Kolminkertaista kateutta

Kuinka paljon närästyslääkettä joutuisikaan napsimaan, jos olisi kolminkertaisesti kateellinen? Sitä ei onneksi tarvitse tietää, mutta kateutta on kyllä tällä tontilla tänä vuonna riittänyt. Ensin kukki orvokki 'Envy', sitten isotsinnia 'Envy' ja nyt aukesivat punahattu 'Green Envyn' ensimmäiset kukat.

Kateus aiheuttaa viherrystä, siitä tietysti näiden lajikkeiden nimi. Orvokki oli myrkynvihertävä...

... ja isotsinnia limenvihreä.

Oli silkkaa sattumaa, että kateus korostuu tänä vuonna. Tuntuu kyllä, että lajikkeiden nimeäjillä on mielikuvitus hiukan takussa, kun kaikki vihertävä tuo mieleen kateuden ja vain kateuden :)

Tuon vihertävän punahatun terälehdet ovat kapeammat kuin vähemmän jalostetun serkkunsa. Saman huomasin vanhemmissa Echinacea x hybrida 'Paradiso' -lajikkeessa. Peruspunaisiksi kasvaneilla yksilöillä on leveämmät terälehdet, kuin tällaisen oranssihtavan värin ottanut.

Kaikissa punahatuissa, kuten näissä valkoisissa peruspunahatuissa Echinacea purpurea 'White Swan' pörrää nyt surriaista ja perhosta ihan kilpaa.  

Tärkeintä tuossa puuhassa näyttää olevan järjestelmällisyys. Kukka on kierrettävä täsmällisessä järjestyksessä, niin että yksikään pisara ei jää hukkaan. Ihan jalat keltaisina saa mettä maistella.

Tosin kun kuvaaja pukkaa naamansa liian lähelle, on pörriäisen lähdettävä muihin maisemiin. Sommoro!

Myös virginiantädyke (Veronica virginica 'Alba') viehättää kimalaisia, ja samalla systeemillä tähkää näytetään kiertävän.

Pienellä sirolla tähkällä kukkii valkoalpi (Lysimachia clethroides), jonka herkkyyttä pitää kumartua katsomaan lähempää. 

Valkoiset perennat rauhoittavat kyllä mukavasti kesäkukkaruukkujen väripyrskäyksiä. Näitä pitäisi lisätä – kunhan ensin saisi sitä perennatilaa lisää. Nurtsia voisi kyllä vielä supistaa... vaikka jo ensi vuonna, jos innostus syttyy.

Nyt ei kuitenkaan vielä hosuta ensi vuotta, vaan nautiskellaan loppukesän tunnelmasta. Mökiltä löytyi reilusti mustikoita (eikä muistella sitä, että poimintasää oli elokuun alussa vilpoisa +12 °C) ...

... ja lähimaastosta viljapelto, ja tähkistä paljon leppäkerttuja. Söpöä, eikö olekin?

Sitä en kyllä tiedä, että onko tuon vihertävän viljalajikkeen nimi kenties "Kateus".

Kuntta juhannuskukkii

Pohjois-Pohjanmaalla valoa riittää nyt avaralta taivaalta yön pikkutunneille asti. Ja juuri kun pimeä olisi tuloillaan, alkaa taas valostua. Puitteet ovat siis mukavat juhannuksen viettoon – niin kuin ne kyllä ovat joka puolella Suomea. Kesä on saavuttanut Maan kiertoliikkeeseen nähden korkeimman huippunsa ja sitä onkin syytä juhlia koko loppuviikko.

Lempparimaanpeitekasvustoni, kuntta, on kuin elävä matto. Nyt se kukkii sopusointuisin sävyin.

Puolukan kukassa on jo nähtävissä kypsän marjan lopullinen väri.

Mustikan kukinto väläyttää sitä violetinsinistä, joka värjää kielen piirakan syönnin jälkeen.

Kanervalla on jo aavistus morsiuspölyä yllään…

… ja tätä heinäkuussa nuppunsa avaavaa varpukasvia valaisee jäkälä. Vuosi sitten arvelin, että kyseessä ovat palleroporonjäkälä ja harmaaporonjäkälä. Lienenkö osunut oikeaan?

Pienten mäntyvauvojen vihreä väri on löytynyt juuri oikeasta paletista.

Isompien mäntyjen vuosikasvut ovat noin kymmensenttisiä.

Vanhemmat männynkävyt odottavat poimijaansa, niistä saa oivaa ruukunpäällistä joulu- ja pääsiäisistutuksiin (ainakin).

Pikkuiset metsätähdet tuikkivat kuin… no, tähdet.

Vaka vanha katajajoukko kasvaa siinä, johon se on nähnyt parhaaksi asettua. Ja vain siinä, sillä katajan siirto ei luonnossa kovin helposti onnistu. Tai siirto onnistuu, mutta eloonjääminen ei.

Puun kanto on harmaantunut charmantisti ja saanut kruunukseen vihertävää kiharaa.

Kuntta on tiivis matto, jonka läpi siihen kuulumattomat kasvit eivät pääse tunkeutumaan. Mutta kun ihminen rikkoo kunttamattoa, avautuu rikkakasveillekin väylä. Meilläkin mökin pihalle on rantautunut maitohorsmaa niihin kohtiin, joissa on kaiveltu talotekniikkaa tai ajeltu työkoneilla.

Tätä aion lähipäivinä nyhtää, tuntuvat onneksi lähtevän helposti irti hiekkaisesta maasta. Isommat pääjuuret risteilevät kyllä syvemmällä, joten samaan puuhaan joutuu todennäköisesti ensi kesänä. Ehkä karsinta kuitenkin hillitsee horsman kasvua.

Kuntta ei vaadi mitään hoitoa, kuten lannoitetta tai kastelua, joten saan pienen huilin kotona odottavista puutarhapuuhista. Ihan toimettomana en malttanut kauaa kuitenkaan olla, vaan väkertelin pienen istutuksen terassin pöydälle.

Vähän liilaa pelargonia…

ja punavalkoista pelargonia…

sekä hopeakäpälää

yhdessä pajuiseen koriin, helteitä odottamaan.

Lempeää juhannusta kaikille!