Kati Hiekkapelto: Suojattomat & arvonta (päättynyt)

Kannen suunnittelu:  Timo Tervoja

Kati Hiekkapelto: Suojattomat 2014 Otava 298 s.
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Sairaanhoitaja oli tulossa tunnin päästä. Sammy odotti jo. Nainen oli niin kaunis. Hän toi mukavia pillereitä. Olo oli alkanut muuttua siedettäväksi. Oikeastaan Sammylla oli pitkästä aikaa lähes hyvä olla. Ainoastaan jatkuva pelko kotiin palauttamisesta häiritsi. Se nakersi hänen sisuksiaan kuin rotta, täytti hänet hetkittäin kuristavalla kauhulla, joka salpasi hengen. Hän oli paperiton. laiton. Mitä tarkoittaa laiton ihminen? Eikö hänellä ollut lupaa rakentaa elämäänsä, tehdä töitä ja perustaa perhettä? Eikö hänellä ollut oikeutta olla olemassa? Onneksi hänellä ei ollut vielä lapsia. Sammy tunsi pari paperitonta perhettä, joiden lapset olivat olleet koulussa Suomessa, omaksuneet jo suomen kielen, saaneet ystäviä, oppineet maan tavoille siinä ajassa, kun vanhemmat odottivat viranomaisten päätöstä, lupaa jäädä. Ja sitten he vuosien jälkeen eivät saaneetkaan sitä. Heidät oli toimitettu pois. Lasten koulutien katkeaminen saati perheelle aiheutuva stressi ei paljon painanut päätöksenteossa, Maahanmuuttovirasto tuijotti vain virallisia tiedotteita kunkin maan tilanteesta ja jos jossakin oli päätetty, että maa oli turvallinen, niin sitä se sitten oli. Niin kuin esimerkiksi Pakistan. Sammy tuhahti. Hän kyllä tiesi kaiken sen maan turvallisuudesta. Sitä paitsi turvallisuus oli aina suhteellinen käsite. Jos sitä tarkasteltiin valtaväestön näkökulmasta, olivat kaikki paikat turvallisia. Turvattomuus on vähemmistöjen ja köyhien ongelma. Ja kuka oli niin hullu, että vaaransi itsensä ja lapsensa paetessaan kotimaastaan - usein se tapahtui velkaantumalla häikäilemättömille salakuljettajille - halusi viettää vuosikausia epävarmuudessa ja jopa pompoteltavana maasta toiseen, ellei hätä kotona olisi ollut todellinen?

Anna Feketellä on taas monta tapausta tutkittavana. Vanha mies on joutunut yliajon uhriksi, mutta tapaus ei vaikuta niin selvältä kuin päälleajot yleensä. Miksei tien vieressä olevassa lumessa ole lainkaan jalanjälkiä? Annan ystävät pyytävät Annaa auttamaan käännytyspäätöksen saanutta nuorta Sammya. Anna löytää Sammyn, mutta löytöpaikka on varsin epäilyttävä. Annan työkaverilla on myös kiireistä, sillä hän on päättänyt estää maahanmuuttajajengi Black Cobran rantautumisen Suomeen.

Hiekkapellon esikoisdekkari Kolibri ilmestyi viime vuonna, ja Hiekkapellon luoma Anna Fekete tuntui tuovan raikkaan tuulahduksen suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen. Halusin ehdottomasti jatkaa Hiekkapellon dekkareiden parissa, vaikka esikoisteos ei ollutkaan minusta aivan täydellinen dekkari. Loppuratkaisu tuntui hieman hätiköidyltä ja aiheita oli ehkäpä jopa liikaa. 

Hetki ei ollut otollisin Suojattomien lukemiselle, sillä tänä vuonna lukufiilikseni ei ole ollut oikein dekkareille sopiva. En päässyt kehutussa Varistytössäkään alkua pidemmälle ennen kuin laitoin sen hyllyyni odottamaan suotuisampia aikoja. Tiedän, että tämä on yksi ja Hiekkapellon kirjasta riippumaton syy sille, miksen pitänyt Suojattomista enempää.

Hengästyin Kolibria lukiessani, ja hengästyminen oli lähellä myös toisen Hiekkapellon dekkarin parissa. Kirjassa oli taas melko paljon aiheita, vaikka kokonaisuus olikin hieman hallitumpi kuin Kolibrissa. Ei ole kirjailijan vika, etteivät huumerikokset ole minulle dekkareiden kiinnostavinta antia. Vaikka huumesotkut eivät kirjaa varsinaisesti huononnakaan, lukukokemustani ne heikentävät.

Anna Feketeä pidän edelleen hyvin kiehtovana dekkaripoliisina. Leena Lehtolaisenkin Maria Kallio -dekkareissa on poliisina vietnamilaislähtöinen Anu, mutta Anu jää kuitenkin sivuhenkilön rooliin. Hiekkapelto tuo kirjoissaan hyvin esille Suomen monikulttuurisuuden ja väestön erilaiset suhtautumistavat maahanmuuttajiin.

Hiekkapellon dekkarit tarjoavat muutakin kuin viihdettä. Rasismi on läsnä ensimmäisessäkin osassa, mutta etenkin toisessa kirjassa Hiekkapelto paneutuu maahanmuuttopolitiikkaan liittyviin vakaviin kysymyksiin. Minusta tuntuu, että monet maahanmuuttajiin negatiivisesti suhtautuvat eivät ota kunnolla huomioon sitä, miten huonoista olosuhteista maahanmuuttaja voi olla lähtöisin. Tuskinpa kovin moni on valmis jättämään juuriaan, ystäviään ja jopa sukuaan kovin kevyin perustein. Suojattomien Sammylla on traumoja, joita hän yrittää pakoilla huumeiden tarjoamaan illuusioon. Kun Sammy on onnistunut saamaan uudelleen elämän syrjästä kiinni, hänet ollaankin heittämässä takaisin kotimaansa vaaroihin.

Kirjailijan oma näkemys maahanmuuttoasioista heijastuu vahvasti. Ainakin minä tulkitsen Sammyn ja Annan mielipiteiden olevan myös Hiekkapellon omia. Anna Feketen vastapuolena on kollega Esko, joka ei halua ulkomaalaisia elämään suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Suojattomissa Esko ei kuitenkaan ole niin vihamielinen Annaa kohtaan kuin aluksi ja Eskosta paljastuu jopa aivan uusi puoli.

Loppuratkaisu tuntui jälleen hieman epätyydyttävältä, vaikka se olikin mielestäni parempi kuin Hiekkapellon esikoisdekkarissa. Moitteistani huolimatta kokonaisuudessaan Suojattomat on kelpo dekkari, ja aion lukea Hiekkapellon tulevatkin jännityskirjat.

Anna Fekete -sarja
Kolibri (2013)
Suojattomat (2014)

♥♥♥½

Muun muassa näissä blogeissa on myös kirjoitettu Suojattomista: Mustikkakummun Anna, Lukutoukan ruokalista, Lukukausi - kirjallisia elämyksiä, Kirjavalas, Rakkaudesta kirjoihin, Lukutoukan kulttuuriblogi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Annelin lukuvinkit, Kirjoitan ja luen, siis olen ja Kirsin kirjanurkka.

En halua tilanpuutteen vuoksi jättää Suojattomia omaan hyllyyni, joten keksinkin, että voisin järjestää pienen arvonnan. Jos Hiekkapellon toinen dekkari kiinnostaa, kirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla. Lukijakseni kirjautuneet tai kirjautuvat voivat saada myös toisen arvan. Jos haluat kommentoida mutta et halua osallistua arvontaan, mainitse kommentissa, että jätät tällä kertaa arvonnan väliin. Suojattomien uuden omistajan arvon keskiviikkoiltana 21.5., joten osallistumisaika päättyy toukokuun 21. päivänä klo 18.00. Jos sinua ei voi tavoittaa oman blogin kautta, liitä kommenttiisi sähköpostiosoite. Jos et näin halua tehdä, muistathan käydä katsomassa arvonnan tulokset 21.5..

Arvonta on päättynyt. Kiitos osallistujille.

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri 2013 Otava 378 s.
lainattu kirjastosta

Ylikomisario Pertti Virkkunen saapui melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Pienikokoinen, viidenkymmenen ylittänyt viiksekäs mies vaikutti teräskuntoiselta. Hän otti Annan vastaan innokkaasti hymyillen ja kätteli niin että Annan olkanivel rutisi.
- Me olemme niin hyvillämme, että saimme sinut tänne, Virkkunen sanoi. - Todella hienoa saada maahanmuuttajataustainen poliisi meidän tiimiin. Tästähän on valtakunnan strategioissakin vuosikausia puhuttu vaan ei ainakaan täällä ole yhtään näkynyt, ei edes nuorempaa konstaapelia. Maahanmuuttajaa siis. Vaikka muuten olettekin tulleet tutuiksi. Tai siis...
Virkkunen nolostui. Annan teki mieli sanoa jotain nasevaa ja saada mies kiemurtelemaan häpeässään, mutta koska mitään ei tullut nopeasti mieleen, hän antoi olla.
- Voit ottaa pari ensimmäistä päivää ihan iisisti, tutustua taloon ja ihmisiin. Meillä ei ole nyt mitään erityisen kiireellistä menossa, saat aloitella rauhassa, Virkkunen puheli ja kuljetti Annaa osastolta toiselle.

Loppukuu on melko hiljainen blogissani, sillä kuun viimeinen päivä on valtio-opin kirjatentti, johon on melko laaja koealue, joten suuri osa ajastani kuluu sitä tenttiä varten tekemiäni muistiinpanoja päntätessä. Todennäköisesti tällä hetkellä kesken olevasta 1984:stä ehdin kirjoittaa tämän kuun puolella, mutta seuraavana lukupinossa odottaakin Haruki Murakamin tiiliskivimäinen 1Q84, jota en mitenkään ehdi tämän kuun aikana lukea loppuun opiskelukiireiden ohella. Kati Hiekkapellon Kolibrin sain luettua jo maanantaina loppuun, mutta ehdin kirjoittaa bloggauksen kirjasta loppuun vasta nyt pari päivää myöhemmin.

Anna Fekete, tai Fekete Anna niin kuin Anna itsensä yleensä esittelee, on paennut kymmenvuotiaana äitinsä ja veljensä kanssa Suomeen Jugoslavian hajoamissotia. Välillä Anna tuntee olevansa kahden maan välissä eikä kunnolla kotona kummassakaan. Anna saa viran rikospoliisista eikä töiden aloitus ole suinkaan rauhallinen. Hätänumeroon tulee soitto pelokkaan kuuloiselta maahanmuuttajatytöltä, joka sanoo saaneensa isältään tappouhkauksen. Kuitenkin Dijar-niminen tyttö väittää vain nähneensä todentuntuista unta, kun poliisi saapuu Dijarin kotiin tarkastamaan, onko vaara oikea. Anna saa myös selvitettäväkseen erään toisen nuoren tytön murhan. Miksi pururadalta kuolleena löydetty Riikka surmattiin ja onko hänen taskustaan löytyvällä riipuksella jokin tärkeä merkitys? Pian murhataan myös toinen lenkkeilijä, jolla ei kuitenkaan vaikuta olevan muuta yhteyttä Riikkaan kuin taskussa oleva samanlainen riipus. Onko liikkeellä hullu sarjamurhaaja, joka etsii uhreja atsteekkien Huitzilopochtli-jumalalle?

Anna Feketestä tuli hyvin nopeasti yksi suosikeistani fiktiivisten poliisien joukossa. Anna on hurmaavan inhimillinen. Hän saattaa saada paniikkikohtauksia, vaikka on saanut paniikkinsa melko hyvin kuriin juoksuharrastuksen avulla. Annalla on myös vaikeuksia sopeutua työhönsä, sillä hän epäilee omaa sietokykyään ja kärsii parinsa rasistisista kommenteista. 

Kolibria voi moittia siitä, että kirjassa on ehkä hieman liikaa erilaisia aiheita. Pääjuonena on murhien sarja ja tähän liittyy vielä atsteekkien jumala. Sivujuonena kuljetetaan koko kirjan ajan maahanmuuttajatyttöä, joka on ehkä vaarassa tai ehkä ei. Kirjan molemmat naispoliisit saavat huorittelevia tekstiviestejä, joiden lähettäjäksi he epäilevät vaikka ketä. Rasismi on myös olennainen aihe kirjassa, sillä Anna Fekete ja Dijar molemmat kokevat syrjintää. Ehkä tämä on jonkinlainen varsinkin esikoiskirjailijoita vaivaava ongelma: ideoita olisi vaikka kuinka, mutta joskus olisi vain maltettava jättää osa mahdollisesti hyvistäkin ideoista ja aiheista siihen seuraavaan kirjaan. Toisaalta pidin sekä pääjuonesta että sivujuonesta paljon, mutta niiden aineksista olisi ehkä saanut jopa kaksi erillistä kirjaa. 

Tietenkin dekkarissa on hyvä piirre, että tapahtuu paljon ja mielenkiinto pysyy yllä. Kolibria lukiessani en kokenut yhtään tylsää hetkeä, mutta vähempikin olisi riittänyt. Toisaalta jännittävien käänteiden puutteesta kirjaa ei ainakaan voi moittia. Monessa kohdin katseeni lensi sanasta toiseen melkein ajatusta nopeammin, sillä en olisi malttanut odottaa, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu. Loppuratkaisu yllätti minut täysin, vaikka kaikenlaisia arvailuja pääni tietenkin oli täynnä.

Toivoisin, että Kolibria pidettäisiin muunakin kuin mielenkiintoisena dekkarina. Saattaa olla liian suuri haave, että kirja saisi lukijat suhtautumaan maahanmuuttajiin ihmisinä eikä mamuina, jotka tulevat Suomeen viemään "oikeiden" suomalaisten työpaikat. Todennäköisesti moni maahanmuuttajiin negatiivisesti suhtautuva ihminen ei edes tartu Kolibrin kaltaiseen dekkariin. Silti uskallan varovasti toivoa, että tämä avaisi edes yhden tai parin ihmisen silmiä ja muuttaisi heidän maahanmuuttajiin kohdistuvia asenteitaan ennakkoluulottomammiksi ja suvaitsevammiksi. Haluan uskoa siihen, että fiktio voi vaikuttaa edes hieman myös kirjojen ulkopuoliseen maailmaan. Ehkä olen naiivi, mutta toivottavasti en.

En muista lukeneeni dekkaria, jossa olisi ollut samankaltaisia aiheita kuin Kolibrissa. Tosin tämä voi johtua paljolti siitä, että en lue kovin paljon dekkareita tai varsinkaan kotimaisia genren edustajia. Tämän kirjan lukemisen jälkeen jäi tunne, että luen nykyisin aivan liian harvoin dekkareita. Olen merkannut dekkareita lukulistalle varsin ahkerasti varsinkin yhden dekkareista innostuneen kirjabloggaajan suositusten ansiosta, joten kiinnostavien dekkareiden puutteesta ei ainakaan ole kyse. Dekkarit sopivat mielestäni todella hyvin kesälukemiseksi, joten ehkä parannan tapani kesällä ja toivon mukaan löydän Kallentoftin dekkareiden hyllypaikan kirjastossa.

Joku muukin kirjasta blogannut taisi kaivata suomennoksia Annan unkarinkielisille mietteille ja sanoille. Minä olisin myös toivonut, että kirjassa olisi kerrottu, mitä unkarinkieliset lausahdukset ovat suomeksi, sillä nyt minua jäi hieman harmittamaan, että en kaikkien merkitystä pystynyt arvaamaan.

Monessa blogissa on jo ehditty kirjoittaa Kolibrista. Mainitsen esimerkkeinä Kirsin, Kristan, Annikan ja Minna Jaakkolan bloggaukset.

****-