Pieni haaste päättää tuottaako sisältöä vai vastaileeko kommentteihin. Päätin että tuotan tänään siältöä ja vastaan huomenna muutaman aiemman postauksen kommentteihin. Sillä poden välillä todella huonoa omaatuontoa kun en ehdi vastata tai sitten vastaan viikon myöhässä johonkin ajankohtaiseen kysymykeen, eiei näin. Hei, kiitos kun olette täällä, todellakin.
Käsi roikkuu edelleen mukana mutta jos kirjoitan koneella, tulee sen tapahtua vasemmalla kädellä. Olen yrittänyt levätä kättä minkä voin mutta hieman haasteellista kun on yksin kotona kahden lapsen kera. Onneksi koittaa viikonloppua ja kyllä, ajattelin ottaa levon kannalta.
Menen itseasiassa kyläilemään muutamallekin ystävälle viikonlopun aikana ja tarkoituksena myös vilkaista mm. Pomp de Luxin sekä meandin uusia mallistoja. Oli ihan mieletöntä taas saada muistutus siitä että kyllä muissakin perheissä ja niillä muillakin äideillä on ihan samoja tuntoja ja toiveita kun itsellä. Tiedättekö kun on sellaisia asioita mitä pitää muka omanaan. Että olen ainoa äiti joka haluaa hetken omaa rauhaa, olen ainoa äiti joka sanoo lapsille joskus että nyt hiljaa! ja olen etenkin aivan varmasti ainoa äiti joka haluaa, tahtoo ja aikoo nukkua sunnuntai-aamuna hieman pidempään. Että nousikin hymy huulille kun luin sähköpostihärdellistä sunnuntain treffiseuran lauseen joka meni sisällöltään suunnilleen näin "Voisimmeko mahdollisesti tavata hieman myöhemmin kuin kymmeneltä, sillä viikonloppuisin on hieman aamutahmeutta" Halleluja! Todellakin voimme, kiitos kun sanoit sen äänee. Olin itse pelkuri enkä kehdannut. Sunnuntaina nähdään!
Olen ehkä joskus maininnut että minä ja kasvit ei sovita ollenkaan yhteen. Ollaan vähän niinkuin öljy ja vesi... ei vaan toimi. Sain alkuvuodesta lahjaksi upean orkidean (taas) ja tiesin että kun kukat kuihtuvat, on se siinä. Koska sain kun sainkin pidettyä kasvin periskummallisen kauan nättinä, päätin olla heittämättä sitä pois vaikka jäljellä oli vaan tyngät varret. Itsepintaisesti kastelin sitä aina kun juuret menivät harmaaksi ja yritin huolehtia että kasvi on valossa eikä saa kylmää. Ja kas kas, se kukkii nyt. Otin oikein valokuvatodisteitä sillä tälläistä ei ole ikinä ennen tapahtunut, että olen ikäänkuin eläyttänyt kasvin, hyvä minä! Se on täynnä nuppuja ja mietin kuumeisesti miten saan uudet varret ohjattua kasvamaan nätisti ja miten tätä tulisi hoitaa tästä eteenpäin, olen hieman innostunut. Ehkäpä minusta tuleekin isona orkidea-kasvattaja!
Mutta olisiko täällä yhtään viherpeukaloa joka osaisi neuvoa hoidossa tai ohjata minut oikeean suuntaan tiedon etsimisessä?
Ja tiedon etsimisestä tuli mieleen että mistä ihmeestä saa objektiivista tietoa esimerkiksi vaatteiden alkuperästä? Olen sen verran selvillä että on useampia eri sertifikaatteja ja näitä saadakseen pitää ihan oikeasti nähdä vaivaa tuotteen koko valmistusprosesin ajan... tai sitten mennä siitä mistä aita on matalin ja ottaa sellainen "muka sertifiointi". Mutta kun jokatoinen kauppa tuntuu nykyään myyvän omia vihreitä/luomu/eko -mallistojaa, mistähän mahtaa saada selville miten ekologisesta tuotteesta on oikeasti kyse?
Täsä Kapp Ahlin luomupuuvillainen pandamekko... ja nyt olisi mielenkiintoista tietää että miten luomusta puuvillasta on kyse. Ja mitä on tapahtunut puuvillan kasvatuksen jälkeen. Mekko on nyt kaupoissa.
Gymboree tilaus tuli alkuviikolla perille. Ikinä ei ole mennyt näin pitkään mutta eipä tässä kiire ollut. Odotin ehtiikö paketissa tulevat Gymbucksit mennä vanhaksi ennen paketin saapumista mutta ei sentään, ne voi lunastaa kuun vaihteessa. Firmallahan on systeemi että kun tekee tilauksen tiettyyn aikaan, saa kuponkeja joilla saa alennusta tilauksesta taas määrättyyn aikaan. Tämä kala on koukussa.
En ole vuosiin tilannut gymbolta joten lähdin varovasti liikkeelle. Päätavoite oli farkuissa sillä haluan tytölle housuja jotka ei ole pillejä ja joissa on tilaa leikkiä. Tilasin farkut, koulaismalliston kangashousut, kaksi t-paitaa, pitkähihaisen paidan ja eihän voi tehdä tilausta gymbolle ilman että tilaa niitä ihania hiusjuttuja, eli niitä myös.
Siitä asti kun laatikko tuli perille ja päästiin sovittamaan farkkuja kaikkien iik/ ihana/ kato äiti miten nätti/ tää on magee/ oijjjjjj-huudahduten saattelemana ei tyttö ole muita housuja halunnut pitääkään. Tilasin farkut tavallisella mitoituksella ja koossa 7. Leveys on täysosuma ja farkuissa on juuri sopivasti kasvuvaraa, oletettavasti lyhenevät 1-2 senttiä ekassa pesussa. Kangas on pehmeää ja siinä on joustoa, piilokiristyskumpparikin löytyy. Täydelliset.
Muita vaatteita ei ollakaan vielä sovitettu. Kangashousut näyttivät tismalleen samankokoisilta ja ovat myös pehmeää puuvillaa, hieman jännitin ovatko sellaista muovimaista kangasta mutta onneksi eivät. Paidat on gymbomaisesti tuhtia puuvillaa ja koko 7 on pari senttiä isompi joka suuntaan verrattuna H&M:n 122/128 paitoihin. Näppituntumalta sanoisin että gymbon koko 7 vastaa kokoa 122 siinä mitoituksen perimmäisessä merkityksessä, eli on 122 senttiselle lapselle oikean kokoinen.
Gymbon etanapostin rahti on 22 dollaria ja paketti on perillä jossain vaiheessa. Päälle tulee tai sitten ei, tilauksen loppusummasta riippuen, tullit ja/tai alvit. Nyt ei tullut ja tämä paketti tuli postinkantajan mukana suoraan kotiovelle. Minä tilaan uudelleen bucksien lunastuken aikaan ja suosittelen muillekin jotka etsivät lapsekkaita vaatteita reilummalla mitoituksella. Gymbolla on housuihin tavallisen mitoituksen lisäksi slim ja husky-mitoitus eli myös hoikeammat ja pyöreämmät löytänevät täältä ainakin oikeankokoisen alaosan. Hoikkiksille en suosittelekkaan gymbon yläosia.
Ja tämä on nyt uusin THE JUTTU eli mp3-soitin. Jii kuuntelee musiikkia puhelimella joten hänen vanha soitin annettiin Padmélle. Ja on muuten ollut ahkerassa käytössä. Eilen kävimme Habitaressa tytön ja kummitädin kanssa ja likka käveli messuilla yli 2,5 tuntia hyväntuulisena ja reippaana -luurit korvilla. Tämä siis toimi monella tasolla.
Tässäpä tätä asiaa olikin eli ei muuta kun
SUPERNASTAA VIIKONLOPPUA !