Minipuutarhassa chilipuun alla

Kesä alkaa olla mennyttä aikaa ainakin lämpötilojen puolesta, kovin tuntuu kalsalta pitkän kuuman kauden jälkeen tällainen +10 astetta koillistuulella höystettynä. Hurr.

Kesää voi kuitenkin yrittää jatkaa sisätiloissa miniatyyriversiona. Kerätään puutarhasta monenlaista pientä ja kootaan niistä uusi todellisuus. Tässä chili (Capsucum annuum) 'Malawi', joka on varsin matala- ja kompaktikasvuinen lajike.

Kasvista tulee asetelmaan hedelmäpuu. Otin sen ulos saviruukusta, typistin hiukan juuristoa ja istutin pienempään muoviruukkuun.

Minipuutarhan ruukuksi valikoitui nurkissa pyörinyt laakeahko ja matalahko muovipurkki. Täytin sen yli puoleenvälin hiekoitushiekalla, laitoin suodatinkangasta eristeeksi ja lisäsin hienoa hiekkaa päälle.

Aloin väkerrellä asioita hiekkaan sen suuremmin suunnittelematta. Halusin savimosaiikkisen oleskelualueen, sen tein ruukunpaloista, joita nasauttelin vasaralla vielä pienemmiksi palasiksi. 

Halusin myös uima-allasalueen. Sen laatoitus on vastikään rikkoutuneesta murokulhosta, allas on yleensä dippikastikekäytössä.

Chilipuun upotin hiekkoihin siten, että ruukun yläpinta jäi hiukan ison ruukun reunoja alemmaksi. Suodatinkankaaseen leikkasin reiän siihen kohtaan ja käytin palasen suojaamaan chilin multia kateainekselta.

Katteeksi murskasin lekalla (no okei, mies auttoi vähän, kun kylmä ilma meinasi kangistaa) Kekkilän koristehiekka-pikkukiviä pienemmäksi muruksi. Miniatyyripuutarha voisi olla hienoimmillaan pienoismaailma, jossa mittasuhteet on tarkkaan harkittu. Nyt meni ihan näppituntumalla, mutta pienempi hiekka näyttää siis paremmalta kuin "isot lohkareet" tässä kohtaa.

Oleskelualueiden ulkopuolinen hiekka peittyi sammaleeseen. Sen funktio on muistuttaa nurmikkoa...

Uima-allas olisi voinut olla sinisävyistä posliinia tai lasia, mutta kun mentiin valkoisella, niin tein vedestä turkoosia. Veden värjäämiseen on oiva konsti: kuivuneet tussit. Kun väri ei enää suostu tulemaan kynän kärjestä ulos, niin kynän voi hyvin katkaista tai avata toisesta päästä ja liottaa värin säiliöstä veteen. (Säiliön väri ei hevillä kuivu, kertoo lasten askarteluista kertynyt kokemus.)

Ulkona, isossa maailmassa, hiekkapolun reunamilla kasvaa sinnikkäästi jotain mehikasvia. Napsaisin sieltä yhden tupsun pensaaksi oleskelualueen kupeeseen.

Oleskelualueelle voisi tehdä pöydän ja tuoleja, niistä on jo pieniä ideoita mielessä. Samoin alueelta voisi olla kulku allasalueelle, jolloin nurmikon yli täytyisi olla joku kulkureitti. Koska ruoho on noin korkeaa, niin kyseeseen taitaa tulla vain silta ;)

Allasalueen kukat ovat mörkösammareita (kasvi, johon olen jo itseasiassa ihan ihastunut). Kukat ovat pienissä muoviputkiloissa (niissä, joissa esim. leikkoruusut kukkakaupassa laitetaan), putkilot on upotettu hiekkaan.

Tällainen on siis jättisamettikukan yksi kahtiataitettu taimi, mutta ihmeesti siitä saa materiaalia myös minisysteemiin...

Tässä siis perusta minimaailmalle, johon voisi halutessaan lisätä elementtejä. Toivottavasti sammal suostuu elämään sisälämpötilassa hiekkaan istutettuna, joka päivä täytyy kyllä muistaa suihkutella.

Mutta eihän tämä(kään) niin vakava projekti ole, uusitaan materiaaleja sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Pääasia, että kesä sai hiukan jatkoaikaa.

Hyvää uutta viikkoa – ja alkavaa lokakuuta! Pysytään lujina.

Tuliko pesukoneessa puhdasta?

Ah, aakkospostaukset ovat pulkassa ja taas saa vapautuneesti raapustella ihan mitä tahansa ;) Viime aikaiset superkelit ovat kyllä rajoittaneet rustailufiiliksiä, on pitänyt haahuilla ulkona ihan iltamyöhään asti. Mutta niin olette varmaan tekin tehneet, armaat Blogistanin asuinkumppanit.

Eilen oli pakko tarttua toimeen, johon ei kolmen kuukauden aikana mukamas millään ehtinyt, elikkäs pottien ja purnukoiden pesuun. Ei kun paljuun vettä ja tiskiharja käteen.

Olihan siinä urakkaa. Tiskiharjaranne naukui noin sadannen purkin kohdalla, joten muutin pesumetodia: pidin rannetta jäykkänä ja pyöritin purkkia harjan ympärillä toisella kädellä. Kyllä ihminen keksii, kun se vaan hetken miettii, sano.

Mutta nyt on potit valmiina ensi kauteen, ei siirry pöpö vanhan mullan mukana ja on siistiä ottaa purkki pinosta. Tosin mullan kanssa puljatessa se siisteys on vain ohikiitävä hetki.

Purkkien seassa pyöri myös saviruukkuja ja eräs Arabian vanha kukkaruukku, joka on pyörinyt yli 20 vuotta siellä sun täällä, mökin varastossa, kellarissa, ulkona... joskus olen sitä yrittänyt puhdistaa, mutta pinttymät ovat tiukassa.

Ruukku on Richard Lindhin suunnittelemaa SN-sarjaa. Niitä valmistettiin vuodesta 1964 vuoteen 1985, kovafajanssista ruukkua valmistettiin useampaa kokoa. Tämä yksilö on halkaisijaltaan 16,5 cm ja korkeudeltaan 13,5. Jos leimaa oikein tulkitsen, niin valmistusvuosi on 1970.

Mutta siis kovin pinttyneitä olivat ruukku ja aluslautanen.

Ajattelin, että whattaheck elikkäs ihassama, laitetaan pytyt astianpesukoneeseen. Jos en niitä halua käyttää likaisen olomuotonsa takia, niin miksi niitä ylipäätään säästäisin.

No kuinka kävi. No hyvin kävi, puhdasta tuli!

Melko kovaa ainetta se astianpesuainekuutio on, täytyy todeta. Pesuohjelmana käytin lasitiskiä, en siis pinttyneet kattilat -moodia.

Samaan puutarhakoneelliseen laitoin omenapuussa roikkuneet lasipullot sekä kylvöksissä käytetyt muoviset merkkaustikut.

Lyijykynäteksti ei koneessa liuennut, mutta muu töhkä kyllä. Laittakaas aurinkolasit silmille, nyt häikäisee.

Kyllähän heitä sitten ilolla pyyhekumittelee, kun aika on otollinen.

Lasipullot sopivat koristeeksi myös sisälle, muutamalla Twilight Time -daalialla somistettuna.

Pyykkäilyjen lisäksi olen suorittanut pienimuotoista sadonkorjuuta chilipuskien äärellä. Vielä on podia tulossa tämänkin jälkeen.

Daaliat ovat syyskuun kesäpäiväauringossa kuin kotonaan, viileät yöt eivät niitä hätkäytä. Hyvä on hämähäkin samettilehdellä köllötellä.

Rebecca's World on tehnyt viimevuotista pienempiä kukkia, olisi varmaan pitänyt lannoitella uutterammin. Mutta kesällä ei jaksa rypistellä uutterana, ovat nuo kukat nättejä pienemmässäkin koossa.

Mick's Peppermint pröystäilee kyllä koollaan, taitaa olla miespuolinen piirre.

Eteerinen Eveline ei ole näkevinään Mickiä, vaikka vaikeata se varmaan on, kun raitaveijo vieressä räikyttää.

Joku ihana lilja, jonka nimen olen jo tietenkin unohtanut, avasi kukkansa minun ja kukkakärpästen suureksi iloksi. 

Puutarhailijan ja luontokappaleiden lisäksi kesäisistä syyskuun keleistä nautti myös vastapesty takkahuoneen matto. Kun aamuaurinko osui sen kosteaan kylkeen, se syttyi kerrassaan liekkeihin.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa, nähdään taas pian!

Onni on tiilenpunaista

Viikon päästä meillä(kin) vietetään yo-juhlia, joten tänään ei ollut vaihtoehtoa tekemisen kohteelle: kaikki taimet piti saada lopullisille kasvupaikoilleen, jotta pihan saa siistiksi kaikesta aiheeseen liittyvästä materiaalista ja tavarasta. Sitten vaan tekemään, homps homps.

Siirsin taimet ja olemassaolevat ruukut vierekkäin ja aloin yhdistellä kaikkia toisiinsa. Lisäpohdintaa aiheutti kasvin tarpeiden ja mahdollisen visuaalisen perspektiivin (jota muuten mun puuhissa tosi harvoin on: kasvatellaan, mitä mieleen juolahtaa ja määriä, mitä sattuu tulemaan ja sitten vaan laitetaan niitä kimppaan) lisäksi se, että ajattelin käyttää pelargoneja puutarhapöytien koristeina.

Niin tein itse asiassa edellisissäkin juhlissa, ja musta niistä tuli ihan nätit. Ja sehän riittää perusteluksi. Kas juhlissa ihanaa onkin juuri se, että ne ovat (toivon mukaan) järjestäjänsä näköiset. Ja kun juhlan kohteella ei ollut mitään pelargonikoristuksia vastaan, niin mikäs mua estäisi.

Siemenistä ja pistokkaista lisätyt vaaleanpunasävyiset Mårbackat ja Divas Ripple Strawberryt tarvitsivat tukevat, mutta kompaktit saviruukut.

Mun silmä lepää tällaisissa pinoissa. Että kerrankin on oikeita välineitä ja riittävästi, ei kun tehtaan hihnalle ja hihat ylös.

Ruukut päällystetään juhlia edeltävänä päivänä valkoisella silkkipaperilla ja niiden ympärille sidotaan kukansävyinen rusetti.

Laitoin kasvit kasvariin pois sateen armoilta ja siinä toivossa, että kukkia aukeaisi viikon aikana lisää.

Tuosta oikealla näkyvästä orvokkilaukusta on tullut mielestäni aika nätti.

Kasvihuoneessa tapahtuu aika nopeasti kehitystä, esimerkiksi chilit ovat viihtyneet kunnon lämpötiloissa, kun sadepäiviä ei ole ollut montaakaan.

Omnicolor tekee vaaleankeltaista podia.

Tämän yksilön kohdalla lukee Aji Finlandia (kotimainen jalostus)...

mutta niin lukee tämänkin.

On tainnut mennä tarhaajalla joko kyltti tai ajatus jossain kohtaa sekaisin, kun niin ovat eri näköisiä.

Kohta päästään maistelemaan Super Hot Chilliä, jonka tosin tunnen entuudestaan parin vuoden ajalta. Aina yhtä hyvää se joka kerta kuitenkin on, sopiva tulisuuden aste.

Tomaateista nopein on Tiny Tim, muut näyttävät kyllä tehneen nuppuja, mutta Timppa on jo avannut kukkia. Aina yhtä ihanaa nyppiä varkaita, ihan vaan siitä syystä, että saa sormiinsa tomaatin tuoksun.

Kasvarin ulkopuolella omput ovat juuri alkaneet kukkia, ehkä valkoista on vielä jäljellä ensi viikonloppuna. Syreeni on kyllä täsmällinen koulujen päättäjäispäivää ajatellen, joten lauantaina se saa toimia juhlapensaana.

Ai niin, samalla kun istutin uusia pelargoneja ruukkuihinsa, niin katsoin talvehtineet ja ulos siirretyt pelakuut myös sillä silmällä, että tarvitsevatko ne uuden ruukun tai uudet mullat. Ja voi sitä ärtymyksen määrää, kun bongasin kolme kasvia, jotka näyttivät hiukan kituliailta. Kaikissa niissä oli se riivatun kuitupotti, joka EI MAADU ajan kanssa, mutta joka HEIKENTÄÄ juurien kasvukykyä niin, että kasvi on melkeinpä KERTAKÄYTTÖINEN. 

Ei ole tämän kasvin juuret kovin kummoiset, ei.

Voi kun huutoni (aikaisemmat huudot tässä ja täällä) nyt vihdoin kuuluisi taimistoille ja myymälöihin, että he eivät kasvattaisi ja myisi taimia tuollaisissa kuristepoteissa. Pistää melkein vihaksi moinen pakkopaita.

Ommmmmmm. Mmmmmm.

Parit zeniläiset henkiharjoitteet, ettei jää angsti päälle. Noin.

Kaikki orvokit ovat nyt parhaassa kukoistuksessaan, lisäsin tähän pikkuikkunan alle myös pari värinokkosta, niin tuli itselle uutuuden tuntu.

Ja vaikka vaaleanpunaisia tulppaaneja on nyt pihalla kukassa kahdeksaa eri lajia, niin ei se paljoa haitannut, että mukaan liittyi vielä yksi. Nimittäin itse Marilyn.

Kyllähän hän kaunis on. Hirmuisen kaunis, sanoisin. Ehkä näitä pitää kaikesta itsekritiikistä huolimatta hankkia syksyllä lisää...?

Tukeva hylly kasvihuoneeseen

Kelit senkun paranee ja fiilis sen myötä. Tässähän alkaa olla jo kesän tuntua!

Hyvien kelien myötä kasvihuone alkaa valmistua kesäkuntoon. Tänään valmistui ylähylly tason päälle, nyt on jokainen neliösentti hyötykäytössä. Tai voidaan kyllä sanoa, että jokainen neliömilli.

Aikaisemmin siis valmistuivat laarit, tämä hylly on takaseinän tason päällä. Tässä hieman kuvaa rakenteesta.

Tason ympärille rakennettiin (tai-no-siis, mies rakensi) tukikehikon.

Liitoksissakin säästettiin neliömillejä, kahdessa ja puolessa neliössä ei ole tilaa hukattavaksi...

Kehyksestä tehtiin (tai-no-niin-no, mies teki) painonkestävän.

Hyllystä toivoin valoaläpäisevää eli niistä kohdista, missä ei ole ruukkua, valo saa siilautua alatasolle. Valoa on helpompi blokata kasvihuoneesta pois kuin saada sitä sinne lisää.

Väri oli turhan raksa, joten sprayasimme (joo-joo, mies sprayasi) sen harmaaksi. Kas, harmaahan ei ole raksamainen vaan supertrendikäs.

Kehykseen kaiverrettiin (okei, tiedätte kuka kaiversi) urat, jotta hylly pysyisi takuulla kantimissaan.

Sinnepä hän solahti paikalleen! Rautatangot katkaistiin (kukahan katkaisi) semmoisilla voimasaksilla, joille on varmaan joku oikeakin nimi. Niiden päät jäivät hiukan vaarallisenoloisesti ulkonemaan kaltaistani hosumaijaa ajatellen.

Mies teki rautojen päihin pehmusteet. 

Tuon j-teipin alla on paksu tarratyyny jotain pehmeää muovivalmistetta, ilmeisesti lvi-asioihin liittyvää vänkää materiaalia, jollaista vanhan talon työkalupakeista saattaa löytyä. Mutta siis nyt ei satu otsaan, jos kiireessä häärää...

Sitten olivat kasvarin elementit paikoillaan ja pääsin istuttamaan kasveja laareihin. Ensin kuitenkin toteutin sisäistä keramiikkataiteilujuuttani ja hakkasin rikkinäisiä saviruukkuja pienempiin pirstaleihin.

Kuumassa auringonpaahteessa kyykkiessäni vapautin myös sisäisen arkeologini. Kyllä, aivan selvästi vietnamilaista huokoista terrakottaa, sanoisin että... hmm, kyllä, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelta. Mahdollisesti myyty sinikeltaista logoa kantavassa ketjumyymälässä.

No, ei siinä keramiikkataitelijuudessa päästy arkeologin taitoja pidemmälle, joten nakkasin palaset laareihin salaojaksi. Tulipahan hyötykäytettyä ne risat ruukut.

Multaa meni yhteen laariin hiukan alle kolme 50 litran säkkiä, eli aiemmin tekemäni laskutoimituksen 140 litran lopputulos oli oikea. Oho.

Istutin molempiin laareihin tomaatteja ja chilejä, sekaan laitan vielä samettikukkaa ja basilikaa torjumaan öttinkäisiä ja tuomaan lisäaromia ilmaan. Tässä laarissa asuu chili Capsicum annuum 'Omnicolor', joka mielestäni tuoksuu aika erikoiselle. Sekin saattaa ötököitä (esim. ansarijauhiaisia) hätistellä tiehensä, luulen.

Purlinan mahtavista tuunauksista inspiroituneena otin siveltimen käteen ja maalasin tomskujen bambuiset tukikepit. Ei tosin ollut _aivan_ yhtä iso projekti kuin Purlinan olohuoneen uudistus, heh. 

Maalasin kepit mango-melonijäätelönkeltaisiksi.

Ehkä ensi vuonna maalaan kaikki kasvarin puurakenteet, jos ne ovat maalin tarpeessa. Nyt saavat olla au naturel.

Tomaatteja istutellessani huomasin, että kyseinen Tiny Tim on tuottanut ensimmäisen hedelmän alun.

Huh huh, melkoinen yllätys tämän hitaan ja myöhään tulleen alkukevään päälle. Hän on todella ajoissa liikkeellä, vaikkeivät kasvuolosuhteet ole olleet mielestäni ollenkaan optimaaliset. Ehkä hän vaan yksinkertaisesti on hosumaija.

Istuttelin tomaatteja ja chilejä myös ruukkuihin, seurana heillä on punaista värinokkosta. Se onkin muuten hauskaa, että ruukkuistutusten tekijät yleensä ostavat kasvit kaupasta ja saavat just sitä, mitä haluavat ja mikä yhteen sopii, voivat oikein mallailla valmiiksi kukkivia kasveja toisiinsa. Ne puolestaan, jotka kasvattavat taimia itse, joutuvat kohtaamaan menetyksiä, väärinarviointeja ja virhelaskelmia niin, että ruukkuihin päätyvät ne kasvit, joita sattuu käsillä, sopivassa kasvuvaiheessa tai ylipäätään hengissä olemaan. Tuli niistä sitten mahtava eye catcher ja silmäkarkki tai ei. 

Väitän kuitenkin, että nekin istutukset ovat kasvattajan itsensä mielestä oikein söpöjä. Itsetehdyn söpöjä.

Sinne jäävät nyt kasvariin yöksi kaikki viritelmäni ja kyhäelmäni ja lopullista kasvupaikkaa odottavat taimet, en peitellyt kasveja enää mitenkään. Toivottavasti tämä hosumaijailu ei kostaudu esimerkiksi paleltuneina tomaatteina, ne kun ovat lämpöä rakastavia kasveja.

On vaan niin vaikea kuvitella pakkasöitä, kun ilma on +20, nurmi viheriöi, koivu lehteilee, tiira pyydystää eväkästä, kimalaiset surisevat ja National Panasonic soittaa soulia.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, peoples!