CLEMENT, JENNIFER: Rakkaudesta aseisiin

Kustantaja: Like 2018

Alkuteos: Gun Love

Suomennos: Terhi Kuusisto

Pearlin äiti on seitsemäntoistavuotias koululainen synnyttäessään yksinään tyttärensä ison talon etäisessä huoneessa. Vauva viettää ensimmäiset kuukautensa vaatekomerossa sillä aikaa, kun Margot varustautuu pakenemaan. Tie vie lähelle kaatopaikkaa talovaunualueelle, missä Pearl ja Margot viettävät seuraavat neljätoista vuotta Mercury Topaz -autossa. Tytär nukkuu auton etupenkillä, äiti takapenkillä. Ruokatavarat ja äidin kotoaan kahmimat aarteet ovat takakontissa.

Talovaunualue on omanlaisensa yhteisö. Ihmiset pitävät huolta toisistaan, mutta kaikki ei ole hyvää. Lähes kaikilla tuntuu olevan ase – jopa Pearl saa aikanaan oman pienen käsiaseen, jolla opetella ampumaan. Pastori Rex kylläkin yrittää ostaa ihmisiltä aseita ja saada sillä tavoin väkivaltaa pois kaduilta. Vai yrittääkö?

Pearlia ei ole koskaan ilmoitettu väestörekisteriin, jotta sosiaaliviranomaiset eivät löytäisi häntä ja veisi pois äidiltä. Niinpä hän ei tiedä edes isoisänsä nimeä, mutta äiti onkin kaikki mitä Pearl tarvitsee. Äiti on aina valmis leikkiseuraksi, puheseuraksi ja lohduttajaksi. Kaikki muuttuu, kun pastori esittelee seurakunnalleen surullisen elämäntarinan ja hurmaavan äänen omaavan Eli Redmondin.

Margot lumoutuu Elistä ensi sanasta lähtien ja elää sen jälkeen vain miehelle. Työ sairaalassa jää. Tytär jää oman onnensa nojaan, kunnes hyväsydäminen naapuri Corazón ottaa hänet huomaansa.

   Kun se sanoi nimekseen Eli, äiti putosi polvilleen.

   Sen miehen ääni kesytti äidin tuosta vaan. Tarvittiin vain ensimmäiset sanat. Eli puhui laulaen: Mä oon lääkettä beibi juo mua sydämeni huutaa vaan sua.

  Ja siitä lähtien äiti tuli sen miehen vihellyksestä.

Eli ei ole suoranaisesti syyllinen, kun Margot kuolee täysin sattumanvaraisen ammuskelun uhrina, mutta Pearlin sydämeen jää viha kytemään. Koska Margotin taustasta ei tiedetä mitään, joutuu Pearl sijaiskotiin. Se ei ole paha paikka, mutta vain väliaikainen. Pearl valitsee paon. Aseista hän ei edelleenkään pääse eroon.

   Aseet kertoivat minulle seitsemänvuotiaasta tytöstä ja kaksikymmentäkaksivuotiaasta miehestä jotka oli ammuttu ohi ajavasta autosta, kahdesta teinpojasta jotka poliisit olivat ampuneet, kaksivuotiaasta pojasta joka oli ammuttu jengien selvitellessä välejään puistossa, kahdestakymmenestä koulubussissa surmatusta oppilaasta, supermarketissa kuolleesta äidistä… rakkaita oli kuollut, kyyneliä vuodatettu, luoteja lattialla; rakkaimpani, ainokaiseni, pikkuiseni, ainokaiseni; me kaikki olemme ainutlaatuisia, kaikki yksinäisiä, kaikki peloissamme ja kaikki yhä etsimässä rakkauden luoteja kaikkialta.

Clement kuvaa yhtä aikaa karusti ja kauniisti yhteiskunnan kelkasta pudonneitten elämää. Kaatopaikka levittää myrkyllisiä huurujaan ja joki on saastunut, mutta Pearlille ja ystävälleen April Maylle kaikki on kiinnostavaa ja seikkailun arvoista. Samalla he oppivat selviytymisen taitoja.

Tietysti Rakkaudesta aseisiin on kannanotto amerikkalaista aselakia ja -käytäntöä vastaan. Uutisethan sen osoittavat yhä uudestaan: jos aseita on, niin niitä myös käytetään. Ehkä teoksen vaikuttavuus syntyy juuri kerronnan rauhallisen tyylin ja raa’an todellisuuden ristiriidasta.

Ja kuulin äidin sanat kuin aamenen rukouksen lopuksi, ja hän sanoi: Huono onni on parempi kuin ei onnea ollenkaan.

CLEMENT, JENNIFER: Basquiatin leski : rakkaustarina

Kustantaja: Like 2015

Alkuteos: Widow Basquiat

Suomennos: Terhi Kuusisto

Yhdysvaltalainen Jean-Michel Basquiat (1960-1988) oli ensimmäinen maailmanmaineeseen noussut musta kuvataiteilija. Hän sai mainetta aluksi graffititaiteilijana ja myöhemmin avantgarde-taiteilijana, josta käytettiin jopa määrettä ”1980-luvun Picasso”. Basquiat saavutti rikkautta miltei huomaamattaan, muttei arvostanut rahaa koskaan kovin korkealle. Hän saattoi ajella paikasta toiseen limusiinilla ja heitellä ikkunasta satasia pultsareille. Hän saattoi maalata Armanin puku päällä, sotkea sen surutta maaliin ja heittää sitten pois. Basquiat tunnustikin, että hänelle ainoa kiinnostava asia oli tyhjä paperi.

Suzanne Mallouk oli Basquiatin ensimmäinen suuri rakkaus. Väkivaltaista isäänsä New Yorkiin paennut Suzanne työskenteli baarissa tavatessaan Basquiatin eräänä yönä:

Jean-Michel on yöeläin, oikea myyrä. Päivänvalo sattuu, aurinko sattuu, mutta illalla hän muuttuu taikuriksi, Merliniksi jolla on kaikki hallussa ja hohtoa elämässä. Yöt ovat huumeille. Huumeet ovat yö. Päivänvalossa Jean-Michel painuu omaan varjoonsa ja mönkii sen sisään.

Suzannesta tuli muusa Venus, jota Basquiat etenkin aluksi hemmotteli monin tavoin, mutta myös totutti jokapäiväiseen huumeiden käyttöön, öiseen juhlintaan ja seksillä hurjasteluun. Kokaiinin voimalla Basquiat suolsi luonnoksia ja maalauksia, joita lahjoitteli avokätisesti niin ystäville kuin ventovieraille, mutta saattoi myös vaatia töitään hetken kuluttua takaisin. Näin kävi esimerkiksi Madonnalle. Yksi Basquiatille tärkeistä henkilöistä oli Andy Warhol, jonka kuoleman jälkeen Basquiat alkoi käyttää yhä holtittomammin huumeita ja muuttui vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi. Basquiat kuoli 27-vuotiaana huumeiden yliannostukseen.

Taiteilijan vielä eläessä Suzannea alettiin kutsua ”Basquiatin leskeksi”, vaikkei virallista suhdetta edes ollut. Mitähän tähän mahtoi sisältyä? Miehen kuoltua Suzanne repäisi itsensä irti New Yorkin taidepiireistä, lopetti hurjimman huumeiden käytön ja kouluttautui psykiatriksi, erikoisalanaan taiteilijoiden auttaminen.

Suzannen ystävänä Jennifer Clement seurasi rakkaustarinaa lähietäisyydeltä, mikä varmaankin auttoi osaltaan kirjan intiimin ja vahvan tunnelman luomisessa. Luvut ovat hyvin lyhyitä, eivät aina sivunkaan mittaisia, ja sisältävät samasta tapauksesta sekä Clementin selostavan osuuden että otteen Suzannen muistiinpanoista. Kerronta on ihastuttavan ironista ja eloisaa, sanallisia oivalluksia väläyttelevää ja värikkäitä mielikuvia herättelevää. Silti yksityiskohtien läpi välittyy myös traagisuus, erään elämän tuhoutuminen.

CLEMENT, JENNIFER: Varastettujen rukousten vuori

Kustantaja: Like 2014

Alkuteos: Prayers for the stolen

Suomennos: Terhi Kuusisto

Vuoren kupeessa Meksikossa sijaitsee pieni kylä, jossa asuu vain naisia ja lapsia. Miehet ovat lähteneet etsimään työtä Acapulcosta tai yrittäneet livahtaa rajan yli Yhdysvaltain ihmemaahan. Huumemafia pitää asukkaita pelon vallassa, mutta etenkin tyttöjä, sillä kauneimmat heistä kaapataan pomojen viihdykkeeksi. Äidit suojelevat tyttäriään pukemalla heidät pojiksi, rumentamalla lialla ja ryysyillä ja viimeisenä konstina piilottamalla maakuoppiin autojen lähestyessä kylää. Toisenlainen vaara uhkaa ilmasta, sillä viranomaisten lentokoneet ruiskuttavat syövyttävää myrkkyä unikkopeltojen sijasta kylien ylle.

Varastettujen rukousten vuori -romaanissa päähenkilö ja kertoja on Ladydi-niminen teinityttö. Äiti nimesi tyttärensä prinsessa Dianan mukaan, koska prinsessa hänen itsensä tavoin oli ollut miesten pettämä nainen. Äiti on katkera ja kiivas kaunotar, joka kuluttaa päivänsä alkoholin ja televisiosarjojen parissa. Tytärtään hän kuitenkin suojelee kuin kanaemo ja lähettää tämän heti tilaisuuden tullen lastenhoitajaksi kaupunkiin. Ei mene kaikki kuitenkaan ihan äidin suunnitelmien mukaan. Naiset ovat pelinappuloita miesten hallitsemassa maailmassa, missä heidän arvonsa on vähäisempi kuin huumeiden eikä neitsyt Marian rukoileminen pyyhi pahuutta pois.

Nainen voidaan myydä uudelle omistajalle yhä uudelleen ja uudelleen, prostituoitu usealle asiakkaalle saman päivän aikana – toisin kuin annos huumeita, jonka voi myydä vain kerran.

Kirja on aiheeltaan rankka eikä se kaunistele naisten kokemaa kärsimystä. Kieli on kuitenkin runollisen kaunista ja merkityksekästä, jättää asioita kuultamaan pinnan alta. Terhi Kuusisto on onnistunut suomennoksessa hyvin.

Jennifer Clement (s. 1960) on Méxicossa asuva yhdysvaltalainen kirjailija. Voidakseen kirjoittaa naisista Meksikon huumekulttuurissa hän vietti yli kymmenen vuotta kuunnellen niin väkivaltaa kokeneita naisia kuin kätkettyjä naisia ja naisvankeja. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten määrä on Meksikossa hyvin suuri ja heistä moni katoaa palaamatta koskaan takaisin.