Spotifyssa soi

Tykkään kuunnella musiikkia niin siivotessa, surffaillessa netissä kuin tehden hommia tietokoneella. Tilanteista riippuen kuuntelen "ränkytysmusiikkia" radiosta, nostalgiakappaleita nuoruudesta sekä klassista musiikkia Spotifysta. Kuten jo CapManin juhlissa mainitsin, musiikilla on suuri vaikutus fiilikseeni. Se on kuin matka toiseen maailmaan. Viime keväänä motivaatiomusiikkina toimi Tsaikovskin Joutsenlampi, josta yksi osa pääsi tälle listalleni. Ajattelin laittaa listauksen niistä kappaleista, jotka pyörivät eniten Spotifyssa ja antavat hyvää energiaa. Kuten huomaatte, venäläinen musiikki on vahvoilla !

Vaikkei Prinsessa Ruusunen balettina ollut niin mieleeni, jäi päähäni soimaan parit teemat. Nämä molemmat ovat kauniita, vähän surumielisiä, mutta jollainlailla mahtipontisen jykeviä. Fiiliksen nostattajia ehdotomasti.

Sleeping Beauty: Introduction 

Sleeping Beauty: Pas D'action - Adagio

Sibelius ja Tsaikovski elivät samoihin aikoihin, joten näiden kahden musiikit ovat hyvin samantyyppisiä. Sillä erotuksella tietysti että Sibeliuksessa kuuluu myös vahva isänmaallinen kaiku, joka minuun vetoaa. Finlandia kuuluu säveltäjän tunnetuimpiin kappaleisiin vahvan ja vaikuttavan tunnelman vuoksi. Tiesittekö muuten, että afrikkalainen Biafran valtio valitsi Finlandia-hymnin kansallislaulukseen nimellä Land of the rising sun.

  

Jean Sibelius: Finlandia

Venäläistä musiikkia edustaa Rimski-Korsakov jonka baletin Scheherazade näin pari vuotta sitten Minna Tervamäen esittämänä. Niin kaunis ja herkkä, mutta voimakkaan tunteellinen. Tämän samaisen kappaleen soitin viime jouluna hieman lyhenneltynä, minkä lisäksi näimme katkelman tästä Balettigaalassa.

Rimsky-Korsakov: Scheherazade, Young Prince and Princess

Isäni lempimusiikkiin kuuluu Rahmaninovin 3 pianokonsertto, mutta vaikka se on haikean surumielinen, itseeni vetoaa vielä enemmän tämä 2 konsertto jykevällä otteellaan. Tätäkin on tullut paljon kuunneltua viime aikoina.

Rachmaninov: Piano Concerto 2 op 18 I. Moderato

Periaatteessa kuuntelen yhä paljon Joutsenlampea, mutta otin tämän kappaleen esimerkkinä. Välillä kun tuntuu kaikki niin vaikealta ja blogi tökkii pahasti, kuuntelen juurikin tämän kohdan baletista, ja muistan taas minkä vuoksi tätä teen. Ei tietenkään toimi aina, mutta tuo loppu on niin kaunis ja ylväs, että tulee hyvä mieli.

Swan lake: no 24 scéne

Kun kuulin tämän ystäväni luona, olin ihan varma että se oli Vivaldia. Mozartia olen harvemmin kuunnellut, vaikka perheessäni pidetään erityisesti keski-Euroopan säveltäjistä. Tässä kuitenkin nuo viulusoolot vetoavat itseeni.

Mozart: symphony #40 in G Minor, K550 - 1. Molto Allegro

Kun viime keväänä tuli kuunneltua paljon Joutsenlampea, nyt sitten on Schinlerin listan vuoro. Sopivan surumielinen mutta kaunis keväisiin alakulon päiviin. Taitoluistelussa on tätä kappaletta tullut kuunneltua aika usein, mutta vasta Olympialaisten aikaan iski sellainen olo että tämän kuin osaisi soittaa! Olenkin kiikuttanut isoisälleni jo alustavat viulunuotit, jotka hän sitten osaa muuttaa alttoviululle. Ongelmana on, ettei siskoni suostu säestäään minua tämän kanssa.

Schindler's List

Jos tässä alussa on ollut surumielisen haikeita kappaleita, tämä ainakin nostattaa fiilistä. Oltiin syksyllä ajamassa siskoni kanssa yömyöhään autolla kun radiosta tuli kappale joka erehdyttävästi kuulosti Valkyyrioilta ja nauroin siskolleni että "täältä me nyt tullaan kuin Valkyyriat konsanaan!". Pettymys oli suuri kun kappale ei ollutkaan Wagneria, hups.

Wagner: Ride of the Valkyries

Pähkinänsärkijä ei jostain syystä jäänyt mieleeni ollenkaan, mutta olen yrittänyt kuunnella Spotifysta "parhaimpia paloja" ja löysin tämän katsottuani Sotchin Paraolympialaisten avajaisia. Tässä on jonkinlaista mystiikkaa ja tarttuva melodia.

The Nutcracker: The dance of the Sugar Plum Fairy


Psst. lisäehdotuksia otetaan mielellään vastaan! :)

Viides syyskuuta

Minulta usein kysytään että miten olen päätynyt pitämään kulttuuriblogia. Naurahdan ja mietin hetken. Täytyy myöntää että itsellenikin se on täysi arvoitus, mutta nykyään on jo vaikeaa kuvitella elämää ilman tätä. Se vain tapahtui niin salakavalasti.

Keväällä 2011 vanhempani tutkivat Oopperan seuraavan kauden ohjelmistoa ja näkivät Richard Wagnerin Ring-tetralogian tulevan syksyllä Suomeen. Minä, joka olin käynyt siihen aikaan oopperassa tyyliin pari kertaa (ja nekin kovan painostuksen alaisena), en ollut yhtään kiinnostunut, vaikka lapsena olinkin kuunnellut niitä satunnaisesti LP-levyiltä. Sain kuulla lauseita kuten "vuosisadan teos", "tämä sinun on nähtävä" ja "Wagnerin parhaimmistoa". Äitini oli vähän huolissaan siitä että miten tytär, jolla tuntuu aina olevan vaikeuksia istua paikallaan pidempään kuin 10 minuuttia, jaksaa istua Wagnerin 6 tunnin oopperassa kertaa neljä.

Vastahakoisesti suostuin koko touhuun, ja töiden jälkeen paniikki mitä ihmettä oopperaan pitää laittaa päälle. (Tämä tuntuu yhä olevan suuri kysymys katsojille). Muistan Reinin kulta -osasta hyvin vähän, mutta ainakin se oli pehmeämpi alku tetralogiaan "vain" parin tunnin kestollaan. Mieleeni on kuitenkin jäänyt vieressä istuneen vanhemman rouvashenkilön hajuvesi, ja kun sen nykyään haistan uudelleen jossain, palaan ajassa taaksepäin juurikin siihen tilanteeseen.

Toisessa osassa, Vakyriassa, olin ehkä hieman kiinnostuneempi. Varsinkin Lilli Paasikivi teki minuun lähtemättömän vaikutuksen Frickan roolissaan. Myöskin Jyrki Anttila, Esa Ruuttunen, Catherine Foster ja Terje Stensvold ovat jääneet hyvin mieleeni tästä. Vakyyrian lopussa Ylijumala Wotan nukuttaa tyttärenäs uneen ja saartaa tämän vuoren huipulle tulikehällä. Isäni olikin siis pakko päästä heittämään tutullen että "Valkyyria on loistava isä-tytär ooppera, tämä on varoittava esimerkki mitä käy jos tytär ei tottele".

Kuvat weheartit

Kolmasosa, Siegfried, jäi minulta näkemättä kun isäni lähti työmatkalle ja he menivät siskoni kanssa sen edellisellä viikolla katsomaan. Se ehkä hieman harmittaa, mutta toivottavasti produktio palaa taas suomeen (vink vink) niin sitten näen myös tämän. Neljäs ja viimeinen osa, Jumalten tuho, oli varmaan sitten viimeinen niitti kulttuuri-innostuksen synnyssä. Juoneltaan tämä tetralogia on hyvin samantyylinen kuin J.R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, mikä on auttanut, samoin Wagnerin mukaansatempaava ja hyvin mahtipontinen musiikki. Nykyään kun kuuntelen klassista musiikkia, tunnistan jo ensi sävelmistä alkaen jos se on Wagneria.

Idea tähän blogiin ei lähtenyt heti. Kuulemma Ringin jälkeen halusin enemmän lähteä oopperaan, (en siis niinkään balettiin, mikä on vähän hassua) ja sen jälkeen teattereihin, taidenäyttelyihin sun muihin. Huomasin että tämä tuntui omalta jutulta. Seuraavana keväänä tutustuin muotiblogeihin enemmän ja sieltä taisi tulla kipinä omaan blogiin. Ja tässä sitä ollaan ;)

Frozen - Huurteinen seikkailu

Tätä postausta ei kannata lukea, jos ei ole nähnyt kyseistä Disney-leffaa. Halusin nimittäin jakaa löytämäni hauskat Weheart-kuvat, ja toivottavasti innostutte kommentoimaan omia mielipiteitänne Frozenista. Pidin tästä leffasta niin paljon, että kävin sen vielä toistamiseen katsomassa, haha. Olen nähnyt lähes kaikki "vanhat" animaatioelokuvat, joita rakastan, mutta 2000-luvun alussa Disneyn animaatiot eivät olleet oikein mieleeni (mm. Atlantis, Lilo ja Stitch, Karhuveljeni Koda, Prinsessa ja Sammakko). Kaksin karkuteillä (2010) on kuitenkin yksi lemppareitani, samoin Frozen.

Juoni on hieman epädisneymainen. Tai siis, totta kai tuttuja elementtejä löytyy, mutta esimerkiksi "act of true love" tarkoittaa tässä tapauksessa sisartenvälistä rakkautta, toisin kuin aiemmissa Disney-leffoissa joissa prinssi on aina se, joka tulee pelastamaan. Tästäkin seikkailusta kyllä tapaa prinssejä, prinsessoja, hauskoja eläinhahmoja ja miessankareita. Tavanomaista koko elokuvan kestoista pahatarta ei mielestäni leffasta  löydy, vaikka Hans ja prinsessa Elsa vähän tähän kategoriaan kuuluvatkin. Tosin loppujen lopuksi ainoa lurjus oli Hans ja Elsan "pahuus" laitettiin voimien tuoman epävarmuuden piikkiin. Ystäväni sanoi, että jos hänellä olisi samanlaisia voimia, hänkin varmaan olisi yhtä epävarma kuin Elsa.

Ihmettelin hieman, kun missään ei selitetty sen tarkemmin, mistä tai miten Elsa oli lapsena saanut maagiset kykynsä. Ensimmäisellä katselukerralla en täysin tajunnut Elsan ja Annan lumileikkejä, jotka johtivat muistin menettämiseen. Onneksi oli seurana vähän fiksumpi tyyppi, haha.

Kuten aina, Frozenissakin on eläinhahmoja. Nämä kaksi olivat ihan mahtavia lisämausteita juoneen: Kristoffin ystävä Sven ja Elsan pienenä taikoma Olof, joka haaveilee kesästä. "Hei, olen Olof ja tykkään lämpimistä haleista." Sven ei osaa puhua (vaikka Kristoff taitavasti osaakin matkia tätä), mutta Olafilla on aina paljon sanottavaa! Yksi elokuvan parhaista kappaleista onkin Olafin In Summer.

Tultuani kotiin aloin heti selailla weheartista (koukuttava paikka!) Frozeniin ja erityisesti Elsaan liittyviä kuvia. Tämä löytyi hyvin nopeasti, ja se piti tietysti jakaa ystäväni kanssa. En tullut edes ajatelleeksi, että vanhempiensa kuoltua Elsasta tulee kuningatar, kun taas kaikki muut Disneyn sankarittaret ovat prinsessoja. Hyvää vaihtelua.

Kaikki kuvat Weheart.com 

Tämä jaksaa naurattaa vieläkin. Koko elokuvassa oli pottuilevia viittauksia perinteisiin Disney-leffoihin, yllä oleva kuva tästä esimerkkinä. Elsan kruunajaispäivänä Anna tapaa Hansin, ja he rakastuvat (yllätys). Kun Anna saman illan tanssiaisissa kertoo Elsalle tavanneensa päivällä miehen, jonka kanssa aikoo mennä naimisiin, Elsa kauhistuu ja kieltää. Tästä alkaakin suuri tapahtumaketju, jonka seurauksena koko kuningaskunta jäätyy. Elokuvan lopussa Anna kuitenkin saa elokuvan yhtenä sankarina toimineen Kristoffin. Ystäväni naureskeli tälle kuvalle ja kertoi pohtineensa ihan samaa.

Sama juttu siinä kun Anna ja Kristoff lähtevät etsimään Elsaa vuorilta, Anna kertoo hänelle tavanneensa miehen, jonka aikoo nähdä. Tähän Sven vastaa järkyttyneenä: "Miehen jonka olet tuntenut päivän?!". Tällainenhan on ihan perusarkea Disney-leffoissa: prinsessa Ruusunen tapaa prinssi Philipin metsässä, ja vielä samana iltana he tanssivat kihlajaisiaan (okei, hyvä on, he periaatteessa tunsivat toisensa lapsesta asti, mutta ehkei parin minuutin tuttavuutta vauvana voida laskeaihan täydestä); Tuhkimo tapasi prinssin tanssiaisissa, ja kun prinssi tuli etsimään kengän omistajaa, he menivät naimisiin.

Kaikki kuvat weheartit

Ajattelin käydä ostamassa tämänkin DVD:llä kun se ilmestyy. Rupesin viime syksynä keräämään Disney-elokuvia lasikaappiini, jossa ovat jo Pocahontas, Mulan, Aladdin, Pieni Merenneito, Kaksin karkuteillä sekä Tuhkimo. Ystäväni nauravat minulle, että parin vuoden päästä DVD:t ovat jo historiaa, ihan turha niitä on keräillä. Sen näkee tietysti sitten, mutta sitä ennen niistä voi nauttia katsomalla esimerkiksi viikonloppuisin.