Gaijin

Olin pitkään halunnut käydä testaamassa aasialaisen Ravintola Gaijinin. Yrityksiä oli ollut, mutta jotenkin ollaan aina oltu liian myöhään liikenteeessä. Ystäväni polttareita mietittäessä saatiinkin ideaksi kokeilla jotain erilaisempaa ravintolaa ja päädyttiin Gaijiniin. Meidän porukastamme ainoastaan muutama oli jo ennestään siellä käynyt (ja paljon kehunut!) joten odotimme innolla iltaa.

Pidin jokaisesta annoksesta vaikka ateria sisälsi muutamia ruokalajeja joita en tavallisesti syö, kuten kampasimpukoita (alla) ja muita mereneläviä. Erityisesti mieleeni jäi tuossa ensimmäisessä kuvassakin näkyvä "leipä" joka sisälsi voimakkaasti maustettua lihaa sekä majoneesia. Myös ribsit ja lohi olivat suussasulavia! Tulee taas nälkä kun katsoo näitä kuvia, haha.

Ideanahan paikassa on, että valitaan kahdesta erilaisesta aasialaistyyppisestä maistelumenusta. Ruuat ovat nimensä mukaisesti aika pieniä (tosin annoskoko vähän suurenee loppua kohti) mutta niitä tulee lähemmäs yhdeksän, eikä tarvitse pelätä jäävänsä nälkäiseksi! Meidän menussamme oli mm. erilaisia kaloja, ribsejä, ankanmaksaa sekä kampasimpukoita. Jouduin itse jättämään pari ruokalajia syömättä kun olo alkoi olla niin täysi. Suosittelen ehdottomasti paikkaa, kannattaa vain olla ajoissa liikenteessä sillä ravintola on aika pieni ja hyvin suosittu. Hinta oli sen verran paljon (66€) ettei tuolla joka päivä syö, mutta esimerkiksi juhlapäivää menisin mieluusti sinne viettämään. :) 

Ravintola Gaijin

Bulevardi 6, 00120 Helsinki

http://www.gaijin.fi 

CapManin 25-vuotisjuhla

Yksi hauskimmista illoista oli CapManin juhlat, joita vietettiin klassisen musiikin, hyvän ruuan sekä modernin taiteen parissa. Muut lähtevät lauantai-illan kunniaksi juhimaan baariin, kun taas minä valmistauduin iltaan taiteiden parissa ― enpä olisi tätä uskonut pari vuotta sitten. Mutta tällainen vähän erilainen ilta oli kyllä virkistävä

Ensin juhlittiin Musiikkitalossa, kun Oslon Filharmoninen Orkesteri soitti Rangströmiä, Griegiä, Sibeliusta sekä Mahleria. Kapellimestarina toimi Jukka-Pekka Saraste ja sopraano oli Helena Juntunen. Sibeliuksen musiikki on jo pitkään kuulunut suosikkeihini, mutta tässä konsertissa ihastuin itävaltalaiseen Gustav Mahleriin, jonka musiikki oli wagnermaisen mahtipontista ja kaunista. Esityksessä kuultiin säveltäjän 6. Sinfonia a-molli. Aika osuvasti kappaleet sopivat omaan mielentilaani, joka tarvitsi fiiliksen kohotusta!

Ilta jatkui konsertin jälkeen Kiasmassa, jossa oli luvassa iltapala. Ajattelin pian Kiasmaan saavuttuamme, että illan aikana olisi loistava tilaisuus katsastaa samalla moderni taide, siellä kun en tosiaan usein vieraile. Yläkerran Kiasma Hits -näyttelyn olinkin nähnyt viime syksynä viimeksi käydessäni. Toisessa kerroksessa oli nähtävissä langasta maalattuja hahmoja, nukketeoksia sekä ihmisiä kuvattuina erilaisissa maastoissa. Oma suosikkini oli yhden huoneen videoinstallaatio pimeässä seisovasta puusta, jonka oksat liehuivat tuulessa ja runko piti narisevaa ääntä. Pystyin melkein itse siirtymään omaan metsäämme ja kuvittelemaan saman tilanteen sinne.

Jalkoihin alkoi tämän jälkeen sattua, joten nappasimme näyttelykierroksen jälkeen vähän ruokaa ja lähdimme sitten kotiinpäin. 

Blini-time!

Kevään lempiherkkuihini kuuluvat ehdottomasti blinit. Lapsena en pitänyt blineistä mutta niin vaan mieli muuttuu, ja nyt tämä lapsuuden inhokki onkin ykkösherkkuni. (Näin ei kuitenkaan ole käynyt maksalle, josta edelleen kärsin traumoja, haha).

Myös ystäväni pitävät näistä herkuista, joten päätin pitää From Russia with Love -illan, eli toisin sanoen blinijuhlat. Siinä piti käyttää kekseliäisyyttä asun kanssa, mutta onneksi sain käydä vanhempieni kaapeilla, joista löytyi täydellinen karvahattu! Eikä venäjäiltaa voi tietenkään pitää ilman vodkaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni valmistin taikinan itse, mikä loikin vähän paineita iltaan. Onneksi kaikki meni nappiin, ja blinejä jäi vain muutama, joten ystävilleni taisi maistua. Stressistä huolimatta oli mahtava ilta.

Blinit ovat suolaisia lettuja ja perinteisesti venäläisten paastonajan ruokaa. Niiden kanssa syödään smetanaa, lohta, mätiä, punasipulia sekä suolakurkkuja ja hunajaa. Wikipedia tiesi myös kertoa, että pakanallisina aikoina blinit oli omistettu slaavilaiselle auringonjumala Jarilolle. Ohjeet lainasin Tattarijauhopussin takaa! (Itse tosin tein tästä tupla-annoksen.)

Blinit n. 10 kpl

4dl bulgarianjogurttia
20g hiivaa
2 1/2 dl Tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 1/2 dl kuumaa maitoa
1 tl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuiainen

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijouhot sekä sokeri. Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä tai pidempään jääkaapissa. Sekoita ennen pastamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdoksi vatkattu valkuiainen viimeisenä. Paista sitten taikina blini- tai ohukaispannlla miedolla lämmölläpaksuhkoja blinejä. Tarjoile mädin, punasipulin, lohen ja smetanan kera.


Hyvää ruokahalua, nam!

Eero Järnefelt juhlaillalliset

Vuosi 2013 alkoi Järnefeltin 150-vuotisnäyttelyn avajaisilla, joista alkuvuodesta kirjoitinkin. Tämän kuun alussa juhlavuosi huipentui Ritarihuoneella järjestettyihin  juhlaillallisiin, joihin pääsin avecina. Herkullisen aterian lisäksi saimme kuulla kohtauksia oopperoista, Itä-Helsingin musiikkioppilaitoksen soittajia sekä Eero Järnefelt -seuran puheenjohtajan Leena Lindqvistin puheen. Tilaisuus tuli vähän huonoon saumaan, mutta loppujen lopuksi olen iloinen että lähdin.

Illan menuhun kuuluivat Elisabeth Järnefeltin porkkanapiirakka ja sieniconsommé, Poronfilee ja haudutetut uunijuurekset (nam!), Mansikat à la Romanov, sekä kahvi avec. Tosin kahvi ja avecin Jjouduin jättämään välistä, kun piti lähteä kotiin aikaisen aamuvuoron takia. Olihan siinä jo nelisen tuntia nautittu hyvästä seurasta ja ruoasta, joten ei varmasti paljoa menetetty!

Tämä olikin ensimmäinen kerta kun kävin Ritarihuoneella. Olin ihan äimänä, miten upea talo olikaan! Korkeat huoneet, näyttävät kattokruunut, ihanat tapetit ja suuret taulut ovat parasta mitä tiedän (siis arkkitehtonisessa mielessä). Tuossa alemmassakin kuvassa näkyy hiukan koko huoneen peittävistä aatelisvaakunoista. Etsiskelin illan päätähtien, Järnefeltien vaakunaa, joka pienen etsinnän jälkeen löytyikin. Olin yllättynyt miten valtavasti vaakunoita on, vaikka tietysti tiesin että Suomessa on ollut paljon aatelisia. Jonkin verran näitä sukuja on tosin jo sammunut.

Illan esityksiin kuului puhallinmusiikkia, Armas Järnefeltiä (jonka kappaleita olen itsekin soittanut), Sibeliusta sekä duetot Don Pasquale -oopperasta ja Iloinen Leski -operetista. Dueton esittivät sopraano Eeva Hartemaa ja tenori Markus Nieminen. Heidän laulunsa oli todella hienoa, varsinkin Hartemaa lumosi minut täysin. Melkein tuntui kuin olisin taas Ooperatalossa. Ilta oli oiva tapa lopettaa juhlavuosi.