Lukuhaaste alkaa!

Kuva täältä.

Vuosi sitten talvella ystäväni ehdotti, että kokeilisimme lukea jonkun kirjan, jota kumpikaan ei välttämättä muuten lukisi. Viimeksi valitsimme Leo Tolstoin Anna Kareninan, josta ilmestyi haasteen jälkeen juuri sopivasti myös elokuvaversio. Tälläkin kertaa (tosin vähän vahingossa) pysymme venäläissä klassikoissa, sillä vuorossa on Tolstoin Sota ja rauha. Sovittiin myös, että haasteen jälkeen katsotaan Audrey Hepburnin tähdittämä elokuvaversio vuodelta 1957. Ajattelin alkuviikosta hakea kirjan kirjastosta, niin pääsen pian lukemaan sen!

Järki ja tunteet

Hups, "vappuloma" venähtikin aika pitkäksi, kun päätimme lähteä mökille vähän tuulettumaan pois juhlivan kansan keskeltä luonnon rauhaan ja ehkä ottamaan vähän aurinkoa. (Kyllä, rusketusprojektini alkaa aina huhti-toukokuussa, haha). No, ilmat olivat aika lailla samanlaisia kun (kuulemma) Helsingissä, mutta sainpahan luettua monta elämäkerrallista kirjaa!

Kreeta Salminen ja Mika Piispa. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström

Austenin kirjat kuuluvat suosikkeihini, joten heti Kaupunginteatterin esityksen julkistamisesta asti oli selvää, että tähän täytyy päästä. Oma suosikkini Austeneista on Ylpeys ja ennakkoluulo, vaikka olenkin lukenut molemmat kirjat ja samaten nähnyt filmatisoinnit. Seuralaiseni oli päättänyt saada luetuksi kirjan englanniksi ennen esitystä, jotta niiden eroja pystyisi paremmin pohtimaan. Tämähän on siis Austenin ensimmäinen kirja, minkä kyllä sisällöllisesti huomaakin jos vertaa pari vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Ylpeyteen ja ennakkoluuloon.

Koska juoni on hyvin monimutkainen enkä tunnetusti osaa sitä lyhentää, lainasin Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta tiivistelmän. "Järki ja tunteet kertoo Dashwoodin ihastuttavista sisaruksista Elinorista (Kreeta Salminen) ja Mariannesta (Sara Melleri) 1790-luvun Englannissa. Sisarusten isän kuoleman jälkeen perheen taloudellinen tilanne huononee, ja tyttöjen haaveet muuttuvat toiveiksi päästä hyviin naimisiin. Hyvää tarkoittava täti (Leena Uotila) yrittää löytää sisaruksille sopivia sulhasehdokkaita. Nuori Marianne rakastuu tulisesti hurmaavaan, mutta heikkoluontoiseen Willoughbyyn (Pekka Strang). Marianne on ehdoton ihanteissaan ja unelmissaan, jotka joutuvat ensirakkaudessa koetukselle. Myös sopuisampi ja järkevämpi Elinor törmää elämän realiteetteihin ja rakkauden kääntöpuoliin, mutta lopulta rakkaus voittaa."

Sara Melleri ja Pekka Strang. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Vaikka näyttelijävalinnat olivat esitykseen hyvin valittuja, on (ainakin omasta mielestäni) todella vaikeaa löytää Ang Leen elokuvaa paremmat näyttelijät. Ajatelkaa nyt Alan Rickmania eversti Brandonina... Saatatte ehkä tunnistaa Kaupunginteatterin Brandonin (Ville Tiihonen) Nelosella pyörivän Mustien leskien Jukaksi. Itselläni ainakin kesti hetken ennen kuin tajusin miksi hän näyttää niin tutulta.

Myös Emma Thompson ja Kate Winslet ovat olleet minun, tuttujeni sekä muiden Austen-fanien mielestä parhaimpia Dashwoodin tyttäriä kautta aikojen. Hugh Grant sen sijaan ei mielestäni sopinut rooliinsa Edward Ferrarsina, minkä vuoksi Mika Piispan ei ollut vaikea ylittää ennakko-odotuksiani. Kreeta Salminen oli omaksunut Elinorin rauhallisen ja harkitsevaisen roolin, mutta Sara Melleri oli turhan korostetusti kapinallinen ja räiskyvä verrattuna kirjaan. Näytelmään oli saatu laitettua englantilaista pidättyväisyyttä (julkisten hellyydenosoituksien välttämistä, etiketin noudattamista ja naimakauppojen tärkeyttä) sekä Austin-henkistä tanssia, joka tosin jätettiin taka-alalle. Juonellisesti hyvin tapahtumarikas kirja eteni teatteriversiona turhan nopeaan tahtiin, minkä takia lavasteitakin oli vain muutamia. Kuten Peer Gynt -baletin yhteydessä totesin, pidän esityksissä suurten elementtien tuomisesta lavalle. Tälläkin kertaa ihastuin pieneen määrään hiekkaa lavan edessä.

Kreeta Salminen ja Sara Melleri. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Mitä tärkeämpi kirja (tai teos), sitä tarkemmin ja tiukemmin vertaan alkuperäisteosta ja esitystä toisiinsa. Kuten olemme huomanneet, ennakko-odotukseni ovat usein itselläni aika kovat, mikä johtaa erilaisiin pettymyksiin. Usein pienetkin seikat voivat tällöin tuomita koko esityksen. Siksi haluankin muistuttaa että arvostelujani ei kannata ottaa niin vakavasti. Tätäkin esitystä olen kaikesta huolimatta suositellut ystävilleni jotka ovat minun tavoin suuria Austenin kirjojen ystäviä. Näyttelijät olivat hyvin valittuja ja asut kauniita. Esityksiä on vielä syyskuun loppuun joten hyvin ehtii 

Järki ja tunteet / Kaupunginteatteri
20.2-27.9
Lisätietoa täältä.

Kuvia ja kuulumisia

Päätin pääsiäisen ajaksi jättää blogihommat tauolle (mikä on vaikeampaa kuin voisi kuvitella!) kun intoa bloggaamiseen ei löytynyt. Maanantai-iltana vähän harmittelin, ettei sellaista kunnon motivaatiota ollut lomailusta huolimatta tullut, enkä olisi ikinä arvannut millaista lisäinspiraatiota seuraava päivä toi tullessaan. Lempibalettitanssijani oli lähestynyt minua sähköpostitse, vau! 

Kiitos kirjakauppojen erilaisten "edullisten alennuksien", kirjahyllyni alkavat näyttää mukavan täysiltä. Vaikka Hullareilta olisi kovasti tehnyt mieli ostaa ainakin Austenin Järki ja tunteet -kirja, päätin pysyä vahvana, kun muuten on tosiaan tullut sorruttua tarjouksiin. Suurin ylpeydenaiheeni on tuo Tolstoin Anna Karenina, joka tuli silloin viime talvena luettua ystäväni kanssa lukuhaasteena.

Kevään suurin kirjaostos oli Harry Potter -sarja, jonka hankin pokkareina. Silloin kun tämä sarja ilmestyi, kirjat ostettiin siskolleni joka tietysti omaan asuntoon muutettuaan otti ne mukaansa. Olenkin siis joutunut elämään monta vuotta ilman omaa kirjasarjaani. Nyt Potterit ovat pokkarihyllyni kunniapaikalla, heti Anna-sarjan alapuolella.

Maaliskuun alussa Helsingissä näytti vielä tältä. Kuvan ottamishetkestä on nyt kulunut lähes kaksi kuukautta, ja lämpötilat alkavat nousta sinne 20 asteen tuntumaan, jes! Pääsiäisviikonloppuna tulikin oleskeltua ihan mukavasti auringossa samalla kun luin Ranskan kuninkaallisista. Toivottavasti tuo lukemis-innostus ei heti lopahda, vaikka arkeen onkin pitänyt taas palata.

Saatiin vihdoin hoidettua liput Savonlinnan Oopperajuhlille. Viime vuoden tapaan ajateltiin taas perhetuttujen kanssa, että mennään sinne yhdessä, minkä lisäksi isovanhempani ilmoittivat olevansa myös tulossa tuohon Madama Butterflyn ensi-iltaan. Päästään taas Suomi-matkailemaan!

Ihailen suunnattomasti Helsingin kantakaupungin arkkitehtuuria, joista tässä yksi esimerkki. Axel Högbergin upea arkkitehtuuri kuuluu Ohranan taloon, jossa on ollut mm. tsaarin salainen poliisimaja sekä rajavartiolaitos. Itseäni miellyttävät erityisesti talon värit sekä nuo valkoiset pylväät, joita kannattelevat ihmishahmot.

Odotan innolla toukokuun lopussa oleva matkaamme Pietariin, vaikka vähän jännitämmekin, millaiseksi tuo Ukrainan tilanne menee. Ei varmaan suomalaisille tule mitään viisumiongelmia, mutta seurana on isän kaksi amerikkalaista ystävää, joiden tilanne voi olla toinen. Oma agendani matkalle on tietysti nähdä venäläinen Joutsenlampi. Jos teillä on vinkkejä, mitä kannattaa nähdä kolmen päivän reissulla, niin kommenttiboksiin saa mielellään laittaa viestiä! :)