Olohuonepäivitys syksyllä 2017

On kyllä vähän hölmö olo taas "samanlaisia" kuvia laittaa mutta jos nyt jotain eroa edellisiin, niin taitavat olla ainakin huonompi laatuisia kuin viimeksi, sillä en jaksanut ottaa jalustaa kameralle. Aika vähän meillä mikään muuttuu, kun maku on ollut sama jo 40 vuotta ja niin on osa huonekaluistakin. Kestävää kehitystä vai menneisyyteen jämähtämistä, tiedä sitä.

Sohvapöytää olkkarissa ei ole ollut enää pitkään aikaan, sillä perheeni tykkää makoilla matoilla ja se sohvapöytä, jonka "todella haluan", ei ole tullut vielä vastaan. Hyviä vaihtoehtoja on muutamiakin mutta jokaisessa määtää joku asia. Sitä pöytää tuntuu kaipaavan eniten äitini mutta kyllähän se jotenkin olohuonseen rakennetta toisi minunkin mielestäni (tätä en tietenkään sano äidilleni, joka joka kerta pyytää laittamaan vanhan [yök] sohvapöytämme takaisin).

Pientä muutosta tulevaisuus kuitenkin tuo, sillä olen tilannut Vepsäläiseltä uuden osan sohvaan. Kun tilasin nykyisen sohvamme, oli koko olkkari aivan eri järjestyksessä. Sohva tilattiinkin ajatellen, että se tulee ikkunan eteen mutta palojen koossa otettiin huomioon, että muutoksiakin voi tulla. Aiemmin olkkarimme on näyttäkin mm. tältä, tältä ja tältä. Nyt kun järjestys on muuttunut ja olemme tottuneet kulmasohvaan, tunsin tarvetta tilata hieman isomman palan nykyisen kulmapalan tilalle. Sohvan pitäisi tulla päivänä minä hyvänsä, joten innolla odottelen.

Jos sisutukseen lasketaan myös kasvit, niin niiltäkin osin pientä runsaantumista on tapahtunut. En tykkää muuten keräillä tai pitää esillä koriste-esineitä, paitsi niitä rakkaimpia saatuja, mutta kesät ulkosalla viihtyvät kasvit tuntuvat täyttävän joka paikan näin syksyn tullen. Hämmästyttävästi olen myös onistunut pitämään nämä ilmanputsarit hengissä ja ehkä sekin saa minut enemmän ja enemmän tekemään heräteostoksia kukkaosastoilla.

Jos tulevaisuutta ajatellaan, niin mietinnässä on tietysti se sohvapöytä. Toinen asia, jota on pakko pikkuhiljaa miettiä on matto tai matot. Ikean Ådumit alkavat näin neljän vuoden jälkeen olla aika ...käytetyt, eikä tämän hintaisia mattoja edes kannata viedä pesulaan. Pesukaan tuskin saa tamppautunutta nukkaa entiselleen ja kahden kaksi metriä kertaa kolme metriä pitkän maton raahaaminen pesulaan on jo homma sinänsä. Olen varovast ehdottanut, josko tähän hankkisi ohuemman villamaton mutta toistaiseksi saan olla aika yksin ajatukseni kanssa.

Harkittuja hankintintapäätöksiä ja aikaa kestäviä valintoja: Artek A910

Olin noin 10-vuotias kun olin kummisetäni luona vierailemassa. Joku pikkuvisualisti minussa jo silloin on asunut, sillä muistan heidän vaalean sohvan sekä Artekin nojatuolit, ja etenkin sen valaisimen. Se taisi olla Artekin A810 joka jostain syystä teki minuun suuren vaikutuksen ja mietin, että tollasen mäkin haluan joskus. En sitten tiedä kumpi on oudompaa, se että 10-vuotias ”haluaa valaisimia” vai se, että sellaisen hankkiminen on kestänyt 30 vuotta. Toisaalta hankinta on nyt tehty seinävalaisimena, sillä A910 :na malli on miellyttänyt minua alusta asti vielä enemmän mutta tähän asti meillä ei ole ollut seinävalaisimille paikkaan. Ja pientähän tuo neljän vuoden odotus on kolmessakymmenessä vuodessa.

Nyt viimein laitoin valaisimet tilaukseen mutta kesälomista johtuen, viivästyi toimitus elokuulle. Pakko myös kehua, miten mukavaa palvelua Nivalan Laatukalusteesta saa, sillä olivat minuun välittömästi yhteydessä kun kuulivat Artekin toimitusten viivästyksestä. Minua odotus ei haitannut, joku kuukausi sinne tänne.

Siinäpä nyt nököttävät ja onhan ne huikeat kerrassaan! Enkä edes saa kuviin taltioitua niiden kauneutta ja etenkin sitä, miten kaunis valo niistä tulee. Meillä on muistaakseni 4000K energiasäästölamput näissä ja valon sävy on yksinkertaisesti vangitseva. #hyvääkannattaaodottaa

Muuten tällä ylätasanteella ei ole varsinaista käyttöä mutta sopii loistavasti pianon säilytykseen ja soittoharjoitteluun. Minun pitäisi etsiä pianon viereen joki pieni pöytä tai muu systeemi, joka peittäisi ruman pistorasian ja jossa voisi pitää nuottikirjoja. Kai se sopiva jokus tulee vastaan ja toistaiseksi siinä onkin miehen entinen yöpöytä. Meillä hieman kiertää nämä kalusteet välillä. 

Käytännön huomioiminen keittiösuunnittelussa.

Täydellisessä maailmassa meillä olisi aina siistiä ja kaappien ja komeroiden takana olisi sotilaallinen järjestys. Ei meillä aina ole, niitä sotkuja on nähty täällä blogissa ja niitä on nähnyt instassa. Olen kuitenkin se ihminen, joka viikkaa vaatekaupassa vaatteen takaisin hyllyyn katsottuaan sen ja se, joka kassajonossa järjestelee suklaapatukat nätisti lokeroihin vuoroaan odotellessa. En tietäisi olevani pakkoneuroosinen mutta rakastan järjestellä ja etenkin katsoa järjestyksessä olevia kokonaisuuksia. Siispä kotonakin pyrin siihen, että tavaroille olisi omat paikat ja avain tavaroiden järjestyksessä pysymiseen on se, että tavaroiden sijoituksessa otetaan huomioon käytöntö. Parhaimmallakaan järjestyksellä ei tee mitään jos se ei toimi käytännössä.

Keittiön suunnittelussa on lainalaisuuksia, jotka on todettu toimivaksi keittiössä, esimerkiksi altaan, uunin ja jääkaapin sijoitus ja muita vastaavia. Niiden lisäksi kuitenkin meillä kaikilla on omat tottumuksemme ja tarpeemme. Keittiöremontin voi tehdä niin, että suunnittelee keittiösuunnittelijan kanssa keittiön ja sitten sijoittaa ne omat tavarat ja toiminnot sinne keittiöön tai niin, että jo suunnitteluvaiheessa miettii, minne mikäkin tulee. Itse toteutin jälkimmäisen vaihtoehdon, eli jo varhaisten kaavakuvien aikaan mietin ja kirjoitin mikä menee minnekin, samalla kun ylläpidin listaa niistä haasteellisimmista asioista jotka ehdottomasti pitää ottaa huomioon. Tästä syystä, pystyin myös torppaamaan äitini mielipiteen liian vähäisestä kaappimäärästä jo alkuunsa, sillä hän oli vuorenvarma, ettei säilytystila riitä kun kaapit yhdeltä seinältä jätetään kokonaan pois ja toisellakin seinällä kaapit ovat pienempiä kuin ennen. HTH:lla on niin asiantunteva palvelu, että myös sieltä sai kuulla hyviä vinkkejä ja kokemuksia.

Varsinaisten keittiötavaroiden lisäksi, säilytetään meillä keittiössä mm. tyhjät pullot, kissanruokavarasto, lääke-sekä haavatarvikkeet sekä kaikki kynttilät ja niiden tarvikkeet. Tapanamme on myös ostaa kerralla enemmän juomia, joille haluttiin oma paikka ja edellisen keittiön myötä olin myös lopullisesti kyllästynyt, ettei uunin pelleille ollut omaa paikkaa.

Lähtökohtaisesti kaikki laatikostot on täytetty kuten ne keittiömainoksissakin on. Laatikoissa on sivuissa esteet, jolloin laatikkojen sivuista ei pääse tippumaan pienempiäkään tavaroita ja laatikoiden pohjalla on liukuestematot. Saarekkeen isoihin laatikoihin halusin ruokailuvalineet, jolloin ne on parhaiten saatavilla saarekkeelle, ruokatilaan tai terassille. Ylimässä laatikossa on "aseet", keskimmäisessä arkiastiasto ja alimmassa vanhempi V&B:n Flow jota saa yhtälailla käyttää arkisin, sekä isompi valikoima kahvimukeja. Kaikki lasit on yläkaapeissa.

Lieden vasemmalla puolella olevassa 60 senttisessä laatikostossa on ylimmässä laatikossa isommat kauhat, mittalusikat sekä paistolastat ja alemmissa laatikoissa sijaitsee ruokatavarat. Pitkä laatikostoseinä kätkee sitten sisälleen kaiken muun: eväs-ja pakastusvälineet, grillausvälineet, juhlatarvikkeet- ja servetit sekä kulhot ja siivilät. Myös tarjouastiat löytyy näistä laatikoista ja osa niistä pidetään omissa pakkauksissaan, koska ne on helpommin säilytettävissä näin. Vaikka ensin voisi luulla, ettei mataliin laatikoihin voi laittaa kuin ruokailuvälineitä, niin meillä niissä säilytetään mm. tarjottimet sekä erilaiset kelmut ja paperit.

Kuten aiemmin todettu, on molemmat kulmakaappimme tilattu ilman mekanismeja. Minulla on ollut etuoikeus tutustua useisiin erilaisiin kulmamekanismikaappeihin käytännössä ja ensivaikutelma kätevyydestä on joka kerta vaihtunut mielipiteeseen turhuudesta tai epäkäytännöllisyydestä. Vaikka mekanismit monesti tuovat tavarat helpommin esille, ne myös rajoittavat monien säilytettävien asioiden mahtumista alkuperäisesti isoon tilaan. Tämän takia, on meidän kulmat jätetty valtaviksi säilytystiloiksi, jonne mahtuu tarvittaessa se isoinkin tarjotin ja kattila tai vaikka valtava määrä hillopurkkeja. Kulmissa säilytetään nyt niin harvoin käytettäviä asioita, ettei haittaa vaikka niitä joutuu kaivamaan. Kaapeissa on myös hyödynnetty koreja, jolloin useammin käytettävät tavarat on helppo nostaa esiin. Koreissa on mm. kukkien kastelutarvikkeet, sähkövatkaintarvikkeet sekä pannunalustat ja uunihanskat. Samaisissa koreissa on myös yläkaapissa olevat mausteet ja korkeassa kaapissa olevat leivät sekä keittöpyyhkeet ja essut.

Ja sitten siihen kaappiseinään. Kaappiseinän korkea kaappi oli aluksi tulossa pelkillä hyllyillä. Kuten monesti käy, vedettiin ensimmäiseen suunnitelmaaan raksit päälle ja kaappiin tilattiin lopulta kaksi syvää laatikkoa. Laatikot asennettiin alimmiksi, sillä kukaan ei halua kaivaa tavaroita alahyllyiltä ja laatikoiden säilytysfunktio oli juomat sekä "herkut ja väliaikaiset". Meillä on yleensä aina jotain popparia ja sipsiä ja joululahjaksi saatua vihreää kuulaa jemmassa. Lisäksi aina on jotain väliaikaista, joka ei mahdu johonkin ja näitä siis säilytetään alimmassa laatikossa. Koska laatikostoja ei pysty asentamaan alasokkeliin kiinni, jäi alimman laatikon alle täydellinen tila niille uunin pelleille.

Koska taloudessamme asuu myös Nietos ja Diego, kuten muutama kuva sitten saattoi jo huomata, on meillä myös paljon kissanruokaa. Ostan normaalisti ruokaa useammaksi kuukaudeksi kerralla, joten ruoalle oli saatava oma tila. Nyt mikron alta löytyy varastotila ja korista on helppo ottaa pussit kateille. Myös kissojen lelut ja muut tarvikkeet säilytetään samassa paikassa. Kissanruokien alapuolella on tarkka tila kahdelle ässän kestokassille, joihin kerätään palautuspullot, tölkit sekä pahvit. Kestokasseinä nyt kesänaikaan on ollut vihreän sävyiset kassit mutta talvella visuaalisesti vaativa vaihtanee vaaleisiin "munakasseihin".

Mikron yläpuolelta löytyy meidän ensiapu, toisessa laatikossa lääkkeet ja teipillä merkatussa haava- ja sidetarvikkeet. Laatikot ovat tarpeeksi ylhäällä, ettei esimerkiksi pieni kummityttö siskoineen yllä, mutta tarpeeksi alhaalla, että ovat bellalle helposti saatavilla. Näiden yläpuolella on sitten maljatkot ja hitsin korkea termos.

Sellaisia ratkaisuja on meillä keittiössä ja hyvin tuntuu kaikki mahtuvan, kun on vielä uteliaille kissoillekin kaapeissa tilaa.

Keittiön esittely täällä

Se täydellinen keittiö, HTH :lta tietty!

HTHTHTHTHTHTHHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTHTH

Hieman on saatu tätä postausta odottaa, mutta jos minä olen odottanut keittiötä noin neljä vuotta, niin ehkä tämä pari kuukautta ei ole liikaa -keittiöremonttihan on ollut mielessäni enemmän tai vähemmän siitä asti kun muutimme. Kuten toistuvasti todettu, oli vanha keittiökin ihan ok mutta kyllä minua harmitti joka päivä keittiön tila ja se, että muuttaessamme vanhaan asuntoon jäi se  m i n u n  keittiö. Kun keittiöremontti varmistui keväällä, päätin, että myös keittiön käyttöaste kasvaa ja haluan tehdä enemmän ruokaa sekä leipoa junnujen kanssa. Tämä lupaus onkin pitänyt ja nyt on leivottu jo muffinsseja, pitkoja ja mustikkapiirakoita. Myös Safkaa-kirjaa on luettu tarkasti ja internetistä etsitty jos jonkin näköistä reseptiä. Että kyllä nämä sisustusasiat vaan vaikuttavat valtavasti moneen juttuun ja näköjään vielä 4-kybänenkin koir- ei kun kissa, oppii vielä uusia temppuja. Mutta mennään takaisin keittiöön.

Ihan ensiksi kannattaa ehkä lukea tämä.

Kuten tapaan kuuluu, on keittiö nyt  m e l k e i n  valmis ja minä rakastan sitä. Siis todellakin rakastan. Se on täydellinen. Pikku juttuja on vielä kesken siellä täällä; yhdeltä seinältä puuttuu edelleen hylly sekä sen alle tuleva valolista, kulman pistorasiaa pitää vielä hieman säätää ja saarekkeen vierestä puuttuu jalkalista. Mutta pääpiirteittäin keittiö on ja se toimii. Se toimii niin hyvin, että olen huomaamatta viettänyt siellä tuntikausia leipoen tai ruokaa laittaen ja se toimii myös niin, että tavaroille on oikeat paikat ja elämä on taas asteen verran helpompaa. Nämäkin kuvat on otettu eräs päivä ex-tempore, joten kuvien välissä on paistettu pizzaa, keitelty kahvia ja tehty sitä sun tätä, eli älkää antako oudoissa paikoissa olevien keittiöpyyhkeiden tai minkään muidenkaan pikkuasioiden hämätä. Tätä se parhaimmillaan on, keittiössä voi elää ja suorittaa samaan aikaan. Ja kenties otan jossain vaiheessa hieman stailatumpia ja skarpimpia kuvia, sillä on minulla kesäkeittiöpyyhkeetkin jossain!

Keittiö on HTH keittiöiden Straight White. Koska halusin, että alakaapistojen/laatikostojen poikkilinjat ovat yhtenäiset, oli tämä ainoa vaihtoehto. HTH:lla on myös hieman edullisempi malli, joka on likimain identtinen mutta siinä kulmakaappien ovet olisivat olleet kokonaan sileät ja näin rikkoneet tuon linjan. Keittiössä on kolme 80 senttistä laatikostoa, yksi 60 senttinen laatikosto, yksi 100 senttinen laatikosto sekä kaksi isoa kulmakaappia ilman mekanismeja. Tulikiven Tropical Black- kivitason alla on lisäksi integroitu astianpesukone, ulosvedettävä roskiskaappi sekä uuni. Laskupinta-alaa keittiössä on yhteensä hieman yli 8 metriä, miinus 50 senttinen Intran, tason alta kiinnitetty, teräsallas. Tason päällä on Granan Miris hana, joka on ylittänyt odotukset. Tällä kertaa emme ottaneet sokkeleihin sijoitettavia laatikostoja, sillä laskin, että säilytystila riittää ilmankin. Vähän aikaa mietin yhtä laatikkoa, jossa olisi voinut pitää kissojen ruoka-ja juomakuppia mutta hylkäsin lopulta ajatuksen epäkäytännöllisyyttään.

Myös yläkaapit ovat samaa Straight White-sarjaa tavallisilla saranaovilla ja yksi kaapeista kätkee kokonaan integroidun liesituulettimen. Yläkaapistojen alle seinän viereen on kiinnitetty led-valolista, joka mahtui juuri ja juuri myös liesituulettimen taakse, aivan kuten keittiökaupassa mittailimme. Näin valo on yhtenäinen päällä ollessaan ja vaikka päällä olisi liesituulettimenkin valo, ei valojen sävyero ole häiritsevä sillä päällä olevat valot ”sekoittuvat toisiinsa”. Välitilan korkeus on noin 50 senttiä ja siihen on asennettu peili joka tilattiin asennuksineen Porvoosta Tarmolan lasihuollosta. Kävin läpi kolme firmaa ja tässä yrityksessä oli muuten erittäin nopea ja hyvä palvelu sekä kilpailukykyinen hinta. Täällä asioimme varmasti tulevaisuudessakin. Ikkunoiden puolelta peili alkaa samasta kohdasta kuin yläkapit mutta jatkuu oikealla vielä yläkaappien loputtua. Peilin ja ruokatilan seinän väliin jätettiin tila Savon hopean väriselle kulmapistokkeelle, jossa on kaksi USB-pistoketta sekä neljä tavallista pistoketta. Myös kaapistojen päällä on pistokkeet, jos nyt vaikka joskus haluan jotain valoporoja kaapin päälle laittaa, eihän sitä ikinä tiedä! Harkinnassa vielä sekin, laitammeko seinän ja yläkaapistojen väliin hyllyn kokkikirjoille kuten alkuperäisessä suunnitelmassani, makustelen kuitenkin asiaa vielä hetken.

Liesituulettimen putkea ei tulla koteloimaan vaan se saa jäädä antamaan hieman loftmaista ja teollisempaa ilmettä. Koska huonekorkeus on noin 3,7 metriä, on kaapistoilla ja amppeleilla pyritty saamaan tila päättymään noin reiluun kahteen metriin ja sen yläpuoliset asiat saavat tavallaan olla rakenteellisemman näköisiä.

Halusin alusta asti keittiöön paljon kasveja pehmentämään tunnelmaa. Muualla asunnossa luonto tunkee sisään isoista ikkunoista mutta keittiöön ei tunge kuin nälkäisiä teinejä ja väsyneitä vanhempia. Toisella seinällä onkin tällä hetkellä vain neljä pistoketta sekä Elhon amppeleita. Alun perin pistokkeet olivat ABB:n tavallisia Impressivoita mutta ne vaihdettiin nopeasti kannellisiin malleihin, jolloin yleisilmeestä tuli huomattavasti rauhallisempi sekä viimeistellympi. Amppeleihin on vaihdettu ohuet vaijerit alkuperäisten narujen tilalle ja testauksessa vielä on, mitkä kasvit viihtyvät tässä kasvupaikassa. Voi olla, että joudun siirtämään hienohelman valonpuutteen takia pois mutta katsotan nyt miten nuo asettuvat ja saattaa amppeleita tulla lisääkin. Ajatuksena on amppeleissä kasvattaa nimenomaan kasveja, joissa lehdistö kasvaisi voimakkaasti alaspäin, pikkuhiljaa luoden vihreämpää seinää. Pistokkeiden yläpuolelle on tarkoitus asentaa itse tehty avohylly, jonka alapuolelle on jo olemassa samanlainen valolista kuin kaappiseinällä. Tämäkin on asia, jota haluan vielä miettiä, joten hylly tehdään kun lopullinen tahtotila on selvillä. Edellä mainittujen valolistojen katkaisin on langaton ja senkin sijoituspaikka on vielä etsinnässä.

Kahden kulkuaukon väliselle seinälle on sijoitettu integroidut kylmäkoneet sekä säilytystilaa korkeiden kaappien muodossa. Kaappien ovet ovat HTH:n Athena Black Oak-mallistoa, jossa mustasta väristä huolimatta näkyy sekä tuntuu puun syyt. Tämä ovimalli oli se, joka minut seisautti Tammiston HTH:lle lähes kaksi vuotta sitten. En usko, että ovien kauneutta pystyy ikinä vangitsemaan kuvaan, mutta uskokaa pois, luonnossa ovet ovat pysäyttävän upeat. Keskellä seinää on pakastin sekä jääkaappi, joiden välissä on matta metallilista sillä en halunnut seinään ollenkaan vetimiä. Jääkaappi on sijoitettu poikkeuksellisesti oikealle puolelle, jolloin sieltä on ergonomisempaa ojentaa tavaroita saarekkeelle. Seinämän oikeassa reunassa on korkea kaappi mutta pakastimen vasemmalle puolella kahden matalamman kaapin väliin on integroitu mikro. Kaikki kaapit, kylmälaitteita lukuun ottamatta, toimivat pomppusaranoilla.

Asioita, joita ei tule miettineksi, ennen kuin joku kysyy: Minkä värisenä me nää sokkelit ja sivuseinät tilataan?

- Ison kaappiseinän pystyseinä on mattavalkonen

- Laatikostojen sokkelit on mattavalkoiset

- Kaappiseinän sokkeli on musta ja tuuletusritilät mustat

- Yläkaappien sivut ovat kiiltävät valkoiset

- Saarekkeen sivuseinä on 3 cm paksu ja mattavalkoinen

- Saarekkeen takaseinä on mattavalkoinen

Keittiön neljäs seinä on harmaita hiuksia lisännyt ja koko keittiöremontin kulmakivi sekä akilleen kantapää. Ruokatilan sekä keittiön välissä oli siis seinä jota ei pitänyt piirustusten mukaan olla. Ja se saamarin seinä teki keittiöstä koosta huolimatta kurjan pimeän kopin. Koko keittiöremontin ehtona olikin, että seinä saadaan purettua kokonaan tai osittain. Alussa helpon kuuloinen homma vaati lopulta liki vuoden tutkimista ja tutustumista ja lopullinen muoto tuli esiin vasta purkuvaiheessa. Vasta tämän jälkeen, pystyimme tilaamaan keittiön siinä muodossa kun se on nyt. Seinää ei lopulta purettu, vaan siinä olevaa alkuperäistä kulkuaukkoa laajennettiin niin, että saimme saarekkeen jonka pituus keittiön puolella seinästä on 190 senttiä, miinus 60 cm taso toisen suuntaan ja ruokatilan puolelta noin 110 senttiä. Saarekkeen syvyys on noin 85 senttiä ja jalkatilaa syvyysmitassa tiskin puolella on muistaakseni noin 23 senttiä. Aukon yläpuolelle on asennettu Lumiancen valokisko jossa on viisi käänneltävää spottia. Nämä valot olivat meillä Tapiolassa olohuoneen kattovalona mutta vasta nyt niille löytyi täydellinen paikka täältä. Sanomattakin selvää, että kiskon sekä spottien muotokieli viehättää minua suuresti. Valosävyksi spotteihin on valittu 4000K, joka on erittäin valkoinen valo ja sopii oikein hyvin saarekkeelle, jossa usein tehdään töitä tai läksyjä. Nyt kesällä, emme ole juurikaan käyttäneet keittiön kattovaloja (upotetut spotit) sillä Lumiancen kiskovalo on riittänyt hyvin.

Näin jälkeenpäin voin todeta, että keittiö ja ruokatila on tässä muodossa ehdottomasti parempi, kuin niin, että koko seinä olisi poistettu. Tilasta olisi tullut huonekorkeuden takia liian avara sekä kolkko ja tuo 80 senttinen seinä talon ulkoseinää vasten, luo täydellisen symmetrisyyden tilaan samalla kun kätkee kahvinkeittimen, leivänpaahtimen sekä yläkaapistojen päätyseinän kivasti keittiön puolelle. Aamiaiskaappi oli muuten alusta asti pois listalta sillä meillä ei kerta kaikkiaan olisi mitään käyttöä sille, eikä konsepti toimisi meidän arjessa, kuten muilla ehkä toimii. Saarekkeen tiskipuoli on tosiaan noin 100 senttiä leveä ja tuntuu olevan riittävä, vaikka meillä ei mitään pikkuihmisiä asukaan. Tässä syödäänkin mm. aamiaista joka aamu ja tuntuu olevan just passeli.

Kaikki keittiön koneet ovat Siemensin ja useiden kilpailutusten jälkeen, tilattu HTH:lta nekin. Emme ole mitään intohimoisia ruoanlaittajia, joten varustelun tasoksi meille riittää perus. Koska ulkonäöllisesti kuitenkin kriteerit ovat korkealla on laitteet hinnaltaan ehkä keskitasoa. Mikro sekä uuni on valittu niin, että ulkonäkö on yhtenäinen ja mahdollisimman musta. Liesitason halusin fasettireunoilla eli kokonaan mustana, joka tuntu tuottavan hieman haastetta. Alkuperäinen liesitasomme vaihtuikin toiseen, sillä en halunnut enää venyttää keittiön valmistumista liesitason viivästyneen toimituksen takia. Kokonaisuudessaan keittiö valmistui siinä aikataulussa kuten pitikin ja keittiö toimitettiin itseasiassa hieman etuajassa. Kaikki osat oli ja asennus hoitui parissa päivässä. Käyttöönoton viivästymisen sen sijaan aiheutti Tulikiven mittamiesten aikataulu, joka lopulta vaikutti myös sähköjen asennukseen. Eli keittiö ei ihan valmistunut niihin puutarhajuhliin mutta siitäkin selvittiin ihanan naapurin ansiosta! Ei näistä kannata stressiä ottaa.

Mistä tilaisin seuravan keittiön? No HTH:lta tietty ja terkkuja Kimmolle!

JK. Kun suunnittelet keittiöremonttia, muista tehdä budjettiin tarpeeksi iso varaus oheiskuluille. LVI-lasku oli odotetun mukainen mutta sähkäreiden laskun nähdessäni, jouduin ottamaan tukiaskeleen. Välitilan peili saatiin suunniteltuun hintaan mutta hintahaitari tarjouksissa oli noin 260-450 euroa, eli hajontaa on. Lisäksi kuluja muodostuu odottamattomista pikkujutuista kuten mm. pistorasioista, valaisimista, maaleista, rakennustelineistä (kyllä), työkaluista, sähkötyökaluista, mikroaterioista ja kaikista muista eväistä tai hankituista kokisjääkaapeista (kyllä, kyllä) kun keittiö ei ole käytössä normaalisti. Äläkä ohita tilaisuutta tienata vanhalla keittiölläsi! Me myimme koko vanhan keittiön kodin koneineen ja saimme siitä varsin hyvän hinnan. Eli alä aliarvosta vaan rohkeasti Toriin tyrkylle.

Hölmöimmät ideat 1/2017

Bellan uusi lempiväri on tummansininen. Sitä ei tietenkään pystyisi päättelemään hänen huoneestaan mutta vaatekaapista, pikkuhiljaa kyllä. Joululahjaksi bella toivoi sinisiä lakanoita ja koska minulla on aika suppea ajatusmaailma kodin tekstiileihin liittyen, oli meillä pukin kanssa tiukat neuvottelut asiasta etukäteen. 

Jouluaattona paketista paljastuikin tummansiniset yksiväriset pellavalakanat kaksin kappalein. Syy miksi lakanoita on kaksi, on yksinkertainen. Päätin reilu kolme vuotta sitten luopua päiväpeitoista, sillä yrityksestä huolimatta, niitä ei tullut ikinä käytettyä ja lojuivat milloin missäkin pölyttymässä. Ostin neljä settiä pellavalakanoita väreissä: valkoinen, beige, vaaleanharmaa ja tummanharmaa, olemassa olevien vaaleanpunaisten lisäksi. Jokaista väriä on siis kaksi kappaletta ja ne ovat ainoat petivaatteet joita käytämme. Näin sänky on siistin näköinen vaikka petaus on tehty vain huolimattomasti peitolla. Nyt halusin jatkaa teemaa nimenomaan tummansinisillä pellavalakanoilla ja pukki olikin löytänyt juuri passelit Finlaysonilta.

Noin 20 sekuntia sen jälkeen, kun olin pedannut uudet lakanat meidän sänkyyn tajusin, miten järjettömän huono ajatus tämä oli. Rakkaat Nietos ja Diego kun ovat molemmat puolipitkäkarvaisia kissoja, varsin vaaleita ja nukkuvat myös meidän sängyssä. Ja vaikka eivät nukkuisikaan, niin onhan niitä karvoja nyt joka paikassa vaikkei se aina kuvissa välittyisikään. Ja nyt tummat lakanat, herää nainen!

No oli mitä oli, nyt on poikkeuksellisesti tummatkin lakanat mutta en ole vieläkään aivan varma, tykkäänkä vai en. Jotenkin vieraalta tuntuu, en osaa sitä muutoin kuvailla sanoiksi. Vaikka entinen lempivärini on noin kymmenen vuoden tauon jälkeen hiipinyt taas takasin lemppareihini, niin en ole ikinä osannut nukkua tummassa sängyssä. Onneksi lakanoita käyttävät myös J ja bella eli hukkaan nämä ei mene, ja olivathan alunperin kuitenkin ensisijaisesti bellalle ajateltu.

Koska meikkipöytä siirtyi makuuhuoneesta bellan huoneeseen, piti tehdä pikareissu Ikeaan. Ostin tilalle Kullen-lipaston, joka on aika paljon Malm-lipaston oloinen mutta pienempi. Olen kolmen vuoden ajan arponut, minkälainen lipasto olisi tähän se täydellinen ja nyt ainakin varmistui, ettei missään nimessä korkeampi -mitä olin itseasiassa alunperin ajatellut. Tämä on nyt hyvä, ainakin toistaiseksi. Lipaston päällä on sekalainen seurakunta niitä harvoja koriste-esineitä, joita meillä ei juuri ole. Tosin nämäkin funktionaalisia sellaisia, eli säilytyslaatikoita mm. koruille, kelloille ja kynsilakoille.

Ostin myös hiljattain uuden Artekin valaisimen minun puolelle sänkyä, mutta meritaulun kanssa se ei vaan toiminut. Verhotangossa roikkuva lamppu oli alunperin väliaikainen ratkaisu mutta olen tykästynyt siihen nyt niin paljon, että ostin jo ennen joulua toisenlaisen kuvun Clasulta. Sepä ei nyt käynytkään nykyiseen johtoon, eli kun saan aikaiseksi hakea uuden johdonkin, niin saadaan taas vähän uutta ilmettä.

Alevinkkinä, yöpöydällä näkyvä hexagon-maljakko. Stockalla kahdessa koossa ja isompi hintaan 49,90 -40%  (pienemmän koon hintaa en tullut katsoneeksi) ja ainakin Porttipuiston Askossa löytyi sama maljakko hintaan 10 euroa!

Muuten vain vinkkinä, Ikeassa on tosi kivoja lasisia laatikoita joissa mustat metallireunukset. Laatikon kansi on saranoilla ja pysyy magneetilla kiinni. Hinta oli ehkä 6,90 tai jonkun euron enemmän. Nämä oli hieman jemmassa kukka/maljakko-osastolla (Porttipuiston Ikeassa).

Mitä mieltä, harmaa-sini-valkoinen ripauksella mustaa, toimiiko?

Muutoksen tuulia 2017

Onpa mukava palata tänne Instagrammin positiivisen viban aalloilla -kiitos!! Ja tässähän tuli melkein valinnan vaikeuskin, että millä aiheella lähteä uuteen vuoteen. Kamerassa oli poikkeuksellisen paljon kuvia ja olivatpa nuo myös poikkeuksellisen huonolaatuisia, mutta mitä voi odottaa kun menee siitä, mistä aita on matalin. Hieman takaraivossa kaikuu äitini ääni, jos teet jotain, tee se kunnolla -mutta jos sitten seuraavalla kerralla, äiti. Onhan tässä blogin lopettamisetkin käynyt mielessä monet kerrat mutta vielä jaksaa. Innostuksen puutteesta tai jaksamisesta ei bloggaaminen ole ikinä ollut kiinni vaan yksinkertaisesti ajasta. Ja olisihan se mukavaa kun ehtisi säännöllisesti bloggaamaan jostain tuoreesta ja mielenkiintoisesta, sikäli kun tällainen lähes 4-kymppinen nyt voi millään muotoa olla tuore. Nämä pitkät välit ainakin vieraannuttavat minut lukijoista ja se varsinainen hedelmä eli kommunikointi kommenttiboksissa jää saavuttamatta, mutta näillä mennään. Eli tervetuloa vuodelle 2017!

Ensimmäinen uusi asia tälle vuodelle on, että meillä asuu nyt kaksi isoa lasta –tai ainakin yksi iso tyttö ja yksi teini. Iso tyttö on, jo jonkin aikaa puhut isojen tyttöjen huoneesta ja nyt vuodenvaihteessa otettiin pieni ajatustenvaihto asian tiimoilta. Hänen toiveet olivat: ei tavaraa ja kaikki pitää olla valkoista ja minun haaveena oli: ei uusia hankintoja ja mitään ei maalata.

bella on todella kiinnostunut meikkaamisesta sekä maskeerauksesta ja tässä kohtaa täytyy myöntää, ettei omena ei ole ainoastaan tippunut kauas, vaan lentänyt suoraan naapuripitäjään. Siinä missä minut tunnetaan vähintäänkin rennosta pukeutumistyylistä ja harvemmin meikatuista kasvoista, on mini-me aivan toista maata. Niinpä hänen ykköstoiveenaan uuteen huoneeseen, oli mikäs muu kuin meikkipöytä. Olen noin kolme vuota halunnut eroon meidän makkarissa olevasta Ikean pöydästä, joten pienten mittaussessioiden jälkeen, ilmoitin miehelle, että bellan vaatekaapista pitää vaihtaa ovet toisin päin, kaappi pitää siirtää pari metriä toiseen suuntaan ja mini-me tarvitsee uuden sängyn.

Joku aamupäivä tässä sitten oltiin; bella lajitteli tavaroitaan meidän makkarissa, mies teki pientä pintaremonttia, kuten kaappien siirtelyä ja lattialistojen pätkimistä, tulevassa ison tytön huoneessa ja minä sinkoilin rätin ja mitan kanssa edes takaisin. Muutaman päivän päästä kaikki oli valmista ja kas kas, bella on pitänyt jo päälle viikon huoneen siistinä ja pedannut sänkyssakin joka päivä sillä uusi huone on kuulemma i h a n a!

Eli, kaappi siirrettiin seinän viereen ja seinän viereinen ovi asetettiin taaemmaksi oveksi, ettei se ole ikkunan edessä. Samalla piti pätkäistä lattialistaa, jotta kaappi saatiin seinään kiinni. Kaapin vieressä on uusi meikkipöytä, jossa on tytön meikit sekä hius-ja korutarvikkeet. Koska Ikean meikkipöytä on aika korkea, asetettiin Kartellin tuoli siihen ja työpöydän istuimeksi jäi jumppapallo. Työpöytä on edelleen sama vanha Muurame ja onhan tuo Anttilan konkurssimyynnistä ostettu leppakkotuolikin jo tuossa ollut. Äitini teki siihen Ikean kankaasta istuinosan ja pakko sanoa, että Ikean ja HM:n kankaissa on kyllä jotain outoa sillä ovat aivan järkyttäviä pöly- ja kissankarva magneetteja. Uusi sänky haettiin Ikeasta ja se on 90cm leveä. Jalat sänkyyn löytyivät vintiltä ja niin ikään vanha 80cm petari palvelee hyvin, sillä unikaverit saa nyt petarin ja seinän väliin. Sänky on 10 cm lyhempi kuin edellinen Muuramen Jungmanni ja siksi sänky mahtuu nyt olemaan kaapin edessä poikittain. Tytön toiveen mukaan väriä on lähdetty hakemaan yksityiskohdilla (mistä ne näitä oikein keksii ?!) ja pukin tuomat valopallot sopi paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. Manteli-keppihevoselle saatiin talli vintillä lojuneesta lasimaljakosta ja pinkit ledivalot piristävät sitäkin mukavasti. Sateenkaarinaruverhot vaihtuivat samanlaisiin mutta valkoisiin, jotka tämä mamma on ennakoidusti hamsteroinut jostain joku vuosi aiemmin, Myös äidin ehdottama taulurivi-ehdotus otettiin hyvin vastaan ja se kuulemma ”viimeisteli huoneen valmiiksi”(oikeesti, lukeekohan bella jotain sisustuslehtiä salaa). Huoneen muutoksen hinnaksi jäi uuden sängyn sekä meikkipeilin hankinta, eli noin 135 e. Ja saanen muistuttaa, huone on kuulemma i h a n a !

Vähän jäin vielä pohtimaan, hankitaanko sänkyyn helmalakana tai maalaanko sängynjalat kesällä...

Ja nyt, se ajankohtainen osuus! Bongasin Stockan alesta Umbran valkoisen kulmaan sopivan roskiksen. Lastenhuoneissa oli aiemmin Ikean muoviroskikset, jotka oli aika isot sekä epäsiistin näköiset. Nyt näillä Umbran roskiksilla, joita siis "köh köh jemmasin neljä kappaletta", huoneiden ilme siistiytyi huomattavasti. Roskis on kuitenkin hyvän kokoinen 10 litrainen ja sisällä on panta mihin saa roskapussinkin kiinni. Hintaa roskikselle jäi 8 euroa ja ainakin Itiksen Stockalla näitä vielä eilen oli.

Laittakaahan nyt kommenttilootaan toiveita tai ideoita postauksiin, siis ihan mitä vain. Hieman tuntuu olevan suppea tämä meikäläisen elämä, joten mielelläni haastaisin tai annan teidän haastaa itseäni, ainakin tääällä blogin puolella.

Jk. Se, että bella on kiinnostunut meikeistä, ei tarkoita, että meidän 9-vuotias kulkee kylillä sotamaalauksessa ;)

Vähän yhdentekevä puuterihuone

Meillä on alakerrassa wc, joka on pääsääntöisesti kissojen sekä vieraiden käytössä. Koska tässäkin tilassa on aiemmin ollut se kamala lattia, on wc ollut minulle aika lailla yhdentekevä. En ole mitenkään fanittanut viilukalusteita ja seinällä ollut pitkä viiluhylly sai lähteä jo joku aika sitten. En muutenkaan ymmärrä, miksi wc:ssä tarvitaan kirjahyllyä. Olen hyllyn poistamisesta lähtien saanut katsella kahdeksää jättimäistä reikää seinällä sekä kuunnella äitini marinaa hyllyn poistosta, joka kerta kun hän on käynyt meillä. Se wc oli kuuleama niin paljon hienompi, kun siellä oli se 150 senttinen hylly, jonka ainoa virka oli kerätä päälleen kissanhiekkapölyä, jepulis.

Olin jälleen siinä pattitilanteessa, että olisi ollut jotenkin hölmöä heittää ehjiä ja siistiä kalusteita roskiin, vain koska en pitänyt niiden mallista tai väristä ihan kympillä. Pohdin myös, miten saan kahdeksan reikää keskellä seinää peittoon ilman, että joudun maalaamaan kokko wc:n. Ja jos maalaan koko wc:n, millä värillä sen maalaisi... ja pitäisikö sitten kuitenkin vaihtaa ne kalusteet samalla.

Lattian maalaus oikeastaan ratkaisi koko tilanteen. Uuden lattian kanssa kalusteetkaan eivät olleet enää niin kamalat ja sitten sain ajatuksen, että laitan reikien kohdalle taulut. Pohdin ensin, että otan kuvia erilaisista huusseista mutta ajatus kuulosti kuitenkin jotenkin sopimattomalta. Päätin lopulta teettää keväisellä Floridan reissulla ottamastani eläinkuvista rekvisiittaa seinälle.

Olin aiemmin googletellut canvastauluja ja törmännyt Gigantin kuvapalveluun. Muistin, että jostain syystä siellä pystyy teettämään 20*30cm kuvia murto-osalla siitä hinnasta mitä muualla saman kokoisista kuvista joutuu maksamaan, Päätin ottaa riskin ja testata laatua ja laitoin tilaten kuusi erilaista valokuvaa. Kuvat jäivät maksamaan alle 14 euroa joten kovin isosta menetyksestä ei ollut kyse, jos kuvat olisivatkin ihan kuraa.

Yllätykseni oli aikamoinen kun sain kuvat, sillä ne olivat todella hyviä. Olen aiemmin teettänyt samanlaisia kuvia vain Rajalassa ja nämä eivät mielestäni hävinneet sille laadulle lainkaan. Kuvien kehykset hain Ikeasta homma oli likimain pulkassa.

Hyvin simppelihän wc on ja siihen, että se saatiin ainakin omaa makuani miellyttämän ei loppujen lopuksi montaa euroa mennyt. Hain Plantsusta viherkasvin hieman elävöittämää tilaa mutta sen ja taulujen lisäksi aika lailla vanhoilla tavaroilla mennään. Kissojen hiekkalaatikon alla on puinen matto, joka kerää tassuista hiekat sekä nostaa hiekkalaatikkoa niin, ettei lattialämmitys lämmitä sitä. Huomasin nimittäin, että se vaikuttaa hiekan paakkuuntumiseen. Toinen matto lattialla on itseasiassa äitini, joka unohti sen ostamisen jälkeen autooni ja soitti perään, ettei tarvitsekaan mattoa. No minä nakkasin sen lähimpään paikkaan eli tänne. RL:n pyyhkeet on ostettu jenkeistä ja täysin virkaa tekemätön purkki peilitasolla tuli talon mukana. Istuva mies patsas ikkunalla on puuta ja äitini on ostanut sen Afrikasta joskus vuonna nappi ja kivi. Pöntön takana olevan hatun on tehnyt minulle katutaiteilija palmunlehdestä Antigualla vuonna 1986... jeps, pidän vanhoista tavaroista joilla on tarina.