portobello road

Lahden Sinelliin tuli viimeviikolla uusia Papermanian Portobello road -sarjan tuotteita. Rakastuin noihin brittihenkisiin papereihin ja nauhoihin ihan kympillä ja niitähän oli pakko hankkia sitten itsellekin. Tarkoituksena olisi jossain vaiheessa tuunata kalenterin kansilehti ja ehkä tehdä vähän korttejakin. Vaadin kuitenkin, että saan tehdä lisäksi myös malleja kyseisestä sarjasta. Tästä tuli niin ihana, että ajattelin esitellä sen täällä teillekin.



Yksi silkkipaperiruusuke, leimailua, nappeja, herkullisia papereita, rusetteja ja nauhoja. Muun muassa tällaisilla aineksilla lähdin liikenteeseen.



Lopputuloksena tällainen seinätaulu, jonka rakentelin 7 gypsiesin valmiiseen lokerikkokehykseen, vai miksihän tuota voisi kutsua. Valokuvaamisen jälkeen tuonne vasemman alareunan punaiseen koloon lisäsin vielä pieniä hakaneuloja, vähän anarchy in the uk -henkeen tietty.



Nyt sormet syyhyttää siihen malliin, että olisi hauska tehdä myös itselle taulu noihin lokerokehyksiin. Vielä kun keksisi sen oikean aiheen ja tietysti materiaalitkin niin pääsisi siihen toteutusvaiheeseen.

Tweet

suruvaippoja

Pari viikkoa sitten vietin ihanat pari päivää askarteluhenkisten ystävien kanssa. Joku onkin saattanut lukea tästä jo Haltiakummin, Rva Kepposen tai Leonidan blogin puolelta. Omat tuotokseni jäivät melko vähäisiksi, viimeistelin perhoskortin ja muutaman muun kortin, sen lisäksi syntyi pari vauvakorttia jotka julkaisen jonkin ajan päästä sitten.



Haltiakummilla oli Clas Ohlsonilta ostettuja vitriinikehyksiä ja hän sanoi, että jokainen saa tehdä hänelle taulut jos vaan haluaa. Innostuin ideasta tottakai ja valitsin kaksi pienintä kehystä joihin väkersin minitaulut. Näillä kehyksillä on korkeutta ehkä noin 8cm, eli todella pienistä kehyksistä on kyse. Taustalle punaista kruunupaperia ja timantteja. Lisäksi fiskarsin leikkurilla perhoset, jotka haluavat lennellä kehyksistä ulos hetkenä minä hyvänsä.

Tweet

valitse omasi

Viikonlopun aikana täyttyi blogin puolella 100 000 kävijän raja. Se on aika huima määrä ja vaikka varmaan puolet klikkauksista on omia käyntejäni, niin pakkohan täällä on jonkun muunkin käydä kurkkimassa, eikö vain. Tätä juhlistaakseni ajattelin pistää pystyyn arvonnan.

Koska te tiedätte jo niin paljon minun askarteluharrastuksestani, niin mielelläni kuulisin lisää teistä. Eli kerro kommenttikenttään vähän itsestäsi, käsityöharrastuksistasi ja miten löysit tännä blogiin. Jokainen kommentoija osallistuu jokaisen palkinnon arvontaan. Lisäksi jos linkität arvonnan omille sivuillesi saat valita neljä ylimääräistä arpaa johonkin näistä neljästä kohteesta (joko jokaiseen yhden tai vaikka kaikki neljä samalle kohteelle).

Onnea matkaan jokaiselle. Arvonta päättyy juhannussunnuntaina 26.6. klo 24. Anonyymit ja blogittomat, muistakaa laittaa mukaan sähköpostiosoitteenne, niin saan sitten kiinni jos voitto napsahtaa.



Ensimmäinen arpajaisvoitto on pieni norsutaulu. Kokoa taululla on noin 20x20 cm. Tein tämän taulun myös kehystyskurssilla ja varmaan arvaatte miten vaikea minun on ollut piilotella tätä teiltä. Pääsin viimeisellä kurssilla vasta ideoideni kanssa vauhtiin ja tässä yhdistinkin paperiaskartelua sekä kehystystaidetta.



Toisena palkintona korvakorut pienillä vaaleansinisillä makeanvedenhelmillä. Lisäksi korvakoruissa on materiaalina käytetty balin hopeaa.



Kolmas palkinto on tummanruskeasta vakosametista tehty pieni pussukka tai kukkaro. Vaaleanruskeassa vuorissa on söpöjä pikkunalleja.

Neljännestä palkinnosta tässä ei ole valokuvaa, vaan se sovitaan yhdessä voittajan kanssa. Ajattelin että tämän palkinnon voittaja saa valita itselleen 5 korttia vapaana olevista korteistani. Tällä hetkellä vailla vastaanottajaa -tunnisteen alla on 25 korttia ja vielä julkaisemattomia minulla on ehkä toinen mokoma, joten eiköhän niistä löydy tämän neljännen palkinnon voittajalle mieluisat kortit. Mahdollisuuksien mukaan voin kyllä jonkun korteista tehdä vielä ihan toiveiden mukaan, jos tarvetta on esimerkiksi erityisesti vaikkapa 60-vuotisjuhliin.

Nyt vaan kaikki joukolla osallistumaan. Jos tuntuu että onnetar on myötä, kannattaa osallistua myös facebookin puolella olevaan arvontaan. Siellä on pika-arpajaiset ensiviikon sunnuntaihin asti.

Tweet

karvahattu, pitsiä ja astioita

Vielä viimeinen sekalainen erä kehyskurssilla syntyneitä tauluja. Nämä jäivät esittelemättä edellisten kanssa ihan vain siksi, etten saanut näitä kuvattua. Kuvat ovat nytkin vähän mitä sattuu, mutta kyllä niistä selvän saa.



Ensimmäisenä kolme pientä taulua. Kokoa tauluilla on noin 12 x 12cm ja ne on ripustettu oviaukon yläpuolelle. Tykkään siitä, että taulut ovat jossain jännässä paikassa, eikä aina siinä silmän korkeudella sohvan yläpuolella. Näihin tauluihin pistin pienet Barbien henkarit, jotka spreijasin valkoisiksi. Tällaisia henkareita oli minulla pienenä Barbie-leikeissä, ja nyt ne ovat saaneet uuden elämän tauluina. Taustalla ihanan siroa lehtipaperia.



Nämä taulut tein veljeni kotiin. Kuvat ovat lapsuudestani, varsinkin oikeanpuoleinen taulu on mielestäni todella hauska. Kolmessa kuvassa ovat minä ja kaksi veljeäni. Jokaisella on ollut omalla vuorollaan tuollainen hillittömän kokoinen karvahattu. Pakkohan nuo oli ikuistaa ihan tauluksi asti. Ja kehyslistan väri piti napata tottakai sävysävyyn karvahatun kanssa.



Tässä kuvassa pitsiliina muiden jatkoksi. Tämä liina on kehystetty vitriinikehykseen. Idea oli mielestäni kaunis ja hauska, mutta lopputulokseen en ole kovinkaan tyytyväinen. Kehyslista irvistää joka kulmasta, ja työstäminen oli muutenkin hankalaa. Liekö pieni loppustressi iskenyt, kun tämä oli yksi viimeisiä tauluja, joita kurssilla tein.



Viimeisessä kuvassa on vielä yksi vitriinikehys, johon kehystin lapsuudenmuistojani. Minulla oli nukkekoti- ja Barbieleikeissä tällainen pieni ja siro posliiniastiasto. Se pääsi nyt vitriiniin, olihan se sentään lojunut jo toistakymmentä vuotta vaatehuoneessa pienessä pahvilaatikossa. Kivoja muistoja kivasti esillä.

Tweet

juhlan aika

Ihana ystävä täytti pyöreitä. Koska ikäkriisistä ei ollut tietoakaan, tuli korttiinkin tuollainen rennon rempseä (eikä yhtään ahdistunut) doodle-kuva, josta tiesin ystävän tykkäävän. Oikeastaan tein kortin vaan sopimaan tähän synttärilahjaan, jonka kehystelin kehystyskurssilla. Ollaan pariin kertaan puhuttu, kuinka tällä doodle-pupulla on samanlainen ilme kuin maanantai-aamuna ennen töihinlähtöä, joten taulusta tuli ihana motivaatiotaulu I <3 mondays -tekstillä. Toivottavasti se piristää ankeina aamuina kun töihinlähtö ei niin jaksa napata.

Tweet

eikö ennen ollut värejä ollenkaan?

Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä. Viime viikolla oli kolmas kehystyskurssi ja olin yhtä tehokas kuin kahdella edellsellä yhteensä. Tauluja syntyi parisenkymmentä kappaletta, ja esittelenkin tuotokset useammassa osassa. Nämä taulut ovat suoraan jatkoa näille mustavalkoisille tauluille. Nyt saa seinälle todellakin ison ryhmän, jos vaan on pokkaa laittaa kaikki samaan kasaan.



Suuressa osassa tauluja on siis lähisukulaisiani sekä äidin että isän puolelta, eli mitä tahansa mustavalkokuvia näihin ei ole laitettu. Alemmassa kuvassa olevassa neliosaisessa taulussa olen taas itse kahden kuukauden ikäisenä vanhempien ja isovanhempien kanssa.



Tämä viimeisin kehystyskurssi keskittyi kehystyksen erikoistekniikoihin, eli tarkoituksena oli tehdä ainakin yksi vitriinikehys. Tässä alla on ensimmäinen, joka on jatkoa noille mustavalkokuville. Taustalle pistin tuollaista kulutettua paperia ja Nija jelppasi, kun inspiraationi vaati tuollaisen pienen klipsunkin.



Tämä viimeinen taulu tuli muista poiketen rusehtaviin kehyksiin, sillä itse kuvakin on kauniin seepian värinen ja vanhempi kuin muut kehystämäni kuvat.



Tässä ensimmäinen erä, loput tauluista esittelen myöhemmin. Yksi kehystys syntyi jopa arvontaa ajatellen, kohtahan lähestyy 100 000 kävijän rajakin. Ajattelin, että jos tälläkertaa arvottaisiin useampikin palkinto. Katsotaan mitä keksitään.

Tweet

lisää tauluja

Innostuin ensimmäisestä kehystyskurssista niin paljon, että halusin ehdottomasti jatkaa, kun mahdollisuus tarjoutui. Seuraava kurssi oli helmikuun lopulla, ja siellä syntyi tällaista jälkeä.



Minulla oli ollut jo pidemmän aikaa tuollainen pommac-kortti jääkaapin ovessa. Kortti oli tosi kivan näköinen, vähän tuollainen vanhahtava, joten ajattelin että sen voisi hyvinkin kehystää jotta se tulisi paremmin näkyviin. Valitsin kortille syvyyssuunnassa paksut kehykset, joten tästä taulusta tuli aikamoinen laatikko.



Seuraavaksi tein peilin. Uudessa ihana-lehdessä oli tuunattu vanha peili tuputtamalla siihen maalilla kuvioita. Tein saman tyylisen peilin, kun löysin sopivaa valkoista kehyslistaa. Peilin reunoille spreijasin valkoisella spray-maalilla pitsin läpi pitsisen "paspiksen".



Äidin kätköistä löytyneet vanhat pitsiliinat pääsivät myös kehyksiin. Ylemmässä kehyksessä hennommat valkoiset liinat ja alemmassa vähän taas toisenlaiset. Nämä alemmat liinat on kehystetty tuollaiseen samanlaiseen "laatikkoon" kuin tuo pommac-korttikin.



Ja lopuksi vielä kasa mustavalko-otoksia mustissa kehyksissä. Tarkoitus oli tehdä sarja, jossa taulut sopisivat toisiinsa, mutta olisivat kaikki kuitenkin kehystetty vähän eri listoilla hieman erilaisiksi. Näissä on vanhempieni lapsuudenkuvia.

Tweet

ja sitten mä kävin vähän kehystämässä

Nämä työt ovat lojuneet kameran muistikortilla jo ihan liian kauan, joten aika on niidenkin päästä blogin puolelle. Olin viimekuun lopulla kehystyskurssilla ja tällaista jälkeä siellä syntyi.



Ensimmäisenä harjoiteltiin ihan perusasiat, eli kehyslistan leikkausta sekä kehysten kasausta. Tästä harjoitelmasta tuli pikkuinen peili.



Harjoittelun jälkeen pääsin kehystämään omia töitä. Tai siis sellaisia juttuja, joita itselle haluaa kehystää. Itse aloitin näistä söpöistä kettukorteista, jotka olin hankkinut jo pari vuotta sitten käydessäni Levillä. Kyseiset kortit ovat Satu-Maarit Natusen piirtämiä. Yllä olevan kortin nimi on Yöjalassa. Kehystin pienimmän kortin massiivisimmilla kehyksillä valkoiselle taustalle.



Seuraava kortti on nimeltään Villit ja vapaat. Tämä oli korteista isoin, joten se sai kapeimmat kehykset. Kortin ympärille leikkasin aukkopahvin eli paspiksen. Valitsin väriksi harmaan, sillä sitä oli myös kortissa paljon.



Kaksi pystyssä olevaa korttia kehystin melko samanlaisiksi. Ensisilmäyksellä katsottuna tekniikka näyttää samalle, mutta kun teoksiin syventyy tarkemmin, huomaa eroja. Ylempi kortti näkyy aukkopahvista, kun taas alemmassa kortti on asetettu aukkopahvista leikatun "ylijäämäpalan" päälle, koholleen taustastaan.



Näillä kahdella kortilla ei ollut muuta nimeä kuin Rieban, kettu. Lisäksi korttien kääntöpuolella kerrottiin ketusta ihanasti, siksi liitän tekstin myös tähän.

Kettu on läpi aikojen säilyttänyt erikoisasemansa ja kykynsä kommunikoida ihmisten kanssa. Kaukana on ne ajat, jolloin ihmiset ja eläimet pystyivät keskustelemaan keskenään, mutta yhä viestii kettu ihmiselle, henkisesti. Ketun kohtaamienen, ei pelkkä tien ylijuoksu, on aina viesti ihmiselle itselleeen. Kohtaamassaan ketussa ihminen näkee itsensä, vaikkakin se voi myös varoittaa, kertoa kyläilijöistä, ilostuttaaa jne.



Koska kortit ovat samaa sarjaa, halusin tehdä tauluista samanlaiset, mutta silti erilaiset. Jokaisessa taulussa on hieman erilainen kultainen kehys, taustat ovat eriväriset ja tekniikatkin poikkeavat hieman toisistaan. Taulut ovat silti samankokoisia ja käyvät seinälle näin neliöön, allekkain tai rinnakkain.



Seuraavaksi työstöön pääsi enoni tekemä taulu. Pidän taulun kuvasta ihan valtavasti. Teos on tehty sekatekniikalla vuonna 1995 ja sen nimi on Feeniks IV. Järjestysluku taitaa viitata siihen, että tauluja on tehty samaan aikaan useamman sarja, ainakin muistan nähneeni samantyylisen teoksen hieman eri väreissä. Valitettavasti kehykset olivat kuitenkin ajan saatossa jo tummuneet. Kun oli mahdollisuus päästä korjaamaan tilanne, käytin sen tottakai hyväkseni.



Ja tällaista jälkeä sitten tuli. Kuva on hieman huono, kun luokan valot kiiltelevät lasista, mutta eiköhän tästä selvää saa. Valitsin teokseen paremmin sopivat, vähän leveämmät kehykset. Kehykset ovat väriltään mustat, mutta niiden kulmakohdissa on vähän hopeaa. Se sopii mielestäni kuvaan hyvin, sillä siinä on myös vähän metallivärejä ja kimalletta, vaikkei se kuvassa niin hyvin näykään.



Tätä projektia tein koko kurssin ajan pikkuhiljaa. Kyseessä on mielestäni hauska idea, ovisilmäkehykset. Nämä tein ihan puunvärisestä kehyslistasta ensin maalaamalla akryyliväreillä ja sitten kultaamalla lyöntimetallilla mixtiontekniikalla. Tavoittelin tähän hieman varissutta kultausta. Luonnossa kehykset ovat kirkkaamman kultaiset.



Kurssin viimeisenä päivänä otin vielä loppuspurtin ja tein neljä peiliä. Ensimmäinen pikkupeili syntyi metallinrusehtavasta kehyslistasta. Alla olevat kolme peiliä taas ovat mustalla listalla tehtyjä. Kaikki ovat keskenään saman kokoisia, joten ne voi ripustaa seinälle sarjaksi. Hauskasti kaikista peileistä muuten näkyy luokkahuoneen katto ja valaisimet. Nopeasti katsomalla näitä voisi kuvista luulla tauluiksi hieman erikoisemmilla kuvilla.



Kehystettyjä juttuja tulee varmasti vielä lisää, sillä ensiviikoksi on luvassa uusi kurssi kyseisestä aiheesta. Aika kivaa.

Tweet