Näytetään tekstit, joissa on tunniste munakoiso. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste munakoiso. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. lokakuuta 2012

Paistettu munakoiso (yksikössä)


Pelkään pahoin, ettei kasvihuoneessakaan enää mikään kasva vaan korkeintaan pysyy hengissä. Viikonloppuna siivosimme kasvihuoneesta pois lähes kaiken. Jäljelle jäivät vain persilja, rosmariini ja maissit. Poimimme viimein myös sen ainoan, pitkään varjellun munakoison.

Oikeaa reseptiikkaa yhdestä pienestä munakoisosta ei syntynyt. Halusin maistaa munakoison oman maun mahdollisimman hyvin, joten leikkasin munakoison ohuiksin viipaleiksi ja paistoin teflonpannulla miedonmakuisessa oliiviöljyssä. Mausteena vain ripaus suolaa.

Olihan se hyvää. Toki oli. Olisi kuitenkin älyllisesti vähän epärehellistä hehkuttaa tuota kamalan paljoa kaupasta ostettua paremmaksi. Vaikka tuo kuinka oli lähellä ja luomusti kasvatettu maistui se ihan siltä miltä saatoi ajatella. Munakoisolta.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Baba Ghanoush

En lannistunut. Totaalisesti epäonnistuneen munakoisokeiton jälkeen päätin kokeilla toista ohjetta, jossa voisin grillata munakoisoja suoraan kaasuliekin päällä. Valmistustapa on munakoisolle sen verran yleinen, etten hetkeäkään uskonut, että syy aiempaan epäonnistumiseni olisi grillaamisessa itsessään. Ja kun kerran kaasu on, niin olisi tyhmää olla sitä käyttämättä. Sitä paitsi suoralla liekillä grillaaminen sisällä vetoaa maskuliiniseen puoleen ja samalla sisälle saa mukavan tuoksun, joka saattaa kuitenkin jakaa kanssaeläjien mielipiteitä. Tuuletin päälle ja menoksi!   

Baba Ghanous tai Baba Ganous (en saanut selville, miksi kaksi kirjoitusasua) on hummuksen kaltainen dippisoosi, johon löytyy lukemattomia hiukan toisistaan poikkeavia ohjeita. Ruoan juuret lienevät lähi-idässä, mutta ohjeita löytyi Pohjois-Afrikasta Intiaan. Yhteisenä kaikissa ohjeissa oli munakoiso, tahini ja sitruunamehu. Monissa ohjeissa käytettiin myös kuminaa.

En ole syönyt Baba Ghanoushia Libanonin matkani jälkeen. En tuolloin erityisesti ihastunut siihen, enkä ihastunut erityisesti vieläkään. Syynä ehkä kahtiajakoinen suhtauminen munakoisoon: en ole ihan varma tykkäänkö siitä lopulta vai en. Missään nimessä tämä ei vedä vertoja hummukselle, mutta toimii sille ihan kivana vaihteluna.

munakoiso
pari rkl tahinia
1 tl suolaa
puolikkaan sitruunan mehu
valkosipulinkynsi
ripaus chilijauhetta
pieni nippu silolehtipersiljaa
oliiviöljyä

Grillaa munakoisoa suoraan liekin päällä viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes kuori alkaa kunnolla tummua ja sisus pehmetä. Siirrä syrjään jäähtymään.

Halkaise jäähtynyt munakoiso, irrota kuori ja heitä pois. Vältä kaikkia hiiltyneitä paloja. Kiinteistä munakoisoista kuoren sai kätevästi pois fileerausveitsellä.

Aja munakoisot öljyä lukuunottamatta muiden ainesten kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Siirrä seos kulhoon ja sekoita lusikalla joukkoon reilusti oliiviöljyä. Maistele ja mausta vielä tarvittaessa suolalla ja sitruunamehulla.

Jäähdytä pari tuntia ennen tarjoamista.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Älä yritä tätä kotona...

...äläkä missään muuallakaan. Keiton ohje on suoraan useasti hehkuttamastani Ottolenghi: The Cookbookista. Valitettavasti tällä kertaa ei todellakaan osunut napakymppiin.

Vaimoni kuvaili makua runollisesti koiranoksennukseksi tuhkakupissa. Hän sentään söi keittoa kaksi lusikallista ennen kuin pokka petti. Itse en onnistunut nielaisemaan ensimmäistäkään. Yhdessä päätimme, ettemme ole kumpikaan syöneet ikinä mitään näin kamalaa. Lapsille ei uskallettu edes tarjota.

On ihan turha kirjoittaa tarkkaa ohjetta (kokeilisit kuitenkin!) näin huonoon ruokaan. Todettakoon vaan, että ruoka perustui avotulella (suoraan kaasuhellan liekin päällä) mustaksi grillattuihin munakoisoihin, joiden sisus kaavittiin keittoon ja ryyditettiin kermalla ja sitruunamehulla. Voi olla, että infernaalinen tuhkan maku tuli pienen pienistä hiiltyneistä kuoren paloista, joiden päätymistä keittoon ei kyllä millään voinut välttää.

Oliko tästä postauksesta kenellekkään mitään hyötyä? Tuskin, paitsi jos omistat kyseisen keittokirjan, niin revi irti tai teippaa kiinni sivu 91.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Grillatut täytetyt munakoisot

Kevään toisena grillattavana oli vuorossa munakoiso. Grillin jälkeen se sai täytteet sisään ja tomaattihunnun päälle. Kaksi juustoa ja tomaattikastike pitivät huolen siitä, ettei kasvisruoka taaskaan tuntunut turhan kevyeltä. Nälkä lähti!


pari munakoisoa
oliiviöljyä
nippu tuoretta basilikaa
kourallinen korppujauhoa
neljä valkosipulinkynttä
parmesaania
suolaa
mustapippuria
mozzarellaa
tomaattikastiketta

Leikkkaa munakoisot pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi, öljyä ja paista grillissä tai parilalla. Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä pannulla ja paista hetki pilkottuja valkosipuleja ja korppujauhoa. Lisää joukkoon basilika sekä raastettu parmesaani ja mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä munakoisoille basilikamausteseosta ja mozzarellaviipale. Kääri rullalle ja aseta vuokaan. Kaada päälle tomaattikastiketta ja paista 200 asteisessa uunissa puolesta tunnista kolmeen varttiin.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ratatouille goes Middle East

Katselin jokin päivä sitten netistä ratatouillen ohjeita. Arvatenkin ohjeita löytyi kasapäin. Kaikki olivat hiukan erilaisia, eikä mitään tietoa siitä, mikä olisi SE aito ja oikea. Lopulta päätin hylätä kaikki ja soveltaa oman ohjeen päästä. Taas siis kävi niin, että alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain idea.

Useissa lukemissani ohjeissa kasvikset kypsennettiin padassa tai padoissa liedellä. Joissain nimittäin kukin aines haudutettiin erikseen ja yhdistettiin vasta lopuksi yhteen. Päätin kuitenkin laittaa kaikki raaka-aineeni samalle pannulle paahtumaan. Kasvikset saivat olla yllättävän kauan kuumassa uunissa ennen kuin ne alkoivat ruskistumaan ja karamellisoitumaan. Kuten yleensäkin, paahtaminen syvensi kasvisten makua ja toi hyvin esiin luontaista makeutta.

Söimme ratatouillen pääruokana ilman lisukkeita. Ruoka oli niin täyttävää ja maukasta, ettei lihaa osannut kaivata lainkaan. Ruokaan olisi sopinut mausteeksi hyvin myös jeera. Loppuvaiheessa tomaattikastikkeen kanssa olisi voinut lisätä myös kypsiä kikherneitä, jotka olisivat vieneet ruokaa vielä vähän enemmän lähi-idän makuja kohti.





kesäkurpitsa
munakoiso
3-4 perunaa
pari porkkanaa
pari sipulia
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1/2 tl maustepippuria jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä kokonaisina
1 tl fenkolin siemeniä kokonaisina
1,5 dl tomaattikastiketta
silolehtipersiljaa

Pilko kaikki kasvikset reilun kokoisiksi paloiksi ja laita kesäkurpitsaa lukuunottamatta suureen kulhoon. Lisää kunnon loraus oliiviöljyä, korianterin ja fenkolin siemenet sekä maustepippuri. Sekoita ainekset hyvin ja kumoa paistovuokaan. Kasvisten tulisi olla väljästi yhdessä kerroksessa. Muuten ne höyrystyvät muusiksi ennemmin kuin paahtuvat rapsakoiksi.

Paahda kasviksia 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia välillä käännellen. Lisää vuokaan kesäkurpitsat ja jatka paahtamista vielä parikymmentä minuuttia.

Lämmitä tomaattikastike kiehuvaksi. Ohenna kastiketta tarvittaessa vedellä tai punaviinillä, jotta koostumus on kivan juokevaa. Sekoita tomaattikastike kasviksiin ja nypi päälle silolehtipersiljaa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Munakoisolasagne

Yksi ehdottomia lapsuuden lempiruokiani oli lasagne. Ruoka vei kielen jo ensimmäisellä kerralla joskus 80-luvun loppupuoliskolla. Me lapset olisimme syöneet sitä helposti vaikka joka toinen päivä, mutta valitettavasti lasagnea tehtiin huomattavasti harvemmin.

Joskus muistan äitini perustelleen tätä sillä, että se oli varsin työläs tehdä. En tiedä kuinka oikea vastaus tämä oli, mutta näin jälkikäteen ajateltuna on ollut ihan hyvä, ettei lapsena saanut syödä pelkkiä herkkuruokia. Tästä samasta yritän nyt itse pitää kiinni omassa perheessäni.

Aikuisena olen tehnyt lasagnea säännöllisesti, mutta aina lähes samalla ohjeella. Nyt ensi kertaa kokeilin jotain uutta. Idean keksin Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia, jonka ohjeessa käytettiin munakoisoa lihan tilalla. Tuossa ohjeessa myös valkokastike korvattiin mozzarellaviipaleilla ja punaisella maidolla, mutta itse käytin perinteistä valkokastiketta. Lisäsin lasagneen myös pinjansiemeniä ja levyihin pestoa.

Vaikka blogeissa monesti onkin vaarana ylisanojen ryöstöviljely, niin tämä oli ihan käsittämättömän maukasta! Ruoka oli ylivoimaisesti parasta lasagnea mitä olen koskaan tehnyt ja ehkä parasta mitä olen missään syönyt. Mikään kevyt ruokahan tuo ei suinkaan ollut, joten lihaakaan ei osannut kaivata.

Ja vaikkei ruoka kovin vaikea ollut, niin myönnettävä on, että onhan siinä aika monta vaihetta.


Lasagnelevyt
200 g durum- tai vehnäjauhoja
pari pientä munaa
reilu rkl pestoa
tilkka oliiviöljyä

Valkokastike
pari kunnon nokaretta voita
pari rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
parmesaania
muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

Tomaattikastike
vaikkapa tällä ohjeella

Lisäksi
iso munakoiso
pieni kourallinen pinjansiemeniä

Leikkaa munakoiso ohiksi siivuiksi ja levitä ne siivilään. Ripottele päälle reilusti suolaa ja itketä viipaleita reilut puolituntia. Kun munakoisosta irtoaa selvästi nestettä, pyyhi viipaleet nesteestä ja suolasta ja levitä uuninpellille. Paahda 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia, kunnes ne saavat aavistuksen väriä.

Munakoisojen tekeytyessä siivilöi jauhot isoon kulhoon. Tee jauhojen keskelle kuoppa. Riko munat kuoppaan ja lisää pesto ja öljy. Sekoita aineksia jauhoihin haarukalla, kunnes muodostuu taikina. Vaivaa käsin 5-10 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa ja sileä. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot samalla koko ajan sekoittaen. Kun jauhot ovat hiukan ruskistuneet, lisää maito pienenä norona samalla sekoittaen. Mausta parmesaanilla, suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Voit lisätä maitoa tai juustoa, jotta saat sopivan paksun, mutta juoksevan koostumuksen.

Laita uunivuokaan kerroksittain tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, munakoisoja, pinjan siemeniä ja valkokastiketta. Päällimmäiseksi kerroskseksi tulee valkokastiketta, jonka päälle voit raastaa vielä parmesaania. Paista 225 asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia eli kunnes pinta näyttää hyvältä.

torstai 22. lokakuuta 2009

Grillattu munakoisosalaatti

Samoihin aikoihin kun tuli tehtyä syksyn ensimmäinen lihapata, tuli tehtyä myös viimeinen kesäsalaatti.

Grillattujen munakoisojen seuraksi keräsin pihalta viimeiset persiljat ja mintut. Nyt täytyy enää odottaa lyhyet kuusi kuukautta niin voi taas alkaa haaveilemaan tuoreista yrteistä ja kasviksista.

Mitähän sitä sillä aikaa söisi?

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Salaatti grillatuista kasviksista ja juustosta

Kehittelin salaatin, joka oli sekä tuoksultaan että maultaan melkoisen savuinen, koska kasvikset saivat ihan reippaasti väriä pintaan. Fetajuusto ja minttu pehmensivät voimakkaita grillauksen aromeja.

Grillasin kuutioidut kesäkurpitsat ja munakoisot paksuina viipaleina vartaissa halloumin vieressä. Niiden kypsyttyä kumosin ne astiaan ja sivelin kastikkeen kuumien ainesten päälle. Sekoitin joukkoon rucolan, fetan ja maapähkinät sekä viimeiseksi mintun ja korianterin.

Salaatti

kesäkurpitsaa
munakoisoa
halloumia
rucolaa
fetaa
paahdettuja maapähkinöitä
minttua
korianteria

Kastike

limen mehu
soijaa
kalakastiketta

lauantai 9. toukokuuta 2009

Grillattua munakoisoa mintulla ja fetalla

Tein ensin morttelissa kastikkeen, johon laitoin yhden valkosipulin kynnen, ruokalusikallisen bslsamicoa, ruokalusikallisen sherryviinietikkaa, hunajaa ja oliiviöljyä.

Munakoison leikkasin pitkittäin kymmeneksi ohueksi viipaleeksi. Tämä onnistui hyvin, kun halkaisin munakoison ensin keskeltä kahtia ja sen jälkeen liu'utin veistä lappeettain leikkuulautaa vasten. Valelin viipaleet öljyllä ja grillasin kuumassa, kunnes saivat väriä pintaan.

Levitin puolet kastikkeesta laakean astian pohjalle ja ladoin grillatut munakoisot päälle. Murensin mukaan vielä fetaa, mintunlehtiä ja loput kastikkeesta.

Toimi hyvin huoneenlämpöisenä tarjottuna.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Mintulla maustettu kana-munakoisosalaatti

Sunnuntain vierasruoaksi tekeytyi Paul Gaylorin Flavors of the World kirjasta mainion aromaattinen salaatti, jota olin aiemminkin testannut ja hyväksi todennut. Tavallisuudesta poiketen olen tehnyt tämä ruokan molemmilla kerroilla kirjaimellisesti ohjeen mukaan lainkaan variomatta ja soveltamatta. Paitsi pähkinöitä meni kyllä enemmän kuin ohjeessa.

Englanniksi ohjeen nimi on Minted chicken and aubergine salad, joka sai miettimään kuinka nimi kääntyy suomeksi. Olisivatko mintuttu ja mintutettu oikeaa suomenkieltä?


Seesamiöljyä
4 kananrintaa
1 munakoiso

2 rkl ruskeaa sokeria
1 rkl kalakastiketta
2 vihreää chiliä
1 sipuli pilkottuna
2 shalottisipulia viipaloituna
1 valkosipuli murskattuna
Neljän limen mehu
1 sitruunaruoho hyvin pieneksi piljottuna

50 g minttua
4 rkl paahdettuja maapähkinöitä


Paista seesamiöljyllä maustetut kanat ja munakoisoviipaleet parilalla ja pilko tai revi kulhoon.

Sekoita muut ainekset toisessa kulhossa ja kaada kanojen ja munakoisojen päälle.

Anna maustua tunti huoneenlämmössä. Lisää mintut ja paahdetut maapähkinät ennen tarjoilua.