Briljant

Tänä vuonna olen löytänyt sellaisia laseja joita minulla ei ole ollut vielä koskaan, ja joita olen kyllä vuosikausia toivonut löytäväni. Kyseessä Tapio Wirkkalan Briljant.

Ensin tärppäsi Pelastusarmeijan kirppikseltä neljä cocktaillasia, yhteensä 3 euroa. Siellä ei siis todellakaan tiedetty mitkä lasit kyseessä. Kassalla myyjä ihasteli vaan että onpa nätit.

Sitten sama tietämättömyys jatkui viereisellä hyväntekeväisyyskirppiksellä pari kuukautta myöhemmin. Yhdeksän kuohuviinilasia maksoi kappaleelta 50 senttiä eli koko satsi 4.50 euroa.

Briljant oli tuotannossa Iittalan lasitehtaalla 1959-62, ja se oli suunniteltu ravintolalasistoksi. Sen on sanottu olleen Iittalan viimeinen yritys pitää kiinni ravintolalasimarkkinoista. Kirkkaan lasin lisäksi valmistettiin joitakin malleja lilana ja lysterimaalattuna. Olen nähnyt myytävän myös kultareunaisia laseja.
Jalkaosa on puristelasia ja maljaosa puhallettua lasia. Vaikeus valmistuksessa on ollut juuri tuo jalkaosan liittäminen oikean lämpöiseen maljaan.
Briljant poistettiin Iittalan tuotannosta 1962, mutta sen valmistus jatkui Riihimäen lasitehtaassa vuoteen 1971.

Jostain syystä tämä lasisarja on aika arvostettu ja hinnat sen mukaisia. En tiedä oikein miksi, laseja on tehty paljon ja niitä on myynnissä paljon kun katsoo antiikkiliikkeitä ja nettikirpputoreja. Mutta toki lasi on kaunis ja hyvin erilaisen erikoinen.

Kumelaa tietoisuuteen

Minusta on hienoa, että nyt on alettu kirjoittelemaan juttuja myös Kumelan lasitehtaasta ja nostamaan heidän lasiesineitään esille. Aivan liian pienelle huomiolle on jäänyt Kumela, toivottavasti ihmiset nyt kiinnostuvat enemmän huomaamaan myös tämän lopetetun kotimaisen lasitehtaan.

Tehtaan pääsuunnittelija ja ainoa vakituinen muotoilija Sirkku Kumela-Lehtonen on ollut tuntematon tähti, jonka tarinoita lukisi enemmänkin.
Hänestä on tehty juttu Suomalaisen lasin vuosikirjaan 2016, ja nyt viimeisimpänä Antiikki ja Design-lehteen nro 2/2019.

Kumelan esineiden keräilijöistä Pasi ja Virpi Rytkösestä on ollut artikkeli myös ainakin Antiikki ja taide-lehdessä viime vuoden lopulla, sekä heistä löytyy myös nettijuttu Kumelaan hullaantuneet. Virpi jakaa ihania lasikuvia myös instagramissa nimellä virpimariar, laittakaa ehdottomasti tuo tili seurantaan.

No minä myöskin yritän etsiä Kumelaa kirpputoreilta, niiden hyvä puoli on se että ovat yleensä edullisia, koska tunnistaminen vaikeaa. Ei ole luetteloita tai katalogeja mistä voisi etsiä. Pentti Sarpanevan neliömaljakot ja Lapikas snapsilasit tunnetaan, mutta varsinkin 50-60-luvuilta löytyy harvinaisempia hienoja maljakoita, kynttilänjalkoja, juomalaseja ja kannuja.
Kumelan mallikuvastoihin ei juurikaan merkitty tuotteiden suunnittelijoiden nimiä, joten tänä päivänä on vaikea jäljittää monia tehtaan tuotteita ja suunnittelijoita. Pääsuunnittelijana Sirkun nimiin menee kuitenkin hyvin moni esine.

 60-luvun linjakkaita siroja maljakoita, korkein lila on opaalilasia. Suunnittelija tuntematon. (Mutta oletettavasti Sirkku.)

Kumelalla ei ollut tapana nimetä esineitä, mutta myyntimiehet saattoivat keksiä omia nimiä tuotteille. 

13-osainen Sirkku lasisto vuodelta 1960 on kuitenkin nimetty suunnittelijansa Sirkku Kumelan mukaan. Lasistoon hiottiin pyöreämuotoinen ornamenttihionta, joka oli Sirkun mielestä jo vanhanaikainen. Tehtaan johto oli kuitenkin toista mieltä.

Turkoosi opaalilasi oli aika harvinaista Kumelassa, mutta näitä eri kokoisia juomalaseja löytyy välillä tipoittain kirpputoreilta. Suunnittelija tuntematon, mutta luultavasti myöskin Sirkun.

 Lasien alla näkyy aukeama tuosta Antiikki ja design-lehden jutusta.

Sirkun viimeisimpiä töitä 70-luvulla on tämä Boston lasivati. Kumela myytiin Humppilan lasitehtaalle vuonna 1976, jonka jälkeen Sirkku ei enää halunnut jatkaa siellä suunnittelua. 

Oiva Toikkaa

Tänään 26.4 avautuu Suomen lasimuseossa edesmenneen Tamara Aladinin muistonäyttely.

Toinenkin lasimuotoilija tullee saamaan pian oman muistonäyttelynsä, kun tällä viikolla saimme kuulla Oiva Toikan poismenosta.

Rupesin miettimään, että onkohan meillä oikeastaan mitään Toikkaa, mutta osa hänen tuotannostaan on niin arkipäiväistä, ettei niitä tule ajatelleeksi muina kuin astioina. Kuten Kastehelmi, käytössä päivittäin, ja tuntuu että se on ollut olemassa aina.

Meiltä löytyy lisäksi tällaista Oivaa:
Krouvi oluttuoppi
Fauna
Flora
Pioni
Saana
Vilja maljakko

Fauna kaadin on lasinkeräyksestä. Siinä on näille ohuesta lasista tehdyille kaatimille tyypillinen vika, eli kahvan juuresta lasi on lähtenyt säröilemään, tässä oikein reippaasti, ei oikein uskalla kahvasta edes kantaa. Mitään nestettä kannuun ei voi laittaa, eikä kestäisikään kaatamista, ja olenkin pitänyt kannua koristeena ja sipuliastiana.

Puristelasisarja Saana, joka on aika tuntematon, harva tietää Toikan suunnittelemaksi. Juomalasi, jälkiruokakulho ja lautanen, tuotannossa 1970-75.

Tässä on minun uusin Toikka muutaman viikon takaa. Osuinpa jälleen hyvään aikaan apajille, pariskunta purki juuri kirppistavaroitaan ja heillä oli näitä violetteja Flora kulhoja. Kaupat tehtiin heti, sillä maksoivat vain 1.50 euroa kappale.
Näistä ollaan nyt syöty jäätelöä harva se päivä, Oivan muistolle.

Oiva Toikka suunnitteli Floran alun perin vuonna 1966 puristelasisarjaksi, mutta kaikki puristelasipuolen kapasiteetti tarvittiin hittituotteen, Kastehelmi sarjan tuotantoon. Niinpä Flora kiinnipuhallettiin, kova ja raskas ympärivuorokautinen homma, tuotantomäärät olivat suuria kun ulkomaanvientikin oli mm. Saksaan hyvää. Puhuttiin sellaisista määristä, että kahdessa tunnissa ehti puhaltaa 200 lasia.
Mutta onhan tuo lasi aivan unelman kevyttä ja ohutta, minulla on aina jotenkin hienostunut olo käytettäessä Floraa.

Floraahan on nyt ollut uustuotannossa aina silloin tällöin, ja syksyllä tulee jälleen, tällä kertaa pomeranssin värisenä. Floran kuvio on hyvin ajaton ja moderni, se ei ole vuosikymmenten saatossa vanhentunut ollenkaan.

Meillä oli kotona salin kaapissa värittömiä Flora jälkiruokakulhoja, ei niitä käytetty kuin jouluna, jos silloinkaan. Meillä lapsilla oli tapana leikkiä salissa ja katoimme sieltä löytyvistä astioista (lisäksi mm. Arabian Fasaania) leikkikattaukset ja herkuttelimme leikkiruokaa. Tämä on viimeisin näköhavainto näistä Florista, olen jälkeenpäin kysellyt mihin kulhot ovat hävinneet, äiti ei muistanut edes niiden olemassaolosta. No ehkäpä ne jostain vielä löytyvät. Isoon maalaistaloon saa kummasti häviämään todella paljon tavaraa.

Oiva Toikan tuotannosta löytyy hyvä verkkonäyttely, sieltä voi tarkistella omien esineidensä tuotantovuosia ja värejä.

Oikein mukavaa ja lämpöistä viikonloppua!

Tietolähteenä tekstissä käytetty Suomalaisen lasin vuosikirjaa 2016

Värillinen Tsaikkalasi

FIDA kirpputorilla oli myynnissä harvemmin vastaan tulevia sinisiä Iittalan Tsaikkalaseja. Niissä ei ollut pidikkeitä mukana.
Tätä lasiahan on valmistettu ihan yleislasina ensin, ilman pidikettä, ja aluksi vain sinisenä ja lilana. Vuodesta 1963 lasia alettiin valmistaa myös kirkkaasta lasista, ja sama lasi pidikkeellisenä tulee rinnalle vuonna 1965.
1971 värit poistuvat, ja jää vain kirkas. Lasi saa nimen Tsaikka vasta v. 1970.
Joten siniset ja lilat ovat vanhaa tuotantoa, ennen vuotta 1971.

(Tiedot kirjasta: Juodaan kunnes Iittala näkyy.)

Kultainen ja punainen pidike ovat 90-luvun juttuja, samoin kuin aluslautanen joka lasiin yhdistettiin.

Laseja oli myynnissä neljä kappaletta, ja luulenpa että oli jääneet tunnistamatta, koska maksoivat vain 2.20 euroa kappaleelta, ja olivat ihan siellä tavallisten halpojen lasien hyllyssä.
Pidikkeet olen löytänyt metallijätteestä.

Paras lasi ja emali 2018

Monenlaista lasiakin tuli ostettua, ja jokunen emali, valitsin nyt nämä seuraavat parhaimmiksi ostoksiksi:

Pari vuotta sitten sain joululahjaksi kaksi Iittalan Ultima Thule olutlasia, ja niiden hintahan on aika suolainen, uutena että meinaa olla myös käytettynä. Lisäkappaleet olisivat olleet kuitenkin tervetulleita.
Joten piti kirpparilla oikein hieraista silmiään kun myyjä nosteli sellaiset (2kpl) pöydälle 1.20 euron kappalehintaan! Taas oli tuuria matkassa että osuin kohdalle, lasit olisivat varmasti lähteneet seuraavan asiakkaan mukaan.
Lasit ovat meillä kovasti käytössä, muillekin juomille kuin oluelle.
Ostopaikka Cetori Lahti.

Paras emali on Arabian Finel Kirsikka kattila.
Tämä löytyi keväällä Lahdessa Siivouspäivästä, eli kirppistapahtumasta jossa voi laittaa myyntipisteen pystyyn lähes mihin vaan.
Menin kerran jo kattilan ohitse, välillä kun tulee sellainen olo ettei viitsi kaikesta hintoja kysellä, kun olettaa että se on kuitenkin niin kallis. Näin ajattelin tästä.
Takaisin tullessa kattila olikin vielä paikallaan ja menin sittenkin kysymään hintaa. Katsoin toki kattilan kunnon ensin, ja se vaikutti oikein hyvälle.
Hintapyyntö oli 8 euroa ja tuonkin olisin voinut maksaa, mutta tingin kyllä aina tällaisissa livetilanteissa ns. "löysät pois." Tarjosin rohkeasti 5 euroa ja myyjä sanoi sen enempiä empimättä että "Okei, tehdään sillä kaupat." Olin vähän yllättynyt, yleensä kun se on se euro maksimissaan kaksi mitä saa tingittyä. Tämä oli siis todella hyvä löytö, varsinkin kun sain nyt ensimmäisen Kirsikan emalikokoelmaani.

Oikein mukavaa talvista viikkoa, lumityöt kutsuu täällä etelässä!

Mystinen Stella Polaris

Lasipullo, joka on kuin Nanny Stillin Riihimäen lasin Stella Polaris, mutta ei kuitenkaan ihan. Mitoissa ja muodossa heittoa.

Pelastetaan vanhat esineet -ryhmässä pullosta keskustellaan aika ajoin kun joku siitä kysymyksiä esittää.

Pullosta tiedetään faktana se, että siinä on myyty kylpysuolaa/vaahtokylpyainetta (bath foam), kauluksessa on ollut etiketti. (Kuvan voi katsoa täältä.)

Pohjassa on R kirjain numerolla, muotin numero, tätä käytettiin Riihimäen lasin pakkauslasissa.

Pullosta on ryhmässä tehty tällaisia havaintoja:

-kyllä Riihimäen lasi valmisti tuotteita myös vientiin
-Englannissa myyty kylpysuolaa
-pullon muotit on myyty ulkomaille
-ulkomainen versio
-näitä on tehty jollekin tilauksesta
-ei kai Nanny pakkauslasia suunnitellut
-eikö nämä ole Italiassa tehtyjä
-kopio
-olen ostanut pullon Riihimäen tehtaan myymälästä 80-luvun alussa
-kyllä se Riihimäkeä on
-äitini on saanut sen suoraan Riihimäen lasitehtaalta lämpimäisenä, se on ainakin kotimainen
-kelpuutan muiden Stella Polariksien joukkoon
-en maksaisi tuosta oikean Stella Polariksen hintaa kuitenkaan
-korkillinen on Stella Polaris siinä kuin muutkin
-vannan reunalla meillä oli tämä kylpysuolapullo

Lopputuloksena on päädytty siihen, että pullo on Riihimäen lasia.
(Huom. Mitään painettua kirjallista faktaa ei kuitenkaan kukaan ole asiasta nähnyt.)

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.

Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.

Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.

En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.

Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.

Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!

Iittala Puro

Vaikka paljon lasia tunnen, niin vielä tulee vastaan toisinaan ihan tuntemattomia, ennennäkemättömiä juttuja. Ja siinähän se onkin tämän jutun suola, kun ei tiedä minkä aarteen eteensä saa, näin huutokauppakeisaria lainatakseni.
No tässä jalallisessa massiivisessa maljassa oli paitsi Iittala tarran jämät, myös hintalapussa tuotteen nimi, joten googlettelu oli helppoa. Tämä on siis iso ja painava, korkeus 23cm. Boolimaljaksi, tarjoilumaljaksi...

Malja on Tapio Wirkkalan Puro, tuotannossa 1977-80. Mitään muuta tuotetta Puro-sarjasta en ole löytänyt, että on sitten varmaan ainoa.

Tämä on nyt meillä pöydän kunkku ja tykkään valtavasti. Hinta oli alun perin ollut 30 euroa, mutta oli alennettu puoleen hintaan. Kannattava alennus, tuote meni kaupaksi.

Kynttilöitä ja jalkoja

Kerroin aiemmin, että vainuan mustien metallijalkojen perään, ja joitakin siroja yksilöitä on löytynyt, joista kotiutettu nämä kaksi.
Kynttilät ostan myös kirpputoreilta jos vain ovat kotimaisia, jolloin palamistulokseen voi kutakuinkin luottaa. Tosin kynttilöitä poltan hyvin vähän.

Mutta ohimennen on löytynyt myös muita kynttilänjalkoja, lasisia.

Värittömät ovat Iittalan Timo Sarpanevan Fiestat 80-luvulta, näitä olenkin etsinyt jonkun aikaa. Valmistettu kolmea kokoa, nämä keskikokoa.

Sininen on Kumelan lasitehtaan, suunnitellut Marjut Kumela. Olisi ollut myynnissä tälle pari, mutta siinä oli reunassa pieni risku, niin en tässä kohtaa sitä halunnut ostaa.

Pikkurahalla, sininen euron ja Fiestat 2eur/kpl. (SPR Kontti repii taas varmaankin pelihousut kun arvotavaraa mennyt halvalla maailmalle. Olen IG:hen laittanut näitä ostoja joitakin, ja ovat ihmetelleet halpoja hintoja.)

Jäyhät pukkisedät, ei työt paina kun kädet taskussa. Hahmokynttilöitä ei taida enää kotimaiset kynttilätehtaat tehdä. Olivat suosittuja vielä 60-70-luvuilla, mutta käyttökynttilöiden halpatuonti pani lopullisen pisteen hauskoille kynttilähahmoille.
Halpatuontihahmoista meillä taitaa olla kaikilla kokemusta, palaminen ei hääppöistä, sopivat paremmin vain koristeeksi.
Mutta nämä pukit uskaltaa polttaa, sillä ne ovat kotimaisen Juhavan kynttilätehtaan tuotoksia.

Riihimäen lasin Carmen onkin ostettu jo aiemmin, laitoin siihen huippuun malliksi Juhavan antiikkipallon.

Antiikkipalloja olen löytänyt kirppareilta, mutta nyt on kuulunut mukavia uutisia Juhavalta.
He ovat alkaneet valmistaa kynttilää uudelleen, aitoa alkuperäistä Timo Sarpanevan suunnittelemaa antiikkipallokynttilää. Sarpaneva on suunnitellut ne Festivo-kynttiläjalkansa kanssa yhteensopivaksi, olihan tuo kynttilänjalka silloin todella suosittu.
Kynttilöitä voi ostaa Sacrum verkkokaupasta tai kivijalkakaupasta Helsingistä. Juhavan kynttilät ovat 100-prosenttista steariinia eivätkä savuta tai nokea. (Puttipajan vastaava pallokynttilä on tehty parafiinista.)

"Arki haihtuu, kun valo Juhavaksi vaihtuu"

Kuvaaja: Lauri Pietarinen 70-luku Helsingin kaupunginmuseo

www.finna.fi

Wirkkala löytöjä

 No nyt on löytynyt monta samaa sokerikko-kermakkoa pikkurahalla.

Kyseessä on Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat kattausesineet, tuotannossa 1956-1974.

Lilaa myytiin vain väärän parin kanssa.

Kyllähän tuosta näkee mittasuhteista jo ettei kuulu samaan,

ja "sokerikossa" lasi on paksumpaa puristettua.

Väritön että ruskea olivat 2 euroa pari, lila kolme euroa.

Ehkä joskus löydän lilalle oikean parin.

Pikkaisen oli taas halpaa

Erkkitapio Siiroisen Riihimäen lasille suunnittelema Kasperi -sarjan grogi- ja olutlasi 30cl. Piripintaan menee kuitenkin peräti 40cl kun mittasin.
Tuotannossa 1971-72.

 Pohjassa on myös "flower power" kukkanen.

Ja niin, lasit olivat kyllä oikeastaan lähes ilmaiset. 20cent/kpl, neljä lasia. Näitä onkin aikoinaan myyty juuri neljän lasin pakkauksessa.

Minulla on Kasperia myös pienempänä juomalasi kokoisena (20cl) myös se neljä. Niistä maksoin 2eur/kpl, joka oli jo sekin aika edullinen hinta.

Nyt vaan tarrat irti ja pesuun ja seuraavaa saunaolutta odottelemaan! Upeat lasit!

Tässä vielä Kasperin koko sarja:

Kotiliesi 1971

Kontin alekuponki

SPR:n Kontti kierrätystavaratalon uutiskirje yllätti positiivisesti.
En yleensä tilaile mitään ylimääräistä roskaa sähköpostiin, mutta nyt tilasin kun kerran lykkäsivät siitä kassalla mainoksen kouraan.
Siitä tuli alekuponki kiitokseksi, -50% valitsemastasi tuotteesta. Ja ilmeisesti näitä rahanarvoisia etuja on tulossa myöhemminkin. Odotellaanpas.

Ainakin täällä Lahden Kontissa on harvoin yleisiä alennuksia. Ja jos on niin sitten vain joku tietty tuoteryhmä, vaatteet, astiat tai huonekalut esimerkiksi. Ei mitään Fidan tyylisiä Mylläkkäpäiviä.

Menin alekupongin kanssa katselemaan löytyisiköhän mitään. Vitriinitavaroissa oli muutama kiinnostava,  mm. Tamara Aladinin punainen Kielo-maljakko. Mutta maljakoita minulla on niin paljon, että oikeastaan valinta oli sitten lopulta helppo.

Nanny Stillin suunnittelema Grapponia -sarjan koristepullo. Tuotannossa 1968-75.
Ja hintaa pullolle jäi 20 euroa.

Mielenkiintoisia laseja

Njaa, laseja on kaapeissa kyllä, mutta olivat taas niin edullisia, että suorastaan vaativat hyppäämään ostoskoriini. Ja kaikkia laseja aina käytän mitä ostan.

Korkea lasi on Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Tzarina. Tuotannossa 1964-1972.

Pienet lasit ovat Iittalaa, Timo Sarpanevan Helminauha, tuotannossa 1964-1973. 

Tzarinat 1,50eur/kpl
Helminauhat 1,00eur/kpl

Tzarinoista onkin jännä juoda, korkeus 17cm! Kaatumisvaara!

(Kuvattu vielä hintalaput pohjassa ja ennen pesua. Kaikki lasit uudenveroisia.)

Lisää lasipelastuksia

Iittalan Mitro olutlasit 35cl

Suunnittelija Tapio Wirkkala

Kirkas kiinnipuhallettu lasi

Tuotannossa 1977-78

Yksi lasi jalasta rikki, joten se roskiin. Hinnan voi laskea kolmelle lasille, ei paha sekään, paitsi että olivat vielä puoleen hintaan!

Netistä löytyi Mitro laseista myynti-ilmoituksessa tällainen juttu: "...Todella harvinaiset...Mitro on tosi vaikea löytää, tuntematon suurimmalle osalle kauppiaitakin. Oli niin lyhyen aikaa tuotannossa."

Tämä harjaantunut kirppissilmä kyllä tunnisti 😊

Humppilan Ulpukka

Ulpukka vati

70-luku oli Humppilan lasitehtaan loistoaikaa, ja uusia esinemalleja suunnitteli mm. Tapio Wirkkalan veli, Tauno Wirkkala. Kuuluisaa Wirkkalan sukunimeä haluttiin hyödyntää Humppilassakin.

V. 1972 hän suunnitteli luonnosta ideoidun Kalevala sarjan, johon kuuluivat seuraavat esineet:
Revontuli malja
Ulpukka vati
Tokka vati
Aurinko vati
Mesiurut maljakko
Prisma maljakko

Revontuli malja oli sarjan suosituin. Revontulta, Tokkaa sekä Mesiurkuja valmistettiin jopa vuoteen 1987 asti.
Kirpputoreilla hyvin yleisiä myyntiartikkeleita, hintataso edullisesta hintavaan. Värilliset (ei ruskeat) liikkuvat parhaiten.

Tupakointiin liittyvää lasistoa

Tuhkakuppi kuului vielä muutama vuosikymmen sitten joka kodin, työpaikan, hotellin, ravintolan ja julkisen tilan (esim. pankit) vakioesineistöön.
Lasitehtaissa niitä saivat suunniteltavikseen myös tunnetut muotoilijat.

Nyt kun tupakointi on lähes loppunut ja tupakit oheistarvikkeineen pantu piiloon, myös tuhkakuppien aika on mennyt.
Esineinä ne ovat kuitenkin kauniita ja nostalgisia, ja voi aivan hyvin käyttää vaikka tarjoiluastiana tai kynttilän alusena.

Pentti Sarpanevan Kumelan lasitehtaalle suunnittelemaa tuhka-astiaa myytiin kirpputorilla maljakkona.
Tuhka-astian maljakosta erottaa kuitenkin mm. siitä että sisällä on kohouma savukkeen sammuttamista varten.
Tämä maksoi 4eur.

Saara Hopean Nuutajärvelle 1959 suunniteltu "Stadion".  Onkohan tässä jo suunniteltaessa mietitty stadionia, vai nimetty jälkikäteen kun yhdennäköisyys huomattu?
Hyvät kaupat, sillä tuhkis oli myynnissä livekirpparilla ja pääsin keskustelemaan myyjän kanssa. Tiesi mitä oli myymässä, ja hintapyyntö siltikin vain 2eur!

Kaj Franckin "Cigaro" on ollut tuotannossa pitkään, 1968-85. Muita värejä vihreä, ruskea ja vaaleansininen. Hyvin yleinen tuhkakuppi.
SPR Kontista 2.50eur.

Vuoden 2016 tärpit

Olipas vaikeaa valita parhaimpia kirppisostoksia, kun oikeastaan kaikki ostokset on "parhaita." Tähän olisi voinut heittämällä laittaa vielä ainakin kymmenen tavaraa.
Mutta niitä tulee esille sitten tässä matkan varrella taas.

Näissä miellyttää hinta, kunto, ulkonäkö ja nostalgia-arvo.

Finel muki, 

Gunvor Olin-Grönqvistin Elisa koristeella.

10eur

Italialainen BITOSSI maljakko "Rimini Blue", noin 60-luku

design Aldo Londi

6eur

IRA Denmark peltipurkki,

koriste Ethel von Horn

4eur

Iittala kynttilänjalka,

suunnittelija Erkki Vesanto.

Tuotannossa 1965-70.

1eur

Kauppahuone Lipsasen 1kg kahvipurkki Luxus Mocca 3eur

Fazerin peltirasia Ranskalaisia pastilleja 1eur

Kaikki löytyneet itsepalvelukirpputorien myyntipöydiltä.

Pieniä pallokynttilöitä kaupasta

Nyt on ollut jo jonkin aikaa (vuosi-pari?) saatavilla pieniä 35mm pallokynttilöitä, lähempänä samaa kokoa joita ennen käytettiin Festivoissa ja pienissä kynttilänjaloissa esim. Kehrä.
Jotkut tykkää että Festivossa on isot pallot huipussa, minä taas paremmin näin.

Kynttilät ovat merkkiä Polar ja pakkauksessa on kuusi kynttilää. Värivalikoima vaihtelee kaupan ja sesongin mukaan. Nyt on juuri tullut kupari ja hopea, enteilevät lähestyvää joulua.
Palamisesta en osaa sanoa kun pidän vielä vain koristeena.

Myynnissä ainakin S-ryhmän kaupoissa ja Kärkkäinen.