Rillataan rillataan

Minun lapsuuden kesiin kuului grillaus, koko perhe isovanhemmat mukaan lukien kokoonnuttiin punaisen grillin äärelle kesäiltoina tai sunnuntai iltapäivisin.

Hiilloksella tirisi useimmiten makkarat, en muista että juurikaan mitään "hienompaa" evästä sillä olisi laitettu.

Ja sitten kun grillaus oli loppu ja aikuiset menneet sisälle, me lapset aloimme grillaamaan omia herkkujamme loppuhiilloksella. Eli kasvien lehtiä, kukkia, puupalasia, käpyjä ym. luonnosta löytyvää. Tuli hyvät hiiltyneet leikkiherkut.

Kodin kuvalehti 1973

Meillä oli tämä Arabian kupugrilli joka tuli markkinoille kesäksi 1973, pallogrillin esiäiti.

Grillin ideoitsija ja suunnittelun alkuunpanija oli emalitehtaan yli-insinööri ja tuotantopäällikkö Gustaf Gahmberg. Lopputulos lienee kuitenkin tiimityön tulos. Tarkkasilmäiset huomaavat, että grillin kannen kahvana on Seppo Mallatin suunnittelemien Finella kattiloiden kahva.

Mutta tuossa mainoksessa tulee hyvin esille grillin erinomaisuus verrattuna sen ajan tyypillisiin avogrilleihin.

Grilliä valmistettiin pitkään, vielä 90-luvulla, värit vain vaihtuivat muodin mukaan: sävyruskea, sävyvihreä, musta.

Grillihetkiämme on myös valokuvattu, tämän löysin tätini albumista, kännykameralla siitä näpsäisty joten kuva on vähän huono.
Mira koirakin tarkkana herkkuja kärkkymässä, ja minä tuossa enkelihiuksisena, isä ja äiti. Vuosi on ehkä -74, kevätkesää mennään kun omenapuut kukassa.
Mutta aina ei grillaus ollut näin auvoista, välillä oli ongelmia syttymisen ja hiilloksen saamisen kanssa. Mutta eikös se niin menekin, että sitten kun vasta on paras hiillos, niin makkarat on jo paistettu?

Grilli kuumaksi

Wärtsilän emalitehtaan johtaja alkoi suunnitella

innokkaana grillaajana omaa grilliä ja

suunniteltu tuotos todettiin niin hyväksi että se otettiin sarjatuotantoon.

Oli vuosi 1973.

Ideana grillissä oli ylösalaisin oleva kattilaa muistuttava kansi. Koska kansi on päällä grillattaessa,

ei tuuli tai sade haittaa
hiillosta ja lämpö pysyy tasaisena.

Meille (sekä monelle tutulle) tämä hehkuvan punainen grilli ostettiin pian myyntiin tulon jälkeen ja se palvelikin uskollisesti 90-luvulle saakka, jolloin pohja ruostui puhki.

Aina ei niitä hiiliäkään muistettu kaupasta ostaa, mutta ei hätää, männyn alta löytyi kuivia käppänäkäpyjä sytykkeeksi. Enpä enää niin tekisi kun karsinogeeniset aineet on päivän sana.

70-luvulla grillattava ruoka oli etupäässä lihaa ja makkaraa, muotiruokana olivat erilaiset lihavartaat. Saattoipa grillissä tiristä maksaa ja munuaisiakin.

Kasviksia ja hedelmiä ei vielä suuremmissa määrin grillissä valmistettu.

Ja nyt pääsi mieskin sinne "kyökin puolelle", grillaaminen oli miesten juttu.

Lucifer- grillejä Anttilan kuvastossa 1974, tuttuja myös nämä.

Alimmaista mainostettiin helposti mukaan kuljetettavaksi

handy- grilliksi, kuljetusasennossa matkalaukkumallinen.

Kummassakin grillissä suosittu varrastikku.