Miltä näyttää sulkahirssin siemen?

Kiintoisan kysymyksen esitti Intopii Talikko ja taikasauva -blogista. Koska keväällä ei siemeniä ehdi kylvökiimassa (hmm) tutkia, niin oli lähdettävä suoraan lähteelle asiaa selvittämään.

Sulkahirssin (Pennisetum setaceum) tähkä näyttää lähietäisyydeltä tältä.

Kun tähkää avaa, niin siitä erottuu tupsusia, joiden tyvestä voisi siemeniä kehittyä. Kuvassa nuo oletetut  siemenet ovat noita vihreitä puikuloita.

Kun tupsun irrottaa ja siitä kuorii hörhelöt pois, niin jäljelle jää vihreä puikula ja sille valkoinen jatko-osa (kädessä oikealla ylimpänä).

Noh, onneksi kätköistä löytyi vielä siemenpussi ja sen pohjalta pipanoita. Kypsä sulkahirssin siemen näyttää siis tältä:

Kyllähän tuosta voisi vetää johtopäätöksen, että tuoreen tähkän vihreät puikulat ovat juurikin niitä siemeniä, tosin raakoja vielä. Epäilen, ettei tähkä ehdi ainakaan tänä syksynä enää kypsyttää siemeniä ulkona, mutta en tiedä, kypsyisivätkö ne emokasvistaan irrotettuna sisätiloissakaan.

Täytynee mennä vielä ensi vuonnakin näillä pari vuotta vanhoilla siemenillä tai heretä ostamaan ihan uudet, eihän nuo nyt niin paljoa kustanna. Ikävämpää se on keväällä jännittää, että itääköhän vanha siemen enää.

Olen kerännyt siemeniä tänä vuonna muun muassa mökinihmekukista (Mirabilis jalapa, itävät hyvin), orvokeista (itävät tosiaankin hyvin), helmililjasta (ei mitään järkeä kasvattaa siemenestä, mutta kun niitä oli kevätkukkineissa kasveissa tarjolla, niin en raaskinut heittää pois), korianterista (itäminen epävarmaa tuoreistakin siemenistä), unikosta (ei mikään erikoislaji, enkä tiedä, kasvatanko enää, mutta kun niitä oli siinä tyrkyllä) sekä jostain, jota en tiedä. Mahdollisesti ne ovat toisen unikkolajin siemeniä.

Tunnistatko sinä nämä pallerot, voisivatko olla unikkoa? Silkkiunikkoa?

Sulkahirssi havahtuu, tarhuri väistyy

Parempi myöhään, totesi sulkahirssi, ja alkoi availla tähkiään. Kylvin sulkahirssin (Pennisetum setaceum) siemenet muistaakseni huhti-toukokuun vaihteessa (*selaa tässä kohtaa blogiaan toiveikkaasti, yrittää löytää päivämäärämerkinnän aiheesta, mutta huomaa, ettei ole kirjannut tätäkään asiaa ylös, vaikka aloitti bloginpidon nimenomaan päiväkirjamaisuutta ajatellen*).

Kylvöaika oli ilmeisen myöhään tähkätuotannon kannalta, mutta onneksi pakkaset eivät ole vielä saapuneet metropoliin.

Viime vuonna sulkahirssi oli pitkällä kasvussa huhtikuun puolivälissä, joten kylvö kannattanee suorittaa maalis-huhtikuun vaihteessa. Toisaalta kasvi oli voimissaan vielä lokakuun lopulla, joten myöhäisherännäisyyskään ei haittaa.

Eli summa summarum: tårta på tårta, niin & näin.

Syyskimikki on intoutunut availemaan kukkiaan, vaikka auringosta ei ole muistoakaan. Ilmeisesti kostean lämpimähkö sää on sille riittävä.

Pikkukukkien tuoksu on tosiaan kuin turkkilaisessa buduaarissa, erittäin tummasävyinen, makea ja voimakas.

Kasvin lehdetkin ovat hienot, edellisessä postauksessa en valaissut asiaa kuvalla, mutta nyt sen teen.

Puutarhassa tapahtuu vielä jotain pientä tarhuria ilahduttavaa, mutta kyllä nyt tuntuu siltä, että pihan saavat vallata ne, jotka siitä saavat enemmän irti. Heille suotakoon esimerkiksi vahvistava luumu- ja omena-anti.

Minä poistun suosiolla sisätiloihin. Olkoot kotilokin tuossa, söpöt sarvethan sillä on.

Takassa on loimu ja varpaissa karvatohvelit. Ihan pian tuntuu siltä, että on kaivettava esiin puutarhaluettavaa.

Eka siemenluettelo 2012 luettu

Voi miten paljon ilahdutti perjantainen posti! Laatikossa odotti Thompson & Morganin siemenluettelo vuosimallia 2012. Juuri kasvukauden loppumista surreelle kataloogi oli jopa suurempi ilo nyt kuin tammikuussa, jolloin niitä osaa jo odottaakin.

 

Ajattelin jättää luettelon tuohon koristelautasen tilalle, enemmän siitä saa kiksejä kuin siitä lautasesta, hah. Tarvitsen kataloogia kuitenkin selailuun, joten lautanen pääsi takaisin paikalleen pönöttämään.

Löysin alustavalla kahlauksella vaikka mitä: purppurapalkoisia herneitä, pinkkihörselöisiä unikoita, amppelikrassia, liukuvärjättyjä kosmoskukkia, rentokasvuisia neilikoita, hulmuavaa heinää, sähäkänsinistä salviaa, uniikkeja unikoita... Ainoa ongelma tässä on, että esikasvatustilaa on käytettävissä rajallisesti, ja että tuo on vasta eka siemenluettelo :/ Mutta ihanaahan näitä on selailla, siitä huolimatta.

Hassulta tosin tuntuu, että tässä miettii seuraavaa kasvukautta jo ihan yksityiskohtatasolla, vaikka jouluakaan en ole vielä hetkeäkään miettinyt. Se kuitenkin tulee vääjäämättä ensin. 

Pihalla on vielä rippeitä edellisestä kasvukaudesta. Pakkasyöt eivä ole kohdalle osuneet, koska esimerkiksi risiinit ovat vielä varsin hyvässä kunnossa.

 

Hauskaa näissä saman lajikkeen yksilöissä on se, että toisen runko ja oksat ovat punaiset, ja toisen vihreät. Tuo vihreä on tavallisempi väri, arvelen.

Myös daaliat jaksavat vielä sinnitellä vesisateista huolimatta.

 

Saa nähdä, jaksaako tuo pieni nuppu vielä avautua. Toivotaan!

Toinen ruukullinen sulkahirssiä (Pennisetum setaceum) on vielä elossa, toisen ruukun olen jo tyhjentänyt. Hyvin näyttää heinä vielä jaksavan, sade on vaan hiukan latistanut kukintoja.

Tavoitteena on kokeilla näiden talvehditusta, josko kellariin vielä jonnekin mahtuisi.

Koristemaisseista (Zea mays 'Quardicolor') yksi ehti kypsyttää komean maissintähkän. Jätin sen ulos testatakseni, josko jollekin maistuisivat tummat maissinjyvät. Ja ovathan ne maistuneet.

 

Luulen, että linnut ovat tähkän puhtaaksi kalunneet, ainakin talitiaisia on nähty pyrähtelevän ruukun ympärillä.

Pihalla ei muutoin tapahdu juuri mitään. Koivuissa on suurin osa lehdistä vielä tiukasti kiinni, joten haravointiurakkaakin saa odotella vielä hetken.

 

Viime vuonna haravointia harjoitettiin 11. marraskuuta.  Kymmenen säkillistä sitä tavaraa näköjään silloin tuli, tuskinpa tänä vuonnakaan juuri vähemmällä päästään. Ei näyttänyt puissa kesällä olevan kaljuja kohtia... 

Kaksi päivää myöhemmin eli 13.11. satoi sitten viime vuonna lunta. Siihen olisi tänään tasan kolme viikkoa aikaa. Jäks.

Sulkahirssi hienona

Puutarhanhoito on täynnä ihmeitä, niin kuin lankamaisen sulkahirssin (Pennisetum setaceum) kehittyminen vantteraksi heinätuppaaksi.

Hän on mielestäni varsin viehko kasvi, ja nuo kukinnot (onkohan oikea termi?) ovat pehmoisia kuin kissankäpälät. 

Taidan kokeilla tämän ruukullisen talvehdittamista kellarissa, yrittänyttä ei tunnetusti laiteta. 

Kosmoskukka on täydessä kukintavauhdissa, se taitaa ollakin parhaimmillaan näin loppukesästä.

Aivan mahtavaa on puutarhanhoidossa se, kun löytää taas yhden lempparikasvin. Kosmoskukka on varmasti monelle siemenistä kukkia kasvattavalle ihan niitä ensimmäisiä tuttavuuksia, mutta mulle tämä oli ihan eka kerta. Mutta ei taatusti viimeinen.

Ruukku taitaa olla parhaimmillaan ylävinkkelistä katsottuna: aina kun ikkunasta kurkkaa, tulee hyvälle mielelle :)

Monet kauniit kasvit tuottavat myös apetta ja murua rinnan alle, niin kuin tämä ruusupapu, jonka kylvin ulos varsin myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä.

Mutta katso, siitä huolimatta hän ehti tuottaa yhden kauniin papupalon, josta sitten hartaudella valmistan perheelle aterian ;)

Nähkää tähkää

Juu, kyllä on mainiota tämä suomen kieli, heh. Ja mainiota on tämä täyteytensä saavuttanut kesäaika, pienistä ja vähän suuremmistakin siemenistä on kasvanut kaikennäköistä ihmettä. Kuten tämä koristemaissi, joka on osoittanut toimivansa ruukkukasvina vallan hyvin.

 

Tuossa 36 cm halkaisijaltaan olevassa saviruukussa on yksi taimi, joka on tehnyt useamman haaran. Koristemaissin (Zea mays 'Quadricolor') juurella on kirsikanpunaista pensaskrassia ja verbenaa. 

Mutta siihen tähkäasiaan. Tässä on yksi pieni auennut tähkä, jossa näkyvät siemenet hyvin.

 

Nuo kun kypsyvät, niin ei kun öljytilkan kanssa kattilaan ja elokuvaa katsomaan... tosin kypsät jyvät ilmeisesti vielä kuivataan, ennen kuin niistä voidaan alkaa paukkumaissia valmistamaan. No, en ajatellut omavaraisuutta pop cornin suhteen, enkä taida näistä ottaa siemeniä ensi vuotta vartenkaan, jos tuo lehtien raidallisuus katoaa siemenlisäyksessä. Ehkä jostain interneteistä löytyy joku, joka on kokeillut....?

Tuo tähkä on tosiaan ihan pieni, mutta parhaimmillaan on kehittymässä yli 20-senttinen möhkiö. Siinä sitä olisi jyvää. Saisi muhevat otsikot akselilla "hyvää–jyvää". Eh.

Mutta on tuolla koristemaissin tyvessäkin katseltavaa. Melkoiset ilmajuurisysteemit hänellä.

 

On tainnut kasvi ottaa mallia trooppisista mangrove-metsiköistä... Aika tanakka tuo varsi on myös, ihme, että ruukussa kasvuvoimat ovat riittäneet.

Myös siemenestä kasvatetun mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) varsi on varsin tukevaa mallia.

 

Nopeassa tahdissa on tuokin leveyskasvu tapahtunut, kylvin siemenet maaliskuussa. Aina vaan jaksavat nämä kasvun ihmeet hämmästyttää :o

Tähkää tekee myös sulkahirssi (Pennisetum setaceum), näitä kukintoja on tulossa ihan reippaasti. Toivottavasti kelit pysyisivät suotuisina, niin saisin esiteltyä pörheän tähkäperheen.

Heinien korkeus on n. 50 cm eli mitään hurjia korkeuksia ne eivät tavoittele. Oikein sopiva laji ruukkuun koristemaissin tavoin. Yritän juuri selvittää, voisiko se talvehtia ruukussaan kellarissa, vai talvehtiiko ulkona vai talvehtiiko lainkaan. Huonompana kesänä nämä eivät varmaan oikein ehtisi siemenestä kukintovaiheeseen asti, luulen.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa) ei ole ihan ruukkukasviainesta, se huitelee omissa korkeuksissaan yli parin metrin korkeudessa. Ihana tähkä avautuu syyskuun lopulla, jos ilma ei mene ihan kehnoksi tässä vaiheessa pitkäksi aikaa.

 

Ajattelin rakentaa yhden perennapenkin ensi keväänä uusiksi niin, että siihen tulee lisää istutustilaa ja että koivun ja luumupuun luomaan varjoon istutetaan varjosta nauttivia kasveja. Nyt siellä kököttää lajeja, jotka kukkivat nihkeästi, kun valo ei riitä. Eli niin kuin presidentti Paasikivi on todennut, "Tosiasiain tunnustaminen on kaiken viisauden alku", joten varjossa on turha kasvattaa auringonpalvojia ja odottaa niiden kukkivan kauniisti.

Syyskimikki on ihana kasvi, joka tosin tykkää täydestä auringonpaisteesta, joten sitä en voi tuohon penkkiin lisätä. Mutta niin ihana se on, että sille voisin rakentaa ihan oman lisäpenkin ihan paraatipaikalle. Ei ole montaa kasvia, jota voisi vielä elokuussa suurella jännityksellä odottaa.

Some funny spikes are ripening: Corn (Zea mays 'Quadricolor'), Fountain Grass (Pennisetum setaceum) and Bugbane (Cimicifuga ramosa). Those Cimicifucas will bloom in late September in white flowers. Love the plant, gives something to look forward to in late summer when almost everything else has ripened and flowered.

Työvälineitä narikkaan

Taitaa se olla totta. Että kesä on taittunut loppuaan kohden. Valo on keltaisempaa, se tulee aamuisin alempaa ja tekee pidemmät varjot. Iltaisin aurinko laskee puiden taa, ennen kuin tarhuri nuupahtaa. Masennukseen ei auta vaipua, vaan pitää alkaa valmistella ensi kevättä :)

Siihen liittyen otin tiskiharjan kauniiseen käteen ja tiskasin kylvöruukut.

 

Näillä on hyvä startata sitten tammikuussa. Lisäksi voi hankkia ehjiä muovipotteja ja ehkä turveruukkujakin, vaikka ne ovat kastelun kanssa hiukan haasteellisempia. Voi olla, etten ensi vuonna puuhastele tyhjien maitotölkkien kanssa, kun tuntuu, että kastelin niitä väkisin liikaa. Tai tarkalleen ottaen niissä kasvaneita taimia, heh.

Ja ensi keväänä en ahda neljää tomaatintainta halkaisijaltaan n. 60 cm ruukkuun. On liian ahdasta!

 

Tuolla jossain on kyllä jo punaposkisia Tumbling Tomeja, mutta kastelua ei saa unohtaa päiväksikään. Taitavat kasvit olla melkeinpä vesiviljelyssä, multatila on varmaan ihan täynnä juuria.

Sen sijaan neljä sulkahirssin (Pennisetum setaceum) tainta yhdessä Ikean Rönnbärissä (halk. 36 cm) on ihan sopiva satsi.

 

Nätti vihreä pehko, ja niitä punertavia pähkylöitäkin taitaa olla kehittymässä, vaikka niin kovasti sitä keväällä epäilin. Harmillisesti kamera ei suostu tarkentamaan näin mikroskooppisiin näkymiin, joten täytyy odotella kukintojen kasvamista. Että uskotte sitten :)

Pelargonien kukintaa ei tarvitse odotella, niistä voi edelleen nauttia täysin siemauksin. Tässä pylvään nokassa kasvavassa kasvustossa ei ole juurikaan lehtiä, kukkavarsia sitäkin enemmän.

 

Mielelläänhän sitä ottaisi kunnian itselleen, että niin on käytetty salaisia seoksia ja kansanperinteisiä keinoja, että on saatu kivasti kukkimaan. Mutta ei, ihan vaan vesihörppyjen ja auringon voimalla on hän kasvanut. Siitä kiitoksena hän pääsee syksyllä lämpimään narikkaan työvälineiden kanssa. Mutta ei ihan vielä, ei onneksi.

Summer has come to its last part, the mature one. In the afternoons temperature is perfect +23°C but in the mornings it's below 15. That feels chilly. Uh, ahead are those winter mornings again when it's -28° or less... I would exchange those for +10° anytime!

Did some dish washing. Now there's a start package for sowing in next January. I think I'm going to start preparing for summer 2012 by sowing chili, violas and some pelargoniums first. Just love pelargoniums, like this white one. She's happy flowering with just a little water and a little more sun. And those cold cold winter days she's going to spend in the cellar. But for heaven's sake, it's not time for hibernation talk yet, it's August :)

Turveruukkujen repijäiset

Lauantai kului pihalla intensiivisesti tasan yhdeksästä viiteen, sitten loppuivat voimat. Kevättyöpäivään mahtui mm. omenapuiden kuivien oksien leikkelyä, rikkaruohojen riivintää ja taimien istuttelua. Omenapuut alkavat aivan näillä näppäimillä kukkia, mutta kukkanuput ovat kyllä vähintään yhtä kauniita.

Pelargoni 'Apple blossom' mukailee tuota väritystä, mutta ihan samaan ei tietenkään yllä. Mutta kiva on sekin. Tässä puutarhamessuilta huhtikuussa ostamani 'Mårbackan' taimet, jotka pääsivät kasvitelttaan karaistumaan ja tuulia tunnustelemaan.

Tuosta vaaleanpunaisesta väristä voisi jopa hiukan innostua, kyllä se tähän toukokuuhun mainiosti sopii.

Viimeksi oli puhetta kriikunan kukista, eilen puu näytti vieläkin kauniimmalta sinistä taivasta vasten.

Päivä ei kulunut vain taivaita tuijotellessa, vaan mukana oli raakaa duuniakin, kuten turveruukkujen repimistä. Valmistajan ohjeen mukaan taimet voisi upottaa kasvupaikalleen potteineen päivineen, mutta en uskaltanut siihen ryhtyä. Turveruukku on nimittäin kuivana kivikova, mutta märkänä toki joustava ja varmasti maatuvainen. Mutta jos turve pääsee mullassa kuivumaan, niin ei siitä taida ihan hennot juuret kyllä läpi päästä, luulen. Joten kuorin turpeet samettikukkien juuripaakkujen päältä.

Toisaalta kokeeksi kurkkaamani koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor') oli saanut läpäistyä ruukun pohjan vahvemmilla juurillaan.

Istutin tämän yksilön yrttipenkkiin yhdessä samettikukkien kanssa. Muutama viikko sitten istutin sinne orvokkeja, joten yrtin määritelmä alkaa olla aika lavea... No, onhan siellä timjamia, oreganoa, ruohosipulia ja persiljaakin, joten menköön yrttipenkki-nimellä vielä toistaiseksi. 

Jännää kyllä, että isompaan ruukkuun koulimatta jääneet samettikukat olivat melkein saman kokoisia kuin yhden kerran väljemmille asuinsijoille siirretyt serkuksensa. Näissä pikkuruukussa kasvaneet eivät vielä ole avanneet kukkiaan, kuten isompiin siirretyt, mutta nuput näissäkin on.

Toivottavasti nämä nyt kestävät tulevat kelit ja säät. Jos raaka tuuli tai kylmät yöt eivät heitä häiritse, niin en voi muuta kuin todeta, että samettikukka on ihan huippuhuippukasvi. Se itää nopeasti, kasvaa tanakasti alkukevään niheässä valossa ja kukkii tauotta aivan syksyn loppuun saakka. Lisäksi se on kaunis ja houkuttelee pörriäisiä. Tämä kuvan laji on Tagetes patula 'French Safari Mixed'. 

Kauniista en tiedä, mutta ainakin monihaarainen on sulkahirssi (Pennisetum setaceum) tätä nykyä. Taimet ovat haarautuneet aivan tyvestä ikkunalaudalla aikaa viettäessään.

Toivottavasti haarautuminen on hyvä merkki, itse olisin odottanut enemmän tanakoitumisen signaaleja, hmm. Näiden ohuiden heinien päähän pitäisi nimittäin kehittyä tähkämäiset pähkylät, jotka höljyvät punervina lempeässä kesätuulessa. Se uskoo, ken näkee.

Siirsin sulkahirssit kasvitelttaan ottamaan tuntumaa oikeaan maailmaan. Ehkä parin viikon päästä ne uskaltaa sijoittaa ulkoilmaan varsinaisiin kasvuruukkuihinsa. Jos vain suomalainen kevät ymmärtää antaa mahdollisuuden tälle mm. Sisiliassa, Kaliforniassa, Etelä-Espanjassa ja Australiassa viihtyvälle heinälle.

Vaurioiden mittailua

Taannoinen kylmä-kuuma-käsittely teki tuhojaan mm. risiineille ja tomaateille. Kun taimet ovat saaneet rauhoittua sisätiloissa, tilanne näyttää ihan hyvältä.

Risiini joko poltti lehtensä tai kylmetti niitä, tai molempia.

Blondilehtiin ei enää väri palaa, mutta kasvu ei onneksi tyrehtynyt.

Uusia lehtiä on tullut kaikkiin kolmeen taimeen. Isoja ruukkuja taitaa kyllä joutua hankkimaan lisää, kun jokainen risiini tarvitsee oman yksiönsä. 

Myös tomaatit ovat antaneet anteeksi karun kohtelun.

Osa yksilöistä on pienempiä kuin tuo etualan tyyppi, mutta kasvussa kuitenkin. Se tietää lisää ruukkutarvetta, näitä Tumbling Tomeja voi laittaa noin pari per iso ruukku. Savinen, se on parhaaksi havaittu kaikkien kesäkasvien kotimateriaali. 

Viime kesänä tomaatteja tuli yllin kyllin, tosin eri lajikkeista.

Koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor') ei ole kärsinyt yli-innokkaan tarhaajan karaistuspuuhista. Sen kohdalla mietin, että tuleekohan tästä ihan yhtä hehkuvan väristä, kuin kuva siemenpussin kyljessä mainosti?

Lehden pitäisi olla reunoilta pinkit, mutta tuossahan on vain häivähdys purppuraa. Noh, ehkä kasvi alkaa kukoistaa vasta aikuisena, niin kuin moni muukin eläväinen...

Verbenan eli rautayrtin tanakkuudesta olen tosi iloinen. Näin pitkän esikasvatuksen vaativat kasvit usein nuupahtavat johonkin vaivaan matkan varrella. Ei ole suomalainen talvisää mitenkään mukava lämpöisempien alueiden asukeille, ei.

Toista kertaa siemenestä kasvattamani samettikukka ei tunnu pettävän odotuksia tälläkään kertaa. Sieltähän ne ekat kukkanuput jo alkavat avautua.

Palkitsevampaa kesäkukkaa en kyllä ihan heti osaa nimetä. On syömmein hänen yksin vain, niin kuin tangolaulaja kuvailisi.

Kyllä krassitkin helppoja ovat, tämäkin pinkiksi lupailtu köynnöstäjä iti alle viikossa, sisätiloissa tosin. Ensimmäistä kukkaa saadaan kyllä odotella ainakin kuukausi.

Taimien joukkoon mahtuu toki muutama rippanakin. Tässä laihoja olemuksiaan esittelevät sulkahirssi (se kymmenen taimen joukosta komein) ja korianteri-lajin ainoa edustaja.

Epäilen vahvasti, että tämä sulkahirssi ei tänä kesänä (eikä minään kesänä) kasvata metrisen vartensa päähän tuulessa humisevaa vaaleanpunaista töyhtöä. 

Korianteri, se puolestaan tietää pienissä kasviaivoissaan, että nyt ei todellakaan olla kuumassa Kaakkois-Aasiassa. Kotipuolessa varresta ei koskaan olisi tullut ikkunalaudalla auringon perässä kiertynyt kähärä, sen voi kuulla manailevan.

Tummanpinkkiä pensaskrassia

Vapunpäivänä oli mukava viherpuuhailla ja välillä syödä pitkän kaavan mukaan. Tein brunssille uusimmassa Pirkassa esitellyn pesto-vihannespiirakan. Hiukan työläs ja monivaiheinenhan se oli, mutta lopputuloksena on pellillinen hyvää piirakkaa, josta riitti vielä lounaaksi töihin. Vakaa aikomukseni oli nyhtää pihalta rikkaruohoja ja tehdä niistä viherhöystöä jonkun ruoan lisäkkeeksi, mutta brunssiherkut maistuivat yllättäen vielä iltapalaksikin.

Laitoin eilen liki viimeiset siemennykset tulemaan. Odotan innolla, ovatko pensaskrassi Nasturtium 'Jewel Cherry Rosen' kukat tosiaankin sitten tuollaisia tummanpinkkejä/ kirkkaan kirsikan värisiä, kun siemenpaketti lupailee.

Pari vuotta sitten yhtä innolla odottamani "täysin sininen" daalia 'Blue Bell' osoittautuikin ihan reippaan liilaksi. Ihan kaunishan se silti oli, mutta ei todellakaan sininen.

Suoraan kasvuruukkuunsa maaliskuussa kylvetty basilika on nyt syömäkokoinen. Tuo kymmensenttinen ruukku sisältää n. 20 tainta/ versoa. Harvemmassakin ne voisivat varmaan kasvaa, mutta ihan hyvä pehko siitä tuli näinkin.

Tässä kylvötavassa 2/3 mullasta oli kukkamultaa ja päällimmäinen 1/3 kylvömultaa, jolloin siemen itää sille sopivassa mullassa, mutta isomman taimen juuret yltävät tanakampaan ja ravinteikkaampaan kasvualustaan. Menetelmä näyttää toimivan ainakin basilikan kohdalla.

Tästä rohkaistuneena kylvin suoraan isoon saviruukkuun kosmoskukan, unikon ja kevätsipulin siemeniä. Tosin laitoin koko ruukun täydeltä puutarhamultaa ja sitten vain siemeniä peittämään sitä hiekkapitoista kylvömultaa, koska siinä on vähemmän isoja paakkuja kuin multamullassa.

Kaikki kuvan kasvit voidaan ohjeen mukaan kylvää suoraan kasvupaikalleen, joten miksi ei suoraan kasvuruukkunsa? Olen kyllä hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta isoa vahinkoa ei synny hutilyönnistäkään. Nuo silkkiunikon (Poppy 'Dawn Chorus') siemenet olivat kyllä to-del-la pieniä: paketin mukaan niitä oli 500, mutta käytännössä tuo määrä hupeni kahdella pienellä hyppysellisellä mullan mustaan pintaan.

Koulin sulkahirssin (Pennicetum setaceum) taimet omiin ruukkuihinsa. Pisimmillä yksilöillä olikin aika pitkät juuret, laitoin ne vain ronskisti kiepille.

Aikaisemmin en ole kasvattanut muita heiniä kuin rairuohoa, jänskättää vähän, että tuleekohan näistä edes jotain sinne päin, mitä siemenpaketin kyljessä luvattiin.

Pari päivää sitten harmittelin samettikukan kovin pieniä taimia. Tänään huomasin ihmetyksekseni, että osalla ikkunahyllykössä kasvavista yksilöistä on lehtien seassa jo kukkanuppu.

Eli hölmö tarhuri sai muistutuksen, että jos on kylvänyt pienikokoiseksi mainittua samettikukkaa, niin taimetkin ovat sitten pieniä...

Jotenkin kuitenkin hassulta tuntuu, että ryhmäsamettikukan taimet ovat kukinnan aloittaessaan pienempiä kuin kääpiösamettikukan. Olisi jotenkin loogista, että kääpiö olisi kaikista pienin.