Kissojen koti

Monesti blogeissa on  siivottu sotkut pois ja eläimetkin loistavat poissaolollaan. Minusta on välillä kiva katsoa myös kuvia joissa elämä näkyy, ei nyt ehkä ne tiskaamattomat astiat mutta ainakakin kodin asukkaat, villakoirat ja oikeat. On myös mielenkiintoista nähda millaisia "kulumia" eläimistä tulee esimerkiksi huonekaluihin tai millaisia sisustukseen liittyviä valintoja eläinperheissä tehdään. Ettei niinkun aina olisi niin sliipattua.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja kuvannut revittyjä nojatuoleja ja samat terminaattorit täällä asuu edelleen. Adean Band sohva Linosa-kankaalla on kestänyt parivaljakkoa erinomaisesti jo kolme vuotta. Musta Kukkapuron Ateljee-tuoli on aina aivan kamalan näköinen, johtuen sen historiasta ja lukuisista kuynsistä mutta myös materiaalinsa takia, ei todellakaan mikään kissaperheen kaveri tuo sametti. Vaikka kestävyyttä tuskin voi moittia, tuoli kun on jo 40 vuotta vanha. Ktuoli on varsin ehjä, vaikka voisi kuvitella sitä raapimalaudaksi numero uno. Parketti, no se on varsin laikukas kun on millon mitäkin oksennusta mutta ei haittaa, menee vaihtoon kuitenkin jossain vaiheeessa. Tein myös mielenkiintoisen havainnon Ikean lakanoista. Aivan kuten saman firman koristetyynyliinat, niin nuo pellavat ovat kuin kissankarvamagneetteja! Meillä on kaikki muut pellavat henkkamaukasta ja vastaavaa ilmiötä ei niissä ole... vaikkakin sen firman sohvatyynyissä on. Todella erikoista.

Terkkuja Nietokselta ja Diegolta!

Muutoksen tuulia 2017

Onpa mukava palata tänne Instagrammin positiivisen viban aalloilla -kiitos!! Ja tässähän tuli melkein valinnan vaikeuskin, että millä aiheella lähteä uuteen vuoteen. Kamerassa oli poikkeuksellisen paljon kuvia ja olivatpa nuo myös poikkeuksellisen huonolaatuisia, mutta mitä voi odottaa kun menee siitä, mistä aita on matalin. Hieman takaraivossa kaikuu äitini ääni, jos teet jotain, tee se kunnolla -mutta jos sitten seuraavalla kerralla, äiti. Onhan tässä blogin lopettamisetkin käynyt mielessä monet kerrat mutta vielä jaksaa. Innostuksen puutteesta tai jaksamisesta ei bloggaaminen ole ikinä ollut kiinni vaan yksinkertaisesti ajasta. Ja olisihan se mukavaa kun ehtisi säännöllisesti bloggaamaan jostain tuoreesta ja mielenkiintoisesta, sikäli kun tällainen lähes 4-kymppinen nyt voi millään muotoa olla tuore. Nämä pitkät välit ainakin vieraannuttavat minut lukijoista ja se varsinainen hedelmä eli kommunikointi kommenttiboksissa jää saavuttamatta, mutta näillä mennään. Eli tervetuloa vuodelle 2017!

Ensimmäinen uusi asia tälle vuodelle on, että meillä asuu nyt kaksi isoa lasta –tai ainakin yksi iso tyttö ja yksi teini. Iso tyttö on, jo jonkin aikaa puhut isojen tyttöjen huoneesta ja nyt vuodenvaihteessa otettiin pieni ajatustenvaihto asian tiimoilta. Hänen toiveet olivat: ei tavaraa ja kaikki pitää olla valkoista ja minun haaveena oli: ei uusia hankintoja ja mitään ei maalata.

bella on todella kiinnostunut meikkaamisesta sekä maskeerauksesta ja tässä kohtaa täytyy myöntää, ettei omena ei ole ainoastaan tippunut kauas, vaan lentänyt suoraan naapuripitäjään. Siinä missä minut tunnetaan vähintäänkin rennosta pukeutumistyylistä ja harvemmin meikatuista kasvoista, on mini-me aivan toista maata. Niinpä hänen ykköstoiveenaan uuteen huoneeseen, oli mikäs muu kuin meikkipöytä. Olen noin kolme vuota halunnut eroon meidän makkarissa olevasta Ikean pöydästä, joten pienten mittaussessioiden jälkeen, ilmoitin miehelle, että bellan vaatekaapista pitää vaihtaa ovet toisin päin, kaappi pitää siirtää pari metriä toiseen suuntaan ja mini-me tarvitsee uuden sängyn.

Joku aamupäivä tässä sitten oltiin; bella lajitteli tavaroitaan meidän makkarissa, mies teki pientä pintaremonttia, kuten kaappien siirtelyä ja lattialistojen pätkimistä, tulevassa ison tytön huoneessa ja minä sinkoilin rätin ja mitan kanssa edes takaisin. Muutaman päivän päästä kaikki oli valmista ja kas kas, bella on pitänyt jo päälle viikon huoneen siistinä ja pedannut sänkyssakin joka päivä sillä uusi huone on kuulemma i h a n a!

Eli, kaappi siirrettiin seinän viereen ja seinän viereinen ovi asetettiin taaemmaksi oveksi, ettei se ole ikkunan edessä. Samalla piti pätkäistä lattialistaa, jotta kaappi saatiin seinään kiinni. Kaapin vieressä on uusi meikkipöytä, jossa on tytön meikit sekä hius-ja korutarvikkeet. Koska Ikean meikkipöytä on aika korkea, asetettiin Kartellin tuoli siihen ja työpöydän istuimeksi jäi jumppapallo. Työpöytä on edelleen sama vanha Muurame ja onhan tuo Anttilan konkurssimyynnistä ostettu leppakkotuolikin jo tuossa ollut. Äitini teki siihen Ikean kankaasta istuinosan ja pakko sanoa, että Ikean ja HM:n kankaissa on kyllä jotain outoa sillä ovat aivan järkyttäviä pöly- ja kissankarva magneetteja. Uusi sänky haettiin Ikeasta ja se on 90cm leveä. Jalat sänkyyn löytyivät vintiltä ja niin ikään vanha 80cm petari palvelee hyvin, sillä unikaverit saa nyt petarin ja seinän väliin. Sänky on 10 cm lyhempi kuin edellinen Muuramen Jungmanni ja siksi sänky mahtuu nyt olemaan kaapin edessä poikittain. Tytön toiveen mukaan väriä on lähdetty hakemaan yksityiskohdilla (mistä ne näitä oikein keksii ?!) ja pukin tuomat valopallot sopi paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. Manteli-keppihevoselle saatiin talli vintillä lojuneesta lasimaljakosta ja pinkit ledivalot piristävät sitäkin mukavasti. Sateenkaarinaruverhot vaihtuivat samanlaisiin mutta valkoisiin, jotka tämä mamma on ennakoidusti hamsteroinut jostain joku vuosi aiemmin, Myös äidin ehdottama taulurivi-ehdotus otettiin hyvin vastaan ja se kuulemma ”viimeisteli huoneen valmiiksi”(oikeesti, lukeekohan bella jotain sisustuslehtiä salaa). Huoneen muutoksen hinnaksi jäi uuden sängyn sekä meikkipeilin hankinta, eli noin 135 e. Ja saanen muistuttaa, huone on kuulemma i h a n a !

Vähän jäin vielä pohtimaan, hankitaanko sänkyyn helmalakana tai maalaanko sängynjalat kesällä...

Ja nyt, se ajankohtainen osuus! Bongasin Stockan alesta Umbran valkoisen kulmaan sopivan roskiksen. Lastenhuoneissa oli aiemmin Ikean muoviroskikset, jotka oli aika isot sekä epäsiistin näköiset. Nyt näillä Umbran roskiksilla, joita siis "köh köh jemmasin neljä kappaletta", huoneiden ilme siistiytyi huomattavasti. Roskis on kuitenkin hyvän kokoinen 10 litrainen ja sisällä on panta mihin saa roskapussinkin kiinni. Hintaa roskikselle jäi 8 euroa ja ainakin Itiksen Stockalla näitä vielä eilen oli.

Laittakaahan nyt kommenttilootaan toiveita tai ideoita postauksiin, siis ihan mitä vain. Hieman tuntuu olevan suppea tämä meikäläisen elämä, joten mielelläni haastaisin tai annan teidän haastaa itseäni, ainakin tääällä blogin puolella.

Jk. Se, että bella on kiinnostunut meikeistä, ei tarkoita, että meidän 9-vuotias kulkee kylillä sotamaalauksessa ;)

Kesä

...tuli, oli ja meni, ei ehtinyt kissaa sanoa. Täysin huomaamatta, sujahti takavasemmalta ohi kuin itsestään. Ennen kesää, odotukset olivat korkealla sillä harjoittelimmehan kolmen viikon ajan lomailua jo huhti-toukokuussa Floridassa. Ajattelin, että tätä seuraa kesä ilman paineita ja stresssiä ja muutaman kuukauden töissä olon jälkeen, vietämme kolmisen viikkoa rentouttavaa kesälomaa Suomessa. Mielessäni, näin itseni työpäivän jälkeen retkottamassa riippumatossa lukemattomien lukemattomien sisutuslehtien kanssa ja kuvittelin, että iltaisin istumme iltaa terasin sohvilla ystävien tai perheen kesken. En tiedä mitä tapahtui, sillä mikään edellisistä ei toteutunut ja koko aika meni jotenkin ihan sumussa. Voiko olla niin, että aivot ovat täysin virittäytyneet arjesta selviämiselle ja kaikki muut asiat ikäänkuin jäävät ulkopuolelle. Tosiasia on, että mies on enemmän poissa kuin täällä ja harrastukset jyrää. Se pieni tauko harrastuksista keskikesällä, olikin ainoa selkeästi arkea muuttava asia mutta siinä ajassa resetointi ja toiminnan muuttaminen täysin ei näköjään onnistu. Elokuussa oltiin jo taas ruodussa, J pelaa tenniksen lisäksi lätkää ilmeisesti muutamassakin eri sarjassa ja muoostelmaluistelijat on kasattu jälleen uudeksi joukkueeksi. The show goes on.

Myös mahtipontiset suunnitelmat pihan osalta lurpsahtivat kuin kuivuva basilika keittiön ikkunalla. Viime kesän hyvä pohjatyö takasi sen, että sieltä täältä pihaa nousi pensasta ja kukkaa ja pihan yleisilme oli varsin siistiytynyt. Juhannuksen tienoilla saimme viimein kivimiehen viimeistelemään laatoitukset sekä korjaamaan parkkialueen kaadot. Samoihin aikoihin kävi lopullisen selväksi, minkä tuhon edellisvuoden todella märkä syksy ja äkkinäiset pakkaset olivat tehneet mutta onneksi tuho jäi pieneksi. Kaikkien rodojen nuput oli menetetty mutta tärkein, eli lukuisat istutetut pensaat sekä perennat selvisiät, lukuunottamatta hieman harventuneita tuoksumataria. Juhannukseen asti suunitelmat oli kovat ja ensimmäistä kertaa istuttamani tomaatitkin kasvoivat rytinallä mutta sitten tapahtui jotain ja kaikki pysähtyi. Veto loppui täysin kesken. Piha kiinnosti kun kilo kiviä joka tarkoitti myö sitä, ettei mikään edistynyt. No enpä ota raskaasti, lähdetään taas ensi kesäänä uudella innolla. Ja sitä intoa tarvitaan sillä olen neljä viikkoa yrittänyt saada aikaiseksi kitkemishommia, turhaan.

Syksy on onneksi ollut upea ja kiireisestä tahdista huolimatta, auton ikkunasta on ollut ilo tarkkailla luonnon värikkyyttä auringon paisteessa.  Ensi viikonlopulle olen suunnitellut pieniä pihatalkoita ja pikkuhiljaa alkaa olla sellainen fiilis, että pihalla voisi olla muutakin valkoista kun meidän kissat. Nuo rontit olivat muuten taas terassillaan napanneet linnun ja hieman hämmentyneen näköisenä miettivät ruokatilassa, että mitä sille sitten pitäisi tehdä. Me ratkaistiin asia bellan kansa pitämällä hautajaiset ja pienet muistpuheet lapioon nojaten, Samalla tajusin kolmen vuoden jälkeen mistä johtuu, että joka syksy linnut lentelevät päin olkkarin ikkunoita. Ne käyvät ilmeisesti kiskasemassa viereisestä pihlajasta pienet päiväkännit ja jos onnistuvat väistämään ikkunan, niin laskeutuva terassille jossa on kaksi kissaa... mutta näillä mennään, lunta odotellessa!

Mitä mietä, onko pojat saman näkösiä nykysin kun Diegokin alkaa pikkuhiljaa lähestyä aikuisuutta?

Eteisen muutos ja kokemuksia teippitapetista

Sisältää yhteistyön.

Täällä on kuvia meidän eteisestä vielä muutamia viikkoja sitten. Siitäkin huolimatta, että kuulostan pinnalliselta, on minun pakko myöntää, että eteinen on suorastaan hävettänyt minua. Ehkä juuri siksi, etten ole itse pystynyt vaikuttamaan sen ulkonäköön ja kaikki ratkaisut ovat olleet aivan erilaisia kuin olisin itse valinnut. Ja sanotaanhan sitä, että eteinen on kodin käyntikortti. No meidän eteinen ei kyllä ole ollut ja kesäisin olenkin mielummin toivottanut vieraat tervetulleeksi terassin ovesta.

Kun lattian väri muuttui, innostuin välittömästi sisustamaan tilaa muutenkin. Olen niin käytännön läheinen, että pyrin pitämään aina mielessä kuitenkin sen, mitä varten tila on. Meidän tuulikaappi on likaisia kenkiä ja takkeja varten ja siksi siellä on avonaulakot sekä kenkähylly mihin on nopea jättää ulkokamat. Eteishalli on taas enemmänkin läpikulkua varten ja etenkin talvella, siinä puetaan toppavaatteita tai snoukkakamoja. En missään nimessä halunnut halliin juurikaan kalusteita koska ne olisivat tiellä ja muutenkin halusin pitää tilan avarana ja valoisana, tai ainakin niin valoisana kun ikkunaton tila voi olla.

Alusta asti oli selvää, että kissojen kiipeilyteline tulee edelleen olemaan hallissa. Koska telineen alkuperäinen beige karvaverhoilu ei miellytti omaa silmää yhtä paljon kuin eteisen vanha lattia, päätin päällystää kiipeilytelineen uudestaan. Varastosta löytyi tukevaa harmaata puuvillakangasta ja jotta sain telineeseen vähän ilmettä, päätin tehdä pusseihin reippaat nappikaistaleet ja laittaa erilaisia nappeja eri kerroksiin. Hämmentävää on, että nyt myös kissat pitävät telineestä paljon enemmän kuin ennen -ehkä se on tuo tumma väri mikä vetää vaaleita kissoja puoleensa.

Lattialle laitoin jo vuosia meillä olleen Assin eli taljan. Ensin etsin tilaan pyöreää mattoa mutta tajusin, että jos matto olisi pikkasenkaan paksu, eivät kaikki ovet aukea kunnolla, joten onneksi muistin että meillähän on talja jo valmiina. Assi sopii paikalleen muotonsa ja värinsä ansiosta täydellisesti. Kiipeilytelineen ja taljan seuraksi hain Ikeasta kellon joka olisi pitänyt olla eteisessä jo monta vuotta, mutta eihän sitä kaikkea aina muista tai tajua hankkia.

Hallin toisella puolella on Ikean Bestå kaapisto ja todella hankala syvennys. Olen kolme vuotta pyöritellyt mielessäni tilaan sopivaa säilytyskalustetta tai muuta funktiota, turhaan. Tuskin on mikään uusi juttu, että portaiden alla on se hankala tila mille ei ole mitään käyttöä. Nyt kuitenkin keksin, että laitan paikkaan meidän Kentiapalmun. Kasvin pitäisi selvitä hyvin ilman aurinkoa ja kooltaan se on juuri passeli syvennykseen. Ostin palmulle korin jossa toistuu sama väri ja fiilis kuin isovanhempieni vanhassa puutuolissa ja perunakapassa. Palmun muoviruukun sekä korin suojamuovin reunat teippasin naamiointiteipillä, etteivät paista rumasti silmään, vink vink. Palmun takana on kaksi siellä täällä pyörinyttä kenkäkaappia, jossa säilytämme "sen toisen vuodenajan" kenkiä.

Bestån yläpuolelle olen tilannut uuden valaisimen, jota olen jo muutaman vuoden pyöritellyt mielessä mutta sille ei ole ollut paikkaa, kunnes nyt. Myös taulu puuttuu vaikka kehykset jo on. 

Olen niin ikään miettinyt jo pidempään, että pienelle seinälle portaiden vieressä pitää keksiä jotain. Koska olemme teippailleet ennenkin mm. kuusen yläkerran seinään, kävin katsomassa Teippitarhan sivulta, olisiko siellä oikeanlaista teippiä ajatukseni tueksi. Ei juurikaan yllättänyt, että valtavasta valikoimasta löytyi juuri sitä mietä hain ja kun kyselin toimareita teipeille, heitettiinkin minulle vastakyssäri yhteistyöstä. No ehdottomasti olin messissä ja Teippitarhasta lähettivät minulle kolme rullaa mattamustaa teippitapettia.

Tänään teippasimme miehen kanssa seinään raidat, jotka noudattavat ikään kuin samaa raidoitusta kuin portaat ja tykkään! Mies ei ehkä ole ihan yhtä innoissaan, sillä hänen mielestä tila pieneni, mutta kyllä tämän kokoisessa hallissa siihen varaa on. Olen vuosia halunnut raitaseinää mutta koska maalaaminen on niin pysyvää ja tapetointi vaivalloista, on ajatus aina jäänyt toteuttamatta, tähän asti. Teippitapetilla raitojen teko on niin helppoa ja nopeaa, että nyt tekee mieli teipata pari muutakin huonetta. Teippi tarttuu tosi hyvin ja tasaisesti mutta vaikka menisi ekalla kerralla vähän vinoon, on se helppo irroittaa ja teippi kiinnittyy vielä yhtä hyvin uudestaankin. Jos kyllästyn seinään, ei tarvitse kuin repiä teipit pois ja taas on yksivärinen seinä. Ihan super!

Teippitarhalla on muuten oma osasto Habitaressa, jos innostuit puoliksikaan niin paljon kuin minä.

Laitan varmasti jokusen uuden kuvan, kun uusi lamppu saapuu ja löydän oikeanlaisen julisteen kehyksiin.

MUKAVAA VIIKKOA KAIKILLE !

Ihan pihalla 2016

Eilen oli oikeastaan ensimmäinen päivä kun olin pihalla. Siis meidän pihalla tekemäsä pihahommia ja katsomassa kevään värejä. Syksyllä istutetut krookukset ja lumikellot ihastuttavat väreillään ja huomasin monta paikkaa, mihin istuttaa uusia sipuleita tulevana syksynä. Tämän kevään ensimmäisinä pihahommina haravoin nurmikot ja levitettiin varastosta löytynyt nurmikon kevätlannoite, joka tietenkin loppui kesken. Seuraavalla kerralla tiedän varata kaksi pussia ennen sadetta levitettäväksi. Leikkasin kaikki talventörröttäjät ja haravoin kukkapenkit ja löytyipä niillekin varastosta kevätlannoitetta.

Alppiruusujen kevätsuojaukset poistettiin ja jokainen puska sai kannullisen lämmintä vettä juurilleen. Samalla oli hyvä mahdollisuus takastella lumettoman alkutalven tuhoja kun pakkanen laski yöllä -30 asteeseen. Se, tai vedettömys on ruskistanut etenkin yhden Cunningham's Whiten lehdet ikävästi. Alapihalla vastaavia vaurioita on myös kolmessa puistoalppiruusussa. En uskalla edes toivoa, että etupihan Pohjolan tyttärien nuput olisivat koitokseta selvinneet mutta onneksi suurimmaksi osakso rodot ovat täynnä hyvin voivan näköisiä nuppuja. Viime kesänä siirretyt puksipuut yllättivät sinnikkyydekkään ja vihertävät niin ikään loisteliaasti, kun taas saman kohtalon kokenut muratti pitää jännitystä yllä ja vasta kesällä nähdään onko siitä vielä kasvajaksi.

Täytyy tunnustaa, että olen aivan täpinöissäni. Ihan kuin koti olisi jo nyt tuplannut neliöt ja odotan malttamattomana kesää kun elämä siirtyy ulos. Jännittää, miten kasvit lähtevät kasvamaan viime kesäisen aherruksen jälkeen ja mielenkiinnolla odotan millaiseksi piha muodostuu tulevan kesän muutosten myötä.

Aiomme rakentaa matalan aidan "laiturille", jonka jälkeen se ei ehkä enää muistuta laituria ja luultavasti myös valopisteet hieman muuttavat muotoaan. Toisesta reunasta siirretään mansikat pois ja laitetaan korkeampaa kukkaa tilalle. Viime vuonna hankittu sohvakalusto saa pehmusteiden lisäksi uusia tyynyjä ja uskon, että tähän muodostuu oikein kiva relatila.

Myös Nietos ja Diego olivat eilen ensimmäisellä ulkoilulla. Meidän kisut ulkoilevat pääosin kytkettynä, sekä omaksi että pieneläinten turvaksi. Molemmat ovat kävelleet ulos ilman remmejäkin ja tottelevat hyvin, joten ne saa helposti kiinni. Mutta en uskalla ottaa riskiä, että säikähtävät jotain ja singahtavat pakoon joten mielummmin pidetään kisut kiinni. Nietos on tottunut ulkoilija joka viihtyy hyvin valjaissa ja rakastaa etenkin kivialueita. Diego on hieman säikympi ja sen verran tollo, että käveli eilen suoraan lampeen jonka jälkeen oli aika epärentoutuneen oloinen. Eiköhän tuo kesän aikana totu vielä ulkoilmaankin.

Nyt se alkaa, terassilla hengailu.

Täysin mihinkään ja toisiinsa liittymätöntä höpinää, tavallaan.

 

Meidän ruokahuone on siitä joustava, että tämä on myös luokkahuone kun lapset leikkivät koulua, askarteluhuone, piirrustushuone, muovailuhuone ja kissojen leikkihuone. Jos voittaisin lotossa, teettäisin yhdelle seinälle liukuovet ja eteen terassin. Sitä odotellessa, me syödään talvella enemmän täällä ja kesällä enemmän terassin ruokaryhmällä. Ruokatilassa oli aiemmin etenkin kesällä melkein mahdoton olla, koska lämpötila nousu varmaan 40 asteeseen mutta vuosi sitten tilatut mittatilausverhot sallivat nykyisin tilan käytön myös kesällä. Hiljattain käänsin myös ruokapöydän toisin päin, sillä vaikka se ikään kuin istuisi tilaan luonnollisemmin toisinpäin, on se näin päin käytännöllisempi. Kultapalmu asuu nyt täällä, mutta kohta sen pitää muuttaa paikkaan jossa se ei ole suorassa auringonpaisteessa ja toivon mukaan tule niin lämmin kesä että palmu kavereineen voi asua terassilla.

Odotan jo kesää sillä minulla on visio. Vaikkakin olen jo huomannut konstikkaan talven tekemiä tuhoja kasveissa, uskallan toivoa että meidän piha näyttää ensi kesänä todella hyvältä. Haluaisin muutenkin, että kotimme ei olisi vain koti vaan myös lomapaikka. Että tila sekä fiilis toisi meille ja ystävillemme rennon laid back - tunnelman ja kesällä töistä tullessa olisi fiilis että tulee mökille. Talvella, kun oleminen painottuu sisätiloihin ja harrastuksissa juoksemiseen, ei lomafiiliksestä voi kuin haaveilla mutta kesällä kun ulko-ja sisätilojen ero hämärtyyy, uskon että oikeilla sisustusvalinnoilla ja pihan mielekkyydellä voidaan päästää etelän loma resort tunnelmaan täällä pohjolassakin.

D I E G O

Diego on vuoden ikäinen sinitabbynaamio colourpoint Ragdoll. Diego on maailman läheisriippuvaisin, hölmöin, suloisin ja pieniäänisin kissa ever. Diego tykkää vaatii olla sylissä ja kun hän magaa muualla, rellottaa hän yleensä selällään ketarat levällään. Diegon perusilme on ehkä hieman häppänä, miehen mielestä se tuuttaa varattua koko ajan. Diego on kuitenkin piiloälykäs, sillä juuri kun hän on vakuuttaut kaikki hölmöydellään, huomaamme että kissamokoma osaa avata vaatekaappion ovia molemmin puolin. Vaikka Diego osoittaa täydellistä luottamusta makoillessaan selällään lattialla, on hän hieman arka uusille asioille ja koville äänille. Diego on juuri niin pehmeä miltä hän näyttää.

N I E T O S

Nietos on kohta kaksi vuotias sinitabbynaamio Pyhä Birma. Nietos on meidän kissojen pomo. Nietos käyttäytyy pääsääntöisesti niin kuin oikeat kissat käyttäytyy, eli arvokkaasti ja paheksuen. Nietos on yleensä kissamaisissa asennoissa ja tarkkailee ajattelevan näköisenä ympäristöä. Nietos rakastaa ihmisiä ja olla ihmisten lähellä, mutta ei juurikaan pidä sylissä olemisesta. Nietos ei osaa maukua vaan hän kuulostaa enemmän lampaalta, se mää saattaa johtua tamperelaisesta syntyperästä. Nietos Diegoon verratttuna peloton ja tykkää ulkoilla, paitsi nyt pakkasilla. Nietoksen supervoima on yllätettynä hypätä suoraan ylöspäin noin 130 sentin korkeuteen.

Ja mistä nämä erottaa toisistaan?
No minun mielestä ne on aivan eri näköisiä mutta Nietoksella on valkoiset tassut ja Diegolla tummat, ei voi erehtyä.