Ö = mappi Ö

Se on sitten tämä kesä paketissa, ainakin kalenterin mukaan. Ja hetihän se alkoikin sataa, kun syyskuun puolelle päästiin. Hienon hieno tämä kesä kyllä oli, hellepäiviä toukokuusta tähän asti huikeat 52 kappaletta. Ja aurinkoisia päiviä vielä hirmu monta sen päälle. Ihana, ihana kesä.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt puutarhailussa ihan putkeen, asioita mahtui myös arkistoitavaksi mappi ööhön. Kuten tämä komea chili/paprika 'Pinokkio', joka sinänsä oli oikein komea, mutta jota pääsivät kuitenkin lopulta maistelemaan vain punkit.

Myös terveistä – ja etenkin terveistä – kasveista luopuminen tuottaa tuskaa. Karmeaa se on silloin, kun kasvit jatkavat kukkimistaan ja elämäänsä siellä, minne ne kipattiin. Katsovat sinua häkistä ristikoiden takaa syyttävällä silmällä. Että miksi heitit meidät tänne mappi ööhön, kitumaan hitaasti elomme päähän? (Ööh, eihän tuohon ole vastausta. Söri vaan, tyypit.)

Kitua voi myös näennäisesti hyvissä olosuhteissa, niin kuin pelargonit usein tekevät ruukuissaan, maatumattomien kuitupottien kuristaessa niiden juuristoa.

No mutta entäpä tämä juuristostaan vapaa daalia, eikö olekin komea ja paksu runko hänellä?

Mutta kukinnoista ei tule varsinaisia kultamitalisteja, kun niitä ei näe ilman suurennuslasia.

Eikä maissintähkästä tule millään kypsää, jos sitä kasvattaa väärässä paikassa, muiden kasvien varjossa. (Miksiköhän moista edes lähtee yrittämään, vaikka tietää jo lähtiessä, että ei varmaan onnistu?) 

Keväällä ei kannata ostaa perunoita pussissa, jos ei aio niitä heti syödä. Tai jos ostaa niitä idätysmielessä, niin sittenhän se sopii. Unohtaa vaan pussin jääkaappiin, niin johan alkaa versoa. Nättiä.

Ja jos unohtaa paavalinkukat aurinkoiselle kesäikkunalle kuukaudeksi ilman kastelua, niin voi olla melko varma, että öö-mappi kutsuu. Paitsi jos kasvit ovat erityisen sinnikästä laatua ja heräävät uuteen eloon saatuaan liottaa kivikovaa "multa"paakkuaan tuntikausia vedessä. Sitten olet velvollinen pitämään niistä hyvää huolta lopun ikääsi, vaikket niin paavalinkukkaihmisiä olisikaan.

Ja jos et millään halua uskoa, että pikkuiseen kasvihuoneeseen ei kannata laittaa isoksi halajavia kasveja, niin seuraa sitten vierestä, kun ne kasvavat huoneen täyteen itseään etkä mahdu sekaan. Se on kasvihuoneajatukselle muovitasku Ö.

Ihan varma ei voi olla, mutta on vahva tunne, että koira, maisteltuaan omatoimisesti vastakuivattua chiliä, luokittelisi kasviksen kuuluvaksi Ö-sarjaan. Ö niin kuin yÖk.

Mutta onneksi kesän saldo jäi kuitenkin vahvasti henkisen plussan puolelle. Syyskuun puolelle tultaessa ulkona on vielä rutkasti silmäniloa, kuten isokukkaiset daaliat 'Mick's Peppermint'...

ja kesäistäkin kesäisempi 'ACE Summer Emotions'.

Eikä anneta tietoisuuden syyskuun alkamisesta synkistää. Laitetaan työkalupakit valmiiksi ja jäädään odottamaan tammikuuta. Silloinhan sitä voi jo vähän hypistellä ja rapistella ja viritellä.

Tämä oli aakkospostausten viimeinen erä. Ö niin kuin öhi ön! Hauska kokemus, paikoin hiukan hankalakin, mutta tulihan katsottua puutarhaa tästäkin vinkkelistä. Seuraavaksi vapaata tajunnanvirtaa, siihen asti se on möidö, öhkiäiset!

Punertavaa paukkumaissia

Tämänvuotiset koristemaissit eivät tehneet yhtä komeita tähkiä kuin viimevuotiset. Syy löytyy taivaalta: liian märkää, liian vilakkaa. Tässä kuva suurimmasta yksilöstä, joka suojuslehtiensä takana itseään kypsytteli.

Toisessa taimessa tähkä kurkkasi suojistansa jo ennen kypsymistä. Lajikkeen nimi on Zea mays 'Quadricolor', siitä punerva väritunnelma.

Muutama pieni tähkä kypsyi, tosin nekään eivät täydellisesti, mutta poimin talteen ja irrottelin kypsät jyvät hypisteltäväksi. 

Näistä olisi hauska kokeilla tehdä popcornia, mutta netistä kaivamieni ohjeiden mukaan jyvän kosteuspitoisuuden pitäisi olla 14 prosenttia ennen paukkumaissiksi muuttumisen onnistumista.  Ööh, myydäänköhän clasohlsonilla jyväkosteusmittareita? Ja toinen probleema on kuoren paksuus. Vaikka maissilajikkeita on ainakin satoja, niin popcorniksi käytetään vain muutamaa, kuten Zea mays var. evertaa.

Voisihan tuosta kuitenkin koe-erän öljyssä käristää, kun näyttävät silmämääräisesti yhtä kuivilta kuin kaupasta ostetut, popcorniksi tarkoitetut maissinjyvät. Kotilaboratorio testaa, osa 1. Ja loput voisi säästää ensi vuoden kylvöihin, vaikka pieni epäilys on, että tuleekohan näin jalostetun lajikkeen siemenistä vanhempansa kaltaista, tuleeko hyvä ollenkaan. No, kotilaboratorio testaa, osa 2.

Ulkosalla kukkivat vielä daaliat ja muutamat muut sissit, mutta erityisesti värinokkonen näyttää nyt parhaat puolensa. Värit sopivat syksyyn erinomaisesti.

Olen kadottanut näistä sekoitusväreistä kootun siemenpussin, joten tarkempia tietoja näistä coleuksista ei ole. Ensi vuonna voisin ottaa samaa "entiedämitälajejasiinäpussissaolia", mukavia kombinaatioita näistä on syntynyt. Tässä punajuurikeskustaisessa mua ilahduttaa nuo keltaiset kärkikolmiot.

Lintuja puolestaan ilahduttavat auringonkukat, joiden siementen kypsymistä ne eivät malta odottaa.

Ehkä siemenet ovat herkumpia näinä neitseellisen valkoisina ja pehmeinä versioina? Täytyy käydä maistamassa, sitä purppuranpunaista popcornia odotellessa.

Paprikaleiri muuttaa Taimelaan

No vihdoin loppui se raakalaismainen tuuli, tai ainakin laantui selvästi. Taimelassa alkaa olla sen oloista, että osa kasveista haluaisi jo ulkosalle asumaan. Niinpä siirsin venyvanuneet samettikukat reippaasti kasvihuoneen "väärälle" puolen, tuulikeleihin totuttautumaan.

Sisälle vapautuneeseen tilaan vein kaksi ruukullista paprikaa.

Ihmisasunnon ikkunalaudalle jäi vielä kaksi ruukkua tätä 'Redskin F1:ä', joten halla ei vie kerralla kaikkea, jos on viedäkseen. Chilit (Caribbean Antillais) ovat olleet paljon hitaampia kasvamaan, nyt vasta ovat kukat auenneet.

Nämä saavat vielä hetken odottaa ikkunalaudalla, niin ei yökylmä haittaa kukintaa. Toisaalta pörriäispölytys voisi olla valttia, eli täytyy tehdä jossain kohtaa riskikyllästeinen kompromissi.

Siellä he nyt ovat, basilikan ja verbenan hellässä huomassa. Yksi risiinikin siellä pitää seuraa ja antaa hiukan varjoa.

Taimelassa on tosiaan aikas rehevää, eli lähelle nollaa tipahtaneet yöviileät eivät ole ainakaan kovasti jarruttaneet kasvua. Kaikki tomaatit ovat kukassa, niille pitäisi rakentaa nyt taimiastiaa pysyvämmät olotilat.

Ajattelin kokeilla muutamalle taimelle Kasvusäkkiä, että miten se elo siellä sujuisi. Alunperinhän ajattelin laittaa kaikki taivasalle ruukkuihin kasvamaan, niin kuin aikaisempinakin vuosina, mutta tämä Taimela-lahjus sai miettimään moista kokeilua. Voi olla, että tomaatit kypsyvät nopeammin näissä välillä trooppisissakin olosuhteissa, mutta varmasti iskevät ötökätkin herkemmin... eikä kastelua vahingossakaan hoida Esteri.

Tässä vielä kuvaa koristemaissipäädystä...

risiineistä...

pelargonien välissä viihtyvistä basilikoista...

ja hiukan nuoremmista basilikoista (näitähän voisi kohta alkaa syömään, jos raaskisi).

Sinilobelian Lobelia erinus ' 'Kejsar Wilhelm' kanssa yhteen kylvetty riippalobelia L. erinus 'Fountain Mix' alkaa kukkimaan näillä näppäimillä. Tällä systeemillä tulee kuulemma tuuheampi lopputulos, sanoi siemenpussi.

Lobeliapotit alkaisivat hyvinkin olla valmiit ulkosalle, mutta en ole vielä ehtinyt suunnitella, että minkä seuraksi niitä istutan. Ja seuralaistensa pitää olla sitten samaan aikaan valmiita kohtaamaan Suomen erittäin vaihtelevan kevätsään.

Talvehditetut pelargoniat joutuvat nyt kohtaamaan oikkusäät puoliväkisin, kun selkä ei kertakaikkiaan enää taipunut yli kahdenkymmenen ruukun päiväksi ulos, yöksi sisään -raahausprojektiin. Aamuisin ei saa sukkia jalkaan, kun ruodon taipuisuus on rautakankitasoa.

Siellä ne nyt karaistuvat Taimelan takana, sateelta suojaavan lipan alla.

Ulos jäivät myös daaliat, sipuli- ja unikkokylvökset sekä mökinihmekukat. Moitteetta ovat näyttäneet jo pari yötä selvinneen, joten luottamus jatkoon on luja.

Ja jos nämä eivät jostain syystä pärjääkään, niin minä lopetan tämän ruukkuharrastuksen. Tai muutan Kreikkaan sitä harjoittamaan. Nyt siihen voisi olla varaakin, kun maa on konkurssin partaalla. (Toiselle häät, toiselle hautajaiset, vai miten se sanonta kuuluukaan.)

Pelakuisia projekteja

Aurinkoista äitienpäivää! Mukavat kelit taas puuhastella pihalla, parin sadepäivän jälkeen.

Syksyllä istutetut vaaleanpunaiset tulppaanit ovat hyvässä vauhdissa, ensimmäiset Pink Impression -nimiset avasivat kukkansa juuri sopivasti tänään.

Eilen pilvipäivänä ne olivat vielä kovin eri värisiäkin.

Ihmeellistä kehitystä vain vuorokaudessa! No, tähän vuodenaikaan kaikki kehitys on toooosi nopeaa.

Viikko sitten kannoin kellarissa talvehtineet pelargoniruukut (7) ulos, ja putsasin ne syksyn lehdistä ja muusta röhköstä. Käkkyrävarsissa oli uutta kasvua – toispuolista ja pikkulehtistä, mutta kasvua kuitenkin.

Siivotessa oksanpäitä katkeili poikki, laitoin niitä vesilasiin juurtumaan. Mutta koska olen hosumaija, en jaksanut odottaa juurten muodostumista viikkoa kauempaa, vaan tänään upottelin niitä taimimultaan, josko vaikka lähtisivät kasvuun. Vesilasissa olivat kuitenkin kasvattaneet uusia pikkulehtiä.

Laitoin omiin ruukkuihinsa myös isompia katkenneita pätkiä, tässä yksilössä oli jo juuret valmiina. Hän näkyy olevan hengissä, kun tuohon vihreään oksaan on kasvanut muutama miniskuukkeli silmu.

Melko kiemuraisia olivat jotkut rungot, nämä kasvit eivät varmaan menisi kaupaksi kesäkukkamyymälässä...

... mutta mulle ne ovat ihania tuttavia viime kesältä. Kiva nähdä taas! 

On tämä mun kasvienlisäystouhu kyllä ihan kokeilutyyppistä, mutta eipä tule suuria vahinkoja, jos pistokkaat eivät jaksa kasvaa, mutta toisaalta tulee iso ilo, jos jaksavat. 

Yhden taimen pätkäisin jalalla potkaisemalla (vahingossa) jokunen viikko sitten, kun siellä kasvikellarissa rymysin. Laitoin pätkän vesilasiin ja unohdin hyllyn perukoille. Sieltä sen bongasin, kun vesi ei enää ollut raikasta, ja laitoin multiin.

Nyt selvisi, minkä väristä kukkaa tuo pistokas tuottaa. 

Tämä uusi kasvi kuuluu ehdottomasti "Iloa tuurilla, ilman vaivaa" -osastoon.

Ja seuraavassa esitellyt samettikukat puolestaan kuuluvat sarjaan "Otan opiksi, tiedän ensi vuonna". Nimittäin maaliskuussa kylvetyt ryhmäsamettikukat Tagetes patula 'Striped Marvel' ja 'Citrus Mixed' eivät todellakaan kasva kauneimmiksi kevätpaahteisessa kasvihuoneessa.

Tässä on yksilö, joka kuvaa asiaa hyvin: liika kuumuus on saanut taimen venähtämään aivan liian nopeasti ja aivan liian pitkäksi. Tavallisesti nuo lehtiparit lähtevät varresta noin sentin välein, tässä varsi on hujahtanut varmaan kolminkertaista vauhtia.

Ja kukkanuppukin viilettää jossain omissa korkeuksissaan.

Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Tuo ei ole nätti eikä sillä ole kovin tukevat oltavat sitten ulkosalla. Eli ensi keväänä samettikukat kasvavat edellisvuosien tapaan ikkunalaudalla tai siellä kasvikellarihuoneessa keinovalojen alla. Viileyttä tarvitaan, jotta kasvu on hallittua.

Osa samettikukista on onneksi suht' tolkullisen mittaista.

Onhan tuokin jättimäinen verrattuna edellisvuosien ihannemittaisiin, mutta pärjännee ulkona paremmin.

Muut kasvihuoneen asukit ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä lämpöön ja porotukseen, kun näyttävät ns. normaaleilta. Erityisen innoissaan ovat tomaatit, koristemaissit ja chili.  

Myös alla näkyvät täpläsievikit, basilika, tsinnia ja verbena ovat tykänneet kasvihuoneilmasta.

Ensi yöksi on luvattu nollalämpöä, joten kasvihuonetta täytyy hiukan lämmittää. En jaksa kanniskella laatikoita sisälle, kun joudun jo raahaamaan noin 15 isoa saviruukullista daalioita ja mökinihmekukkia ja kevätsipulia ja pelakuita aamuin illoin edestakaisin. Selkä on ihan rautakankijäykkä. Aionkin olla tosi näppärä ja viedä Taimelaan kaksi isoa lyhtyä ja sytyttää illan hämyssä isot kynttilät lämmönlähteeksi.

Saas nähdä, kuin meidän käy. Yrittänyttä ei laiteta, rohkea rotan syö ja optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän. Näillä mietteillä riskinottoon, heh.

Tähän loppuun vielä veistoksellista kasvitaidetta, jota tarjoilee pensaskrassi.

Muistetaan mekin aina välillä venytellä, pallot käsissä tai ilman :)

Kuristaako kuitupotti?

Mikäköhän on oikea nimi kuituiselle pikkupotille, johon esimerkiksi taimistoilla istutetaan pikkupistokkaita?

No eniveis, sellaisiin istutetaan muun muassa pelargonien taimia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että se materiaali maatuu, niin kuin pitäisi. Nimittäin kellarissa talvehtineista pelargoneista useimmiten ovat nuukahtaneet ne, jotka on pikkutaimina istutettu tällaiseen kuitupottiin.

Kuten kävi tänäkin vuonna. Isohkossa ruukussa hibernoi kolme viime kesänä ostettua pelargonia, joista yksikään ei selvinnyt kunnialla uuteen kevääseen. Heidän juuristonsa näytti tältä:

Tuo vaalea osa on sitä kuitumateriaalia, ja kun sitä vetää, se on ihan vahvaa vielä vuoden mullassa hautumisenkin jälkeen.

Juuret kyllä ovat tulleet tuosta kankaasta läpi, mutta ehkä se kuitenkin haittaa jotenkin? Ainakin tällainen mutu-tuntuma tästä tulee, mutta toki asiaan voi vaikuttaa muutkin tekijät. Jos kuitenkin valita voisin, valitsisin kaupassa ne taimet, joiden juuristossa ei majaile turhia kuristekankaita.

Näillä mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) taimilla ei ole yllätyksiä jalkopäässään, sillä he ovat itsekasvatettuja. Siemenet rahtasin syksyllä 2010 Kreetalta, ja taimen varsi peilaa hyvin kukinnon väriä. Kirsikanvärinen kukka tarvitsee tummanpunaisen rungon...

ja vaaleanpunakukkaiselle riittää vaalea varsi.

Keltakukkaiseksi muuntunut moniväriversio ('Broken Colours') kasvaa niin ikään vaaleista rungoista.

Juurakot ovat talvehtineet näissä viime vuotisissa isoissa ruukuissaan ja aloittaneet kasvun muutama viikko sitten, kun aloin kastella niitä reilummin. Olen kanniskellut ruukkuja päiväksi ulos ja illaksi sisään. (Mitä yhdestä selästä.)

Ruukuissa kasvaa myös uusia tuttavuuksia, kuten silkkiunikkoa. Niitä yritin viimekin vuonna saada menestymään suorakylvöllä, mutta kaadoin kaikki mikrotaimet heti lanaan liian isolla vesisuihkulla, joten totesin, että ne eivät ole mulle sopivia kasveja :)

Yritän kuitenkin uudestaan, ja nyt ihan pikkiriikkisellä sumutinpullolla.

Onnistumisen hetki koettiin taimihuoneen suunnalla eilen, kun viherkasvustossa pilkahti jotain sinistä. Riippalobeliahan se siellä oli avannut ensimmäisen kukkansa, noin kaksi kuukautta kylvämisen jälkeen.

Tuo on kyllä niin perusperuskesäkukka, mutta itsetehtynä kamalan arvokas, heh.

Lehdet ovat tainneet ottaa hiukan siipeensä muutaman plussa-asteen Taimela-öistä ja auringonporotteisista Taimela-päivistä, kun ovat osittain punertuneet. Mutta hengissä ovat, ja toivon mukaan pääsevät parin viikon sisällä kokonaan ulos, parempiin multiin ja ilmaviin maisemiin.

Mutta kuka riivattu on rouskinut tsinnian lehtiä? Melkein jokaisessa taimessa on hampaanjälkiä.

Ei näy ketään lehden alla eikä lähistöllä. Täytynee asentaa webbikamera kopperon sisään ja vahtia yöllä silmä tiukkana, että kenen on syy. (Mitä yksistä yöunista.)

Oikeassa ulkosassa tapahtuu nyt kovaa vauhtia. Yrttipenkissä olisi jo valmista syötävää, ruohosipulia.

Täytyy raaskia napsaista pienet maistiaiset aamulla ruisleivän päälle. (Joko voi mennä nukkumaan?)

Samoin oreganosta olisi jo saatavilla koe-erää. Uskaltaisikohan tuon oravan jemmaaman tammenterhon syödä, muistaakohan Qurre aarrettaan?

Yrttipenkissä nököttää myös viime vuotisen koristemaissin tynkä. Eikö ole hieno tuo juuristo? Ihan kuin mangrovemetsästä... eikä muuten lähde repimällä irti, täytyy hakea tehtävään joku apuväline.

Pihalla riittää kyllä silmäniloa nyt ihan koko rahan edestä. Silmua, nuppua, vaaleata vihreää. Ah!

Wanhat omenapuutkin innostuvat keväästä aivan kuin nuoruutensa parhaina päivinä. Ei haittaa heitä harmaantuminen!

Vasta juhannuksen jälkeen kukkiva pihajasmike ei malta enää olla ruskea risukko, vaan pukeutuu nukkaiseen vihreään.

Muuta väriä pihaan tuovat tällä hetkellä siniset skillat ja sinivuokot, keltaiset narsissit (ja kyllä, voikukat), vaaleanpunertavat jouluruusut ja kevättähdet sekä punaiset varhaiset tulppaanit.

Tuota katsellessaan muistaa, millainen värinälkä vaivasi koko talven. Tuskainen.

Ja tätä katsellessaan muistaa, miltä maistuvat kesän ensimmäiset auringossa kypsyneet mustaherukat suoraan pensaasta poimittuna. Taivaallisilta.

Nuo untuvaispintaiset marjan alut ovat kyllä herttaisia. Täytyykin tästä lähteä pihakierrokselle katsomaan, että ovatko he mahdollisesti jo hiukan kasvaneet.

Hyvää puutarhaviikkoa kaikille!