinen, mutta älkää nyt oikeasti yleistäkö. On niitä hyviksiäkin. Vannon että on.

Useimmiten taitaa olla kuitenkin niin, että vikaa on molemmissa ihan yhtä paljon. Kun ei vaan pysty näkemään asioita samoilla silmälaseilla. Eikä ainakaan myöntämään, että itsekin voi joskus olla väärässä tai edes osittain väärässä.

Onko muuten joskus käynyt niin, että olet nimittelemällä saanut haluamasi?

Naiivi mies

Naiivius on hieno piirre, joka ei ole synonyymi lapsellisuudelle. Mulle se edustaa vilpittömyyttä, luottavaisuutta ja rehellisyyttä. Sellaista ihmistä, jonka kanssa on helppo olla, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä se oikeasti tarkoittaa ja millaisia pelejä pelailee. Täydellinen vastakohta persemiehelle. Kannattaa odotella tällaista omalle kohdalle.

Punasteleva mies ei katso silmiin

Voi se katsoakin. Kuulemma.

Jesse Joensuu vaimo (+muut variaatiot)

Tytöt please, tätä on jatkunut toukokuusta asti. Annettaisiinko jo olla? Jesse teki pari maalia yhdessä pelissä ja teillä on vieläkin tukka sekaisin. Sitä voisi kutsua jo pakkomielteeksi.

Yhteenvetona voisi todeta, että naiset ei sittenkään pyöritä maailmaa, koska miehet on saatu ympättyä lähes jokaiseen hakufraasiin, jolla blogiin tullaan. Ja jos sana nainen esiintyy hakulauseessa, niin se liittyy jotenkin siihen, että nainen ei muka voi olla koskaan väärässä. Voi se, useinkin.

H niin kuin hellä, hellempi, hellin

Hellä

Vannon todellakin sinkin nimeen, mitä flunssan hoitoon tulee. Mitä siitä, jos otin myös vähän c-vitamiinia, seleeniä ja antihistamiinia. Sinkki on se, jonka ansiosta mun ei ole tänään tarvinnut edes miettiä olenko huomenna jo työkykyinen. Tai voinko mennä jo tänään gynelle. Mitä nyt hetkittäin tulee jotain kummia yskäkohtauksia.

Hellempi

Naapurinsedästä (se mikään setä ole) on alkanut kuoriutua varsin huomaavainen herrasmies. Kun he tulevat pariskuntana vastaan, molemmat heistä tervehtivät, kuten hyvien naapureiden kuuluukin. Mutta kun herran näkee yksin, niin tapahtuu kummia. Kuten silloin kun tuttu mersu kurvaa vastaan, niin kuski vilkuttaa (oikeesti vilkuttaa) iloisesti. Tänään näin hänen säntäilevän hirveällä kiireellä kotia kohti, joten moikkasi vaan kaukaa. Manasin mielessäni, että nyt joudun odottamaan hissiäkin kauppakasseineni vaikka kuinka kauan, kun se ei voi odottaa ja käyttää hissiäkin aina. Mutta enpäs joutunutkaan, kun kiva setä oli lähettänyt hissin mulle valmiiksi alas. Luulen, että se on harvinaisen huomaavaista ja ajattelevaista miehiseksi ajatustoiminnaksi. Hyvin on naapurintäti kouluttanut miehensä olemaan pokerinaamalla, kun liikkuvat yhdessä.

Hellin

Hyvä on leidit. Olitte oikeassa, miesgyne on hellääkin hellempi ellei jopa hellin - jopa vatkatessaan rintoja. Lupasi soitella parin viikon sisään. Toivon tosin tällä kertaa, että tämä mies ei perääni soittelisi. Ei siksi, etteikö olisi ollut miellyttävä nuorehko mies. Vaan siksi, että hänen soittonsa tietää huonoja uutisia. Tosin lupasi, että saan soitella hänelle milloin vaan on jotain mielessä. Niin ja sainhan mukaani reseptinkin, ettei tulisi niin paha mieli kassalla. Oi miksi, miksi en opiskellut lääkäriksi? Ja kyllä, nyt kun se oikea on löytynyt, niin enhän mä häntä mihinkään vaihda.

Tilintekoa

Sitä vaan, että miksi te ette kertoneet ollenkaan mitään siitä, kuinka paljon suuremman vaivan joutuu näkemään mennessään miesgynelle? Pitää pyyhkiä pölyt ja hämähäkinseitin huolella pois, laittaa jokainen karva ojennukseen, poistaa ylimääräiset karvat (myös kulmista) ja muutenkin kiillottaa, puunata ja hajustaa paikkoja. Toki sitä kohteliaisuussyistä on naisgynelle mennessäkin pitänyt tarkemman huolen, mutta se ei ole koskaan vetänyt vertoja tämänpäiväiselle ruljanssille.

Ai jännittikö mua? No, jos verenpaine on normaalisti mitattaessa maksimissaankin jotain 120/70, niin nyt saatiin lukemaksi 149/95. Mitäs luulette? Olikohan siinä hiukan  ihan järjettömästi valkoisen takin ja ekakertalaisen lisää?

H niin kuin hormonit

Ensin se* sanoo, että ehkäisypillerit vaikuttavat naisen parinvalintaan häiritsevästi. Pilleripäissään naisen hormonitoiminta menee niin sekaisin, että valitsee vahingossa miehen, joka ei sitten vauvantekovaiheessa sytytä. Minusta se on huono juttu. Siis niille, jotka haluavat lisääntyä. Onkohan tässä se syy, miksi postimiehillä epäillään olevan niin paljon lapsia? Hyvä juttu se on niille, jotka vain haluavat eroon nykyisestä kumppanistaan.

Itse asiassa tässähän olisi helppo selitys sille, miksi parisuhteet eivät nykyään enää kestä. Olen valmis ostamaan tämän selityksen. Minussa ei ollut mitään vikaa. Miehessäkään ei ollut mitään vikaa. Mutta koska muistin lähes joka päivä ottaa pienen pyöreän pillerini ennen kuin tapasin hänet ja vielä sen jälkeenkin, valitsin väärin. Virhearviointini karuus paljastui vasta, kun päädyin tietoisesti vaihtamaan pillerit selibaattiin.

Toisaalta seuraavaksi se väittää, että me saamme kaikki oman annoksemme hormoneista, halusimme tai emme, koska naisen virtsan kautta jäämät siirtyvät meidän kaikkien juomaveteen, koska vesienpuhdistamoissa ei pystytä poistamaan lääkejäämiä.

Tämän tiedon jälkeen ravintosuositukset menevät aivan uuteen valoon. Kuinka kauan ihminen voi elää juomatta? Entä tarkoittaako tämä sittenkin sitä, että popsinpa pillereitä tai en, valitsen joka tapauksessa väärin? Joku toinen kuitenkin edelleen turvautuu selibaatin sijasta e-pillereihin ja lisää kaikkien hedelmättömyyttä.

Yleisesti ottaen on kiva tietää, että naiset ovat vuosikymmeniä vedelleet kitusiinsa pillereitä, joiden seurauksia ei ole tutkittu sen ihmeemmin. Parinvalinta menee pieleen useissa tapauksissa kuitenkin, joten sillä ei niin ole väliä. Väärätkin valinnat kuuluvat elämään. Mutta lääkeaineiden päätyminen vesistöihin ja sitä kautta jokaisen meidän elimistöön tuntuu jo hiukan huolestuttavalta.

* Turun yliopiston evoluutiotutkija Markus Rantala

H niin kuin havahtuminen

Mitä tekisit, jos tietäisit varmuudella kuolevasi kuukauden päästä?

Olen miettinyt kysymystä sunnuntaista lähtien. Tapasin silloin tuntemattoman, joka kertoi tositarinan läheisestään. Nuoresta naisesta, joka oli töiden ohella opiskellut itselleen uuden tutkinnon ja kuukausi valmistumisensa jälkeen pudonnut kerrostalon ikkunasta sitä pestessään. Hän ei selvinnyt.

Ensireaktiona oli kylmät väreet, seuraavana epäusko ja vasta viimeisenä tarinan opetus. Olen miettinyt sitä, kuinka ihmiset monesti tuhlaavat elämänsä ylisuorittamiseen. Elämässä voisi olla muutakin kuin vaikkapa uupumukseen asti raataminen töissä. Nyt kun ihmiset on kesälomalla, moni tuntuu murehtivan vain kuinka ehtii tehdä kaiken ennen loman loppumista. Kalenterit on täynnä kaikenlaista toimintaa ja menemistä ja vain harvalla on aikaa pysähtyä edes pieneksi hetkeksi kuuntelemaan linnunlaulua, katselemaan tähtiä ja kuuta, nuuhkimaan kesäsateen raikastamaa ilmaa, halaamaan puuta tai silittämään kiveä. Vain harva on oikeasti läsnä myös niille, joita kutsuu rakkaimmikseen. Eihän sellaisessa elämässä ole mitään järkeä.

En suostu uskomaan, että elämäntarkoitus on ehtiä tekemään mahdollisimman paljon ja olla koko ajan kiireinen. Vaikka kuolema ei kolkuttelisikaan kuukauden päässä, sen mahdollisuus on silti aina läsnä. Eikä kukaan tietääkseni ole jäänyt lopulta henkiin. Jos muistaisit tämän, tekisitkö jotain toisin?

Itse olen esimerkiksi asettanut itselleni aika kovat tavoitteet valmistumiseni suhteen. Olkoonkin, että olen myös opintovapaalla. Tavoitteenahan on oli valmistua 2,5 vuodessa. Paino sanalla oli, koska se on loppu nyt.  Tarkoitus on käyttää opintovapaa hyödyksi siten, että valmistumisella on mahdollisuus nopeutua ja jos jotain jää suoritettavaksi työn ohella, niin sitten vain kohtuudella. Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa? Haluan sittenkin käyttää aikaani myös lorvailuun, itseni hemmotteluun ja läheisteni huomioimiseen. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tunnin päästä tapahtuu.

Onneksi maailmankaikkeudella on tapana heitellä mun polulle ihmisiä, jotka puhuvat mulle järkeä. Ehkä jopa tietämättään.

H niin kuin hysteria

No jopas oli työpäivä. Huominen vapaapäivä on todellakin ansaittu ja samalla myös tulevan viikonlopun vapaat. Seitsemässä ja puolessa tunnissa ehtii tekemään 15 miesten leikkuuta. Sadepäivissä on puolensa. Mutta jos totta puhutaan, niin olisin voinut välillä vaikka värjätä tai vääntää permanenttiakin. Nyt mun ainoaksi huviksi jäi hiusten pesun yhteydessä hieroa herrojen hiuspohjaa niin kauan, että kuulin sen joka kerta yhtä palkitsevan ynähdyksen. Se on hyvä ynähdys siitäkin syystä, että sen jälkeen saakin leikata hiukset täsmälleen, kuten itse haluaa. (Meillähän pestään jokaisen asiakkaan hiukset, halusi hän sitä tai ei.)

Tämä oli oikeastaan kätevä aasinsilta helppoon orgasmiin, joka esitellään missäpä muualla kuin Naisen omassa kirjassa. Tai siis luvun aiheena on helppo orgasmi, mutta heti perään kerrotaan, että 10-40 prosenttia naisista ei saa koskaan tai tietyissä tilanteissa orgasmia. Mainittu tietty tilanne on kuulemma vieläpä usein seksi oman kumppanin kanssa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vieraisiin tuskin kannattaa lähteä, jos ei pysty rentoutumaan edes oman kumppanin kanssa. Tai mistä mä tiedän, mikä siihen on syynä, kun en ole omakohtaisesti koskaan kokenut.

Olin itse asiassa aika pettynyt tämän luvun antiin, koska ei siinä mitään oikeita ohjeistuksia annettu. Alettiin vaan jauhaa vibraattoreiden ja samalla naisen koko seksuaalisuuden historiasta. Meistä varmaan jokainen ymmärtää, että varsinaisia vibraattoreita on voinut olla olemassa vasta sähkön ja patterien keksimisestä lähtien, mutta olettaisin, että vibraattoreiden korvikkeita ja seksiä oli jo ennen tätä. Ihan siitä päättelin, että neitseellisesti ihmiskunta tuskin on lisääntynyt koko historiansa ajan. Mikä taas tarkoittaa, että jos me kaikki vaihdettaisiin miehet vibraattoreihin, väestön räjähdysmäinen kasvu saataisiin ehkä pysäytetyksi ja maailma pelastuisi.

Hiukan ehkä jäi harmittamaan, että 1700- ja 1800-luvuilla käytetty naisten hysterian (=fyysiset ja psyykkiset jännitystilat) hoitomuoto on nykynaisilta kokonaan jäänyt pois tai sekin pitää tehdä itse. Ja toisaalta jäin ihmettelemään, että miksi niiden naisten miehet eivät hoitaneet tehtävää, vaan sen suoritti lääkäri kerran viikossa. Tai no, olen jotenkin ymmärtänyt, että ei ne miehet välttämättä nykyäänkään vaimojaan hoitele. 

Uskon kuitenkin, että väestöräjähdyksen pysäyttäminen, vaikka eivät asiaa maininneetkaan itse, oli koko luvun tärkein päämäärä. Väittivät nimittäin, että lähes jokainen nainen voi saada orgasmin omin voimin ja vibraattorin avulla jopa kokea millaista olisi olla mies ja tulla nopeasti, mutkattomasti ja tuloskeskeisesti.

Niin, että tervetuloa blogiini kaikki kuukkeloivat pervot. Kesä saattaa näköjään siirtää ajatustoiminnot ihan vääriin asioihin muillakin kuin miesbloggareilla. Ja tervemenoa pervot paremmille apajille. (Pyydän jo ennakolta mitä nöyrimmin anteeksi häneltä, joka vastaanottaa pervot.)

H niin kuin hinnoittelu

EU-tuomioistuin on viisaudessaan päättänyt, että vakuutusmaksujen hinnoittelu ei saa määräytyä sukupuoleen sidotulla tavalla, mistä syystä hallitus on jättänyt lakimuutosesityksen.

Paitsi ettei ne ole koskaan edes varsinaisesti perustuneet sukupuoleen vaan todennäköisyyteen siitä, kuinka helpolla vakuutusyhtiö joutuu maksajaksi. Joidenkin vakuutuksien ottajien kohdalla, kuten esimerkiksi tapaturmavakuutuksen kohdalla naiset ovat saaneet vakuutuksen edullisemmin, koska heillä sattuu vähemmän tapaturmia. Sairaskuluvakuutusmaksujen kohdalla miehet ovat olleet hintaedun saajia, koska heitähän ei ihan helpolla lääkäriin saa.

Samalla voitaisiin tietenkin miettiä, mitä tehdään lakisääteisille eläkevakuutuksille, koska niiden kohdalla eri ikäryhmät ovat eri arvoisessa asemassa. Yli 53-vuotiaathan olivatpa he yrittäjiä tai työntekijöitä, maksavat korkeamman prosentin mukaista maksua.

Entä autonomistajat? Eikö me voitaisi jollain hatusta temmatulla perusteella vaatia, että kaikkien autojen vakuutusmaksujen pitää määräytyä vain sillä perusteella, että on auto. Autonomistajat asetetaan eri arvoiseen asemaan, koska ovat valinneet esimerkiksi jonkun tietyn onnettomuusalttiimman automerkin, asuinalueen ja kuuluvat tiettyyn onnettomuusalttiimpaan ikäryhmään. Jos haluaa saivarrella, niin onhan se pahimmanlaatuista syrjintää, että ei voi valita vapaasti missä asuu tai millaisella autolla ajaa, koska vakuutusmaksut eivät ole tasa-arvoisia.

Hei oikeesti, eikö sitä tasa-arvoa voitaisi lakata väkisin tunkemasta myös hinnoitteluihin. Niin, pitäähän miesten ja naisten hiustenleikkuunkin maksaa saman verran, vaikka toiseen menee aikaa puoli tuntia ja toiseen kolme varttia.

Nostakaa nyt jo se katse sieltä housuistanne! Kaikki ei oikeasti perustu siihen, mitä siellä on. Moni asia voidaan tulkita syrjinnäksi, jos on tarpeeksi kiero mieli.

H niin kuin helppo

Mä tein sen taas. Takerruin johonkin keskusteluun. Tosin vain siitä syystä, että eräs toisaalla mietti just kyseistä ikuisuusongelmaa. Voiko nainen olla liian helppo?

Siellä oli paljon puhetta atm, atn, ktm, ktn, ytm ja ytn-tyypeistä. Oon mä joskus tosta luokittelusta kuullutkin, mutten ole niin jaksanut siihen perehtyä, koska se on kuitenkin joku pinnallisten ääreistyperien ihmisten keksimä juttu. Sen verran ymmärsin, että se liittyisi ulkonäköön ja ilmeisesti näillä y-alkuisilla tyypeillä olisi vara valita itse onko helppo vai vaikea. Koska siis ketään ei kiinnosta, jos kakku on silkoa sisältä, kunhan vaan näyttää hyvältä. A-alkuisilla ei sen sijaan ole varaa kuitenkaan valita, joten parempi olla vaan helppo ja jopa epätoivoinen, jos joku sattuu huolimaan. Odotuksista k-alkuisten ryhmien ihmisistä en oikein ottanut selvää. Ilmeisesti ne vaan on löytäneet sen kultaisen keskitien muutenkin. Tämä varmasti liittyi olennaisesti asiaan, koska sitä jaksettiin monessakin kommentissa vatvoa.

Tuleeko teillä koskaan keskustelupalstoilla sellainen ylemmyydentuntoinen olo? Joidenkin kommenttien kohdalla mulla taisi tällä kertaa käydä juuri niin, että yhtäkkiä olinkin ehkä fiksuin ihminen maailmassa. Täytyy silti myöntää, että keskustelua oli yllättävänkin mielenkiintoista seurata. Koska kyllä sinne sekaan mahtui myös asiallista pohdintaa.

Äkkiseltään itselle kuitenkin tuli sellainen olo, että miksi ihmeessä pitää aina leikkiä jotain kissa ja hiiri leikkiä. Eikö sitä vaan voi joko olla kiinnostunut tai sitten ei? Eihän se, että on kiinnostunut kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi samantien laittaa lapset alulle ja varata kirkko? Onko ihmiset jotenkin unohtaneet, miksi joskus kauan sitten oikeasti hiukan tapailtiin ja seurusteltiinkin ensin? Mikä sitten edes on helppo? Tai vaikea? Liittyykö se nyt jotenkin noihin kirjainyhdistelmäihmistyyppeihin (yhdyssanahirviö)? Toisin sanoen olisi vain kaksi asiaa, joilla on merkitystä: ulkonäkö ja seksi. Maailmassa tuntuu olevan virhe. Taas.

H niin kuin huomioita

Lupaava päivä tiedossa. Näin otsikon

Valtaoja vaatii eutanasiaa kuolleen ex-vaimonsa suulla.

...ja Valtaoja kääntyi tietenkin näppärästi valtaosaksi. Onneksi tarkistin tavauksen ennen kuin avauduin. Enhän mä nyt oikeasti edes ehtisi tästä avautua. Varaan silti oikeuden ottaa kantaa eutanasiaan jahka lukihäröstäni selviydyn. Nyt vaan on mentävä niin äkisti, ettei ehdi sanoa siitä millään kaikkea.

Erinäisten keskustelujen jälkeen olen tänään oivaltanut, että mä oon sittenkin ihan kohtuu hyvä lyyli. Tai niinku et pidän lupaukseni satavarmasti, mutta... sitä lupausta vaan on kovin vaikea multa saada. Pitää laittaa mietintään sekin. Että voisinko mä joskus olla myös vähän helpompi joissain tilanteissa? Vai oonko mä kuitenkin vaikea vaan silloin, kun en pysty repeämään joka suuntaan yhtäaikaa?

Hankin eilen kesän ensimmäiset rakot mun pienen pieniin varpaisiini. Kipu on melkein siedettävä. Muistan olla onnellinen siitä, että nilkat eivät sentään ole verillä. Pitäiskö sittenkin vaihtaa avokkaat crocseihin?

Nyt on mentävä, että ehtii hiukan sujauttaa tankkiin valtion polttoaineveroeuroja. Jos nyt edes tämän yhden kerran lähtisi käymään oikein koulussakin tällä viikolla.

Sii juu leiter :)

H niin kuin huumeet

Nelosen uutisten toimittaja sai korkeimman oikeuden julkistamaan salaiseksi määrätyn valituslupahakemuksen vuonna 2008. Aiheesta tehtiin myös uutinen, mutta se ei herättänyt julkista yhteiskunnallista keskustelua. Iltalehti

On toimittajat vaan sitkeää väkeä. Asia ei herättänyt julkista yhteiskunnallista keskustelua vuonna 2008, joten yritetään uudelleen vuonna 2012. Kysymys on siis kilosta heroiinia, jonka eräs mies sai anteeksi auttaessaan poliisia.

Se, että asia ei päätynyt korkeimman oikeuden käsittelyyn tarkoittaa tietenkin sitä, että jäätiin ilman ennakkotapausta ja uutta oikeuskäytäntöä. Mutta...

Mun suhdetta huumausaineisiin ei voida luonnehtia kovin lämpimäksi. Nuoruuden typerät kokeilutkin jäivät pariin kertaan. En saanut niistä sen kummempaa fiilistä kuin keskioluestakaan. Eikä syttynyt halua kokeilla jotain kovempaa. Taidan olla immuuni noiden kamojen käytölle. Viha aineita kohtaan kehittyi siinä vaiheessa, kun siivotessani keittiön kaappeja sieltä alkoi löytyä kaikenlaisia kummallisuuksia. Siitä syntyi vieläkin kummallisempi keskustelu.

- Osaatko sä kertoa mitä nämä on?

- Mitä sä oikein kaivelet kaappeja täällä?
- Muistuttaisin, että tämä on mun koti.
- Ne ei kuitenkaan ole mun.
- Ai? Sitten varmaan osaat kertoa, kuka meillä käy piilottelemassa kamaa kaappeihin.

Vaikka voisin sanoa vihaavani huumeita, niin en ehkä olisi valmis tuomitsemaan Iltalehden esittelemää tapaustakaan. Iltalehti kertoo asiasta vain yhden puolen. Se jättää kertomatta mitä hyvää siitä sopimuksesta poliisin kanssa mahdollisesti seurasi. Jos kilo heroiinia annetaan anteeksi, mutta samalla saadaan kaduilta pois esimerkiksi 10 kiloa heroiinia sekä muutama sitä levittävä tyyppi edes hetkiseksi, niin mä voisin katsoa läpi sormieni. Siitäkin huolimatta, että tapaus julki tultuaan syö hiukan uskoa oikeusvaltioon. Jos sellaista harhaa nyt edes oli tätä ennenkään olemassa. Asiat on aina niin kuin miltä ne näyttää olevan. Eikä se välttämättä ole niin kuin oikeasti on.

H niin kuin hautaansiunausmaksu

Kaikesta sitä voi kirkkoon kuulumaton hermostua. Turussa maanantaina alkaneessa kirkolliskokouksessa käsitellään muun muassa sitä pitäisikö kirkkoon kuulumattomille määrätä hautaansiunaamismaksu. Asia on mulle sinänsä yks ja sama, paitsi periaatteessa.

Periaatteessa mä en ymmärrä, että miksi ne siunaa vuosittain noin 5000 kirkkoon kuulumatonta vainajaa ylipäätään. Eikö kirkkoon kuulumattomuus ole merkki siitä, että henkilön oma tahdonilmaus on ollut, ettei halua kirkollista hautaansiunaamista? Siis ellei erikseen ole sitä jossain kuitenkin toivonut. Että olkaa hyvät vaan ja määrätkää se maksu. Jos tyyppi on kirkollista hautaansiunaamista toivonut, niin tuskin se rahakysymys on.

Koska mä vaahtosin tästä jo eilen toisaalla, sain eriäviäkin näkökulmia aiheeseen. Kuten sen, että jälkipolvet saattavat sitä haluta. Ymmärrän tietenkin, että se voi jälkipolville olla osa surutyötä, mutta ei kai siihen silti tarvitse sotkea sellaisia uskonnollisia menoja, joihin vainaja ei ole eläessään itse uskonut. Eikö jälkipolvien kuulu kunnioittaa edesmenneen omaisensa tahtoa eikä omaansa? Muistotilaisuuden järjestäminen on sopivaa, kristillinen siunaaminen ei - paitsi haudattavan erillisestä toivomuksesta ennen kuolemaansa.

Sellaisenkin hölmön ajatuksen kuulin, että erästä on lohduteltu sillä, että kyllä hänet silti siunataan ja lasketaan kirkkomaahan. Siis mitä? Ajatteleeko ihmiset oikeasti, että kirkkoon ei kuuluta vain siitä syystä, että välttyttäisiin kirkollisverolta, mutta silti halutaan saada samat palvelut ilmaiseksi? Eihän siihen mitään vakaumuksellista asiaa voikaan liittyä. Vai mikä ihme ajatuksen taakse oikein kätkeytyy, että kaikki muka haluavat tulla lasketuksi kirkkomaahan. Minä en halua!

Haluan, että mun tuhkat heitetään taivaan tuuliin, sirotellaan mereen tai puristetaan vaikka timantiksi, mutta matojen ruuaksi en halua. En siunausten kera enkä ilman. Piste.

P.S. Vihdoinkin on se päivä, kun mun hiukset kasvaa parissa tunnissa kymmeniä senttejä. Mii sou häpii.

H niin kuin hakusanakimara

Kuvan hakusanat... hetkinen, hakulauseitahan noi jo on. Siis kuvan hakulauseet eivät ole missään arvojärjestyksessä vaan täsmälleen siinä järjestyksessä kuin ne herättivät huomioni. Googlelta on tietysti hyvä kysyä asioita, mutta sen arvostelukyky ei välttämättä ole aina paras. En usko, että osaan esimerkiksi vastata kysymykseen, koska S jättää vaimonsa. Mutta yhdestä asiasta mä olen samaa mieltä: kateus on todellakin ansaittava! 

H niin kuin hämmentävä herätys

Tiedossa pitkä vuodatus tyylillä minä minä minä minä. Lisäksi yksi luuranko mun kaapistani putkahtaa ulos: silloin kun mulla ei ole mitään käsitystä elämän oikeasta suunnasta mä tartun tarot-kortteihin.

Olen hiukan hämilläni viime yöstä. Olin jo nukkumassa ja kello oli varmasti puoli kaksi tai jotain. Heräsin, hain pettämättömän Pagan-tarot pakkani ja tein kelttiristin, kun en siihen hätään muita pöytiä muistanut. Viimeksi tein tarotin ihan kokonaan itse joskus keväällä 2009. Kaikki meni täsmälleen niin kuin siinä "povattiin". Mä ymmärrän kyllä, että itse vaikutan omiin tekemisiini ja saatan alitajuisesti toteuttaa niitä, mutta mä en kuitenkaan palkannut itse itseäni enkä ehdottanut miehellekään (kait), että etsis uuden misukan, niin saatais tää avioero kunnolla potkastua käyntiin.

Mutta kurkataas nyt hiukan tarkemmin mun tulkintaani. Ei se mikään kohtalo ole, mutta auttaa mua ymmärtämään, kuinka mun toiminta ja asenteet vaikuttaa suuntaan, johon ollaan menossa näillä tiedoilla. Mä olen aina sujuvasti valinnut merkityksiä mutu-tuntumalta ja poiminut tiedonmurusia sieltä täältä, saadakseni kasaan kokonaisuuden, jonka itse pystyn tunnistamaan omaksi elämäkseni. Tämä ei siis ole mikään tarotien oppikirja, koska eri tilanteet, asiat ja ihmiset muuttaa aina merkityksiä.

Kelttiristi 2.3.2012

Valitsin suuremmin miettimättä sisäistä tilannettani edustamaan Maljojen kuningattaren. Pelkästään se hämmästytti, sillä enhän mä ole tunneihminen. Mutta toisaalta se saattaa tässä harkintavaiheessa olla juurikin oikea kortti kuvaamaan perustilannetta. Tasapainottelua tunteiden ja toiminnan välillä. Ollaanhan tässä nyt kuitenkin asumuserossa ja harkintavaiheenkin valtio veloitti. Eikös silloin kuulukin punnita vaihtoehtoja?

En siis ollut yllättynyt, kun ulkoista tilannetta edustamaan tupsahti Miekkojen prinssi, jolle taistelu on tärkeää ja tuntee olevan kotonaan vain myrskyn silmässä valmiina puolustamaan tai hyökkäämään. Niin mä nimenomaan koen avioliittoni. Toinen osapuoli kokee olevansa elossa vain silloin kun taistellaan. Ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi juuri miekkojen prinssi tupsahti pöytään.

Päämäärääni, tietoisia ajatuksiani tilanteesta ja menneisyydestä kuvaa Sauvojen kolmonen, joka kehottaa ryhtymään tuumasta toimeen. Samaan aikaan se muistuttaa, että mitään pakkoa ei ole. Totuus on kuitenkin se, että haluan aivan toisenlaisia haasteita elämälle. Ei taaskaan yllättänyt yhtään. Menneisyyshän yleensä on tiedossa muutenkin. Ei siihen mitään tarotteja tarvita.

Alitajuisia ajatuksiani ja lähimenneisyyttä kuvaa vastaavasti Sauvojen nelonen. Aika loogista, että kolmosen jälkeen tulee nelonen. Sen mukaan sosiaalisissa tilanteissa on ollut harmoniaa ja iloa. Mulle tuottaa iloa jokin miellyttävä kohtaaminen tai sattumalta syntynyt kontakti lähimenneisyydessä. Nyt vaan on niin, että tämä on yksi niistä hämmästyttävimmistä korteista, jota pöytään ladoin. En mä muista kohdanneeni ketään sellaista lähimenneisyydessä, joka olisi synnyttänyt iloa ja harmoniaa. Toki mä en varmaan tunnistaisi sellaista, vaikka se tönäisisi mut kumoon keskellä kirkasta päivää. Mun defenssit, kun on tällä hetkellä aika voimakkaat.

Mitäs mun elämässä sitten on juuri päättymässä tarotien mukaan? Lanttien kymppi - sinne meni rahat ja mammona. No ei sentään, ei sellainen voi loppua mitä ei ole koskaan ollutkaan. Tän on siis pakko liittyä enemmän henkisiin puoliin. Se voisi kuvata niitä kokemuksia, joita olen viimeisten vuosien varrella kokenut. Ne on muuttaneet mua niin, että en välillä meinaa itsekään tunnistaa itseäni, joten eipä varmaan kukaan mukaan. Ehkä olisi aika katsoa peiliin, laittaa tilit tasan ja mennä eteenpäin.

Aina kun jotain loppuu, niin jotain muuta alkaa. Mun elämässä on alkamassa vaihe, jota kuvaa Maljojen kakkonen. Ihan helkkarin pelottava klassinen "parisuhdekortti". Se kuvaa suhteen alkuvaihetta, jossa toiseen ladataan hillitön määrä odotuksia ja toiveita, jotka vain harvoin pitävät paikkansa. Siis jos mulle povataan lähitulevaisuudessa uutta ihastusta, joka kasvaa rakkaudeksi, niin maailmankaikkeudella on todella huono huumorintaju. Mä en vaan ole valmis sellaiseen.

Varsinainen tilannekuvaus oli siis yllä. Sitten päästäänkin katselemaan, mitkä kaikki asiat on vaikuttamassa tilanteeseen.

Omaa panosta asiaan ja mua itseäni kuvaa Sauvojen kuningas. Mä olen tämän kortin kohdalla ihastunut ajatukseen ympyrän sulkeutumisesta. Tämän kortin kohdalla mä seison risteyksessä miettien palaanko menneeseen vai etsinkö uuden tavan toimia. Tää on se minä-minä-minä-kortti. Minä ja mun itseriittoisuus. Mutta toisaalta tämä on hyvä ja haastava kortti. Se lupaa, että mulla on mahdollisuus tehdä itsestäni ja elämästäni juuri sellaista kuin haluan.

Ympäristön vaikutusta tilanteeseen kuvaa käänteinen miekkojen kymppi. Käänteisenä miekkojen kymppi on lohduttava kortti. Se tarkoittaa käännettä parempaan ja sitä että myrsky on vihdoin ohi. Paraneminen voi alkaa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko sisäinen todellisuus pysyy samana ja ulkoinen muuttuu tai päinvastoin ulkoinen todellisuus muuttuu ja sisäinen pysyy samana. Edellinen sauvojen kuningas antaa ymmärtää, että ulkoinen todellisuus murtuu. Minä-minä-minä en anna periksi.

Toiveita ja pelkoja kuvaa Lanttien nelonen. Nämähän nyt on mulle joka tapauksessa ikuisuuskysymyksiä, joten eipä tullut yllätyksenä. Mä en tunne oloani turvalliseksi ellei mulla ole sekä henkistä että aineellista riippumattomuutta.

Lopputulos tai suunta johon ollaan menossa on tällä kertaa Lanttien prinsessa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että mun ajatukset muuttuu todellisuudeksi ja taloudelliset edellytykset idean toteuttamiseen on olemassa. Täytyy siis varoo mitä ajattelee, koska voi saada sen.

H niin kuin henkinen este

Aloitin tänään päiväni ilmoittamalla ryhmälle, että mulla on henkinen este ymmärtää koko smart data strategiaa, joten turha odottaa mitään ihmeitä. Valitettavasti sama henkinen este tuntui olevan kaikilla ryhmän jäsenillä. Tosi lupaavaa. Maanantaisesta presentaatiosta tulee varmasti erittäin antoisa. Oikein odotan yleisön kysymyksiä aiheesta. "Ööö, ööö, ööö. *relieved smile* There are other group members among audience. They can give you an example.*innocent smile*" Viattomalla hymyllä ja toisten liemeen saattamisella pääsee aina itse pinteestä.

Katoliset munkit väittivät, että kärsiessään ahdistuksesta, täydellisyyden tavoittelusta ja hämmennyksestä (ai yksi henkinen este - tuossahan on jo nippu niitä) henkilön mieliala on epävarma, riittämätön ja toivoton. Kyllä ne munkit tietää!

Harmi, että en ymmärrä kuinka voisin kampittaa henkiset esteeni ennen esitystä kokemalla pelkoa, hämmennystä ja kauhua. Ainakaan mulla ei ole mahdollisuutta kokea kyseisiä tunteita ennen varsinaista esitystä.

Nyt palaan aineistoni ääreen enkä tule takaisin ennen kuin olen sisäistänyt, mitä siellä sanotaan. Varmin tapa ylittää henkiset esteet on oppia asia ytimiään myöten. EPOS:tahan se vaan on.

Enterprise Performance Optimization Strategy. Höh, siinähän se nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan seisoo. Eikun oppimaan.

Edward Munch: Huuto
Kuva: Munch-museet