Lankaa, luomua ja nuttu.

...jatkoa.

Minua jännitti niiiiiin paljon kun sain yhteistyötarjouksen TitiTyyltä alkuvuodesta. En edes haluaisi käyttää termiä ”yhteistyötarjous” koska nyt on kyse käsillä tekemisestä tuo termi tuo mieleeni aivan liian kaupallisen kulman koko asiaan, mutta silti langat, puikot ja napit tarjosi TitiTyy. Sellainen projekti joka normaalisti valmistuu ihan varmasti alle kuukaudessa, venyi lopulta kolmen kuukauden mittaiseksi ja olen kovin häpeissäni asiasta. Kyse ei ollut siitä että neule olisi ollut vaikea toteuttaa vaan siitä että kaikki mikä muuten voi mennä pieleen, meni. Koko homman kruunasi se että kadotin yhden kerän harmaata Semillaa ja nutun miehustan ollessa valmis, piti jostain  ä k k i ä  hankkia kaksi kerää lisää lankaa. Sitä samaa harmaata ei luonnollisestikaan ollut ä k k i ä saatavilla, joten mietinpä hetken että mitäs nyt. Lopulta katsoessani liukuvärjättyä sisustuskissaamme nietosta, vastaus tuntui selkeältä, yritän tehdä hieman liukuvärjätyn tyyppisen värin vaihdon hihoihin ja mieheni kipaisi ostamaan pari kerää vaaleanpunaista Semillaa. Nutusta tulikin siis kaksivärinen ja nappien lisäämisen jälkeen tästä muodostui oikein iloinen villatakki joka sopii täydellisesti nauravaiselle ja ehtivälle kummitytölleni.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan saamistani langoista, napeista sekä puikoista valmistuva ohje tulee TitiTyylle, mutta julkaisen ohjeen myös blogissa. Nuttu on tosi simppeli ja ainoa taitoja venyttävä kohta ovat raglanlisäykset joihin on upotettu palmikot. Olen yrittänyt kirjoittaa ohjeesta niin selkeän, ettei sitä lukeakseen tarvitse osata neulesanastoa ja tämä voi olla vaikka se ensimmäinen neuletakki. Mikäli tuntemattomia termejä tai tekniikoita tulee eteen, löytyy kaikki apu näihin netistä helposti hakusanoilla.

Muutama sana langasta. Semilla on luomuvillalankaa ja jos minulla olisi vauva, neuloisin hänen koko vaatevarastonsa tästä langasta. Lanka on pehmeää, rustiikkista ja Titityyllä on valtava valikoima eri värejä ja sävyjä varastossa. Mielestäni langalle sopii erinomaisesti niin sileä pinta, aina oikein kuin palmikotkin ja kirjoneuleessa värit istuvat saumattomasti yhtenäiseksi neuleeksi. Aivan, tein kirjoneulepiponkin pikku e:lle ja myös pipon ohje on tulossa niin TitiTyylle kuin blogiinkin. Vaikka kyseessä on villalanka, on se ilmavuutensa takia sopiva materiaali myös kesäneuleisiin. Suomen kesät on tunnetusti arvaamattomat ja villa täydellinen valinta kesäiltojen lämmikkeeksi sillä se on kevyt mutta lämmin. Yritämme saada ensi viikolla kuvat takista kantajansa päällä ja sen jälkeen ohjeet tulevat julkaisuun.

 

 

Nuttu on muuten neulottu KnitPron Cubics puikoilla. Puikot ovat nelikulmaiset, todella, ja vaikka luulisi että niillä on vaikea neuloa niin ei ollenkaan! Kuulemani mukaan mikäli oma käsiala on epätasainen niin näillä saa helpommin tasaista jälkeä. Minulla on aika tasainen käsiala mutta olen huomannut että etenkin uhuemmilla puikoilla neulottaessa, eivät näillä puikoilla sormet väsy niin nopeasti sillä puikot pysyvät jotenkin pienemmällä puristuksella kädessä, suosittelen kokeilemaan.

 

 

Minulla on muutama nimi mielessä nutulle mutta olisiko sinulla ehdotus neuletakin nimeksi?

Mustila ja Alppiruusu suunnitelmat puutarhassa

Viime sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Elimäkeä ja Mustilaa (täällä taustasta). Laukussa oli pakkasessa yöpyneet puolen litran vesipullot ja massuissa tukeva pekoni-muna aamiainen. Päivästä oli tulossa kuuma ja jo 11 aikaan auton mittari huiteli kolmessakympissä. En kellottanut mutta nopeastihan tuonne ajeli koska liikennettä oli vähän ja tiet hyvät. Perillä lastenpäivä-tapahtuman takia oli parkkiksella paikan näyttäjät ja meiän lapset kirmasivat heti autosta katsomaan Viinituvan vieressa hengaillutta hevosta.

Lähdimme Taimitarhalta eteenpäin kävellen ja treffasimme ystävät lähempänä itse puistoaluetta, josta luontopolku alkoi. Koska porukka oli iso ja lapsiakin mukana kymmen vuoden ikäskaalalla oli meininki mukavan kaoottistä ja koska aivokapasiteetistä puolet hoiti jäähdytystä niin päivästä jäi varsin pinnallinen mutta mukava tunnelma. Luontopolun varrella oli niin paljon asiaa ja koettavaa että sikäli kun tapahtuma järjestetään uudelleen ensi vuonna, tulemma kyllä ehdottomasti paikalle. Lapset saivat tunnnistaa hirven papanoita, kuulivat ampiaisista, keräsivät tammenterhoja, istuivat kirkossa ja geokätköilivät, eikä siinä edes kaikki. Makkaroiden syönnin jälkeen punaposkiset lapset lähtivät uimaan ja me naisväki lähdettiin takaisin Taimitarhalle.

Puutarhanhoito ei todellakaan ole vahvuusalueillani vaikka viimeisten kuukausien aikana olenkin yrittänyt paneutua asiaan. Koska pääpuutarhuriltani, eli äidiltäni, murtui käsi ja meillä on ollut kevyttä vaakalentoa jo yli kuukausi, on piha saanut rehottaa ihan omiaan ja etenkin voikukat ovat vallanneet niin laatoitukset kuin nurmikotkin. Tavoitteena onkin yksinkertaistaan pihan kasvustoa niin, että se on mahdollisimman helppohoitoinen ja varsinaisia kukkapenkkejä olisi vähän. Kukkivien pensaiden, joita ei tarvitse leikata, lisääminen ja lajien karsiminen on päätavoitteeni. Meidän piha on suuntaan pohjoinen, etelä ja länsi joten suunnittelussa pitää huomioida erityisesti lähes auringoton pohjoispuoli.

Jo aiemmin kerroin rakkaudestani rodoihin. Ne viehättävät minua epäpohjoismaalaisella muotokielellään sekä pyyteettömällä kauneudellaan. Ne ovat kauniita ympäri vuoden ja kerran vuodessa puhkeavat upeaan kukkaloistoon, what's not to love! Sittemmin rhodoihin tutustuttuani, sain tietää että hyvin Suomessa pärjäävät lajikkeet on myös kehitetty Suomessa ja mikä puutarhansa haluaa pitää hengissä, ovat nämä niitä lajeja joita kannattaa suosia. Näitä lajikkeita on kehittänyt Tigerstedtin suku ja sain kuulla Mustilassa itse Peter Tigerstedtilta mm. kauniin "Lemone"- värin jalostuksesta. Meidän pihalta löytyy jo Cunningham's White alppiruusuja kaksi kappaletta sekä Catawbiense Grandiflorum, eli puistoalppiruusuja niin ikään kaksi kappaletta. Näiden seuraksi olemme saaneet eri ystäviltämme yhteensä kahdeksan alppiruusun tainta jotka kaikki istutetaan pihalle ja merkitään keneltä ne ovat. Varjoiselle etupihalle päädyimme myös istuttamaan alppiruusuja ja Mustilassa kävimme asiantuntijan kanssa läpi mitkä lajikkeet sopisivat paikkaan sekä ovat visuaalisesti mielekkäitä. Haluaisin pihalle myös Magnolian sekä jonkun hedelmäpuun mutta asia kerrallaan.

'Lemonade'

Atsalea

Alppiruusuja ei voi vain tökätä puutarhaan vaan ne tarvitsevat hapanta ja havukasveille soveltuvaa multaa, sillä kalkittu puutarhamulta kiduttaa alppiruusut hengiltä hitaasti mutta varmasti. Kun me saadaan leirikoulut ja päättäjäiset klaarattua, hakee mieheni pari kuormallista sopivaa multaa ja pääsemme viimein istutuspuuhiin. Samalla haemme Mustilasta suunnitelman mukaan kuusi uutta alppiruusua etupihalle ja tarvittavat maanpeittokasvit jotta juuristo pysyy kosteana. Varsinaisia kausikukkia ei ole tarkoitus hankkia, muutamaa valkoista pelargoniaa lukuunottamatta.

Mustilassa yllätyin siitä miten iso ero tälläisellä yksityisella taimitarhalla ja ketjujen viherpihoilla tai esimerkiksi Plantagenilla on. Pyörin viimeksi täysin eksyneenä Honkkarin taimipihalla tietämättä yhtään missä on mitäkin ja mitä edes pitäisi etsiä. Mustilassa on ehkä määrällisesti vähemmän (tai sitten ne ovat vain organisoidummin) taimia mutta niissä on laput miltä ne näyttävät "isoina" ja lapuissa lukee tärkeimmät tiedot kasvista, tälläinen puutarhapuupää todellakin arvostaa! Vaikka minulla ei olisi ollut apua, olisin varmasti päässyt yksinkin pitkälle kasvivalinnoissa tälläisessä käyttäjäystävällisessä puutarhamyymäläsä. Lastenpäivä härdellistä huolimatta paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa ja paikat oli järjestyksessä, jota arvostan yhtä paljon taimipihalla kuin vaatekaupassakin. Valitettavasti iltapäivällä aivot olivat jo sulaneet enkä tajunnut ottaa yhtään kuvaa ulkoota taimipihasta mutta yritänpä muistaa seuraavalla kerralla. Samalla selviää mitä lajikkeita etupihalle tulee!

Pellinki - Pellinge

Olen tannut kertoa miten täpinöissäni olen ollut kun olen saanu viettää yhä enenemässä määrin aikaa lapsuuden maisemissa. Olen lapsuuteni kesät viettänyt puoliksi Savoninnassa ja puoliksi Porvoossa ja en niinkään Porvoon kaupungissa vaan lähempänä Pellinkiä. Kun minä olin pieni, ei näillä pienillä teillä ollut edes nimiä ja itseasiassa Porvoosta Tirmooseen johtava tie ei ollut edes kestopäällystetty. Siinä on yksi ja toinenkin kerta istuttu Papan auton etupenkillä suu täynnä HubbaBubbaa ja sorakuoppien kohdalla toivottu että purkat pysyy suussa. Jo aika nuorena saimme pyöräillä Tirmooseen hakemaan jätskit (Lipsi, Pommac tai mac tietty!) kaupasta ja Pellingin lossin ohi matka taittui vesitse aina saareen mennessä. Ja muuten joka kerta piti tiirata että missä kohtaa se vaijeri menee…  Lapsuuden kesä tiivistyy täydellisesti meren sekä veneilyn tuoksuihin, heinäsirkkoihin ja viilentävään merituuleen. Se veden suhina veneillessä, on yksi rauhoittavimpia ääniä mitä tiedän.

Teini-iässä landelle ei aina ”kerennyt” enää niin usein ja pikkuhiljaa veneilykerratkin vähenivät vähenemistään. Osaksi tästä syystä olen varmasti aina pitänyt rannan lähellä asumista tärkeänä ja lasten kanssa ollaan totuttu ulkoilemaan siellä missä vettä on. Minulla on edelleen haaveissa oma vene mutta koska rakas mieheni on enemmän mallia maakrapu, täytyy tätä veneasiaa vielä hieman ajan kanssa työstää. Meidän Jiihän on vallan kiinnostunut märemmistä ympäristöistä, äitiinsä tullut siis.

No sillä välin me viihdytään rannoillakin. Olen innokkaana odottanut Pellingin kesätorikauden avausta ja tänä vuonna se taisi olla poikkeuksellisen aikaisin. Mekin lähdimme lauantaina, tosin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä, Pellinkiin ja lapset pääsivät ensimmäistä kertaa lossiin sekä sinne, missä tarinan mukaan äiti kerran penskana tippui veneen ja bensalaiturin väliin kaikkine vaatteineen. Torimyyjiä ei ainakaan enää siinä vaiheessa ollut kuin me pääsimme paikalle, mutta lapset olivat enemmän kuin menossa uimaan. Mantereen puolella lämpötila hipoi kolmeakymmentä mutta Pellingissä oli täydelliset noin arviolta 23 astetta. Ranta on tosi matala ja vieressä oleva Benitas Café varmistaa että pysyy eväissä vaikka ei niitä mukana olisikaan. Kesällä varmasti tullaan käymään Pellingissä ja Tirmoon kaupan jätskialtaalla vielä useammin.

Minulta on myös kyselty viime kevään Floridan matkalta hankituista kesävaatteista. En saa mitään järkeviä kuvia niistä kuin lasten päällä, eli täällä niitä pikkuhiljaa pitkin kesää bongailee. Reissulta hankittiin suurimmaksi osaksi Tommyn, RL:n, JCrew:n, ja Gapin vaatteita. Myös mm. Gymboreeta ja Old Navya tarttui mukaan eli aika perus jenkkimerkkejä. Kuvissa Jiillä onkin reissusta tuodut Gapin shortsit ja RL:n t-paita mutta bellan mekko on tilattu keväällä Pom de Luxilta. (Gapin koko 13/XXL  ja RL:n koko L/14-16 sopiva 160 senttiselle Jiille ja 130 senttinen tyttö on siirtynyt PdL:n kokoon 140)

Yllätyksekseni mieheni on pikkuhiljaa tykästynyt rennompiinkin kesäkenkiin ja hän osti Floridan reissusta keltaiset(!) crocsin tennarit. Nyt Pellinkiin lähdettäesä kävi ilmi että hän oli myös bongannut jostain Suomesta harmaat samanmoisetm olin todella yllättynyt. Mehän saimme joku vuosi sitten crocsilta valita kengät jokaiselle ja silloin meille kaikille muille tuli korkeavartiset tenskut ja tykättiin tosi paljon niistä mutta mieheni ei ole ollut ihan yhtä "tennarityyppi". bellahan ei juuri muita kenkiä käytä kuin Sketchers:jä ja reissusta ostettiin kasa merkin tennarrimalleja ja täydennyksiä tehdään Tallinnasta, josta merkin liike löytyy kahdesta kauppakeskuksesta. Nyt harmittavasti kävi ilmi ettei vilkkuvia lipilapeja ole kummassakaan Tallinnan liikkeessä, tai ei ainakaan ollut vielä. Mustat jotka mahtuu nippanappa, ostettiin jenkeistä viime keväänä ja tytöllä kävi kyllä onnekkaasti kun porukat tämän keväisellä Floridan reissullaan hakivat seuraavan koon lipilapit tuliaiseksi. Itse käytän edelleen Sanük:in lipilapeja ja kyllä kätsyimmät pihakengät taitaa olla crocsin bandit jotka välillä eksyvät lasten jalkaan muuallekin.

Tälläisiä kesätunnelmia nyt sateen ja harmauden keskelle. Me vietetään kotona sairaspäivää ja toivotaan kovasti että molemmat lapset ovat tervehtyneet lauantaiksi kun on päättäjäispäivä ja mekin suuntaamme ylioppilasjuhliin. Nyt onkin hyvä hetki hoitaa kodin siivoukset valmiiksi ennen parempia säitä, että pääsee sitten nauttimaan ulkoilmasta. HAVE A NICE DAY!

Dermosil Living & Summer

Sisältää yritykseltä myös lahjaksi saatuja tuotteita.

Muistatteko kun tilasin taannoin Dermosililtä laatikollisen tuotteita ja lupasin palata myöhemmin käyttökokemuksista. Täältä löytyy postaus missä näkyy mitä tilasin. Kaikki tuotteet olivat minulle uusia sillä edellisen kerran firmasta olin tilannut vuosia aiemmin ystäväni ”siivellä” ja silloinkin vain sprayrasvaa sekä huulirasvaa. Ensimmäiseen omaan tilaukseeni nettikaupasta sisältyi mm. rasvaa, suihkusaippuaa, saippuaa, kasvojen puhdistusaineita sekä ihon kuorintatuotteita. Olen nyt käyttänyt lähes tulkoon tyhjäksi yhden rasvapullon, suihkusaippuapullon, saippuan ja facial washkin on puolessa välissä. Ja tykkään! Rasva imeytyy nopeasti ja on tarpeeksi notkeuttavaa tällaiselle atoopikollekin ja suihkusaippuakaan ei kuivata minua korpuksi, enkä saa tarpeekseni saksanpähkinän tuoksusta ♥ Eikä muuten kuivata kasvojenkaan puhdistusaine josta olen varsin yllättynyt. Kuorintatuotteiden käytön vasta aloitin mutta kokemukseni on niidenkin osalta positiivinen ja ”Likaisten käsien saippua” kodinhoitohuoneessa todellakin irroittaa kesälian mutta jättää silti kädet kosteustetun tuntuiseksi. Näistä siis ainakin tulee minun luottotuotteitani tulevaisuudessakin. Äidilleni tilasin mm. kynsinauhavoidetta ja hän myös mainitsi että pitää voiteesta, enkä löydä moirtittavaa lastenkaan shampoosta tai hoitoaineesta.

Olen tätä postausta pyöritellyt mielessäni muutaman viikon ja saman verran olen miettinyt että pitäisi tehdä uusi tilaus. Kiinnostuin jo keväällä Living sarjan tuotteista mutta olen todella arka tilamaan tuotteita joiden tuoksusta en tiedä. No nyt kävi niin järjetön tuuri että Dermosililtä tuli sähköpostia jossa kysyttiin että haluaisinko testata uutuus Living sarjan tuotteita. No haluan, mistä te tiesitte! Pari päivää myöhemmin postissa odotti laatikko ja wau, kiitos.

Laatikossa oli sisustuskorin lisäksi Living -sarjan keittiökäsisaippua, astianpesuaine, huonetuoksu ja käsisaippua sekä Summer -sarjan meikinpohjustusvoide SPF 20, suihkugeeli, ihonhoitovoide ja vartalon sokerikuorinta. Kaikki tuotteet ovat sellaisia joihin en ole aiemmin tutustunut. En yleensä halua keittiön pöydälle kuin yhden pumppupullon jossain on Fairya mutta nyt kyllä kesän siinä saa olla toinenkin ja minä pesen käteni keittiössä –tosi hyvä tuoksu molemmissa saippuoissa ja samaa kommentoitiin jo Instagrammissakin. Huonetuoksu meni heti kaapin päälle kissalta turvaan tuoksumaan, kivan raikas ja raparperinen eikä yhtään imelä. Summer -sarjan tuotteet otan käyttöön myös samantien ja kerron taas seuraavalla kerralla millaisia ne olivat.

Mä jotenkin tykkään kun tavarat tulee postitse tai lähetillä kotiin asti. Jokaisella asialla on puolensa ja vaikka tässä kohtaa voisi ajatella että kun tilaan Dermosililtä niin se on kauppojen myynnistä pois, niin kyse on kuitenkin suomalaisesta yrityksestä ja samalla luodaan työpaikkoja mm. kuljetusalalle. Samoin olen hieman tuntenut syyllisyyttä Zooplussan käyttämisestä Nietoksen ruokien ja hiekkojen suhteen, mutta toisaalta, työllistänpä muutaman jakeluyrityksen siinä samalla – kai se on tätä nykypäivää. Vaikka esimerkiksi suihkusaippuan ostamiseen kauppareissun yhteydessä ei sinänsä extra-aikaa mene, niin jotenkin huoleton fiilis tulee, kun tilaa kerralla useampia tuotteita ja sitten tekee uuden tilauksen niiden loppuessa. Kaupassa on yleensä aina kiire ja sitten pitää valita ja vaihtoehtoja on ihan liikaa ja yleensä joku vielä roikkuu lahkeessa omien asioiden kanssa… Netistä tilaaminen on niin helppoa, paketteja on aina kiva avata ja koska tuotteetkin miellyttävät niin en voisi kuvitella parempaa ratkaisua tällä hetkellä. Odotan edelleen että Dermosil lisäisi saksanpähkinän tuokuisten tuotteiden määrään.

Lämmintä kesäviikonloppua kaikille !

Me mennään sunnuntaina Mustilaan...

Rhodojen istutusjono    

Olemme jo  useampana vuonna käyneet Haagassa Alppiruusupuistossa katselemassa upeita rhodoja ja normaalisti tässä vaiheessa kevättä joku muukin perheretki on ollut jo tehtynä. Vauhti kuitenkin tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta ja emme ole käyneet oikein missään ulkoilemassa pitkään aikaan.  En olisi tiennyt nytkään halaistua sanaa koko Mustilasta, ellei kaverini olisi lukenut blogista rhodoinnostuksestani ja kertonut Suomen vanhimmasta sekä laajimmasta Arboretumista eli puulajipuistosta ja pyytänyt käymään jossain vaiheessa. Pisteenä iin päällä, Mustilan erikoisuus on Alppiruusut sekä Atsaleat eli mun lempparit! Ja Mustilassa on puulajipuiston lisäksi myös Mustilan Taimitarha. Sinne menenkin enemmän kuin innokkaana tutustumaan sekä opiskelemaan puutarhajuttuja ja samalla saan viettää aikaa, aivan liian harvoin tapaamani, ystävän kanssa.

Nyt sunnuntaina Mustilassa on Lastenpäivä kello 11-16 ja lämmintä keliä on luvattu. Tapahtuma on järjestetty yhteistyössä mm. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sekä Kouvolan seudun ammattiopiston kanssa ja on ensimmäinen laatuaan. Tekemistä pitäisi olla vauvasta vaariin ja ainakin meidän lapset kiinnostuivat heti muun muassa geokätköilystä sekä poniratsastuksesta. Tekemisen ja kokemisen lisäksi mukaan saa myös varmasti paljon uusia opittuja asioita, joiden perään ainakin meidän tuleva ekaluokkalainen on. Ja jos ei oppi enää kesän kynnyksellä jaksa kiinnostaa niin kaikki pikkupuutarhurit saavat mukaansa oman puunalun. Mustilan nettisivuilla (www.mustila.fi) on enemmän tapahtumasta ja vilkaisin vielä että pääsymaksu tapahtumaan on 4 e ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi, ei paha!

Nähdäänkös sunnuntaina Mustilassa!

Vaikka ihan perus.

Aika ihana,

tosi ihana.

Puuvillapeitto.

Iso,

kestää pesun kuudessäkymmenessä asteessa

Luonnonvalkoinen.

Käytetty.

Armeijan vanha.

Varustelekasta.

Parhaat asiat on eniten perus.

Rottinkikeinu on muuten Sotkasta,

sen mukana tuli pehmuste

ja harmaa tyyny on Anno.

Kunhan pohdin, että miten se mies näkyy meillä kun sitä ei näy.

Olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin minun ja mieheni sisustamisesta tai sisustamattomuudesta. Vaikka kuinka alleviivaisi sitä ettei sisusta kotiaan tai ettei sisustuksella ole mitään merkitystä, niin ihan jokaisen koti on kuitenkin oman näköinen omalla tavallaan. Kaikki kodissa olevat asiat on joka tapauksessa valikoitu jollain kriteerillä, oli se sitten ulkonäkö, hinta tai helppous. Jo aiemmin kävi ilmi että jotkut ovat hypänneet lapsuuden kodista tuttujen sisustusteemojen yli suoraan isovanhempiin ja kotia sisustetaan samalla tavalla kun mummolaa ja jotkut, kuten allekirjoittanut, on sisustanut kotinsa aika lähelle saman näköiseksi kuin lapsuuden kodit ovat olleet. Minun mummolassani on muuten paljon asioita joista en lähtökohtaisesti pidä mutta siellä ne ovat aivan ihania! Vihreät verhot, pitsiverhot, tapetit, sekalaiset matot, useiden eri vuosikymmenten huonekalut tekevät täydellisen liiton keskenään ja viihdyn valtavan hyvin mummolassa edelleen. Ja vaikka en omaa kotiani halua sisustaa niin, on meillä tavaroita jotka alun perin ovat olleet mummolassa. Siinäpä se sisustuksen kerroksellisuus meille tulee, muistoista. Minä en yleensä käy kaupoissa ostamassa koriste-esineitä vaan ne muutamat koriste-esineet joita meillä on, ovat yleensä tarinan takaa. Ne ovat tulleet meille jostain kauempaa menneisyydestä tai meidän omilta reisuilta ja niiden arvo ei ole niiden ulkonäössä vaan siinä tarinassa. Ja jos noudattelevat taiteen sääntöjä niin eivät sovi alkuunkaan mihinkään olemassa olevaan.

Mieheni kotona on ollut täysin erinäköistä kuin minun kotonani, lapsuudenkodeista jos puhutaan. Meidän valkoisten huonekalujen tilalla miehen kotona on ollut puuta ja valkoisten tekstiilien tilalla värejä ja esineitä. Minuun verrattuna mies on aika hamsteri, hänellä on paljon tavaroita vuosien varrelta ja mielestäni hänen on minua vaikeampi luopua tavaroistaan. Tai ehkä hänellä on määrällisesti enemmän säästettäviä tavaroita mutta minun ne muutamat ovat naismaisesti "kriittisempiä". Hän katseli ällistyneenä kun viimeksi muuton yhteydessä laitoin kierrätyskonttiin menemään laatikoita joita en edes käynyt kunnolla läpi, kiertoon vaan! Totesin että jos en ole niitä tavaroita tarvinnut seitsemään vuoteen, en tarvitse niitä. Meidän koti-kotona ei koriste-esineitä juurikaan ole ollut, ikkunalaudoilla on ollut Glorioita ja ainoat posliinikissat ovat löytyneet minun lapsuuden huoneen kirjahyllystä. Niin, ei meillä ole ollut varsinaisia kirjahyllyjäkään, miehen kodissa taas useampi seinällinen.

Jos ylläolevia speksejä miettii ja katselee kotimme kuvia, tulee ehkä helposti johtopäätökseen että meidän aika vaaleasta ja simppelistä sisustuksesta määrään minä. Itsekin olin siinä luulossa joskus 16 vuotta sitten mutta olin täysin väärässä. Kaiken sen miehisen välinpitämättömyyden ja hiljaisuuden takana on vahvat mielipiteet siitä minkälainen meidän kodin tulee olla. Edelliseen asuntoomme etsimme ruokapöydän valaisinta ainakin puoli vuotta, sillä mikään ei kelvannut miehelle. Lopulta valaisin tilattiin Italiasta kun molemmille sopiva viimein löytyi. Ne huonekalut jotka olemme ostaneet yhdessä, olemme ihan oikeasti valinneetkin yhdessä. Vaikka idea olisi minun, en voisi kuvitellakaan sisustavani kotiamme kysymättä mieheltä häneen mielipidettään ja ottamalla sitä huomioon. Sisutustekstiilien väreissä olen aika rajoittunut vakiintunut mutta onneksi mieheni käytti valkoisia kauluspaitoja jo tavatessamme, huh. Tosiasiassa suuri osa sisutukseen liittyvistä asioista on miehelle vain yhdentekeviä, joka on täysin eri asia kuin se, että hän taipuisi minun tahtooni. Hänelle ei vain ole kaikilla asioilla niin suurta merkitystä, ettenkö minä voisi tehdä mieleni mukaan. Niissä asioissa millä merkitystä on, hän kyllä tekee sen selväksi ja se varmasti myös kodissamme näkyy. Vuosien varrella olen oppinut joustamaan ja luovimaan ja vuosien varrella hän on varmasti kasvanut pitämään valkoisesta yhä enemmän, tai ainakin pitämään kaikkia muita värejä vähemmän oleellisina. Ja koska minä tiedän että mies tarvitsee tavaroitaan joita minä en halua edes nähdä, päätin jo ennen tämän talon ostoa että hän saa yhden ullakkohuoneista omakseen – ja minulle jäi sitten se kodinhoitohuone-win-win!

Asia jossa eroamme toisistamme, on näkemys. Minä pystyn näkemään asiat ennen kuin mitään konkreettista nähtävää on. Oli kyse neulomisesta tai sisustamisesta niin pystyn miettimään lopputuloksen niin että näen sen selvänä kuvana päässäni. Miehen mukaan hänellä ei ole tällaista ominaisuutta. Tämä on johtanut toimintamalliin jossa minä saan idean, teen ratkaisun, mies epäilee, minä toteutan ja loppupeleissä hän on samaa mieltä. Kyllä hän on joskus eri mieltäkin; en itseasiassa tiedä vieläkään mikä hänen lopullinen mielipiteensä meidän ruokatilan matosta on mutta tiedän ettei hän halua istua Artekin tuoleilla, onneksi kompromississamme on 3 muutakin tuolia

Elän itse aika vahvasti ympäristössä ja en häpeä myöntää että hyvinvointiini vaikuttaa se millaiset seinät tai kalusteet meillä on. Se missä jotkut tarvitsevat pimeyttä tai hiljaisuutta nukkuakseen, tai mieheni omia harrastuksiaa, tarvitsen minä visuaalista hiljaisuutta viihtyäkseni. Minä koen rauhoittavaksi graafiset linjat ja vaaleat pinnat. Minä rakastan valoa ja varjoja. Minä rakastan pieniä asioita joita ei ensiksi huomaa, mutta jotka tarkemman tutkiskelun jälkeen luovat kokonaisuuden. Rakastan käytännöllisyyttä ja mukavuutta. Rakastan elämää ja sitä että tilassa mahtuu elämään. Uskon että suurimmalla osalla näistä asioista ei ole miehelleni niin isoa merkitystä kuin minulle. Mutta tiedän myös että hän tietää, että kunnioitan ja arvostan hänen toiveitaan sekä panostusta meidän kotiin ja loppupeleissä parasta on se kun hän on itse siellä.

Inspiraationa pohdintaan Tuomas Vimman kolumni http://www.hs.fi/koti/Mies+ei+saa+sisustaa/a1400212230567

Adea Band

Noniin, lähes vuosi siinä meni että sohvan vaihto alkoi olla ajankohtainen. Mehän kävimme katsomassa sohvia jo ennen muuttoa ja olimme hankkimassa sohvaa johon olin iskenyt silmäni jo aiemmin. Koska samaan aikaan saimme tietää että saamme kissanpennun, päätimme tehdä järkiratkaisun ja olla ostamatta sohvaa, toistaiseksi. Mieheni ei sinänsä edes nähnyt tarvetta sohvalle koska hänelle sopi hyvin sohva, jonka ostimme talon edellisiltä omistajilta. Mutta minä haluisin sohvan joka on kangasta ja jonka alta pitää imuroida. Sohvan joka on klassinen, ilmava ja muunneltavissa. Sohva, joka on suomalainen ja johon voi vaihtaa vesipestäviä verhoiluja. Sohvan, jota ei kannata hankkia jos perheessä on kissanpentu joka joutuu kiipeilemään huonekaluja pitkin niille päästääkseen. Yksi tärkeimmistä kriteereistä oli selkänojan korkeus, tai oikeastaan sen epäkorkeus.

Sohva on Adean Band, jonka sittemmin huomasin olevan aika monen sisustusbloggaajan valinta. Eipä haittaa, on ollut vain mielenkiintoista lukea kokemuksia niin sohvasta kuin kankaistakin sillä minähän olen intohimoinen googlettelija joka jo kaupassa ollessaan tekee hinta- ja tuotevertailut netin avulla ja usein vasta sen jälkeen ostopäätöksen.

Vaikka sohvan merkki ja malli oli tiedossa, olimme vielä aivan päättämättömiä että minkälaisen sohvan haluamme. Ensimmäinen ajatus oli tietysti että sohvassa olisi divaanimaisuutta ja ainakin osa sohvasta olisi 120cm syvää löhöosastoa. Koko ei rajoittanut valintaa yhtään sillä olohuoneessa oleva nahkasova oli noin 110cm*340cm, eli kokoa valtava. Kun kävimme istumassa Vepsäläisessä 95cm syvässä Band-sohvassa, totesin mieheni välittömästi: ”Tällaista ei ainakaan, tämä on aivan liian pieni”. Hän on tottunut jo viimeisen kahden sohvamme aikana syviin löhöilysohviin ja kun kuvioon lisää miehen pituuden, ei yllätä yhtään että hän kokee normaalin sohvan pienehköksi. Otimme liikkeestä yhden tarjouksen mukaan ja menimme kotiin kangaspalojen kera miettimään.

Latasin koneelle Band-sohvan suunnitteluohjelman, hain mitan ja aloin kokeilemaan eri yhdistelmiä. Yhden illan ja yön aikana mieli oli muuttunut jo useamman kerran ja Nietoksen kanssa mittailimme ahkerasti olohuonetta. Halusimme miehen kanssa että sohvan voi tarvittaessa kääntää myös toisin päin ja että sitä on helppo jatkaa mahdollisilla lisäpaloilla. Toisaalta halusimme että olemassa olevat palat voidaan tarvittaessa sijoittaa pienenpiinkin tiloihin. Kangasvaihtoehtoja oli kaksi, värejä yksi, sävyjä kolme ja me miehen kanssa eri mieltä siitä mikä niistä olisi oikea.

Viimein päädyimme aika kauaksi alkuperäisestä ”divaani+120cm syvä rouhealla kankaalla oleva sohva” ajatuksesta ja lähdimme seuraavana päivänä Vepsäläiseen tilaamaan sohvaa. Lopullinen valinta oli kaksi 135 cm palaa joissa toisessa on yksi käsinoja sekä selkänoja ja toisessa pelkkä selkänoja, molemmat palat ovat 95cm syviä. Kangasvalinta oli viime kädessä minun ja sohvaan tilattiin puhtaanvalkoinen Linosa –verhoilu. Liikkeessä kaksi valkoista Linosa kankaan sävyä näyttivät lähes identtisiltä mutta kotona päivänvalossa ero oli huomattava, valitsemani kangas on 1420. Jalat tilattiin värissä metalli, joka toistuu porraskaiteissamme sekä takassa.

Syyt joiden kautta päädyttiin juuri näihin paloihin oli muunneltavuus sekä olohuoneen ikkunoiden sijainti. Halusin että tila säilyy mahdollisimman ilmavana ja että ikkunaseinälle sijoitettuna, sohvan voi laittaa niin että yksi ikkunaruutu jää vapaaksi. Koimme myös käsinojan ikkunaseinien kulmassa täysin tarpeettomaksi ja ilman käsinojaa tilaan jää enemmän ”ilmaa”. Valinta tuntui ainakin minulle todella epäkonservatiiviselta ja kauhunsekaisin tuntein hieman jännityksellä odotin miltä sohva paikallaan näyttää. Vaikka 270 senttinen sohva ei mikään pieni olekaan, valmistauduin henkisesti siihen että kestää tovi ennen kun totun niin ”pieneen sohvaan”, entisen sohvan koosta johtuen. Syy miksi en antanut periksi kangasvalinnassa, johtui osittain kissasta ja osittain fiiliksestä. Linosa on todella sileä kangas joka kauempaa katsottuna näyttää liki purjekangasmaiselta joka mielestäni sopii hyvin ilmavan sohvan muotokieleen. Koska kangas on myös kudottu tiiviiksi, toivon sen kestävän kissan kynsiä hieman paremmin. On todennäköistä että jossain vaiheessa tilaamme sohvaan myös harmahtavan päällisen sillä meillä oli myös edellisessä kangassohvassamme (Asko/ Gloria) valkoinen ja harmaa verhoilu joita vaihtelimme verhoiluja vähän fiiliksen mukaan.

Mieheni oletti että sohvan vaihto tarkoittaa automaattisesti mattojen uusimista (ja voitte arvata miten innostunut oli asiasta) mutta itse en pidä sitä pakollisena. Seinissä on maalin sävy paperi, matot ovat lähes beiget, Ktuoli raheineen on luonnonvalkoinen ja sohva on lähes sitä seinien paperi-sävyä. Tilassa on montaa eri valkoista mutta myös Vepsäläisen sisustussuunittelijan mukaan niin kannattaakin. Olohuoneen vaaleat sävyt vaihtelevat myös hyvin paljon sen mukaan minkälainen sää sekä valo ulkona on. Vaikka helposti ajattelee että meillä on tosi kliinistä valkoisuudesta johtuen, olen itse eri mieltä. Mielestäni kodistamme on sairaalamaisuus kaukana ja erilaiset pinnat ja vaihtelevat huonekalut tuovat kotoisuutta. Toki en ole ehkä itse aivan objektiivinen kun viihtyisin paljon riisutummassakin kodissa. Tulevaisuudessa voisin nähdä tilassa valkoisen/harmahtavan maton mutta nyt tämän hetkinenkin tuntuu hyvältä, etenkin kun saattaisin nähdä tilassa aivan toisen värisen lattiankin. Enkä muuten usko että muut perheenjäsenet haluavat luopua paksuista Ådum matoista koska retkottavat yleensä kaikki lattialla kun katsovat telkkaa.

Tuntuu ettei aika riitä mitenkään kaikkeen. Jalkalistat odottaa, terassin uusi porras odottaa, johdot odottaa... onneksi ne ei katoa mihinkään, kyllä ne odottaa niin kauan että tehdään. Olen niin tyytyväinen sohvaan etten osaa edes sitä ilmaista, kaikki pelot olivat turhia sillä se on juuri oikean kokoinen ja sopii mielestäni meille kuin nenä päähän. Sohvatyynyjä on nyt aivan liikaa ja kaapissa on lisää aivan väärän värisiä lisää mutta ei haittaa. Olohuoneemme on nyt siinä pisteessä että en usko että täällä enää juurikaan asiat muutuvat vähään aikaan. Olohuoneen kulmassa ollut Hayn Tray -pöytä oli pakko siirtää yöpöydäksi yläkertaan, sillä rakas kissamme kilkkaa puhelimet ja yölamput yöpöydän virkaa toimittavalta mummoni jakkaralta alas. Siirsin tilalle olkkarin nurkkaan nyt Ferm Livingin kannellisen korin, ehkä väliaikaisesti koska talvella kombo ei toimi sillä lamppu pitää nostaa joka kerta kun ottaa huovan, eli syksyllä tuohon saattaa tupsahtaa uusi Hayn Tray.

Kiitos kaikille teille jotka olette kirjoittaneet kokemuksia Adean Band sohvasta nettiin, niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin muodossa ja kesäisen aurinkoista viikonalkua kaikille!