Irlantilainen lammaspata

Löysin tähän ruokaa Maatilapuodista tuoretta karitsan niskaa. Ingemo kertoi lihan olevan Tammisaaresta ja vakuutti se olevan nimen omaan karitsaa eikä lammasta. Olihan sitä ostettava.

Olen valmistanut lammasta paljon ja monilla tavoilla. Se on lihoista kaikkein eniten käyttämäni. Silti tämä oli ensimmäinen kerta kun lihan kirjaimellisesti pystyi vetämään luusta irti. Oikeastaan se oli niin pehmeää, että se lähti luusta melkein ajatuksen voimalla.

Harmillista, että pala oli niin pieni, mutta toisaalta todella hyviä asioita riittää yleensä vähempikin.


voita
noin puoli kiloa lampaan niskaa
pari sipuliapari porkkanaa
4 tai 5 perunaa
tuoretta rosmariinia
pari laakerinlehteä
reilu kourallinen ohrasuurimoita
suolaa ja mustapippuria
paprikajauhetta

Ruskista lammas voissa pannulla ja siirrä syrjään. Paista viipaloidut porkkanat ja sipulit samalla pannulla huuhtelematta sitä välillä, kunnes kasvikset saavat hiukan väriä, ja siirrä myös ne syrjään. Kaada pannulle lasillinen vettä, kiehauta ja kaavi paistossa juuttueet töhnät nesteeseen.

Levitä padan pohjalle kerros perunaviipaleita. Laita lampaanniska perunoiden päälle ja lisää loput perunaviipaleet, porkkana ja sipuli sekä ohrasuurimot sekaisin lampaan ympärille. Lisää pataan rosmariinit, laakerinlehdet, pannun paistoliemi sekä puoli litraa kiehuvaa vettä. Ripottele päälle vielä paprikajauhetta

Kypsennä pataa 175-asteisessa uunissa noin kaksi ja puoli tuntia tai kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä.

Ohrasuurimot imevät nestettä kypsyessään melkoisesti, joten kypsennyksen puolen välin jälkeen kannattaa seurailla tilannetta, jottei pata pääse kuivumaan.

Salviataimen ja ohrahöystö

Taimenen mausteeksi ei ollut kovin paljoa valinnan varaa. Ulkona alkaa olla sen verran talvi, että yrteistä on kunnolla hengissä enää salvia, joka onkin ihmeen hienossa kunnossa.

Tungin salviaa kalan kylkiviiltoihin sekä vatsaan ja paistoin nopeasti kuumassa uunissa, kunnes nahka muuttui kivan rapsakaksi ja se irtosi helposti lihasta.

Kalan seuraksi improvisoin lisukkeen ohrasta, purjosta, vihreistä oliiveista, granaattiomenasta ja persiljasta. Eli aika pitkälti siitä mitä kaapista löytyi.

Kaalikääryleet

Tänään oli toinen kerta peruskoulun jälkeen kun söin kaalikääryleitä ja ensimmäinen kerta kun tein niitä itse. Sen verran huonot muistot kouluruokailu on tästä ruoasta jättänyt.

Lueskelin netistä eri ohjeita ja tutkin, mikä niissä on samaa, ja valmistin kaalikääryleet sitten mahdollisimman perinteisesti. Kun puolukkahilloa ei jääkaapista löytynyt, tein kääryleiden seuraksi jäisistä karpaloista survosta, johon lisäsin vähän timjamia.

kaali
pieni purjo
ohrasuurimoita
lampaan jauhelihaa
pari valkosipulin kynttä
suolaa ja mustapippuria
siirappia
voita
valkoviiniä

Keitin kaalia kymmenisen minuuttia, eli kunnes se pehmeni. Irrotin sen jälkeen lehdet varovasti niin, että ne säilyivät kokonaisina. Kaalin kiehuessa paistoin jauhelihan ja pieneksi pilkotun purjon ja valkosipulin. Lisäsin jauhelihan joukkoon kourallisen keitettyjä ohrasuurimoita ja kaalin sisuksen pilkottuna.

Lusikoin täytettä kaalin lehdille, kiedoin ne tiiviiksi rullaksi ja ladoin ne vieri viereen vuokaan. Valutin kääryleiden päälle siirappia ja laitoin mukaan pari nokaretta voita. Vuoan pohjalle kaadoin vielä lorauksen valkoviiniä ja paistoin kääryleitä 175 asteisessa uudissa kolmisen varttia.

Ohra-kana-salaatti

Tämän salaatin valmistin sunnuntaiaamun vieraille suurimmaksi osaksi jo edellisenä iltana. Keitin pari desiä ohrasuurimoita juuri ja juuri kypsiksi ja paistoin kanat pannulla. Molempien ollessa vielä kuumia sekoitin ne keskenään laakeassa astiassa ja maustoin puolikkaan sitruunan mehulla, oliiviöljyllä ja suolalla ja jätin yöksi lepäämään jääkaappiin.

Aamulla otin huoneenlämpöön ja sekoitin joukkoon oliiveja, kirsikkatomaatteja, persiljaa ja säilöttyjä sitruunoita. Kastike syntyi ranskalaisesta sinapista, öljystä ja säilöttyjen sitruunoiden mehusta.