Avotakan juhlavuosi ja Dominotalo

Suomen vanhin sisustuslehti täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Onnea Avotakka! Ensimmäinen numero ilmestyi syyskuussa 1967. Toinen asumisen ja sisustamisen erikoislehti Kaunis Koti yhdistyi Avotakkaan v. 1972.
Kaivelin varastoista vanhimman lehteni. Maaliskuu 1968.
Kannessa on Eero Aarnion v. 1962 Askolle suunnittelema Kapteeni tuoli. Tuolia sanotaan myös "Juri Gagarinin tuoliksi", koska hän istui siihen kansainvälisessä muotoilunäyttelyssä Moskovan Sokolniki puistossa v. 1966.

DOMINOTALO

V. 1970 lehdessä kerrotaan taiteilija Matti Koskelan (synt. 1933) perheen uutukaisesta ateljeekodista, Dominotalosta.

Talo on aikansa tuote, edustaa uutta muuntuvaa ja joustavaa rakenneratkaisua, ja muutosta asumisen asenteeseen.
Elementtitalon ideana oli irrotettavat tasaruutuiset seinäelementit. Ulkoseinän kiinteä lasipinta muodostaa aina ikkunan kun elementti poistetaan. Näin ikkunoiden paikkaa voitiin muuttaa tilojen muuntuessa. Rakennuksen muoto oli risti, jossa keskellä oli asuintilat ja ateljee kahdessa kerroksessa. Kaksi sivuosaa olivat kylmiä varasto-ja terassitiloja.
Taloa on vuosien mittaan laajennettu.

Arkkitehtuurisuunnittelu: arkkitehti Paavo Joensalo
Rakennesuunnittelu: Domino-järjestelmän rakennuselementit

Talo herätti kiinnostusta kansainvälisestikin ja mm. italialainen sisustuslehti Abitare kävi tekemässä talosta jutun.

Talo on Lahdessa Kiveriön kaupunginosassa Suopuistontiellä ja edelleen Koskeloiden koti.

Taiteilija Matti Koskela kertoo Domino-konseptitalonsa luomis- ja rakentamisprosessista.

Alkaa kohdasta 35:00.

Lahti Sokos 60 vuotta

9.6.1956

Lahden Sokoksessa on vietetty juhlaviikkoja ja virallinen syntymäpäivä on 9.6, jolloin tavaratalossa hörpitään synttärikahvit.
Erilaisia teemaviikkoja ja tarjouksia on ollut tässä kevään aikana, esiin on nostettu mm. suomalaisia muotoilijoita.

Osuuskauppa Hämeenmaa on julkaissut neljä filmiä avajaisista ja 50-luvun tavaratalon interiööristä, loput videot löytyy YouTubesta.
Kyllä on taas hienoa lahtelaista ajankuvaa!

Sokoksen paikka oli ensin Valtakulman kiinteistössä, joka oli hyvin amerikkalaisia esikuvia heijasteleva rakennus, suunniteltu SOK:n rakennusostolla Armas Lehtisen kynästä. Valtakulma oli ensimmäinen SOK:n tavaratalo Helsingin ulkopuolella ja sinne tuli Lahden ensimmäiset rullaportaat. 20 eri osastoa houkutteli kävijöitä kauempaakin.
Rakennukseen sijoittui tavaratalon lisäksi hieno ensimmäisen luokan hotelli tanssipaikkoineen ja ravintoloineen.

Kuva 70-luvun alusta (Nuorekas Kauppakunta 1971),

seinässä on hienot tuotemerkeistä kertovat neontekstit:

Panda-makeisia

Leijona-pukimia

Ryhti-paitoja

Elega-trikoita

Korona-kahvia

***

Valtakulman matkamuistoesine: Tuhkakuppi

Kulttuurihistoriallinen arvo romukoppaan

Olipa surullinen käynti entisessä Kujalan maatalousoppilaitoksessa Lahdessa. Itsekin kävin siellä kurssia 10 vuotta sitten ja hiljaiseksi veti nykytila.

Rakennukset on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi ja kovastihan niitä taas yritettiin säilyttää. Hämeen Ely-keskus vaati rakennusten säilyttämistä, kuten myös Lahden museo. Koulutoiminnan lopettamisen aikoihin silloinen omistaja oli luonnehtinut rakennusten kuntoa käytön puutteesta johtuen huonoksi. Ely-keskus totesi lausunnossaan, että rakennusten huono kunto ei ole purkuperuste. Mutta maan tasalle menee niukasti äänin 5-4.
Siellä on useita rakennuksia, 40-50-luvuilta. Purkutöitä on edesautettu kiitettävästi, sillä rakennuksissa on tehty vuoden päivät järjetöntä tuhoa ja kaikki irtain varastettu. Upeita graffiteja myös huom! Tuntuu ihan siltä että vierailijoille onkin annettu "vapaat kädet" jotta purkamispäätös näyttää oikeutetulta. Nyt odotellaan kaupungilta purkutöihin määrärahaa, sillä rakennukset olisi syytä pian ihan oikeasti purkaa jo turvallisuussyistä.

Ei missään yhtään ehjää ikkunaa.
Koulutalon suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen v. 1958. Vieressä on samojen herrojen suunnittelema nelikerroksinen oppilasasuntola.
 

Koulutalo toiselta puolelta. Varkaat ovat kaivaneet maasta jopa kuparikaapelit ylös.
Ja ei kyllä käsipelin. (Kuvassa multakasat.)



Kävimme sisällä katsomassa ja kuvaamassa muutamassa valoisassa rakennuksessa, mutta nekin olivat jo ihan tarpeeksi karmivia. Yksin en missään nimessä olisi uskaltanut mennä. 

Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Kivilinna v. 1950. Alkuaan talousrakennus saunoineen ja pesutupineen, nyt rakennuksessa oli pieni asuntokin.

Hei me puretaan taas

Tuttua puuhaa Lahdessa, taas puretaan iso osa korttelia ihan kaupungin keskustasta.

Rakennus oli aikanaan Suomen Yhdyspankin Lahden pääkonttori plus muuta myymälä ja -toimistotilaa, rakennetttu v. 1977, suunnittelijana arkkitehtitoimisto Castrén-Jauhiainen-Nuuttila. Siellä oli mm. pukinetalo Niku, josta ostettiin usein vaatteita, erityisesti on muistissa Luhdan keltainen toppapuku.

Katolla oleva "laatikko" on kuin irtonainen osa, jalustalle vain nostettu. Varsinkin toiselta kantilta katsottuna erityisen ruma mielestäni. Yhtenäistä tummaa tylsää ikkunanauhaa. 

Pankkisali joka sijoittuu tuohon etualan lasiseinään, oli taas erityisen komea ja valoisa. 70-luvun pankkirakentamista parhaimmillaan.
 

Laatikko-osa on mykistävän massiivinen, kuva otettu 4.7.2015

 

Ihan mukisematta ei rakennuksen purkamista aloitettu. Lahden kaupunginmuseo on pontevasti ottanut kantaa aina näihin purkamisiin, ja tällekin haluttiin tehdä perusteellinen kuntoselvitys. Rakennuksen kun kerrottiin vain olevan huonossa kunnossa. Kuntoselvitystä ei koskaan tehty. Ristiriitaista asiasta tekee vielä se että siellä oli joku purkaja tokaissut lehtihaastattelussa talon olevan vahvaa tekoa, olisi kestänyt ainakin 300 vuotta!

Paikalle rakennetaan 8-kerroksinen asuintalo, katutasoon liiketilat.

Pankkisali avajaistunnelmissa, siitä kertovat lahjakukkakorit

 sekä opastaulu, jossa neuvotaan mistä lähtee tutustumiskierros.

Matkamuistolasi

Vanhoja matkamuistolaseja tulee silloin tällöin vastaan.
Kylkeen liimattua siirtokuvatarraa aika on monesti kohdellut huonosti, se ei ole enää ehyt. Kerran olisi ollut suht hyvällä kuvalla Vääksyn kanavan matkamuistolasi, mutta se oli sitten pilattu niin että hintalapputarra oli osittain liimattu kuvan päälle. Hiukan kun yritti tarraa irroittaa niin lähti kuvaa mukana...

Kouvolan uimahallin lasi on kuitenkin priima, ja euron hintaisena hyväkin ostos. Vaan miksi joku uimahalli on saanut oman nimikkomukinsa? Sen täytyy olla jotain erikoista... Ei kun googlen kimppuun.

Kouvolan Urheilupuiston uimahallin on suunnitellut arkkitehti Jorma Järvi (1908-62), halli valmistui v. 1964. Muotokieleltään se on uimahalliksi poikkeuksellisen kokeellinen. Jorma Järvestä kertovalla sivustolla rakennuksesta käytetään sanoja "hyperbolinen
paraboloidimuoto." Järvi ehti kuolla ennen hallin valmistumista, jolloin rakennus saatettiin loppuun hänen avustajiensa toimesta.

 

Kuva: www.mfa.fi/jormajarvi

Futuristinen luomus paraatikunnossa

Kera Group on rakennusalan muovituotteita valmistava yritys Orimattilassa. Tavalliselle kuluttajalle tutuimpia tuotteita ovat valokatteet, liukulasit, valmiit terassit ja Kera Interior akryylivalaisimet.
Tässä taannoin tehtaalla järjestettiin myynti- ja esittelypäivät, sekä pääsi tutustumaan ja kahvittelemaan hienosti uusittuun Venturo (1971) taloon.

Tämä Venturo on toinen niistä Kankaanpään vaateliikkeen moduuleista jotka jokunen vuosi sitten saapuivat Lahteen. Kirjoitin siitä aiemmin täällä.
Toinen moduuli ei mielestäni saanut arvoistansa kohtelua, mutta tämä Keraplastin ostama on kyllä entisöity upeasti ja alkuperäistä kunnioittaen aina väritystä myöten.  (Lehtitietojen mukaan melko isolla rahasummalla.)
Venturo muovitalona sopiikin hyvin juuri muovitehtaaseen eräänä esimerkkinä siitä mitä muovista voi tehdä. Toinen yhtäläisyys on vuosiluku: Keraplast syntyi samana vuonna kun Venturo julkaistiin. Sisällä mökissä on kuvia tehtaan historiasta ja se toimii vieras- ja näyttelytilana.
Mukava yllätys ja muisto oli saada mukaan kopio alkuperäisestä vanhasta englanninkielisestä Venturoesitteestä. (Netistä löytyy sama esite.)

 Kera Interiorin valmistamat "Lokki"-valaisimet ovat nimeltään Sky Flyer.

 Mutta kumpi onkaan oikea Lokki, Innoluxin valmistama vai tämä ?

 Lue teksti täältä ja päättele itse.

 Kumma kyllä en ole tähän lentävään lautaseen hurahtanut koskaan...

 

 

Ja sitten voi onnellisuuden onnellisuus!
Olen toivonut olevani joskus Heikki Turusen La Boheme (1969) pöytävalaisimen omistaja. Tehtaalla oli myynnissä valaisinta II-laatuisena hintaan 70eur. Kyselin sitten että mikäs tässä on laatuvirheenä, ja myyjätär sanoi että kakkosta ei olekaan enää, myydäänkin ykköstä. Paljonkos sitten hinta? Sama 70eur!

Kyllä on kaunis valo. Meillä se on lattialla ja vaikka on pienempi koko, niin ei sille juuri nyt löydy tilaa pöydältä.
Oranssijalkaisena tämä olisi ollut vielä retrompi, mutta paremmin tuo valkoinen sopiikin tänne meille nyt hiukan hillitympään sisustukseen.

Asuntomessut Lahden Riihelässä 1978

Vuoden 1978 messujen yleistavoitteena oli HYVÄ PIENTALOYMPÄRISTÖ ja asuntomessualueesta rakentuikin kokonainen uusi pientalokaupunginosa. Tiiviiden rakennusalueiden vastapainona on laajoja vapaa-alueita.
Alue koostuu lähinnä puuvuoratuista matalista oma- ja rivitaloista, värityksenä maanläheistä punaista, keltaista ja ruskeaa. Erilaisia taloratkaisuja on selvästikin tehty kokeilumielessä. Eikä välttämättä ihan onnistuneesti. Silmiinpistävää on esim. joidenkin talojen eleetön laatikkomaisuus.

Uusia asumiseen liittyviä ideoita toivottiin löytyvän yleisellä arkkitehtisuunnittelukilpailulla. Yksi tällainen suunnittelukilpailun tuloksena toteutettu alue on maakunnallisestikin arvokas Käpykylä, joka rakennettiin lopullisesti valmiiksi vasta seuraavina vuosina.
Asuntomessualueen toteutusmuotoina olivat: Kokonaisvastuurakentajat (rakentaja suunnittelee rakennuttajan kanssa sovitun laatutason mukaisesti), Urakkarakentajat (=arkkitehtikilpailun tulokset), Omatoimirakentajat ja Näytteilleasettajarakentajat.

Asuntomessualueen yhteyteen päätettiin sijoittaa myöskin hiihdon maailmanmestaruuskisojen 1978 kisakylä. Tällä alueella on matalia kerrostaloja, jotka ovat vähän "eri paria" muun talotuotannon kanssa.

Alueelle rakennettiin myös jo heti palvelukeskus, johon sijoittui monipuoliset palvelut: elintarvikeliike, kioski, kahvila-ruokala, parturi-kampaamo, pankki, posti, peruskoulun ala-aste, päiväkoti, terveysneuvola, liikuntasali ja kerhohuoneisto. (Toteutuiko kaikki ?)
Peruspalveluiden osalta valmista piti olla asuntomessuihin mennessä. Tämä osaltaan helpotti alueelle muuttavien arkea. Kaupungin keskustaan matkaa on 7km.


Kun jälkeenpäin kuultiin messuvieraiden kommentteja, eniten arvosteltiin rakentamisen tiiviyttä, ”slummimaisemaa.” Omakotitontit olivat pieniä, keskimäärin 470m². Rakennusten ulkonäköä pidettiin epäonnistuneena, ”rumia latoja.”
Myönteistä oli alueen monipuolisuus, luonnonläheisyys, ja se että eri kokoisille perheille löytyi sopivia asuntoja.

Messualue oli aika laaja, 22ha, asuntoja 210. Kierrettävänä oli 47 näyttelykohdetta, jota pidettiin aivan liian suurena määränä yhdellä kertaa käytäväksi.

Tähän kartaan olen merkinnyt punaisella ja vihreällä näyttelykohteet. Vihreät olivat Avotakka-lehden sisustamia messutaloja. Mustalla ympyröidyt alueet olivat vielä tuolloin 1978 rakentamattomia. Kisakylä sijoittuu kartan yläosaan.

 

Ihan priimaa ei rakentaminen kuitenkaan ollut.
Noin kolmasosassa taloja esiintyi asukkaiden muuton jälkeen vakavia rakenteellisia puutteita ja vikoja.
Asuntomessuorganisaatio myönsikin että rakentamisen aikaisen valvonnan olisi pitänyt olla ehdottomasti tiukempaa, liian kiireellä tehtiin tiukalla rahoituksella. Tuloksena puuttuvia eristeitä, routivia lattioita, eristämättömiä perustuksia, vuotavia vesikattoja.
Kymmenessä talossa tiiliset sisäseinät pestiin rakennusvaiheessa laimentamattomalla suolahappoliuoksella !


Riihelästä ei tullut koskaan luksuskaupunginosaa.



Riihelän palvelukeskus (ostoskeskus) tänään. Tyhjää täynnä. Ei  kioskia, koulua, kauppaa, ei mitään. Kaikki rakennukset on purettu huono/homekuntoisina.

Ainoa "palvelu" on postilaatikko tien poskessa. Luin jostain että tuohon olisi suunnitteilla ainakin kerrostaloja. Viereen on jo rakenteilla uusi päiväkotirakennus.

 

 

Yleiskuvan alueen taloista saa:

- Google mapsin Street view toiminnolla. Kirjoita hakuun Uotilankatu ja Erviänkatu (Lahti) ja liiku katuja pitkin taloja katsellen. (Huomaa myös poikkikadut.)

 

-Youtuben pätkä, Innovaatiokävely Riihelässä, jossa mm. Remontti-Reiska Jorma Piisinen kommentoi talojen rakenteita.

Tietolähteet: Arkkitehti 1977, Etelä-Suomen Sanomat 1978 ja 1980, Internet, Asuntomessuopas 1978, Avotakka 7/1978, Makasiini 5/1978

Aika oli Lahden

V. 1912 perustettu Mallasjuoma oli yksi tunnetuimmista lahtelaisista yrityksistä.


Aluksi se tuotti vain mallaspitoisia juomia, mutta tuotevalikoima laajeni ja muuttui ajan mittaan jatkuvasti. V. 1921 alkoi virvoitusjuomien ja kivennäisvesien teko. Mallasjuoma oli ensimmäinen Pommacin valmistaja.


Uusia rakennuksia ja laajennuksia tehtiin useaan kertaan, ja naapuritontteja jouduttiin ostamaan omiin tarpeisiin. Laajin maahankinta tuli v. 1968 kaupungilta, kun Mallasjuoma osti vain n. 10 vuotta aikaisemmin rakennetun kansakoulurakennuksen pihakenttineen. Lapset siirtyivät muihin kouluihin ja koulurakennukseen tuli tehtaan toimistotiloja.

60-luvulla Mallasjuoma oli myynnissä jo Suomen ykkönen.

 V. 1965 tuotevalikoimassa oli III-olutta neljää eri laatua, I-olutta kolmea eri laatua, talouskaljaa, sekä virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä 27 eri merkkiä.

Lahtelaiset olivat ylpeitä Mallasjuomasta (ja sen tuoksusta), ja oman kaupungin nimikkojuomista.


V. 1988 Mallasjuoma myytiin Hartwallille ja vanhat perinteiset lahtelaiset tuotemerkit vähitellen katosivat.
Juomien valmistus kaupungin keskustassa myös loppui kun Hartwallin uusi juomatehdas ja logistiikkakeskus valmistui kaupungin laitamille v. 2003.

Mitä sitten tapahtui vanhalle tehdasalueelle  ?
Purkuun ja asunnoiksi, tontti kaavoitettiin tiiviiksi 1500 ihmisen kerrostaloalueeksi. Ensimmäiset talot valmistuivat v. 2005 ja rakentaminen jatkuu edelleen.


Vanhaa punatiilistä rakennuskantaa kuitenkin säilytetään, osalla taitaa olla suojelukaavakin päällä. Vanhimmassa panimorakennuksessa toimi aluksi Taidepanimo, jossa oli työ- ja näyttelytiloja, mutta sen tarina oli lyhyt.
Nyt rakennuksiin on suunniteltu jo parin vuoden ajan isompaa kulttuurikeskusta.
Ei taida tämä hanke edetä.
Sillä aikaa rakennukset rapistuvat tyhjillään ...

Etualalla v. 1939 valmistunut keittämörakennus. Takana keitto-osasto (1916), MALLASJUOMA teksti näkyy haaleasti seinässä.
Tuossa tyhjässä välissä on ollut höyrykeskus (1938), se oli alunperin säilytettävien rakennusten listassa, mutta purettu savupiippuineen.

Arkkitehti Juho Nykäsen suunnitteleman ensimmäisen v. 1912 rakennetun panimorakennuksen uusgoottilaisvaikutteinen porraspääty.

V. 1945 rakennettu autohalli- ja ohravarastorakennus. Seinässä näkyy vielä maalattuna vanha soikea Lahden erikoisoluen merkki. (Linnut uusia piirroksia.)
Rakennuksen kylkeen rakentuu juuri kerrostalo. Sen paikalta on purettu kellarirakennus (1963), jossa oli mm. käymisammeita.



Juttu jatkuu Mallasjuoman tuotemerkeillä, mainonnalla ja mainoksilla.

Tietolähdekirjat: Lahtelaisen lukukirja. Lahden rakentaminen jatkui, Yrittäjiä ja yrityksiä Lahden seudulla, Nuori 100 vuotias Lahti, Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisista kohteista.

"Tiilitalossa asuu onnellinen perhe"

1979

Meille on siis rakentumassa talo, joten talot ja rakentaminen on pakostakin alkanut aika paljon kiinnostamaan.
Myös se, miten ja millaiseksi rakennettiin 70-luvulla pientalo.

Kävelin eilen kadunpätkän, jonka omakotitalot ovat kaikki rakennettu 70-luvun taitteessa. Vaikka osaan taloja oli selvästi tehty ulkopuolelle muutoksia, oli ihan mukava nostalgiamatka. Muutama alkuperäisessä ulkokuosissa oleva koruton ja pelkistetty talo sai hymyn huulille.

70-luvulla tehtiin toisistaan erilaisia taloja kuten nykyäänkin, mutta aikakaudelle tyypillisiä esimerkkejäkin löytyy:

 A ) Talo 1-kerroksinen, räystäätön tasakatto huopakatteella, ulkoseinä loimupintaista punatiiltä. Ulkopuolen puuosat kuten ikkunat ja katon korkeat otsalaudoitukset käsiteltiin tummiksi. Matala kellariton rakennus oli L-muotoinen, olohuoneikkunat suuria. Lisävaloa aulatilaan toi kupolimainen kattoikkuna.
Paitsi kuviotapetteja, käytettiin sisustuksessa kangastapetteja, luonnollisia väreä juutti/pellavatapeissa. Seinissä oli myös puupaneeleita tai puujäljitelmiä (Ensopaneelit). Takkahuone ehkä tyypillisin tila paneeleille.
Pehmoisia kokolattiamattoja ja kuvioituja muovimattoja.

Armstrong PVC-lattianpäällysteitä,

 voitiin käyttää myös seinään. V. 1975 malleja.

Erilaisuuden tavoittelijat (varakkaat) saattoivat rakennuttaa sisälle uima-altaan ja baaritiskin, tai ainakin takkahuoneen.
Takka oli avotakka, joka toimi lähinnä statussymbolina ja tunnelman luojana. Energiakriisin jälkeen takat ymmärrettiin tehdä varaaviksi lämmönlähteiksi. (Ikkunoiden koot myös pienenivät energiakriiin myötä.)

Etsiskelin Oikotieltä jotain kivaa 70-luvun taloa tähän esimerkiksi ja sellainen löytyikin, vieläpä alkuperäiskuntoisena !

Taloa myy kiinteistövälitys Crape Oy, katso ihastuttavat sisäkuvat talosta täältä.

B) Vuosikymmenen kuluessa katon harja kipusi terävästi ylöspäin ja väiteltiin tasa- ja harjakaton paremmuudesta. Suosikkitalomalli oli puolitoistakerroksinen ns. käkikellotalo päätyparvekkeineen. Talon pohjamuoto palasi kuutiomaiseksi. Tämä talomalli katosi aika nopeasti markkinoilta. Ehdittiin kuitenkin rakentaa paljon. Meidänkin naapurustossa useampi kappale, sekä puusta että tiilestä.

Paraisten Kalkki Oy:n Vari-talojen malli Vari-Antti 1976

1977

Katon alla soma kesäpesä :)

Pohjaratkaisut taloista Alavus Koti ja Puu Parma 1978.

Keittiö oli vielä usein oma erillinen maailmansa joka suljettiin ovella, mutta tupakeittiö-ajatus ja yhdistetty ruokailutila olohuone tuotiin kesämökeiltä omakotiasumiseenkin. Nyt olohuone-keittiö-ruokailutila on lähes poikkeuksetta yhtenäinen tilasarja. Lisäksi keittiösaarekkeilla saadaan lisää työ/säilytystilaa.


Tarpeellinen tuulikaappi. Nyt eteinen on yhtä pitkää tilaa ilman erillistä "kuraeteistä."

Pyykinpesu ja -huolto tehtiin pesuhuoneissa, isommissa taloissa helpotusta kodinhoitoon toi apukeittiö. Nyt kodinhoitohuone on itsestäänselvyys.

Saunaan mentiin pukuhuoneen kautta, nyt vastaava tila on oikeastaan kodinhoitohuone.

Innokas ruuansäilöjä saattoi katsoa tarpeelliseksi vielä kotikylmiön.

Vaatehuonettakaan ei pienempiin pohjamalleihin saatu mahtumaan. Sama tilanne on nytkin.


Mitä rakenteellisia vikoja sitten 70-luvun taloista on paljastunut ? Paljonkin, mutta seuraavat olivat useimmin mainitut virheet:

 -Valesokkelirakenne, jossa ulkopuolen maanpinnan ja sisäpuolen lattian korkeusero on olematon, puurakenne alkaa sokkelin sisällä läheltä maanpintaa. Aiheuttaa kosteusongelmaa ulkoseiniin ja alapohjiin.

 

 -Kosteusongelmaa perustuksiin tuovat myös toimimattomat salaojat. Sadevedet on johdettu perustuksiin, sekä puutteellisesti pois rakennuksen vierustoilta.  Muotia oli myös tehdä kukkapenkit kiertämään talon seinustoja, ihan seinään kiinni. Kaunista toki mutta ei niin !  Jatkuva kosteusrasitus.

 

-Puutteellinen vedeneristys kosteissa tiloissa, saattoi puuttua jopa kokonaan. Laatat tai muovimatto lätkitty paikalleen levyrakenteisiin suoraan.

 

 

 

Teollisia puu- ja tiilirakenteisia tyyppitaloja oli monella talotehtaalla jo 70-luvulla. Lehtimainontaa asiasta löytyy runsaammin kuitenkin vasta vuosikymmenen lopusta. Käytettävissä oli Avotakan ja Makasiinin vuosikertoja, vanhoja Rakennusviesti/Meidän talo -lehtiä olisi ollut myös mukava tutkia. Ehkä niitä joskus löytyy.

 1976

1977

Herrala-talojen kodinmalleja vuodelta 1978.

Suosittu käkikellotalo oli Peukalopotti, ja se onkin palannut Herraloitten mallistoon päivitettynä versiona nimellä Peukalopotti Retro,

katso sen kuva täältä.

 

Asuntomessuja on järjestetty vuodesta 1970 lähtien, ja tapahtuma on ollut aina aikansa pientaloasumisen näyteikkuna.

Lahdessa messut järjestettiin jo silloin 70-luvulla, ja lähdenkin tässä joku aurinkoinen päivä kiertämään aluetta messuopas kourassa. Miltä siellä näyttää nyt ? Tulos näkyy sitten täällä blogissa.



Aikapommeja

Kunnassa on tulevina vuosina paljon koulujen purkutöitä ja uudisrakentamista. Rahaa tarvitaan n. 35 miljoonaa euroa.

 

V. 1977 rakennettu ylä-asteen I-rakennus on

ollut käyttämättömänä viime kesästä.

Home- ja kosteusvaurioita.

Purkutuomio, uusi rakennus tilalle v. 2015-2017.

 

 

 

Talvesta alkaen rakennus on ollut hallitsemattoman vandalismin kohteena.

Purkutyöt pääsevät alkamaan onneksi kesäkuussa, ja alue aidataan.

 

Syksyllä rikotut ikkunat ja ovet paikattiin pian,
 mutta se ei estänyt vierailijoita etsimästä uusia sisäänmenoreittejä rakennukseen.

Sisällä on sotkettu ja rikottu paikkoja. Yövytty.

Poltettua tavaraa on heitetty ikkunasta pihalle.

***

Ylä-asteen II-rakennus v. 1983, home- ja kosteusvaurioita,

purkutuomio tuli tänä keväänä. Uusi rakennus tilalle.

On käytössä kuitenkin siihen asti kun ykkösrakennus valmistuu 2017.

(Mikäli siellä vaan pystytään toimimaan ?)

 

***

Vanha, jo kansalaiskouluna käytetty rakennus on 60-luvulta. Lukion toimipiste.

Home- ja kosteusvaurioita, purkupäätös annettiin julkisuuteen viime viikolla.

 Koulussa opiskelevat nyt viimeiset oppilaat, sillä koko lukion toiminta lakkaa.

 Lopetuspäätös oli tehty jo aiemmin.

 Mutta rakennus oli tarkoitus säilyttää viereisten koulujen tarpeisiin.

Tilalle siis uusi rakennus.

***

Mutta jotain uuttakin onneksi jo. 

Alakoulun (ala-aste) ensimmäinen rakennus on ollut jo tovin valmiina,

 ja tämä seuraava kompleksi valmistuu syksyksi.

 Paikalla oli aiemmin -kuinkas muutenkaan- purettu homekoulu.