Vaahteralaakson Aurora

Kuka asuu Auroran talossa? Tietenkin kuvitteellinen Aurora Koivu, joka opiskeli taiteilijaksi Helsingin Ateneumissa ja Pariisissa taidekoulussa.

 

Päätin kalustaa talon, joka kuvaisi Auroran aikaa eli 1900-luvun alkua. 

Kirjoitin vuosina 1991-1999 Aurora-kirjat, jotka kertovat Auroran elämästä. 

Koska ne olivat ajat sitten loppuunmyydyt, toimitin kolmesta ensimmäisestä kirjasta  yhteisniteen, jolle annoin nimen Vaahteralaakson Aurora. Klikkaa kuva suureksi. (Katso myös kuvaa blogin pohjalla:)

Aurora-kirjoilla on oma blogi Vaahteralaakson Aurora Anna Amnellin Aurora-kirjat. Sieltä voi lukea lisää. Osta BoD:lta Tätä kirjaa on myös e-kirjana (AdLibris)  Siinä on 362 sivua.

Klikkaa kuva suuremmaksi! 

Aurora-kirjat vihdoinkin yksissä kansissa. 362 sivua 2014

ISBN 978-952-286-355-3

Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.
info på svenska Kirjasampo.fi

Lopussa on kirjoitukseni Lukijalle. 
Myös E-kirjana esim

Kuvituksena on poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Aurora ja Molly (1999)  sekä Matin tekemiä Aurora-kirjojen kansikuvia. Mukana on myös Insitute of Migration Instituten lainaama siirtolaisen postikortti ja Aune Kämäräisen ottama kirjailijakuva loppukirjoitukseni Lukijalle alkuun.

Tätä suunniteltiin jo 20 vuotta sitten, mutta sitten kustantajani siirtyi monien muidenkin kustantajien lailla julkaisemaan pelkästään aikuisten kirjoja. Halusin nämä kirjat talteen. Nyt ne ovat ostettavissa kirja kerrallaan joko suoraan BoD:lta tai kirjakaupoista ostaen/tilaten tai eKirjana. 

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kirjoista

Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995

Kaikenikäisille historian ja luonnon ystäville. Kirjat kertovat fiktiivisen taiteilijaksi aikovan Aurora Koivun elämästä 1900-luvun alussa, kaikkina vuodenaikoina, mutta valitsimme tämän talvisen Helsinki-kuvan kanneksi muistoksi ajoista, jolloin Helsingissä luisteltiin meren jäällä. Kuvituksena on myös muita Aurora-kirjojen kuvia, myös kuvitusta Aurora ja Molly-kirjasta ja yllätyskuva Siirtolaisinstituutin arkistoista.

Tietoja kirjasta:

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3

ekirja

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 

Kieli: suomi

Aineistolaji: KIRJA/BOK

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.

romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus

siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,

Helsinki, sortovuodet,  suurlakko

kansainvälisyys, luonto,

kummitukset,

Aurora-kirjoista sanottua (otteita arvosteluista)

Nukketaloharrastus

Tästä se alkoi: nukketaloharrastus. Ostin kirpputorilta pienen nukketalon ja aloin kalustaa sitä. Harrastus paisui, kokosin, sisustin ja kalustin useita taloja, ompelin kahden 1:12 nukkekodin nukeille vaatteita, kunnostin huonekaluja.

Harrastus/Hobby, Pieni lintu-blogin kuvahaaste tällä viikolla




Ensimmäinen maaginen hetki: Pieni nukketalo herää eloon, kun valkoinen kissa istuu kesäiltana taitekattoisessa makuuhuoneessa.

Päällystin styroxpalan kangastilkulla ja tein siitä myös tyynyn. Olin saanut Kanadasta tuliaisiksi pienen pöydän ja asetin siihen kirpputorilta ostamani ruukun.  Kalustin lisää nukkekoteja, vanhaan kaapinosaan, lasiovelliseen astiakaappiin, vaaleanpunaisen ostettuun nukketaloon ja 1500-luvun tornitaloon, jonka tilasin Englannista.



Tein sohvan pahvista, vaahtomuovin palasesta ja mieheni silkkisestä taskuliinasta.




Mieheni osti minulle joululahjaksi hienon vaatekaapin ja tein sen seuraksi nukkekotilehden ohjeiden mukaan pahvista ja kirpputorilta ostetusta vanhasta kesäpuserosta  kauniin vuoteen päällyksineen ja tyylikkään verhoasetelman. Miniatyyrimaailmassa ovat mahdollisia monet asiat, jotka eivät voi toteutua todellisessa maailmassa.

Tuolit ovat Kanadan sukulaisten tuomia lahjoja, tuliaisia jotka mahtuivat käsilaukkuun! Lintu on muisto Kanadan vuosilta matkasta Quebecissä, pikkutalot Hietalahden kirppurilta, josta ostin vuosikaudet melkein kaikki kirjoista ja vaatteista alkaen. Kirpputoristakin tuli harrastus.




Talo kasvoi.
Siitä tuli talo kuvitellulle nuorelle parille Auroralle ja Thomasille, joista aioin kirjoittaa kirjan Aurora-sarjaan, mutta historialliset romaanit menivät kuulemma pois muodista. :)
Samalla lisääntyi myös valokuvaamisharrastukseni. Olin pitkän aikaa avuton. En osannut esimerkiksi oikaista kuvaa suoraksi.:) Klikkaa kuvaa suuremmaksi.




Eri vaiheita harrastuksessa. Jos klikkaat kuvaa, pääset Flickrin sivulle ja kuvan alla olevista linkeistä samoihin kuviin surempina. Huomaatko keskiaikaisen palvelustytön istumassa takan ääressä? Siirryin 1900-luvun alusta 1500-lukuun aivan kuten kirjoissani. Työ ja harrastus kulkivat rinnakkain.




Tilasin Englannista koottavan tornitalon, joka on oikeasti portinvartijan mökki (gatehouse). Kokosin ja sisustin sen. Olin tehnyt miniäni lahjoittamlle kyynärän mittaiselle (80cm) nukelle 1500-luvun asun, melkein samanlaisen kuin itselleni. Otin nämä mukaan kirjamessuille ja kouluvierailuille, sillä ne mahtuvat pitkään jääkiekkoilijan kassiin, jota voi kuljettaa junassa. Nukke ja tornitalo olivat jonkin aikaa Turun linnassa näytteillä.




Nukkekotiharrastus voi olla terapeuttista. Kun minua yhdeksän vuotta nuorempi sisareni sairastui syöpään ja oli pitkiä aikoja sairaalassa, laitoin meidät olemaan yhdessä miniatuurimaailmassani.




Tässä asetelmassa olemme huviretkellä.

Nukketaloharrastukseni loppui varsinaisesti siihen, kun sisareni kuoli syöpään. Käyn kyllä museoissa katsomassa nukkekodit. Kun sisareni ja minä olimme lapsia, ei ollut nukkekoteja, ei ainakaan siinä pienessä kaupungissa, jossa elimme.




Kauniin pikkusiskoni lapsuudenkuva on nukkekodissa, vasemmalla pienten venetsialaisten lasiesineiden yläpuolella. 

"- Mikä siinä on, että iloisinakin hetkinä on kuin veitsi äkkiä lävistäisi sydämen? sanoi Punainen Neilikka suuren ja jännittävän saavutuksen jälkeen muistaessaan vaimonsa kuoleman."
Paronitar Emmuska Orzy: Punainen neilikka

Nukkekodissa voivat elää hekin, jotka eivät koskaan saaneet elää todellisessa maailmassa. Tyttö, joka olisi voinut elää tässä maailmassa, mutta jonka elämä loppui, kun sitä oli kestänyt vain muutaman kuukauden, poika joka eli vain unelmissa. Laitamme heidät elämään menneisyyteen ennen nukkekodin aikaa nukkekodin henkilöiden esivanhempien muotokuvina. Samalla tavalla elävät kirjoissakin kirjoittajan unelmat, haaveet ja pelot jotka eivät toteutuneet. Monesti hän tajuaa tämän vasta vuosien päästä.

Tornitalon kokoaminen, maalaaminen ja kalustaminen. (kuvat)
Blogikirjoitus
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/01/1500-luvun-tornitalo.html
Kaikki nukkekodit. All my dollshouses

Auroran talo

Hiukan toinen näkökulma otsikkokuvaan, joka on osa tästä kuvasta.
Tämä on kuvitelma Aurora-kirjojen Auroran ja Thomasin 1900-luvun alun kodista. Ullakkohuoneessa Aurora istuu maalaustelineen edessä. Kuvani on vuodelta 2007.