Joulun lähestyessä...

Näin kun alamme lähestyä talven suurinta juhlaa, otan jälleen iltalukemiseksi jouluisen nostalgiakirjan, Elina Teerijoen Hopeapeilin joulun. 

Tätä kirjaa en lue tai selaile koskaan muulloin kuin jouluna. Kirjan myötä pääsen lapsuuden jouluisiin tunnelmiin johon liittyvät koristeet, ruuat, tunnelmat ja tuoksut, sekä jännitys mahanpohjassa aattoiltaisin. Elinalla on joitakin niin samoja joulutapoja ja muistikuvia omista jouluistaan kuin minulla, aivan kuten varmasti monella 70-luvun lapsella. Tämä on oikea hyvän mielen kirja. 

Toinen joulukirja yöpöydälläni tulee olemaan Joulupuu on rakennettu, joulukuusesta, joulukoristeista ja niiden historiasta kertova teos.

Ja mitähän vanhoja joulukoristeita tänä vuonna kirpputoreilta löytyykään, toivottavasti jotain! Vielä en ole löytänyt mitään...

Uusi kirja Tampellan pellavaliinoista

Jos olet kiinnostunut Tampellan vanhoista pellavaliinoista ja niiden tuotannosta ja suunnittelijoista, tämä kirja on juuri Sinulle.

Itse kerään enimmäkseen uudempia liinoja, 60-70-luvun tuotantoa, mutta nyt kiinnostuin vanhemmistakin. Ihan toisella silmällä täytyykin katsella kirpputoreilla, sieltä voi löytyä aarteita kun ne nyt tunnistaa. 

Kirjassa on luettelo Tampellan damasteista jossa parasta on mielestäni damastilaadun merkintä. En aiemmin esim. tiennyt mitkä Dora Jungin pöytäliinoista ovat olleet kalleinta ja hienointa pellavalaatua.

Tässä on pelkästään viime viikon pellavalöydöt, että kyllä näitä kirpuilla on, ja yleensä hintakin vain muutaman euron.

Mukavaa viikkoa !

Joululiinojen mylläystä

Tein ratsian joululiinalaatikkoon ja erottelin joukosta pois kaikki ei-niin-mieluisat. Sain niistä pienen nyssäkän, joka lähti kiertoon Kontti tavarataloon.
Olen aiemminkin sanonut, että meillä ei Suomessa ole ollut sellaista rikkautta joululiinojen suunnittelussa kuten esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa. On ollut vain muutamia suunnittelijoita, muutamia kuoseja ja usein suunnittelijatkin ovat jääneet anonyymeiksi. Todella laihaa on ollut, vuosikymmeniä pirtin pöydälle laitettiin se valkopohjainen metritavarana myyty oletettavasti Porin puuvillan kaitaliina jossa oli erilaisia jouluisia aiheita. Ja laitetaanhan se vieläkin, monille se on nostalginen joulumuisto mummolasta tai kotoa.
Onneksi kirpputoreilta löytää aika hyvin ruotsalaisia liinoja, ja koska useat ovat suunnittelijan puumerkillä varustettuja, ne eivät jää edes tuntemattomiksi. Iloitaan siis niistä!

50-60-luvun ruotsalaisista joululiinoista on tehty tietokirja Tryckt till Jul, jossa kerrotaan tuosta hienosta joululiinaperinteestä.
Kirja löytyy Suomessa vain joistakin kirjastoista, mutta kaukolainalla sen saa omaan lähikirjastoon lainattavaksi. Minulle kirja näytti tulleen Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. Kirjassa on kerrottu lähemmäs sadasta suunnittelijasta, osasta isosti ja osasta lyhyemmin. Mukana tietysti paljon kuvia joululiinoista. Mielenkiintoista tutkittavaa!

Tässä on minun kokoelmastani muutama ruotsalainen joululiina:

Tänä vuonna löydetty punainen tonttu ja lahjareki -liina on May Bühlerin. 

Vihreä Ingrid Jensenin, liinassa ei suunnittelijan puumerkkiä, mutta jostain blogista tms. löysin tiedon suunnittelijasta. Viime vuodet olen pitänyt tätä veikeää liinaa joulukuusen "alusmattona."

Tämä on myös tänä vuonna löydetty, liinassa on erilaisia aiheita aina tuollaisen neliön verran. Yläkuvan liinakasassa näkyykin vähän toista kuviota, jossa lasten piirileikkiä kuusen ympärillä.

Haaleasti signeerattu Brit B, josta pääsin tekijän jäljille,

hän on Brit Bredström (1919-1973).

Kirjassa kerrotaan Britin olleen tuottelias suunnittelija, vaikka isän mielestä nuorten naisten kuului työskennellä konttorissa, mennä naimisiin ja saada lapsia. Vahva nainen piti päänsä ja teki sitä mitä halusi, eikä mennyt koskaan naimisiin.

100 lasissa

Viime vuonna Suomen lasimuseossa oli näyttely 100 lasissa, jossa tuotiin esille Suomen muotoilua ja historiaa sadalla lasiesineellä vuosilta 1917-2017. Tarinoita ja muistoja lasiesineistä kerättiin myös tavallisilta suomalaisilta.

Kävin katsomassa tuon näyttelyn, ja olikin mielenkiintoisia tarinoita ja esineitä. Kaikkien lukemiseen olisi mennyt tuntitolkulla aikaa kun muuallakin museossa on niin paljon nähtävää, joten on todella hyvä, että tarinat on nyt koottu kirjaan.

Kirja on myös nimeltään 100 lasissa, josta tuossa kansikuva.

Jo näyttelyssä yksi tarina jäi vahvasti mieleen, ja kerron sen nyt tässäkin hieman lyhennettynä, muiston on kertonut Saara Vatilo:

"Kävin koulua Nuutajärvellä 1984, olin silloin ala-asteen 1. luokalla. Meillä alakoulun lapsilla oli yhteinen huvi. Koulupäivän päätyttyä menimme vanhaan hyttiin katsomaan lasinpuhallusta.

Lähes jokaisen lapsen vanhemmat työskentelivät Nuutajärvellä lasinpuhalluksen parissa. Omat vanhempani eivät olleet hytissä, mutta me kaikki tunsimme silti toisemme, olimmehan kyläläisiä.

Suomisen Unto, lasinpuhaltajamestari, tykkäsi aina vilkuttaa minulle. Tästä syystä nojailin taas hytin metalliseen kaiteeseen ja katselin Unton puhaltamista.

Unto puhalsi Oivan lintuja, Riekkoja. Hetken kuluttua Unto otti apupöydältä pienen lasilinnun ja antoi sen käsiini. Olin aivan häkeltynyt. En osannut sanoa mitään. Juoksin kotiin lintu kämmeniini kätkettynä. Vasta kotona huomasin linnun erikoisuuden, Riekon pää katsoi toiseen suuntaan kuin niiden Riekkojen, joita lasikaupassa myytiin.

Tämä pieni Riekko on ollut aarteeni yli 30 vuotta."

Saara Vatilo, Jakkula

Voi sanoa, että nyt on kyseessä todella uniikki Oiva Toikan lintu! (Kirjassa on linnusta kuva.)

Aloin miettimään myös omia lasiesineitäni, olisiko niissä mitään tarinaa taustalla. Ehkä joissakin, palaan tähän vielä.

Uusi kirja Finel emalista

Kävin tänään "isolla kirkolla" kirjastossa, ja siellähän oli uutuuskirjoissa tällainen emalikirja josta olen ollut aivan autuaan tietämätön.

Kirjan kirjoittaja Liisa Laukka on muuttanut aikoinaan Ruotsiin, ja eläkkeelle jäätyään perustanut verkkokaupan www.jolisas.se, joka on keskittynyt 1900-luvun suomalaiseen lasiin ja posliiniin.

Kiinnostus värikkäisiin emali-esineisiin poiki laajan tutkimuksen, jonka satoa saamme nyt lukea hänen kirjassaan. Hän on saanut käyttönsä Designmuseon arkistoja, joista selvisi mm. monet emalikoristeet ja niiden suunnittelijat jotka ovat aiemmin olleet monen arvailun kohteena.

Silmäilin kirjan nopeasti, ja vaikuttaa hitusen laajemmalta tietopaketilta kuin samaan asiaan vihkiytynyt Helena Leppäsen Iloista emalia-kirja.
Varsinkin tässä Liisan kirjassa mielenkiintoinen osuus on tuo koristekirjasto, jossa on sellaisia koristeita joita en ole koskaan nähnytkään emalikipposten kyljissä. Kirja on myöskin hakuteosmaisempi, kun taas Iloista emalia-kirjassa on pitkä osuus Finelin historiaa.

Kaksikielisenä kirja on otettu varmasti innolla vastaan myös ruotsalaisten retroharrastajien piirissä.

Askosta kuuluu

Hip hei, kesän kujeilut alkaa olla ohitse ja kivoja löytöjä kesän kirppiksiltä plakkarissa. Olin itsekin kolme kertaa peräkonttikirppiksillä myymässä, joten tilaa on tehty syksyn ja talven uusille löydöille.

Mutta ensin haluan esitellä kirjan jota odotan todella innolla.

Lahden kaupunginmuseo julkaisee syyskuussa uutuusteoksen Askon huonekalutehtaan tuotteista.

Asko-huonekaluja Lahdesta on laaja kuvateos, joka perustuu museon Asko-kokoelman valokuva- ja arkistoaineistoon. Kyseessä on perusteellinen katsaus suomalaisen kodinsisustuksen historiaan.
Kirja on paitsi kertomus lahtelaisesta yrityksestä, myös hakuteos omien perintöhuonekalujensa taustoista kiinnostuneille. Teoksen ovat kirjoittaneet museon kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen ja tutkija Päivi Vickholm.

Teoksessa on 400 sivua ja noin 900 kuvaa. Vau!
Onhan näitä kirjoja yleisesti suomalaisesta huonekaluteollisuudesta, mutta tästä mielenkiintoisen tekee hakuteosmaisuus, huonekalujen nimeäminen ja ajanjaksottaminen.

Välähdyksiä kirjan kuvituksesta katsottavissa täällä.

Laittakaahan teos kirjastojenne hankintalistoille, kirjaa voi ostaa Lahden museokaupasta tilaamallakin. Ilmestymispäivä 1.9.
Muoks* Hinta 59eur.

Terveiset Nuutajärveltä

Nuutajärven lasituotanto on jäänyt paljolti Iittalan jalkoihin, enkä ainakaan minä tunne sitä kovin hyvin, kenen tekemää ja mitä.
No Toikan tekemiset tunnistaa (Kastehelmi, Flora, Fauna, Pioni) sekä joitakin Heikki Orvolan lasistoja, tunnetuimpia ehkä kuviollinen Miranda (1970).
Mutta luulenpa että Orvolaa menee paljon kirppareilla ohitse sekä itseltä että hinnoittelijoilta, mies kun on suunnitellut kuitenkin toistakymmentä lasisarjaa, maljakoita, tuhkakuppeja, koriste-esineitä jne.

Orvolan työskentely Järvenpään Emalin muotoilijana tuotti myös muutamat kivat emalit, pidän erityisesti Vesipannusta (1978), jonka toivoisin löytäväni punaisena (tai keltaisena) kaapin päällystä koristamaan.



Kuva: laatutavara.com

Ja se joka kodin tuikkukippo, Kivituikku (1987) on Heikki Orvolan suunnittelema!


Nämä Heikin kukkaset tunnistin jo entuudestaan, ostopaikkana taas kerran yllättäjä: Kontti.

 Silja lasit maksoivat 80cent/kpl, ovat grogilaseja tai coctaillaseja. Isohkoja aika pullukoita pitää kädessä, vetoisuus 30cl. Mitään ns. juomalasia tässä sarjassa ei ole.

 Muuta sarjan lasistoa,

 mainos on vuodelta 1977.

 Tuotannossa Silja oli 1976-78.

Lisää Heikin aikaansaannoksista kirjassa Craft Design Heikki Orvola.

 Kirjassa mm. kaikki lasistot kuvineen ja tuotantovuosineen vuoteen 1999 asti.

Paras

Keräilijän aarteet -kirjasarjan kirjoista minulle hyödyllisin on ollut lasimaljakoita esittelevä kirja. Selaan sitä usein iltalukemisena ja maljakko-oppi on mennyt hyvin päähän.

 Oikein hyvä opus.

Kirjasta oli hyötyä myös seuraavan maljakon tunnistamisessa:

Tämä pieni hohtomaalattu Vuokko maljakko (11,5cm) on Iittalan tuotantoa niinkin kaukaa kuin vuodelta 1959. Kirjassa kerrotaan maljakosta hyvää faktaa:

"Iittalan lasitehdas teki vuosittain lajitelmina myytäviä maljakoita, joita ostivat mm. maaseudun pienet osuuskaupat. Lajitelmiin kuului 12 erilaista maljakkoa ja ne myytiin ilman muotoilijan nimeä. Maljakkoja varten oli kehitetty erityinen kuumakatkaisuna tehtävä helmireuna." 

Kirppishinta 2,50eur.

Muoks* Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2017 löytyy tieto että maljakko on Erkki Vesannon suunnittelema, tuotannossa 1959-62.

Kankaita en enää mitenkään aktiivisesti keräile, mutta tuo pöydällä oleva on suht tuore ostos ja erityisen kaunis.

 Kangas on E. Heleniuksen Ratas, kaksi pitkää verhoa maksoi yht. 7eur.

Ja oottekos nähnyt tään...uusi kirja emaleista on ilmestynyt/ilmestymässä. 

 Laitoin heti kirjastoon varauksen.

Olen saanut muuten omat emalit järjestykseen keittiöön,

 ja tuli heti paljon kodikkaampi olo täällä uudessa kodissa!

Ai niin, olen päättänyt luopua lasten retrolakanoista ja mahdollisesti äp vilteistä ja makuupusseista (osasta). Lasten vuodevaatesetin tai useamman voisin myydä pakettina jolloin ostaja saisi määrittää hinnan huutonetissä. Postin hinnatkin kun ovat mitä ovat (maksikirje poistunut), niin pakettina olisi edullisin ostaa. Mutta ilmoittelen kun paketti(t) tulee myyntiin.

Vielä kerran säkenöivää eleganssia

 Nanson Revontuli-vaatteet ovat jo kaupoista myyty loppuun, mutta vielä pääsee asian tiimoilla fiilistelemään Tampereen Vapriikissa Revontuli - Säkenöivää eleganssia Pohjolasta -näyttelyssä.
Esillä on nelisenkymmentä Revontuli-asua, muotikuvia, esitteitä ja mallipiirroksia. Ehtii käymään vaikka vasta ensi kesänä, näyttely on avoinna elokuun puoliväliin 2015.

 Aiheesta on ilmestynyt myös kirja (näyttelyjulkaisu), jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu Revontulen tarina. Pääpaino kirjassa onkin runsaassa kuvituksessa ja kuoseista että vaatteista kerrotaan hyvin. Tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi.
Kirjan hinta n. 20eur, myynnissä myös kirjakaupoissa ja netin kautta, esim. Adlibris.

Revontuli plyyshimekko "Lumikukka" Me Naiset 1969
(Paitapuseromekko lakkanailonia Team Oy)

Mitä tykkäsitte tästä Revontulien uudelleen nostosta ? Floppi vai toppi ?

Minusta vaatteet olivat kauniita ja olisin voinut käyttää vaikka mitä, mutta se hinta !
Lopulta raaskin ostaa vain yhden (ja senkin 70% alella), Noitarumpu kuosisen oloasumekon. Siitä tuli kuitenkin floppi pesussa, kankaassa oli viimeistelyvirhe ja värit levisivät niin että valkoisista osista tuli harmaita. Toki sain hyvän korvauksen tuotteesta, mutta en uutta tilalle, koska olivat jo loppu : (

Mutta lisää vain näitä vanhoja kuoseja tuotantoon, 70-luvultakin löytyy monta mehevää kuosia aamutakkeihin ja yöpaitoihin.


Linkit:  Yle uutiset Tampere (sisältää videon näyttelystä)
             Blogi Sikses kiva paikka (kuvia näyttelystä)

Lastenvaunut kautta aikojen

Miten jollain tuleekin mieleen kirjoittaa kirja lastenvaunujen historiasta ?
Mutta näin on käynyt.
Kirjoittaja on  kolmen lapsen äiti, kansatieteilijä Hanna Forssell, Suomen kansallismuseon museolehtori.

"Lastenvaunut rullaavat kertoo lastenhoidon ja elämäntyylin muutoksesta 1800-luvulta nykyaikaan, Silver Crossista Bugaboohon – unohtamatta Brion, Jovin ja Emmaljungan suosittuja vaunuja. Lastenvaunut olivat keksintö, joka vapautti naiset – ja myöhemmin myös isät – liikkumaan lastensa kanssa kodin ulkopuolella.
Vaunujen malli ja verhoilukuosit paljastavat sisällä nukkuvasta asukkaastaan usein sukupuolen ja vanhempien elämäntyylin, mutta ehkä enemmänkin: ovatko vaunut uusinta muotia, isoäidiltä perityt vai sporttinen kulkupeli? Autojen lailla lastenvaunut ovat aina olleet oman aikakautensa kuvajaisia. Niiden tekninen kehitys, muotoilu ja värit seuraavat tiukasti ajan ihanteita ja trendejä."

Kirja on todella hyvä aputeos retrovaunuista kiinnostuneille ja niistä tietoa etsiville, kirjassa on esim. tuoteluettelokuvia vanhoista Jovin vaunuista.
Muutenkin nostalgisia kuvia on paljon, hyvässä historiateoksessa niitä pitääkin olla.

Pongasin kirjasta myös samanlaiset vaunut kuin meillä/minulla oli, niitä on ollut myynnissä jo ainakin vuoden 1966 kieppeillä.
Harmi kun vaunuista on aikoinaan otettu vain muutama (huono)valokuva.
(Nythän vaunut ovat mätänemistilassa. Siitä, ja muista retrovaunuista blogissa on kirjoitettu aiemmin täällä.)

Ensimmäistä kesää elellään lokoisasti

HUOMIO HUOMIO HUOMIO Pääkaupunkiseutu !

Keskiviikkona 23.4.2014 klo 16.30–17.30 SKS:n juhlasalissa Hallituskatu 1, Helsinki.

Kansatieteilijä Hanna Forssell kertoo lastenhoidon ja elämäntyylin muutoksesta 1800-luvulta nykyaikaan: ovatko vaunut uusinta muotia, isoäidiltä perityt vai sporttinen kulkupeli?

Esitelmäpäivän kirja Lastenvaunut rullaavat on ostettavissa 25 %:n alennuksella SKS:n kirjamyymälästä, Mariankatu 7, klo 11–18.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan, vapaa pääsy !

ANTTILA tavaraluettelo 1966

 Uusi haastaa vanhan.

 60-luvun vaunumallit olivat matalia ja muodot pyöreitä.

70-luvulla vaunukori oli neliskulmainen

ja keikkui korkealla sirojen pyörien päällä.

Kumpaako työntelisit mieluummin ?

Nyt sytytämme kynttilän...

Näin joulun alla on kaivettu kaikki ylimääräiset kynttiläkipposet ja -aluset kirpputoreille myytäväksi. Ja kyllähän niitä onkin myynnissä.
Montako erilaista kynttilänjalkaa ihminen tarvitsee ?

Minä en tarvitse montaakaan, kun ei polttele kynttilöitä sisällä. Mutta tykkään kuitenkin nostella niitä pöydälle koristeeksi. Ja kotimaista, ehdottomasti.

 Wirkkala Ultima Thule kynttilänjalat + pakkaus 6eur.

Kuvan mukaan näissäkin poltettaisiin pieniä pallokynttilöitä.

Kiinnostaisi tietää tuotantoaika ? Designlasin hintakirjassa kerrotaan vain "valm. 80-luvulla."

 

 

 

 

 Valto Kokko Poppa (Iittala 1982-1991).

Hyvin osuva nimi, koska meidän murteella poppa tarkoittaa tulta, kuumaa, polttavaa.

2eur.

 

 

 

 Valto Kokko Snow Crystal (Iittala 1986-1989).

2eur.

 

(Valto Kokon puoliso Gittan Kokko,

muotoilija hänkin,

 pitää Helsingissä Lasikammari -myymälää.)

 

 

 

 Kerttu Nurminen Ulpukka (Nuutajärvi 1981-1986).

30cent.

 

 

 

Vähänpä on löytynyt vanhoja kuusenkoristeita, nämäkin sekalaisessa pallopussissa uusien joukossa.

Palloissa on koristesyvennys, heijastin. Takaa ovat läpinäkyviä, värillistä muovia. Kotimaisia Weisteen vanhoja reflektoripalloja.  

***

 

Jos suomalaisen joulukuusen ja kuusenkoristeiden historia kiinnostaa, lainaapa kirjastosta kirja Joulupuu on rakennettu (2009).

 

 

"Teos on oiva antiikin harrastajien ja keräilijöiden käsikirja; se esittelee kattavasti vanhojen lasi- ja ostokoristeiden koko kirjon ja suomalaisen koristevalmistaja Weisteen tuotannon. Kirja toimii myös oman kuusen koristelun inspiraation lähteenä ja palvelee joulun perinteistä kiinnostunutta lukijaa.

 

Kirjan runsas kuvitus sisältää vanhoja joulukoristemainoksia, kotialbumeiden joulukuvia ja havainnekuvia. Myös keräilyharrastuksesta on artikkeli, ja lopussa on joulusanasto.

 

Joulupuu on rakennettu -kirja kertoo joulukuusen koko tarinan: missä olivat ensimmäiset kuuset, mistä se sai kynttilänsä, koristeensa ja mikä tekee kuusesta suomalaisen. MiIloin kuusi sai sähköt, millainen oli sota-ajan korsun joulukuusi tai miten muoti vaikutti koristeluun."

 

Aikamatka hotelli Viruun

Neuvosto-eestin 1970-luvun historia muuttuu eläväksi Taru Mäkelän dokumentissa:

Viru - tarinoita hotellista.

Dokumentti pyöri kevättalvella elokuvateattereissa ja nyt se nähdään jo televisiossa. (Saatavana myös DVD:nä.)

Maanantai 18.11 klo 21.30 TV

"Viru –tarinoita hotellista on moneen suuntaan aukeava dokumenttielokuva rakennuksesta, josta on muodostunut instituutio.
 Viru-hotelli on suomalaisten 1970-luvun alussa rakentama rakennus, jossa kolmen eri kansakunnan todellisuudet kohtasivat. Suomalaiset rakentajat olivat ensimmäisiä länsimaisia ihmisiä, jotka oleskelivat suljetussa Neuvosto-Virossa.
 Keskelle Tallinnaa noussut valkoinen jättiläistalo oli Intouristin vahvassa valvonnassa valmistunut hotelli, josta kuitenkin muodostui eräänlainen Troijan hevonen keskelle kommunistista komentotaloutta.
Elokuvassa lukuisat eri ihmiset kertovat suhteestaan taloon.

  Virolaisille itselleen Viru-hotelli edusti länttä, työpaikka siellä oli haluttu: Työn lisäksi rakennus tarjosi mahdollisuuden päästä kiinni etuisuuksiin, joita yhteiskunta ei muutoin tarjonnut.

 Dokumentti kertoo Viru-hotellin rakentamisesta, sen merkityksestä virolaisten porttina länteen, ja hotellin monimuotoisen historian haastattelujen ja vanhan filmimateriaalin kautta."

Tämä on hyvä ohjelma !


                            Etelä-Suomen sanomissa julkaistu juttu, kuva: facebook/viru-tarinoita hotellista

Hotellin kalusteet toimitti Lahden alueelta (Nastola) Lahden Lepokalusto ja rakennustöissä oli mukana paikallinen rakennusporukka. Paljon työmiehiä lähti Tallinnaan Itä-Suomen työttömyysalueilta.

Mielenkiintoinen hotelliaihe on poikinut jo aiemmin kirjan Aikamatka hotelli Viruun (2007), blogisti suosittelee myös sitä !

Kirjan esittelyn voi lukea täältä.








HUOM ! Olen lisännyt blogiteksteihin hakusanoja ja lisäksi joitakin yksittäisiä juttuja nostanut esille.
Tämä siksi että asiaa on niin paljon.
Blogin vanhatkin tekstit elävät, eli lisäilen niihin uutta, jos jotain tulee ilmi, myös kuvia lisäilen. Mm. häämuotiin hääpukukuvia.

Lahden kirpputoreista kysellään usein, nyt keräilen nekin nippuun, ja löytyvät omalla hakusanallaan.

Blogistin (lapsuus)kuvatkin löytyvät nyt haulla, sekä Lahti -aiheet. Ja paljon muuta, selailkaa, hakusanat siis tuolla sivupalkissa ->

Muista lotto !

Kuten tiedossa on, nyt ollaan kajoamassa lottoarvonnan esittämiseen Ylen kanavalla. Kun se siirtyy jollekin toiselle kanavalle, arvontakonsepti muuttuu toisennäköiseksi, sillä nykymuotoista lottoarvontaa ei saa näyttää myöskään kaupallisilla televisiokanavilla.
Hyvästi siis vanha Lotto !

Ensimmäistä lottokierrosta alettiin Suomessa myymään 11.12.1970 ja arvonta näytettiin televisiossa 3.1.1971 miljoonan silmäparin jännittäessä mukana.
Sattui vielä niin hyvin, että juuri tällä ekalla kierroksella tuli yksi täysosuma myyjätär Sanni Mieloselle Ylivieskaan.
Joten kansahan ihastui peliin heti ja otti sen omakseen. Siinähän oikeasti voittaa !

Loton lauantaiarvonnasta tuli nopeasti illan rytmittävä symboli, saunassa ja vessassa piti ehtiä käymään ennen sitä, tv:n ääni kovalle, ympärillä piti olla hiirenhiljaa. Kynä ja paperi asemissa. Ja sitten tarkastettiin, ja todetttin ettei taaskaan mitään !
Meillä mummu ja ukki olivat henkeen ja vereen lottoihmisiä, viikottaiset pelisummat eivät olleet heillä mitään pieniä, kun taas vanhempani eivät lotonneet ollenkaan.

 Lottokampanjan keulahahmoksi valittiin LOTTOTYTTÖ, Hilkka Kotamäki.

Kuva: veikkaus/keskisuomalainen.fi

Lottotyttö nähtiin vaaleana blondina, joten Hilkan omat tummat hiukset peitettiin muhkealla peruukilla. Asu oli pin up -tyyppinen: tunika ja mikroshortsit, mustat pitkät nyöritetyt nahkasaappaat ja iso lottovyö. Mikroshortsit lisättiin asuun alun jälkeen, kun huomattiin, että pelkässä minimittaisessa tunikassa oli hankala kumartua ihmisten puoleen säädyllisesti.

Ensimmäisen lottotytön pesti kesti viisi vuotta ja seuraajaksi valittiin uusi, vaan kuka muistaa nimeltä tai näöltä, niin tuntemattomaksi hän jäi Hilkan jälkeen.


Lisää loton historiasta ja lottotytöstä
voi lukea uudesta kirjasta
LOTTO-Lottokansaksi lottotytön matkassa, Outi Niemelä 2013.
Kirjassa hyviä vanhoja kuvia Veikkauksen arkistosta !




Hilkka Kotamäki Markku Veijalaisen haastattelussa v. 2011 Studio 55 -ohjelmassa. (Video)

Ja jos haluat katsoa miltä näyttää oheistuote LOTTONUKKE, se löytyy täältä, keräilijän sivuilta, rullaa alaspäin.
Olisipa ihana kirppislöytö tuo nukke !
Muoks* Elokuussa 2013 löytyi kirpparilta Lottonukke, alkuperäiset kamppeet yllä, hieman vain pölyinen. Hinta kuitenkin aivan liikaa, 60eur.
Kympin viisitoista olisin voinut maksaa...

Lottotyttö vilvoittavissa vesissä, mainos Hymy -lehdessä 6/1971.
 

Erilaista korukiven käyttöä

Riipus on Sarpanevan Kelo -sarjasta (1970), jossa nelikulmainen korukivi on jätetty hiomattomaksi ja rouhean luonnolliseksi. Kivenä on taiteilijan suosima ametisti.

Korun olen saanut pikkutyttönä jo, vuonna -74 tai -75 lahjaksi, siskoni sai myös silloin samanlaisen.

Akaatti -sarjassa korukivi on taas hiottu tasaiseksi "lammeksi" korun keskellä. Nimensä mukaisesti kivenä akaatti. Turun Hopean mainoskuva 1975.
Kaunis kevyen oloinen koru juuri tämä malli, vaikka muuten akaatti ei ole mikään erityinen suosikkini.

Kuva: laatutavara.com

Punos -sarjassa suuri kivi on pyöröhiottu, ympärillä kuin langasta punottu kehys. Kalevalakorumainen. Kivi on jaspista.
Punos oli Sarpanevan viimeisimpiä korusuunnittelutöitä.

Aivan älyttömän laajaa oli tämän korutaiteilijan työsarka, näiden jo täällä tähän mennessä esitellyiden lisäksi kymmeniä muita sarjoja.

Vielä muutaman korun haluan näyttää, ja sitten voikin jäädä odottelemaan syksyllä ilmestyvää kirjaa Sarpanevasta.
Luulen ettei pelkkä kirjastosta lainaaminen riitä tämän kirjan kohdalla, vaan se on ostettava ihka omaksi.

Kirjan kirjoittaja Hanna Uusitalo ja kuvaaja Noomi Ljungdell ovat tehneet myös artikkelin Sarpanevan koruista Glorian Antiikkiin nro 8/2011.

Koristelijana Esteri Tomula

Uutta Keräilijän aarteissa !

"Esteri Tomulan koristelemien esineiden arvo ja haluttavuus ovat viime vuosina kasvaneet huimasti. Niitä himoitsevat sekä retrohenkiset kodinsisustajat ja kirppareilla vaeltelijat että aktiiviset keräilijät.

Kirja keskittyy Arabian tehtaassa vuosina 1947-1984 syntyneisiin töihin. Pääpaino on koristeiden tunnistamista auttavissa esinekuvissa, joita täydentävät koristeen nimet, tekniikat ja valmistusvuodet. Luvassa on nostalgisia ja riemullisia kohtaamisia lapsuudesta tuttujen astioiden kanssa."

Tämä on niin lainattava !

Tomulan Tattia (3litran kulho) Anttilan säästöluettelossa 1976.

Kalle antaa hyvän alennuksen,

vaikkakin kulho on talouslaatua.

Nykyrahassa 8eur.

(Netistä löytyy laskureita rahanarvon laskemiseksi,

esim. Rahamuseon sivuilta.)

Avantgardea

Paula Häiväoja (1929-2011) vei uuden modernin korutaiteen vieläkin pidemmälle, hänen korunsa olivat suorastaan ultramoderneja.
Lempimateriaali hopeasta syntyi peilimäisiä valoataittavia pintoja, spiraalimaisia muotoja, liikkuvia osia. Omaperäistä ja erikoista. Rannerenkaat kiipesivät pitkin rannetta ja riipuksen paikka saattoi olla selkäpuolella.

Paula Häiväoja oli valmistunut muotitaiteilijaksi, mutta innostui myös korusuunnittelusta.
Hän toimi Kaunis Korun suunnittelijana ja sen jälkeen ensimmäisenä naispääsuunnittelijana Kalevala Korussa.  Itsenäisenä yrittäjänä omassa Studio Paulassa v. 1967-1970.
Työ vapaana korutaiteilijana jatkui vielä vuosikymmenet.

Häiväoja suunnitteli myös neulevaatteita, teatteripukuja, lavastuksia ja näyttelyitä ja toimi opettajana. Näilläkin nurkilla v. 1972-75 Lahden muotoiluinstituutissa vaatesuunnittelun yliopettajana.

Netistä ei löydy kuvia niistä upeimmista Paulan koruista, (googleta), se kertoo siitä että ovat vaikeasti saatavia, vapaanakin olevat liikkuvat "piilossa" arvohuutokaupoissa. Koruja ei myöskään ole tehty suuria sarjoja, ja varsinkin nuo Studio Paulan korut olivat uniikkeja.

 Kuva: Kalevala Koru

 

Muutoksen pyörteissä (1967) on Paulan suunnittelema Kalevala Korun sormus, jota valmistettiin uudelleen v. 2009 juhlistamaan Paula Häiväojan 80-vuotissyntymäpäivää. Sormuksia tehtiin 80kpl ja osto-oikeus koruun arvottiin halukkaiksi ilmoittautuneiden kesken. Hintana 290eur.

 

Erikoinen ostomahdollisuus,

oletko kenties onnellinen keräilyharvinaisuuden omistaja ?

 

 

 

 

 

 Muoti Sorja 1967, korut Studio Paula.

 

 

Paulan elämästä ja työstä on tehty kirja "Kuin ihmisen siivet -Paula Häiväojan taide". Pelkkien korukuvien takia ainakin selailemisen arvoinen teos.

 

******* 

 Kaunis Koru perustettiin 1956 ja suunnittelijoina alkutaipaleella ovat Paulan lisäksi olleet mm. Jan Salakari, Mirjam Salminen ja Pekka Piekäinen.

Nykyään Kaunis Koru on sulautunut Kalevala Koruun.

 

Hopeinen rannerengas on kuulunut aikaisemmin äidilleni, se on Kaunis Korun, alihankintana tehnyt käsityönä kultaseppä H. Kaksonen, vuosileima G7 = 1960.  Vaan ken on suunnittelija, enpä tiedä. Löytyisikö lukijoilta tietoa?

 

 

Luovan ajattelun menestystarina

Logon suunnitteli graafikko Martti Mykkänen

EasyBeasy haalari on syntynyt kotiäiti Marja Mykkäsen ideoimana, kun hän halusi omille lapsilleen kestävän, kevyen ja mukavan haalarin.
Saatuaan prototyypin valmiiksi Mykkänen tarjosi pukua Stockmannin sisäänostajalle, joka kiinnostui, ja tilasikin pukua heti ison satsin.
Haalarista tuli kaupallinen menestys kahdeksikymmeneksi vuodeksi (1970-1991.)
Sitä myytiin hyvin myös muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.


EasyBeasy oli käännettävä talvihaalari, toinen puoli oli musta, "pihapuoli". Sen puolen polvet ja takapuoli oli vahvistettu rekka-auton suojapeitekankaalla. Tämä kesti kovaakin kulutusta erittäin hyvin.
"Pyhäpuoli" oli punainen, sininen, keltainen, valkoinen tai vihreä.
Vettähylkivä haalari oli hyvin pelkistetty, ei ollut turhia koristeita, ainoastaan selässä avotasku.

Haalari oli suhteellisen kallis, mutta puku kiersikin sitten käyttökelpoisena monet sisarukset ja vielä sukulaislapset päälle.
"Iisibiin" perään tunnutaan yhä haikailevan, joku oli vauvapalstalla valmis maksamaan hyvästä haalarista 200eur ja huutonetissäkin toisinaan olleet ovat menneet kaupaksi.

Muita EasyBeasy vaatteita olivat mm. lasten kaksiosaiset ulkoilupuvut, ohuet tuulikuorihaalarit, froteiset sisävaatteet ja aikuisten ulkovaatteet.

Haalarista ei netissä ole juurikaan muita kuvia kuin liittyen Helsingin kaupunginmuseon  Made in Helsinki  -näyttelyyn. Siellä pääsee livenä näkemään tuulihaalarin ja talvihaalarin, ovat tosin lasivitriinissä vähän hassusti nostettuna seinälle.

Vanhoissa lehdissä olen kuvia kyllä nähnyt, haalari- ja ulkovaatevertailuissa ainakin (pärjäsi hyvin !), mutta en ole ottanut talteen.

Mutta palkitussa näyttelyjulkaisussa
Made in Hki on kuvia haalareista lasten yllä,
saatu ihmisten kotialbumeista,
kannattaa katsoa tuo kirja. (Kirjastosta,
tai myynnissä Museokaupassa.)

Kirjassa myös lisää EasyBeasystä,
mm. käyttäjien kommentteja ja muistelmia.