F = fräken

Aakkosten kuudes kirjan johdatti toisen kotimaisen äärelle, kun tontti 559:llä ei kasva esimerkiksi freesiaa tai fiikusta. Sen sijaan sillä pyrkii iloisesti kasvamaan fräkeniä, tarkalleen ottaen åkerfräkeniä.

Siis peltokortetta.

Olen kylläkin nyppinyt heidät alkukeväällä pois kukkapenkeistä, joten esimerkki piti hakea kunnan tiluksilta, aidan toiselta puolen. 

Peltokorte kasvaa kahdessa muodossa: keväällä ruskeana puikulana, kesällä vihreänä hörsönä. Sen toinen nimitys onkin (tai ainakin joskus ollut) kukonkuusi.

Rikkakasvina peltokorte on viheliäinen, sillä sen juuret yltävät jopa toista metriä syvälle. Puutarhassa se ei ole niin iso ongelma kuin pelloilla, sillä isommat perennat vievät siltä maanpäällisen lebensraumin. Peltokorte/ åkerfräken (Equisetum arvense) kasvaa melkoisesti missä vain, sillä saa kiviaidankin vihertämään.

Jos joku innostui peltokortteesta koristekasvina, niin Wikipediasta lisää, suomeksi tai ruotsiksi. Minä en.

Sen sijaan esittelen toisen, huomattavasti kauniimman F:n, jota tosin valitettavasti tontilla ei kasva. Se on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla viihtyvä frangipani.

Frangipani (temppelipuu, Plumeria-suku) on 1-3 metrin korkuinen puu, joka kukkii valkoisin, keltaisin, punaisin tai vaaleanpunaisin kukin. Ja huom, tuoksuvin kukin. Erittäin hyvän tuoksuisin.

Tämä yksilö houkutteli neniä Thaimaassa, sen klooni Kreikassa. Tämä valko-keltainen väri tuntuu olevan yleisin, punaista olen nähnyt jonkun verran. Mikäli se mitään mistään todistaa, heh.

Ja kun Kreikkaan pääsimme, niin otetaan vielä yksi F. Nimittäin taiteilija Nikos Floros. Hän on tehnyt näyttäviä asuja juomatölkeistä.

Amerikkalaistunut kreikkalaistaiteilija teki 14-osaista pukukokoelmaa viisi vuotta. Inspiraationsa hän sai Maria Callasin puvustuksista muun muassa La Traviata ja Madame Butterfly -oopperoissa. 

Floros keräili tölkkejä ravintoloista ja roskiksista ja sai ymmärrettävästi hämmennystä osakseen. Hän repi tölkit pieniksi suikaleiksi ja "kutoi" niistä teoksensa. Kokoelman tekemiseen kului yli 20 000 tölkkiä. 

Kokoelmalla hän on kerännyt rahaa uuteen, Ateenaan rakennettavaan oopperataloon. Osa töistä on ostettu kreikkalaiseen museoon.

Floros kertoo halunneensa tehdä taidetta kulutustuotteista, koska "ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä, jossa ihminen tuntee olevansa olemassa. Ostan, siis olen." 

Hieno puvusto on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä.

Pop-taiteellista ja rikkaruohon valtaamaa sunnuntaita teillekin, arvon ihmiset!

Hikisiä inkiväärimuistoja

Ilma se vaan pysyttelee koleanpuoleisena, vaikka heinäkuu on jo kynnyksellä. On otettava vähän sisäistä lämmikettä Thaimaan-kuvien muodossa. Aloittakaamme inkiväärillä, josta saa sopivasti teetä vilustumisoireiden hoitoon.

Inkiväärin (Zingiber officinale) kukinto on käpymäisen herttainen. Kuvaa otettaessa viime maaliskuussa Krabilla ilman lämpötila oli tasainen +33°C ja ilmankosteus reilut 90 %. Ei pompsahdellut käsivarressa kananliha.

Toinen inkiväärilaji, punagalangajuuri (Alpinia purpurata) kukkii sähäkänpunaisin kukin. Pensas kasvaa metrin korkuiseksi. (Kuva on hiukan epätarkka, sorry.)

Inkiväärin kukat eivät juurikaan tuoksu, mutta frangipanin (temppelipuu, Plumeria obtusa) kukat sitäkin enemmän. Näihin onneksi törmää joka puolella, hurmoksen aineksia riittää. 

Kukkaistutuksissa näkee usein hämähäkinliljaa (Hymenocallis caribaea), joka tuntuu kukkivan tauotta. Sarin puutarhojen Sari kasvattaa Hymenocalliksiin kuuluvaa lukinliljaa, upea näky sekin.

Olisi kyllä vaikea pitää hankintoja missään aisoissa, jos tropiikkiin saisi puutarhansa perustaa. Valinnanvaraa olisi vähän turhankin paljon, etenkin, kun hankinnat tuppaavat ylittämään kaikki rajat täällä havumetsävyöhykkeen Suomessakin, heh.

Kyllä tätä Heliconia pendulaa (tai H. rostrataa, en ole varma lajista) ainakin pitäisi ottaa, siitä saisi tiivistä viherseinämää reippaan värisin kukin.

Kultarunkoista bambua pitäisi myös laittaa kasvamaan, onhan se arkkitehtoonista ja ornamentaalista.

Tällainen iso palmumainen pensas, Pandanum sanderi (tai P. baptistii), kasvaisi myös pihallani. Sen pitkät lehdet voi laittaa solmuun, jos tila uhkaa loppua.

Pieni vesiallas pienine vesikasveineen olisi myös kiva.

Ja kun mieli tekisi isompien vetten äärelle, ottaisi vaan venhon ja lähtisi lähimmälle paratiisisaarelle.

Kaloihin tutustuakseen ei tarvitse välttämättä kastella hiuksiaan.

Rantahietikon kivet muodostavat avaruusmaiseman pienoiskoossa...

ja suuri lehtevä puu antaa suojaa keskipäivän porotukselta.

Jos repussa on kaikki muut drinkkiainekset, niin puusta voi poimia mausteeksi tuoreen limen (Citrus aurantifolia).

Koh Hongin upealla saarella on luontopolku, jossa on raadollisia muistutuksia hallitsemattomista luonnonvoimista: tsunamin syöksemiä veneitä, jotka on jätetty paikoilleen muistoksi joulusta 2004. 

Syvemmällä metsässä voi kohdata varaanin (Monitor Lizard, Varanus), jolle kummasti tekee mieli antaa tietä. Mene vaan, me tässä odotellaan sen aikaa.

Lintujen ja sirkkojen laulu on kovaäänistä metakkaa, perhoset sentään malttavat olla metelöimättä. Tässä ketjuritari (Common mormon, Papilio polytes f. cyrus), jonka määrittäminen oli hauskaa puuhaa. Nuo pienet oranssinpunaiset täplät alempien siipien sisäsyrjissä kertovat, että kyseessä on juuri cyrus-muunnos. Siten tämä oksalla lepäilijä on naispuolinen.

Takaisin rannalle, jossa on selvästi kuumempi kuin metsän varjoissa. Hiekka on vehnäjauhoa.

Ottakaamme huikka kookosta ja lähtekäämme melomaan kansallispuistoon, kohti ikivanhoja tippukiviluolia. 

Luolan suulla on hyvä ottaa pari poseerauskuvaa. Että kyllä, siellä todistettavasti olin.

Luonnonihmeiden kuvaaminen on kyllä kiinnostavampaa kuin itsensä. Tämäkin metsäpuro, niin kirkasta vettä...

ja sademetsän monikerroksinen tiheä vihreä, jokainen laji on oman paikkansa vallannut.

Rannalla maisema on avarin ja kirkkain. 

Rannalla voi myös tehdä löytöjä, kuten tukevilla siivillä lentäneitä Dicterocarpus alatuksen siemeniä.

Nämä pallerot pitävät sisällään kaiken sen tiedon, mitä tarvitaan 55-metrisen puun muodostumiseen. Ensimmäiset 20 metriä ovat 1,5 metriä paksua runkoa, sitten alkaa lehvästö. Puuta hyödynnetään mm. rakennusmateriaalina.

No, mukaanhan ne siemenet oli otettava. Parissa pallukassa on trooppisen metsän alku, sanoo vanha aasialainen viisaus (no ei oikeasti sano).

Toiset siemenet asuvat viisaasti omassa kotelossaan, josta ne sitten kypsyttyään levittäytyvät laajemmalle alueelle, matkaavat vesiä pitkin myös muihin maihin.

Näiden siementen emokasvin nimeä en vielä tiedä. Kovasti kahlailen nettiä sekä opuksia A Field Guide to Tropical Plants Asia ja Trees and Fruits of Southeast Asia, mutta vielä en ole bongannut oikeaa lajia. Tältä puu näyttää, ei tämä mahdoton tunnistettava ole.

Siemenissä näkyy hyvin ovi tai portti, josta itu pääsee päivänvaloon.

Nämä aarteet laitan nyt multiin ja jään odottelemaan mahtipuiden kasvua. Lomalla on aikaa tällaiseenkin suloiseen turhuuteen.