Sulkahirssi hienona

Puutarhanhoito on täynnä ihmeitä, niin kuin lankamaisen sulkahirssin (Pennisetum setaceum) kehittyminen vantteraksi heinätuppaaksi.

Hän on mielestäni varsin viehko kasvi, ja nuo kukinnot (onkohan oikea termi?) ovat pehmoisia kuin kissankäpälät. 

Taidan kokeilla tämän ruukullisen talvehdittamista kellarissa, yrittänyttä ei tunnetusti laiteta. 

Kosmoskukka on täydessä kukintavauhdissa, se taitaa ollakin parhaimmillaan näin loppukesästä.

Aivan mahtavaa on puutarhanhoidossa se, kun löytää taas yhden lempparikasvin. Kosmoskukka on varmasti monelle siemenistä kukkia kasvattavalle ihan niitä ensimmäisiä tuttavuuksia, mutta mulle tämä oli ihan eka kerta. Mutta ei taatusti viimeinen.

Ruukku taitaa olla parhaimmillaan ylävinkkelistä katsottuna: aina kun ikkunasta kurkkaa, tulee hyvälle mielelle :)

Monet kauniit kasvit tuottavat myös apetta ja murua rinnan alle, niin kuin tämä ruusupapu, jonka kylvin ulos varsin myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä.

Mutta katso, siitä huolimatta hän ehti tuottaa yhden kauniin papupalon, josta sitten hartaudella valmistan perheelle aterian ;)

Ruskoukonkorento was here

Puutarhailijaa voi odottaa hieno yllätys kukkien kuntoa ja kukintaa tiiraillessaan. Siellä kasvin varressa tai lehtien seassa saattaa siipiään lepuuttaa kaunis perhonen tai korento.

 

Tällainen ruskoukonkorento (Aeshna grandis) vietti sunnuntaipäivää verbenan lehdellä hengaillen. Tai roikkuen, miten vaan. Mutta komea se on, liikkeellä ja seisahduksissa.

Kosmoskukka on nyt vahvassa vedossa, uusia kukkia aukeaa jatkuvasti monihaarottuneisiin versoihin.

 

Tällä 'Sonata Dwarf Mixed' -lajikkeella on kolmen värisiä kukkia, näitä tummanpunaisia sekä vaaleanpunaisia ja valkoisia.

Arvioin muutama päivä sitten, että kasvusto on 60 cm:n korkuinen. Tänään arvioisin, että se on lähempänä 80 senttiä. Korkea ja tuuhea ruukullinen joka tapauksessa :)

Työkaveri toi kasvimaaltaan hienon raidallisen kesäkurpitsan. Tein siitä (ihan ensimmäistä kertaa) ruokalajin nimeltä "Kesäkurpitsa-pekonivuoka". 

 

Tässä se on matkalla uuniin, vaikka näyttää hämäävästi salaatilta... Ja mikä ettei sen olisi ilman raakaa riisiä voinut salaattina syödäkin. Tulos oli varsin mainio, tässä resepti:

Kesäkurpitsa-pekonivuoka

1,5 dl esimerkiksi risottoriisiä
2 kpl eli reilu puoli kiloa kesäkurpitsaa
2-3 kpl tomaattia
125 g sulatejuustoa, esim. Koskenlaskijaa (1/2 pkt)
140 g pekonia (1 pkt)
1 iso sipuli (tai kevätsipulia, ruohosipulia)
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (tai tuoretta basilikaa)
2 dl kermaa, ruoka- tai soijakermaa
0,5 dl maitoa

1. Mittaa riisi voideltuun uunivuokaan.
2. Kuutioi kesäkurpitsat, tomaatit ja sulatejuusto.  Leikkaa sipuli reiluiksi lohkoiksi. Lisää pilkotut ainekset ja mausteet uunivuokaan ja sekoita. Lisää kerma ja maito.
3. Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
4. Leikkaa pekoniviipaleet kolmeen osaan ja lisää tasaisesti vuoan pinnalle. Kypsennä vielä 20 minuuttia tai kunnes pekoni on rapeaa.

5. Kuumana paistos voi olla vetisen oloinen, anna sen selvästi jäähtyä uunista ottamisen jälkeen.

(Resepti: Ruokamenot.fi)

Näissä kasvispainotteisissa ruoissa onkin ollut hieman opettelemista, sillä kokkailuni on perustunut systeemiin "jotain tämän lihan/ lohen ympärille äkkiä kiitos". Mikä ihana maailma näistä raidallisista ja rouskuvista onkaan avautunut... mutta se on ihan toinen juttu se.

A handsome Brown Hawker (Aeshna grandis) came for a visit and hanged around on a verbena leaf. Dragonflies are quite spectacular, a living memory of the ancient times in Earth's history. At the Carboniferous time dragonflies were huge: Meganeura's wingspan was 75 centimeters. That's the largest flying insect ever have lived on Earth, says Wikipedia.
Res-pect.

Syötävää itse kullekin

On se kieltämättä helppoa tämä aika. Sen kun vain kävelehtii talon ympäri ja napsii syömäaineita päivällispöytään.

Kuten tomaatteja, chiliä, basilikaa, kevätsipulia ja karhunvadelmia.

Niin, ja salaatinlehtiä, viinisuolaheinää ja krassinkukkia.

Noita salaatinlehtiä on näyttänyt joku jo esimaistelleen, mutta ei se mitään, ovatpahan reikäisenä vieläkin kevyempää ruokaa.

Kimalaiset aterioivat kosmoskukissa.

Tämä ruukussa kasvava, noin 60-senttinen lajike (Cosmos Dwarf 'Sonata Mixed') on ollut tanakkakasvuinen ja varsin runsaasti kukkiva, eli oikein hyvä siemenostos ja helppo kasvatettava. On vain muistettava kastella ruukkua sateettomina aikoina joka päivä, ja kun sataa, niin pitää sitten sataa niin hyvin, että vesi menee tuon paksun lehtimassan läpi ruukun tyvelle asti.

Kimalaiset atrioivat eilen myös daalian ytimessä.

En muista tämän daalian tarinaa, mutta huomasin juuri, että sehän on aika nätin värinen. Josko yrittäisi lannoittaa hänet kukinnan jälkeen, niin kukkia voisi tulla ensi vuonnakin, toisin kuin monien muiden kohtalotoverien kohdalla näyttää käyneen: kukkanuput jäivät ihan pieniksi palleroiksi, vaikka lehdistö on tervettä. (Ehkä lehtiä on liikaa, vievät voimat kukilta? Pitäisi lannoittaa jotenkin, miten?)

Ruusupapu syö koivua, tai ainakin kuroo sitä vangikseen.

Kaksi kuukautta sitten ruukkuun kylvetyn ruusupavun latvus huitelee neljässä metrissä. Siellä missä koivu luuli olevansa turvassa. Mutta ei.

Toukokuun viimeinen päivä kylvetyt jaloakileijan siemenet ovat itäneet, ja taimet on koulittu omiin potteihinsa.

Saa nähdä, ehtivätkö vankentua talvikelpoisiksi tässä kuukauden sisällä. Tosin talvi ei toivottavasti silloin vielä tule, mutta avomaalle ajattelin ne ennen pakkasia istuttaa.

Ja kun ruoasta ja syömisestä puhutaan, että tuon lajikkeen nimi on kätevästi 'Mac Kana'. Enkä tarkoita sen kanapolon syömistä, vaan kanasen itsensä ateriointia. Siemeniä sekin syö, eli ympäri mentiin ja yhteen tultiin (ja näppärästi saatiin tämä aasinsiltailu loppumaan).

Time to harvest some home grown spring onions, tomatoes, basil, chili, salads and blackberries. Wonderful time! 

It's funny how I feel like I've played a big part in this magnificent play but as a matter of fact I've only been a walker-on, ha. But anyway, I've enjoyed every part of this nature's show and I'm grateful for this lovely food. 

Oh my, that sounded very serious :)

Koristemaissi komeilee

Koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor') on venähtänyt komeasti ihan muutamassa viikossa. Vielä 19 päivää sitten arvioin, että iltapäiväaurinkoa saava yksilö olisi n. 50 cm korkea, nyt tuore mittaus kertoo sen olevan tasan 156 cm pitkä.

 

Tämä on kaikkiaan viidestä koristemaissin taimesta se, joka ei ole neli- vaan melkeinpä yksivärinen. Mutta komea se on silti, lehdet kuin kotkan siivet kaukana horisontissa, heh.

Etupihalla kokopäiväauringossa kasvavassa taimessa on jo tähkä. Tähkässä on kuusi haaraa, jotka näyttävät tältä:

Noista ne siemenet sitten ilmeisesti kypsyvät? Siemenet näyttävät varsin kivoilta, kuin hiukan kärähtäneiltä popcornin jyviltä... En tiedä, millaisia taimia tästä jalostetun lajikkeen jälkeläisistä tulisi. Jos siemenet ehtivät kypsyä, niin sitähän voi ensi keväänä kokeilla.

Kosmoskukka on avannut ensimmäisen nuppunsa.

 

Kuva on otettu illalla, eli tuossa se on jo laittanut itseään hiukan supumpaan. Uniasentoon. 

Kosmoskukkaa en ole aikaisemmin kasvatellutkaan, mutta kovin oli helppo sitä viljellä: siemenet vaan suoraan isoon ruukkuun suht' harvalti, tasainen kosteus ja vot. Kylvöstä kukintaan meni noin 8 viikkoa, tosin pidin ruukun itämiseen asti tasalämpöisessä kellarissa, poissa alkukevään vaihtelevista keleistä. Siemenet itivät vajaassa viikossa.

Kärhöt, jotka joka vuosi saavat jonkinlaisen tukirakennelman aina viime tipassa, eivät ole kantaneet kaunaa, vaan ystävällisesti avaavat kauniita kukkiaan.

 

Saanko esitellä, yllä Clematis 'Warszawska Nike'. (Puolalainen urheilijatar, eh?)

 

Ja tämä on 'Hagley Hybrid'. Nämä kaksi lajiketta ovat kukkineet tasaisesti jo useamman vuoden ajan, muut samaan paikkaan istutetut lajit ovat olleet vähän epävarmempia, kuten tämä 'Piilu'.

Saa nähdä, onko se hiipunut kokonaan. No, ei se mikään ihme olisi, tuo kasvupaikka ei ole kyllä ihan optimaalinen jalokärhöille: paikka on kyllä etelään päin, mutta naapurin talo varjostaa sen verran, että lumi ja jää sulavat ihan viimeisenä tästä kohtaa ja aurinko pääsee kunnolla lämmittämään vasta toukokuun puolella. Valoahan nämä rakastavat, niin kuin moni muukin elollinen, tarhuri mukaanlukien.

Kolme viikkoa sitten kylvetyt ruusupavut ovat itäneet ja kasvattaneet jo hiukan kiipeilevää varttakin. Itäminen tuntui aika hitaalta, mutta kasvu on näköjään sitäkin nopeampaa.

 

Olin sen verran myöhässä näiden kanssa, että papuja en rohkene odottaa. Mutta jos kukinnon saisi, sekin riittäisi. Ensi vuonna muistan kylvää tämän söpöliinin ajoissa.

Luin juuri uusimmasta Kotipuutarhasta, että heinäkuussa voisi tehdä uusintakylvöjä salaatin lisäksi mm. herneistä, korianterista, maustekirvelistä ja tillistä. Houkutteleva ajatus!

Ornamental corn (Zea mays 'Quadricolor') has grown quickly, they're now 150+ cm tall. They have lovely spikes, hope the seeds mature well so I can have some ornamental pop corn this fall ;)

Two clematis varieties, 'Warszawska Nike' and 'Hagley Hybrid' are blooming. Their living conditions aren't optimal but still they manage quite well year after year. Tough ladies.

Some runner beans on their way. I sowed them quite late, 11th of June, but I hope they have enough time to bloom. If luck strikes we'll have some beans too.

Perhoangervo herkistelee

Selkeät linjat ja vahvat värit, ne tulevat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee täydellistä puutarhakasvia. Mutta kyllä herkillä ja eteerisillä kasveillakin on ehdottomasti paikkansa, muistuttaa kukkaan puhjennut perhoangervo (Gillenia trifoliata).

Kolmesta vuonna 2007 hankitusta taimesta on tullut iso perennapehko, jonka valkoiset delikaatit kukat huojuvat ohuiden varsien päässä noin metrin korkeudessa. Kuten viime kesänä aiheesta postasin, Pentti Alangon mukaan perhoangervoa soisi kasvatettavan enemmän: "Se on jalostamaton luonnonperenna, joka ei tarvitse mitään hoitoa". Olen kyllä ihan samaa mieltä puutarhagurun kanssa, minkäänlaista hoitoa kasvi ei ole kaivannut viihtyäkseen.

Perhoangervot kasvoivat tänä keväänä täyteen kokoonsa ja kukintaan jotenkin aivan vaivihkaa. Sitä suurempi ilo ja yllätys ne ovat olleet. Laitan koko kasvustosta kuvan seuraavaan bloggaukseen, ehkä siitä selviää kokoasiat hiukan paremmin, kuin tästä selityksestä.

Pari viikkoa sitten bambukeppisysteemiin tuetut kärhöt ovat venyneet silmissä, nyt ne ovat saavuttaneet kaksimetristen keppien kärjet.

Toivottavasti ne ymmärtävät nyt alkaa kasvaa sivusuunnassa, siellä olisi vielä juuttinarua, mihin takertua... ja jos eivät, niin roikkukoot vapaavalintaisessa muodostelmassa.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukat (Cosmos bipinnatus) ovat kasvaneet tillimäisen tuuheiksi.

Tuo suoraan ruukkuun kylväminen ei ole yleensä multa kovin hyvin onnistunut - tai tuottanut onnistuneita taimia, mutta nämä saattavat pärjätä kukintaan asti. Jos eivät nyt sitten kasva liian tiheässä.

Kylvin lauantaina nopeita salaatin lehtiä niin ikään suoraan ruukkuun. Siemenet itivät jo tiistaina, joten todella "speedy salads" ne olivat, kuten Johnsons lupaili.

Sen sijaan sulkahirssi (Pennisetum setaceum) kuuluu osastoon "saas nähdä". Istutin pitkään samassa koossa jurottaneet taimet isompiin ruukkuihin, ja samaltahan nuo edelleen näyttävät.

Jännittäviä tupsujahan ne kuitenkin ovat, tiedä vaikka niistä tulisi komeitakin... voihan siitä ainakin unelmoida.

Unelmoida voi myös vaikka kreikkalaisesta helteestä, kun katselee kellarissa talvehtineen mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) ensimmäistä auennutta kukkaa.

Kukat myös tuoksuvat hyvältä. Se on iso plussa mille tahansa kasville ja iso ilo lähietäisyydelle kyykistyvälle.

Ruukuttajaiset, osa 1

Sunnuntaiaamu valkeni aika koleana ja tuulisena, mutta yhdentoista aikaan alkoi jo tarjeta. Kesäviikonloput ovat kallisarvoista aikaa, joten pihapuuhissa on edettävä suunnitelmien mukaan säistä huolimatta – jos suunnitelmia on sattunut tekemään.

Ensi viikonloppu on juhlaviikonloppu, joten tänään piti purkittaa ne taimet, jotka nyt ruukutettaviksi oli kaavailtu. Sellaisia olivat koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor'), pensaskrassi (Nasturtium 'Jewel Cherry Rose') ja tarhaverbena (Verbena 'Sparkles Mixed').

Kasasin heistä kolme Rönnbär-ruukullista, eli keskelle maissi ja sen ympärille vuorotellen värisekoitettua verbenaa ja pinkkiä pensaskrassia. Ruukut näyttävät vielä melko olmeilta ja paljailta, mutta eiköhän sieltä kohta ala pukata ainakin verbenan kukkaa.

Harmi, että kamerassa ei ole enempää tehoja (mikä hyvä syy hankkia uusi!), mutta jos katsoo suurennuslasilla, niin tuossa ihan keskellä on jonkuntyyppinen rypäs. Uskon ja toivon, että se on kukkarypäs...

Ruukkuihin pääsivät myös kirsikkatomaatit (Lycopersicon lycopersicum 'Tumbling Tom Red)', niissäkin on kukkanupun miniskuukkeleita alkuja.

Tomaatteja varten olen säästänyt pari isoa muoviruukkua, vaikka muuten olen vannoutunut perussaviruukun ystävä. Mulla on muovissa aina ylikastelun vaara, kun taivaalta tippuvaa vettä ei voi säännöstellä. Saviruukku on armollinen, se imee osan vedestä itseensä ja haihduttaakin varmaan osan, joten liikakastelua ei käytännössä yleensä tapahdu. Mutta näin iso saviruukku olisi melko mahdoton siirreltävä.

Tuohon möhkökokoiseen astiaan laitoin neljä tainta, Rönnbäriin (halkaisija n. 35 cm) kolme ja erääseen satunnaiseen ruukkuun kaksi.

Ensimmäiseen kunnon yksiöönsä – luonnollisesti saviseen – muutti myös tulilatvan pistokas. 

Melkoinen ihmepistokas tämä aluksi pelargoniksi luulemani (hmm) taimi on ollutkin. Ensin emostaan pudonnut lehti kasvatti itselleen juuret itsekseen, ja vaikka olin unohtanut pikkutaimen viikoiksi oman onnensa nojaan ilman kastelua, sillä oli ihan hyvä boogie. Onneksi taimipotti oli unohtunut nurmelle pihapenkin alle, niin se oli saanut kosteutta ilmasta ja suojaa penkistä.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukan (Cosmos bipinnatus 'Dwarf Sonata Mixed') siemenet itivät hyvin ja taimet ovat kasvaneet suht' vankkoina.

Niin ikään suoraan ruukkuun kylvetty kevätsipuli on ihan kivassa kasvussa, tai ainakin se kasvaa, omalla tyylillään.

Melkoisia honkkeleita nuo ovat, en tiedä, pitäisikö niitä vielä harventaa. Ehkä katson vielä jonkin aikaa...

Sen sijaan yhtään kauempaa en katsonut silkkiunikoita (Poppy 'Dawn Chorus'), jotka kylvää humpsautin suoraan ruukkuun. Viisisataa siementä ja yksi Rönnbär, ei hyvä yhtälö. Siemenet itivät tuhkatiheään, olen yrittänyt niitä harvennella sekä suojella tuulilta ja sateelta.

Jo pelkkä kastelukannun vesisuihku on näille langoille liikaa, vaikka kastelukannu olisi herkänherkkä Haws. Eli, goodbye ja so long, arvon hintilöt. Tässä kohtaa loppuisi kärsivällisyys monelta pitkämielisimmältäkin tarhurilta, saati sitten vähemmän pitkämieliseltä. Rönnbär vapautui siis tehokkaampaan käyttöön. 

Vielä olisi ruukuttamatta ainakin mökinihmekukat, sulkahirssit ja risiinit, jotka kaipaavat hieman lämpöisempiä kelejä. Ja monta 50-litran säkkiä multaa. Se onkin ruukkupuutarhailun miinuspuoli, että multaa saa olla ostamassa ja kantamassa melko usein. Ja niitä Rönnbärejä kerääntyy pikkuhiljaa nurkat täyteen. Onneksi ne ovat Ikea-filosofian mukaisesti pieneen tilaan eli pinoon meneviä. Korkeuttahan varastoissa yleensä riittää.

Kosmoksen ytimessä

Tai no. Taisi tulla kiireessä vähän turhan ylevä otsikko. Kosmoskukat, jotka kylvin suoraan isoon ruukkuun, ovat kuitenkin itäneet. Ja tässä ytimekäs kuva niistä.

Melko alkuolioita ovat vielä, isona niistä pitäisi tulla matalakasvuisia (n. 60 cm) puna- ja valkosävyisiä kosmoskukkia (Cosmos bipinnatus). Sen edesauttamiseksi olen kanniskellut ruukkuja yöksi kellariin ja aamulla puolivarjoon päiväksi vahvistumaan. Vielä ovat sillä systeemillä hengissä ja ovat itse asiassa tästä parin päivän takaisesta kuvasta jo vihertyneet. Se ei kuitenkaan ole vielä tae mistään, en ole tämän kokeen onnistumisen kohdalla kovinkaan varma.

Yrttipenkissä vihertää noin kymmensenttisten ruohosipulituppaiden kanssa myös persilja.

Tämä oli mulle pieni yllätys, että persilja on monivuotinen kasvi. Se kuuluu sarjaan "vain vähän meteliä itsestään pitävät perusmakukasvit", joten en ole siihen ehkä niin perehtynytkään. Mutta ilolla otan uuden kasvun vastaan ja lupaan nauttia joka lehdestä!

Ostin Pienen ryytimaan innoittamana kähärälehtisen persiljan siemeniä.

Kunhan armas viikonloppu - ja tällä kertaa ilman mitään allakkajuhlia - saapuu, laitan persiljan ja ruusupavun siemenet multiin, suoraan ulos isohkoon ruukkuun.

Ulos pääsivät myös talvella hankitut ja kukinnan jälkeen kellarissa sinnitelleet esikot.

Muistin kastella niitä vain harvakseltaan, joten on pienoinen ihme, että ne olivat noinkin vihreitä. Multapaakku oli kyllä kevyt, ja kova kuin kivi, joten vielä isompi ihme on, jos ne juurtuvat nykyiseen kasvupaikkaansa perennapenkkiin.

Pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu nyt joka päivä. Tulppaaneja täytyy kyllä istuttaa syksyllä lisää, ne ovat ihan täydellisiä kevätkukkia.

Tulppaanin ikiaikaisen kauneuden äärellä, satakielen livertäessä ja auringon painuessa mailleen on aika tarkkaan siellä, mitä otsikko kuvaili. Kosmoksen ytimessä.

Tummanpinkkiä pensaskrassia

Vapunpäivänä oli mukava viherpuuhailla ja välillä syödä pitkän kaavan mukaan. Tein brunssille uusimmassa Pirkassa esitellyn pesto-vihannespiirakan. Hiukan työläs ja monivaiheinenhan se oli, mutta lopputuloksena on pellillinen hyvää piirakkaa, josta riitti vielä lounaaksi töihin. Vakaa aikomukseni oli nyhtää pihalta rikkaruohoja ja tehdä niistä viherhöystöä jonkun ruoan lisäkkeeksi, mutta brunssiherkut maistuivat yllättäen vielä iltapalaksikin.

Laitoin eilen liki viimeiset siemennykset tulemaan. Odotan innolla, ovatko pensaskrassi Nasturtium 'Jewel Cherry Rosen' kukat tosiaankin sitten tuollaisia tummanpinkkejä/ kirkkaan kirsikan värisiä, kun siemenpaketti lupailee.

Pari vuotta sitten yhtä innolla odottamani "täysin sininen" daalia 'Blue Bell' osoittautuikin ihan reippaan liilaksi. Ihan kaunishan se silti oli, mutta ei todellakaan sininen.

Suoraan kasvuruukkuunsa maaliskuussa kylvetty basilika on nyt syömäkokoinen. Tuo kymmensenttinen ruukku sisältää n. 20 tainta/ versoa. Harvemmassakin ne voisivat varmaan kasvaa, mutta ihan hyvä pehko siitä tuli näinkin.

Tässä kylvötavassa 2/3 mullasta oli kukkamultaa ja päällimmäinen 1/3 kylvömultaa, jolloin siemen itää sille sopivassa mullassa, mutta isomman taimen juuret yltävät tanakampaan ja ravinteikkaampaan kasvualustaan. Menetelmä näyttää toimivan ainakin basilikan kohdalla.

Tästä rohkaistuneena kylvin suoraan isoon saviruukkuun kosmoskukan, unikon ja kevätsipulin siemeniä. Tosin laitoin koko ruukun täydeltä puutarhamultaa ja sitten vain siemeniä peittämään sitä hiekkapitoista kylvömultaa, koska siinä on vähemmän isoja paakkuja kuin multamullassa.

Kaikki kuvan kasvit voidaan ohjeen mukaan kylvää suoraan kasvupaikalleen, joten miksi ei suoraan kasvuruukkunsa? Olen kyllä hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta isoa vahinkoa ei synny hutilyönnistäkään. Nuo silkkiunikon (Poppy 'Dawn Chorus') siemenet olivat kyllä to-del-la pieniä: paketin mukaan niitä oli 500, mutta käytännössä tuo määrä hupeni kahdella pienellä hyppysellisellä mullan mustaan pintaan.

Koulin sulkahirssin (Pennicetum setaceum) taimet omiin ruukkuihinsa. Pisimmillä yksilöillä olikin aika pitkät juuret, laitoin ne vain ronskisti kiepille.

Aikaisemmin en ole kasvattanut muita heiniä kuin rairuohoa, jänskättää vähän, että tuleekohan näistä edes jotain sinne päin, mitä siemenpaketin kyljessä luvattiin.

Pari päivää sitten harmittelin samettikukan kovin pieniä taimia. Tänään huomasin ihmetyksekseni, että osalla ikkunahyllykössä kasvavista yksilöistä on lehtien seassa jo kukkanuppu.

Eli hölmö tarhuri sai muistutuksen, että jos on kylvänyt pienikokoiseksi mainittua samettikukkaa, niin taimetkin ovat sitten pieniä...

Jotenkin kuitenkin hassulta tuntuu, että ryhmäsamettikukan taimet ovat kukinnan aloittaessaan pienempiä kuin kääpiösamettikukan. Olisi jotenkin loogista, että kääpiö olisi kaikista pienin.