Bataattia, pecanpähkinää ja vuohenjuustoa

Olisi kiva sanoa, että keksin näin hyvän ruoan omasta päästä. En vaan voi. Ohje on suoraan Smitten Kitchen –blogista, joka on yksi harvoista englanninkielisistä ruokablogeista, joita tulee aktiivisesti seurattua. En tiedä miksi ulkomaalaisia blogeja ei tule luettua juurikaan, vaikka lukemani keittokirjat ja lehdet ovat lähes poikkeuksetta englanninkielisiä.

Toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen sivu on 101Cookbooks. On hauskaa, että luin ja ihailin pitkän aikaa tuota blogia tajuamatta sen olevan kasvisruokablogi. Aivan kuin lihasyöjänä minun ei kuuluisi lukea kasvisruokablogia... Erityisesti ihailen noita maanläheisiä ja vähäeleettömiä kuvia.

Bataatit olivat aivan parhaimmillaan suoraan uunista tulleena ja kuumana syötynä. Vähän jäähtyneenä maku vähän latistui. Viimeiset pari menivät jääkaappiin ja toimivat vielä seuraavana päivänä kylmänäkin.

Maut olivat kerrassaan kohdallaa. Ainoastaan shalottisipuli maistui paikoitellen liian tymäkkänä, joten sen määrää voisi vähän pienentää tai vaihtaa punasipuliin. Sipulitkin tietysti ovat keskenään erivahvuisia kuten chilit.

Suolaiset (makeat) bataattipiiraat

Ihan hyviä piiraita kaupan valmiiseen lehtitaikinaan tehtynä. Olen kuullut, että lehtitaikinaakin voisi tehdä itse, mutta en kyllä tunne lähipiiristäni ketään, joka sitä olisi tehnyt. Tai sitten en ole vaan jokaiselta kysynyt. Tässä ohjeessa erilaisia täytteitä oli niin paljon, että itse lehtitaikinan maku ei tullut liian voimakkaana. Joskushan lehtitaikinaleivonnaiset maistuvat vain siltä itseltään.

Valmiissa piiraissa bataattien makeus yllätti. Suolan määrää on tällaisessa ruoassa aika vaikea tarkistaa kesken valmistuksen, joten sitä kannattaa annostella reilulla kädellä. Tämäkin ohje on pikkuisen muuteltuna Ottolenghin keittokirjasta. Tällä kertaa kirja ei onneksi pettänyt.    
 

kolme pientä bataattia
paketti lehtitaikinaa
muna
ranskankermaa
100 g englantilaista cheddaria murennettuna
kurpitsan siemeniä
tuore punainen chili pieneksi pilkottuna
ruokalusikallinen oliiviöljyä
valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
silolehtipersiljaa silputtuna
suolaa ja pippuria

Paista bataatteja kuorineen 200-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia, kunnes ne ovat ulkoa pehmeitä ja sisältä kovia. Anna jäähtyä, kuori ja paloittele noin kolmen millin siivuiksi.

Leikkaa lehtitaikinalevyt neliöiksi ja voitele munalla. Levitä kunkin palan päälle vähän ranskankermaa ja asettele pari kolme bataattiviipaletta. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle juusto, kurpitsan siemenet ja chili ja paista 200-asteiseessa 20-25 minuuttia, kunnes piiraat näyttävät hyviltä.

Kun piiraat ovat uunissa, sekoita pienessä kulhossa valkosipuli, silolehtipersilja, oliiviöljy ja ripaus suolaa. Sudi seos kuumien piiraiden päälle.

DIY salt & vinegar chips

Oli pakko tehdä itse, kun ei kaupasta saa mieleistä. Aiemmin söin melkein ainoastaan Kartanon perunalastuja - niitä kuorellisia, pelkällä suolalla maustettuja lastuja, jotka olivat rouskuvan rapeita ja sympaattisen epämääräisen mallisia. Hyvällä tavalla ne vaikuttivat kotitekoisilta. Joitain vuosia sitten taffelilaiset muuttivat ohjetta tylsemmäksi ja tavallisemmaksi. Lähetin tuolloin pari pussia tehtaalle takaisin, kun luulin lastuissa olevan jotakin vikaa...

Tämän hetkinen sipsitarjonta on mielestäni yhtä tasapäistävän tylsää, kuten suomalainen ruokatarjonta valitettavan usein muutenkin. Kaikkialla on tarjolla samat isot merkit, jotka näennäisesti tarjoavat paljon vaihtoehtoja. Ja sipsien tilanne on täsmälleen samanlainen kuin broilerihyllyllä. Kuluttajalle on kyllä jätetty mahdollisuus valita, minkä makuisessa kastikkeessa hän suikaleensa ostaa, mutta perustavara on sitä samaa. Missä ovat pienten valmistajien rakkaudella ja käsityönä valmistamat perunalastut, joita esimerkiksi Lontoosta löytää ihan etsimättä?

Omien sipsien teko oli siis kytenyt mielessäni jo pidempään. Koe-erään tuli mahdollisuus, kun harrastimme viikonloppuna lankomiehen kanssa uppopaistoa. Muista tekemisistä löytyy kuvia täältä.

Lastuihin ei ollut kovinkaan tarkkaa ohjetta. Maalaisjärjellä valitsin kaupasta kiiteämaltoista Siikliä. Kuoret saivat luonnollisesti jäädä mukaan, joten harjasin perunat hyvin ja viipaloin monitoimikoneessa ohuksi siivuiksi. Huuhtelin ylimääräisen tärkkelyksen pois viipaleista ja kuivasin ne puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen.

Paistoon löysin muutamia erilaisia ohjeita. Toisissa käskettiin paistamaan perunat ensin miedommassa lämmössä, valuttamaan ja paistamaan uudestaan kovemmassa lämmössä. Me käytimme suoraviivaisempaa metodia: keitin niin kuumalle kuin saa, potut öljyyn ja pois kun näyttävät hyvältä. Toimi.

Paistettujen lastujen päälle ripoteltiin jauhettua suolaa ja spreijattiin suihkepullolla valkoista balsamicoa, jonka arvelin olevan tilanteeseen sopivan neutraalia. Lopputulos oli ehdottomasti vaivan arvoinen: lastut olivat juuri niin rapeita ja maukkaita, kuin niiden toivoinkin olevan. Teimme samalla metodilla yhden satsin bataattilastuja, jotka olivat ehkä vielä perunoitakin parempia.

Tarkoituksena oli kuivata paistetut sipsit miedossa uunissa, jotta loppukin kosteus häviäisi ja lastut säilyisivät pidempään. Ensimmäinen satsi paloi uuniin, joten seuraavat päätimme syödä tuoreeltaan.

Ainoana haittapuolena uppopaistossa oli siitä syntyvä haju, joka viipyi terassilla vahvasti vielä seuraavanakin päivänä. Kokemuksen perusteella en todellakaan alkaisi uppopaistamaan omassa keittiössäni. Hassua oli myös, että vasta nyt osasin yhdistää tuon hajun friteeraukseen. Samaan tuoksuun olen törmännyt jo ovella monissa ravintoloissa - varsinkin kiinalaisissa.