LUMIKENKÄILEMÄSSÄ snowshoeing

Tapaninpäivänä kävimme lumikenkäilemässä.
Meidän miehet kävivät viime talvena muutaman kerran lumikenkäilemässä. Minä en kyennyt koko talvena kenkäilemään. 

Arveluttavaa oli tämäkin kerta. Toinen 10 päivän antibioottikuuri vaihteeksi menossa.

Onneksi miehet tekivät minulle polkua, ja vauhti pysyi hiljaisena.

Lunta on maassa ihan kunnolla;-))

Kyllä oli kiva mennä metsässä!

 Kesäiset myrskytuhon kaatamat puut, on metsästä onneksi korjattu. Maisema on oudon näköinen, kun isoja aukkoja on metsä täynnä.

Kierrettiin lenkki, ja tultiin hiekkatielle.

Vähän aikaisemmin tiellä meni traktori, joka aurasi tietä lumesta puhtaaksi lumilingolla.
 Sanoin miehille, että otan lumikengät pois jalasta, kun side painoi jalkaterää.

 Nuorimies oli ottanut jo lumikengät pois, ja kerkensi sanomaan, että on tosi liukasta. Saman tien minä löysin itseni maasta!
Vasen jalka vääntyi kummalliseen asentoon. Istuin maassa, ja tunnustelin mihinkä sattuu. Hetkeen ei voinut liikkua ollenkaan. Vasen polvi, reisi, nilkka ja nivunen tykytti kivusta. Jalka sentään liikkui, joten isäntä sai luvan kiskoa minut maasta ylös.
Autolle kävelin melkein ojia myöten, kun tie oli aivan älyttömän liukas! Lumilinko kiilloitti tien aivan kiiltäväksi!

Polvi on nyt vähän turvoksissa ja nilkkaa koskee. Selkä ja vasen käsi tärähti, mutta onneksi mitään ei mennyt ilmeisesti rikki.